Lue keskustelun säännöt.
Inhoan epäreilua miestäni ja haluaisin erota
23.08.2014 |
Ongelmana on se, että meillä on kaksi pientä lasta, emmekä pystyisi hoitamaan asumisjärjestelyjä helposti. Olemme naimisissa, mutta olemme sopineet siten, että en vaadi mitään puolikkaita hänen omaisuudestaan. Hän jäisikin asumaan tietenkin omaan asuntoonsa ja muuttaisin jonnekin vuokralle. Tosin juuri nyt syksyn alla on vaikeampaa löytää asuntojakin.
Mieheni on sovinistinen, pihi, äkkipikainen, aggressiivinen ja saa pikkujutuista raivareita ja olen ihan tossun alla (mm. en saa mennä suihkuun tai jääkaapille ilman hänen lupaansa, sillä hänen mielestään kulutan hänen resurssejaan).
Hän myös rikkoo tavaroitani ja heittää usein postini suoraan paperinkeräykseen tai roskikseen. Lisäksi hän haukkuu mua vanhaksi ja arvottomaksi ja himoitsee vähiä rahojani (oon nyt vanhempainvapaalla).
En uskalla nukkua hänen vieressään, joten nukun nyt sitten patjalla lattialla. Mietiskelen tässä, että mitä tekisin. Olen nimittäin jo 36-v, joten mulle on mahdotonta löytää enää toista kumppania. Lapsilleni tulisi myös hieman köyhemmät olot, mutta toisaalta saisin itse päättää asioista. Miten etenisin?
Kommentit (28)
Saat kyllä kotihoidontuen lisäksi muitakin tukia, lapsilisät, yh-korotukset, asumistuki jne. Itse menisin sos.toimistoon selvittämään tilannetta (päivällä kun mies töissä) ja sieltä saat varmasti hyviä neuvoja.
Tilanteesi takuulla huomioidaan asuntohakemuksia käsiteltäessä, voit saada asunnon nopeastikin. Tämä selvinnee sos.virastossa tai hekalla (Helsingin kaupungin asunnot oy). Älä kerro miehellesi etukäteen, pakkaa tavarat ja lapset ja kerro vasta kun olet lähtenyt. Jos tilanne vaatii ja mies heittäytyy agressiiviseksi niin aina on turvakoti.
Hoida myös avioeroasia ja keskustele juristin kanssa. Et ole mitään velkaa miehellesi, hän on velkaa sinulle kun on kohdellut sinua ala-arvoisesti ja olet hoitanut hänen lapsiaan.
Lähde, se on paras tekemäsi päätös sinulle ja lapsillesi! Lapsesi tulevat kiittämään sinua, tuo ei ole heille terve ympäristö. Ja kerro sos.virkailijalle myös uhkauksista lasten viemisestä, varmasti he ottavat senkin huomioon kun tilannettanne ja tapaamisoikeuksia puidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla mahdollista muuttaa lasten kanssa lapsuudenkotiisi tilapäisesti? Ottaa heti omaa tilaa ja jarjestellä asioita sieltä käsin.
Entä jos siinä omaisuuden jaossa ajattelisit myös niitä lapsia? Jos lapset muuttaa sun mukana, onko oikein että isä jää asumaan lasten vanhaan kotiin kaikkien tavaroiden ja rahojensa kanssa, kun äiti ja lapset muuttaa vähillä rahoilla ilman kalusteita johonkin pikkuloukkoon. Vähän ajan päästä isän uusi vaimo ja ehkä naisen lapset muuttaa sitten sinne vanhaan taloon. Kun he eroaa, se nainen ei välttämättä suostukaan mihinkään "otan vain omani" -eroon, vaan tajuttuaan mikä kusipää se mies on, vie mennessään ne mitkä olisi kuuluneet sulle ja teidän lapsille.
Tuohon ikääsi 36.v...eroaa ne naiset +40 ja +50kin. Ehkä siinä vaiheessa havahtuu tutkimaan elämänsä laatua; haluaako jatkaa samaa?
Ja miksi niin monet naiset miettii heti uutta miestä?! En ymmärrä. Ainakin viisi vuotta voisi vain nauttia elämästä. Siinä vaiheessa olisi ehtinyt nollata entistä. Ja uuden mahdollisen kumppanin voisi valita enempi harkiten.
Jotenkin en usko sanaakaan tästä jutusta :)))
Öitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 00:38"]
En taida uskaltaa sanoa neuvolassa yhtään mitään näistä, sillä pelkään, että he tekisivät ls-ilmoituksen ja sitten elämäni olisi menoa (jyrkkää alamäkeä tuhoon). Nyt olen tehnyt parhaani ja hoitanut lapsia hyvin, joten ls-ilmoitus käytännössä tuhoaisi elämäni täysin ja sen jälkeen lapset päätyisivät ainakin takuuvarmasti isänsä hoitoon tai mieheni iäkkäille vanhemmille. Pystyn kyllä eroamaan miehestä muutenkin.
