Inhoan epäreilua miestäni ja haluaisin erota

En halua lyödä lyötyä ja alkaa ihmetellä, miksi olet ylipäätään tuollaisen kusipään kanssa.

Miehesi kaltoin kohtelee sinua, eikä ymmärrä omia rajojaan käytöksen ja kontrollin suhteen. Aikuisen ihmisen omassa kodissaan tulisi saada tehdä normaalisti mitä haluaa normaaleja asioita, ilman kenenkään "lupaa". Samoin normaalin parisuhteeseen kuuluu toisen henkinen tukeminen, kumppanuus, kyky nähdä asiat myös toisen kantilta ja toisen tarpeista lähtöisin, eikä aina vain omasta näkökulmasta, omien tarpeiden kautta.

Normaalissa parisuhteessa on vastavuoroisuutta, antamista ja saamista, ei pelkoa tai alistamista.

Jätä miehesi, ja aloita se oikea elämisen arvoinen elämä.

Olin ennen mieheni tapaamista lisäksi ihan terve ja pirteä. Nykyään mulla on sydämessä rytmihäiriöitä ja verenpaineeni on korkea, vaikka olen hoikahko. Lisäksi muistini pätkii ja olen jotenkin ihan loppu fyysisesti. Mies ei päästä mua kampaamoon enkä saa ostaa vaatteita tai kenkiä tai esim. kameraa tai tietokonetta omilla rahoillani ilman hänen lupaansa ja yleensä hän kieltää sellaiset multa.

Jos soitan vanhemmilleni tai oikeastaan ainoalle kaverilleni, mies tulee taustalle irvailemaan ja kiroilemaan, jotta nolostuisin ja sanoo että "eiköhän se p*skanjauhaminen jo riitä" tms., jolloin mun on pakko lopettaa puhelu.

Kesä oli pakko viettää anoppilassa (2 kk!), vaikka olisin halunnut olla kotona tai reissata esim. kotimaassa. Miehen kun oli pakko päästä äidin ruokia syömään "valmiin päälle". Jne. jne.

Lisäisin vielä, että unohda se, mitä miehesi vaatii omaisuuden jaosta yms. Elä edes kysy häneltä mitään. Ota itsenäisesti yhteyttä kuntasi oikeusapupalveluun, saat sieltä ilmaista oikeusapua, jossa juristi selvittää tuon omaisuusasian, lastenhuoltajuuden jne myös sinun etujasi ajatellen. Ei sun tarvitse mennä sen mukaisesti, mitä miehesi haluaa, miksi alistuisit? Älä kysele lupia tai mielipiteitä, toimi! Juristin tehtävä on hoitaa asiat myös niin, että sinä saat lainmukaiset turvat omaisuudesta itsellesi.  Nyt sinun pitää lähtökohtaisesti unohtaa tuo miehesi "haluaa-lista" ja toimit omaksi ja lastesi parhaaksi.

Toivottavasti provo. Miksi päädyit yhteen miehen kanssa alunperin?

Kuulostaa siltä, että miehesi siis on se, joka aiheuttaa sinulle pahan, ahdistavan olon. Se ei ole normaalia. Miehesi syö sinun hyvinvointiasi, ja tosiaan kohtelee sinua kaltoin. Vittumaiseltahan tuo kuulostaa.

Minun neuvoni on, että jätät paskamiehesi, ja aloitat uuden elämän, jossa sinä voit elää niinkuin haluat, kuunnellen omaa hyvinvointiasi. Mitä sinä haluat omalta elämältäsi? Miestäsi et voi muuttaa, mutta omaa elämääsi voit... ELä anna pahalle ja alistamiselle periksi, vaan toimi itsenäisesti ja lupaa kysymättä, salaisesti oman hyvinvointisi ja tulevaisuutesi puolesta!

Ja teit lapsia

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 23:41"]Ongelmana on se, että meillä on kaksi pientä lasta, emmekä pystyisi hoitamaan asumisjärjestelyjä helposti. Olemme naimisissa, mutta olemme sopineet siten, että en vaadi mitään puolikkaita hänen omaisuudestaan. Hän jäisikin asumaan tietenkin omaan asuntoonsa ja muuttaisin jonnekin vuokralle. Tosin juuri nyt syksyn alla on vaikeampaa löytää asuntojakin.

Mieheni on sovinistinen, pihi, äkkipikainen, aggressiivinen ja saa pikkujutuista raivareita ja olen ihan tossun alla (mm. en saa mennä suihkuun tai jääkaapille ilman hänen lupaansa, sillä hänen mielestään kulutan hänen resurssejaan).

Hän myös rikkoo tavaroitani ja heittää usein postini suoraan paperinkeräykseen tai roskikseen. Lisäksi hän haukkuu mua vanhaksi ja arvottomaksi ja himoitsee vähiä rahojani (oon nyt vanhempainvapaalla).

En uskalla nukkua hänen vieressään, joten nukun nyt sitten patjalla lattialla. Mietiskelen tässä, että mitä tekisin. Olen nimittäin jo 36-v, joten mulle on mahdotonta löytää enää toista kumppania. Lapsilleni tulisi myös hieman köyhemmät olot, mutta toisaalta saisin itse päättää asioista. Miten etenisin?

[/quote]

36? Minulla oli 35-vuotiaana jopa valinnanvaraa. Ehdin vielä tehdä kaksi lastakin. Ei ikä ole syy jäädä mahdottoman miehen luokse. Ja miten niin olette sopineet ettet halua osuuttasi. Eihän sellaista voi vaatia.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 23:46"]En halua lyödä lyötyä ja alkaa ihmetellä, miksi olet ylipäätään tuollaisen kusipään kanssa.

Miehesi kaltoin kohtelee sinua, eikä ymmärrä omia rajojaan käytöksen ja kontrollin suhteen. Aikuisen ihmisen omassa kodissaan tulisi saada tehdä normaalisti mitä haluaa normaaleja asioita, ilman kenenkään "lupaa". Samoin normaalin parisuhteeseen kuuluu toisen henkinen tukeminen, kumppanuus, kyky nähdä asiat myös toisen kantilta ja toisen tarpeista lähtöisin, eikä aina vain omasta näkökulmasta, omien tarpeiden kautta.

Normaalissa parisuhteessa on vastavuoroisuutta, antamista ja saamista, ei pelkoa tai alistamista.

Jätä miehesi, ja aloita se oikea elämisen arvoinen elämä.

[/quote]

Olet oikeassa ja olen lapsuudenkodissani ja kavereiden sekä sukulaisten luona toki tottunut normaalimpaan ja terveempään toimintatapaan. Mies vetoaa siihen, että asunto on hänen nimissään ja hän on osasta tavaroita maksanut 3/4.

Toisaalta hän ei edes antanut mun tuoda omia tavaroitani hänen luokseen, kun muutimme yhteen. Lisäksi hänellä on huomattavasti isompi palkka kuin mulla, joten mulla ei ole varaa kustantaa hänen kaikkia ostoksiaan puoliksi 50/50-periaatteella. Lisäksi hän tekee paljon mielestäni tarpeettomia heräteostoksia (mm. uusi mikroaaltouuni ja imuri keskimäärin kerran vuodessa; uusi tv keskimäärin joka toinen vuosi).

Suhteemme on pahan kerran vinksahtanut ja voi olla eytä oma nössöyteni on osasyynä. Mutta en jaksa vain aina pitää häntä vastaan puoliani. Esim. synnytysten jälkeen oon ollut hieman väsyneempi ja hän on valittanut sitä, kun en jaksa siivota ja kokata yhtä ahkerasti kuin ennen lasten syntymää, varsinkin kun lapset ovat olleet rintaruokinnassakin ja vierellä.

Näin väsyneenä ei vain jaksaisi koko ajan pitää puoliaan. Hän nimittäin muuttuu todella pirulliseksi ja ahneeksi, jos en pidä koko ajan puoliani. Se haukkuminenkin väsyttää: esim. palatessani synnytyssairaalasta hän haukkui mua h*oraksi (ilman syytä) ja yritti työntää korviketuttipulloa vauvalle heti, kun hän alkoi itkeä, vaikka imetys sujui hyvin.