Lapsille mieheni ei ole vaarallinen muutenkaan lainkaan enkä usko, että hän menisi tekemään mitään veritekoja, sillä hän on sellaisessa ammatissa, että haluaa pitää kunniallisen maineensa. Hän myös ajattelee ennen kaikkea itseään, joten ei haluaisi sotkeutua mihinkään ikävään takiani. Hän ei ole esim. lainkaan mustasukkainen, vaan enemmänkin halveksii minua ja on yhdessä käytännön syistä - ihastuminen ja rakkaus ovat hävinneet jo pari vuotta sitten.
Mieheni vain kiusaa ja nöyryyttää ajoittain minua (ei toki välttämättä edes joka päivä ja niistä luvan pyytämisistäkin on tullut tapa - vaikka onhan se nyt oikeasti outoa), mutta siis lapset eivät välttämättä edes huomaa tai kärsi siitä mitenkään, sillä mies toimii niin ovelasti. Hän myös osaa puhua niin nätisti ulkopuolisille, että todennäköisesti valehtelisi vaikka mitä minun pääni menoksi. Hänestä ei välttämättä kukaan osaisi arvatakaan, miten ilkeä hän oikeasti osaa olla.
Mutta laitan eron itsekseni ja salaa vireille. Laitan asunnon hakuun. Varmistan, että lapsille sujuu kaikki hyvin.
[/quote]
Jos miehesi on oikeasti tuollainen kuin kuvailit, niin sinun pitäisikin kertoa perhetilanne neuvolaan ennen eroa. Alistavan ihmisen ego ei kestä jätetyksi tulemista, ja peliverkkarit repeää viimeistään kun kuulee omaisuudenjaosta. Tuskin hän oikeasti haluaa lasten huoltajuutta kerran uhkaa jättää heidät silloin vanhemmilleen, mutta huoltajuuskiista olisi paras keino kostaa. Se tarkoittaa, että hän saattaa kertoa sinusta ties mitä perättömyyksiä viranomaisille. Siinä tilanteessa lisäät uskottavuuttasi jos olet uskaltanut avata suusi ennen kuin hän ehtii. Lastensuojelun tehtävä on puolustaa lapsiasi, ei tuhota sinua. Mikäli olet hoitanut lapsesi hyvin, heillä ei ole valtuuksia viedä lapsiasi yhtään mihinkään (viimeisimmäksi ihmisille, jotka voisivat estää lasten yhteydenpidon sinuun), vaan velvoite tarjota apua. Ja tämä ei ole mitään mutua, vaan laki.
Toisekseen, mieti jo valmiiksi sellaista ehdotusta lapsiin ja omaisuudenjakoon liittyen, jonka miehesi voisi juuri ja juuri hyväksyä ja tee siitä lakimiehen tai oikeusavustajan kanssa kirjallinen sopimusehdotus. Juuri sellainen, jossa suostut hieman joustamaan mutta vain sen verran, että vaikutat vastaantulevalta osapuolelta. Mikäli miehesi on tarkka maineestaan, on kaikki muut vaihtoehdot paitsi hyväksyminen sille suuri riski.
Ja mikäli mahdollista, ehdota sellaista lasten tapaamismallia jossa te kaksi joudutte kohtaamaan niin vähän kuin mahdollista. Vähintäänkin niin, että vaihto tapahtuu julkisella paikalla. Näin ollen miehelläsi ei ole enää valtaa uhkailla, kiristää tai muutoin alistaa sinua jättämättä todisteita. Kun ei voi enää ilkeillä, sinä pääset parantumaan ja hän rauhoittumaan paljon nopeammin.
Ilman muuta pärjäät lasten kanssa hetken, vaikka et kävisi töissä. Vanhempainraha, lapsilisät ja elatusmaksut sekä asumistuki kattavat kyllä kulut.
Itse toimisin näin:
- varaisin ajan neuvolaan ja kertoisin tilanteesta sekä pyytäisin apua
- laittaisin itseni vuokra-asuntojonoon
- muuttaisin vanhemmilleni/ystäväni luo tilapäisesti
- asioisin mieheni kanssa vain muiden läsnäollessa
Lastensuojeluilmoitus ei ole pahinta, mitä voi tapahtua. Usein se jopa auttaa. Pahinta on se, että salaat asioita ja miehesi pääsee väittämään perättömiä ja näytät syylliseltä, kun et ole mihinkään kertonut tilanteestanne vaan salannut kaiken. Lisäksi lastensuojeluilmoitus tehdään vain, jos lapset ovat vaarassa eikä näin teillä ole.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 00:31"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 00:28"]
mulla on suurinpiirtein identtinen tilanne sun kanssa! jos haluat jutella niin tee uusi email osoite ja laita niin kirjoitan sulle.
[/quote]
Sokea taluttaa sokeaa! Ei helvetti. Akat, toimikaa ja unohtakaa se keskinäinen lässytys! Mitä hyödyttää itkeä yhdessä samoja juttuja, mutta mitään konkreettista oman tilanteen pelastamiseksi ei sitten tehdä?
[/quote]
No toivotaan että he rakastuvat toisiinsa ja alkavat lesbopariksi? Voivat vaikka exänsä parittaa toisilleen niin heillä riittää tekemistä toisissaan niin eivät exiään ehdi kiusata.