Huh. :(

Luulen että olet ollut liian kauan tuossa tilanteessa. Et näe enää selkeästi. Voin ulkopuolisena sanoa tekstiesi perusteella, että tuo on todella sairas tilanne -myös lapsillesi. Lähde. Usko meitä. Kenenkään ei pitäisi elää tuollaisessa "kodissa". Ihan sama mikä taloudellinen tilanteesi tulisi olemaan eron jälkeen, sillä ei ole mitään merkitystä, joka tapauksessa "voitatte" lasten kanssa jättäessänne tällaisen sairaan ilmapiirin.

En osaa neuvoa miten sinun kannattaisi konkreettisesti edetä. Toivottavasti joku muu palstalla kertoo. Tuo oikeusaputoimiston juristi oli hyvä. Sinulla on oikeuksia pidä niistä kiinni, vaikka jonkun avulla. Neuvola? Sosiaalivirasto?

Tsemppiä. Tee jo tänä yönä toiminta suunnitelma. Ala etsimään asuntoa huomenna. Voimia ja luottamusta siihen, että kunhan saat hinattua itsesi tämän pelottavan kynnyksen yli alkaa helpottomaan. Saat taas hengittää vapaasti. Psykosomaattiset oireesi alkavat häviämään... Elää.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 23:52"]Toivottavasti provo. Miksi päädyit yhteen miehen kanssa alunperin?

[/quote]

Mieheni oli aluksi aivan erilainen ja vaikutti jopa kiltiltä. Ihmettelin, kun hänen vanhempansa varoittivat minua siitä, että mahdankohan pärjätä heidän poikansa kanssa. Olin ihan ihmeissäni moisesta (sinänsä olivat mun puolella ne hänen vanhempansa) ja olin tosiaan ihastunut.

Oon ollut ihmissuhdeasioissa vähän naiivi idealisti ja "odottanut tosirakkautta" jne., joten mulla oli ikäisekseni aika vähän ihmissuhdekokemuksia. Ja sitten varoituskelloni eivät vain soineet.

Ensimmäisen lapsemme syntymän jälkeen hän muuttui ihan kamalaksi, mutta kaikki kävi vähitellen. Lisäksi mies valehtelee ihan kirkkain silmin, enkä oikeasti ollut koskaan tottunut sellaiseen, joten hän vedätti mua täysin.

En edelleenkään pysty luottamaan häneen lainkaan, sillä hän valehtelee ihan mistä vain ja oikeasti tekee juuri niinkuin haluaa.

tämä on toivottavasti tosiaan provo.

mutta jos provo, niin kuka on näin sairas päästään , että provoilee näin ?

jos ei ole provo, niin lähdet vaikka jonkun sukulaisen luokse. heti. välittömästi.

mies37

Ap, on tullut selväksi, että kaikkea ikävää on tapahtunut. Jos sinulla on tarvetta kuuntelevalle korvalle, suosittelen että kääntyisin terapautin paikkeille. Mutta se "tilitys" sinulle tapahtuneista ikävistä asioista sinällään ei riitä! Teet päätöksen, joko jatkat samaan malliin, tai sitten muutat elämääsi, ja eroat. Piste. Et voi miestäsi muuttaa. Jos oikeasti haluat muutosta, se on sinun tehtäväsi tehdä se. Ehkä et vielä ole valmis siihen, jos et saa sitä aikaiseksi. Mutta ymmärrä se, että muutos pitää lähteä sinusta.

Ja unohda kaikki sopimukset miehesi kanssa. Miehesi ei ole pitänyt sinun puoliasi, miksi sinä olisit hänelle reilu tai lojaali? Oikeasti, sinun on alettava pitää puoliasi. Ja se ei tarkoita sitä, että alkaisit riitelemään ja jankkaamaan ja kysymään lupia miltään kusipäämieheltä, vaan toimit juristin kautta omaksi parhaaksesi! Ole fiksu ja aikuinen, ota vastuu, äläkä odota mitään lupa tai keskustelua aiheesta miehesi kanssa! Mitä vähemmän puhut omista asioista ja tulevaisuuden suunnitelmista miehesi kanssa, sitä vähemmällä pääset. Miehesi kuulostaa juuri sellaiselta, joka voisi kriisitilanteessa vaikka ampua sinut tai koko perheen. Julkisuudesta mitä on luettu, juuri tuollaiset miehet ovat niitä, jotka ovat näitä hirmutöitä tehneet erotilanteessa vaimoilleen. Ota tämä varoitus vakavasti.

Asumuseron teet siis salassa lapsien kanssa, samoin kontaktit oikeusaputoimistoon. Kun sitten olet vasta muuttanut asunnosta, laitat eropaperit menemään käräjäoikeuteen, ja vaadit omaisuudesta sen osan, mikä sinulle laillisesti kuuluu (ilman mitään suullisia höpöhöpöomaisuudenjakojuttuja).

Eroa ja ota kaikki apu, mitä siihen saat. Mutta älä ihmeessä ota uutta miestä sitten!!! Menisit samantapaiseen vipuun uudestaan.

Lisäksi mieheni uhkaa, että hän pitää lapset itsellään ja että vie heidät vanhempiensa luo hoitoon. Lisäksi tilanteessa, jossa oisin yksin, tulisi ongelmaksi lastenhoito, sillä kotihoidontuki on melko pieni minulle ja lapsille rahalliseen selviämiseen (vuokrat ovat pk-seudulla isoja ja ruokaankin menee rahaa), joten mun pitäisi mennä töihin. Mutta pienempi lapsista on vasta puolivuotias ja 9 kk:n ikäisillekään ei ole oikein hoitopaikkoja.

Toisen lapsen lapsilisänkin hyväpalkkainen mieheni halusi omalle tililleen. Täytyy tässä katsella asuntoja, mutta nekin tosiaan ovat aika tiukassa näin syksyisin.

Kuules, voin sanoa, että jos kerran asut pk-seudulla, niin siellä on vuosien vuokra-asuntojono. Oletko tämän huomioinut?

Oletko ollut neuvolaan asiasta yhteyttä? Nykyäänhän neuvolat myös kysyvät todella tarkkaan äidin hyvinvointia, ja perheen ilmapiiriä... Johtuen juuri näistä ampumatapauksista. Mitäs jos kertoisin tuon ylläolevan asian sille omalle neuvolatädillesi, ja kerrot, että pelkäät että mitä mies saattaisi sinulle tehdä mahdollisessa erotilanteessa.. Kerro kaikki kaltoinkohtelusi; se että joudut mieheltäsi kysymään lupaa jääkaapille menoa, ja että pelkäät nukkua miehesi vierellä. Kerro, että mies käyttää taloudellisia resurssejaan sinun kiristämiseen jne. jne. Kerro, että haluat ja tarvitset apua näihin miehesi aiheuttamiin psyykkisiin oireisiin ja pahaan oloon, ja että haluat turvaa elämän muutokseen, esim. perheneuvolaa, sosiaalitukea yms. ja että tarvitset apua pikaisesti, olet turvaton ja sinulla on paha olo, ja miehesi kohtelee sinua kaltoin ja alistavasti.

Kyllä sulle apua löytyy, kun vain alat toimia! Ota kaikkiin mahdollisiin tahoihin yhteyttä, omaan lääkäriin, sosiaalitoimistoon, neuvolaan, perheneuvolaan, oikeusaputoimistoon. TOIMI, äläkä tilitä täällä-

Sosiaalitoimistosta apua, ja sieltä oikeusavusta. Kerää voimasi, vuoden kuluttua olet onnellinen, että jaksoit käydä tämän läpi. Voimia!

Sillä ei ole mitä väliä kumpi on maksanut mitäkin enemmän eikä edes sillä että asunto on yksin toisen nimissä. Eron tullessa saat tasan puolet omaisuudesta. Kunhan ei ole olemassa avioehtosopimusta. Millään suullisella lupauksella ei ole mitään väliä. Eikä avioehdolla joka on pakottamalla allekirjoitettu.

mulla on suurinpiirtein identtinen tilanne sun kanssa! jos haluat jutella niin tee uusi email osoite ja laita niin kirjoitan sulle.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 00:28"]

mulla on suurinpiirtein identtinen tilanne sun kanssa! jos haluat jutella niin tee uusi email osoite ja laita niin kirjoitan sulle.

[/quote]

Sokea taluttaa sokeaa! Ei helvetti. Akat, toimikaa ja unohtakaa se keskinäinen lässytys! Mitä hyödyttää itkeä yhdessä samoja juttuja, mutta mitään konkreettista oman tilanteen pelastamiseksi ei sitten tehdä?

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 00:22"]Kuules, voin sanoa, että jos kerran asut pk-seudulla, niin siellä on vuosien vuokra-asuntojono. Oletko tämän huomioinut?

Oletko ollut neuvolaan asiasta yhteyttä? Nykyäänhän neuvolat myös kysyvät todella tarkkaan äidin hyvinvointia, ja perheen ilmapiiriä... Johtuen juuri näistä ampumatapauksista. Mitäs jos kertoisin tuon ylläolevan asian sille omalle neuvolatädillesi, ja kerrot, että pelkäät että mitä mies saattaisi sinulle tehdä mahdollisessa erotilanteessa.. Kerro kaikki kaltoinkohtelusi; se että joudut mieheltäsi kysymään lupaa jääkaapille menoa, ja että pelkäät nukkua miehesi vierellä. Kerro, että mies käyttää taloudellisia resurssejaan sinun kiristämiseen jne. jne. Kerro, että haluat ja tarvitset apua näihin miehesi aiheuttamiin psyykkisiin oireisiin ja pahaan oloon, ja että haluat turvaa elämän muutokseen, esim. perheneuvolaa, sosiaalitukea yms. ja että tarvitset apua pikaisesti, olet turvaton ja sinulla on paha olo, ja miehesi kohtelee sinua kaltoin ja alistavasti.

Kyllä sulle apua löytyy, kun vain alat toimia! Ota kaikkiin mahdollisiin tahoihin yhteyttä, omaan lääkäriin, sosiaalitoimistoon, neuvolaan, perheneuvolaan, oikeusaputoimistoon. TOIMI, äläkä tilitä täällä-

[/quote]

En taida uskaltaa sanoa neuvolassa yhtään mitään näistä, sillä pelkään, että he tekisivät ls-ilmoituksen ja sitten elämäni olisi menoa (jyrkkää alamäkeä tuhoon). Nyt olen tehnyt parhaani ja hoitanut lapsia hyvin, joten ls-ilmoitus käytännössä tuhoaisi elämäni täysin ja sen jälkeen lapset päätyisivät ainakin takuuvarmasti isänsä hoitoon tai mieheni iäkkäille vanhemmille. Pystyn kyllä eroamaan miehestä muutenkin.

Lapsille mieheni ei ole vaarallinen muutenkaan lainkaan enkä usko, että hän menisi tekemään mitään veritekoja, sillä hän on sellaisessa ammatissa, että haluaa pitää kunniallisen maineensa. Hän myös ajattelee ennen kaikkea itseään, joten ei haluaisi sotkeutua mihinkään ikävään takiani. Hän ei ole esim. lainkaan mustasukkainen, vaan enemmänkin halveksii minua ja on yhdessä käytännön syistä - ihastuminen ja rakkaus ovat hävinneet jo pari vuotta sitten.

Mieheni vain kiusaa ja nöyryyttää ajoittain minua (ei toki välttämättä edes joka päivä ja niistä luvan pyytämisistäkin on tullut tapa - vaikka onhan se nyt oikeasti outoa), mutta siis lapset eivät välttämättä edes huomaa tai kärsi siitä mitenkään, sillä mies toimii niin ovelasti. Hän myös osaa puhua niin nätisti ulkopuolisille, että todennäköisesti valehtelisi vaikka mitä minun pääni menoksi. Hänestä ei välttämättä kukaan osaisi arvatakaan, miten ilkeä hän oikeasti osaa olla.

Mutta laitan eron itsekseni ja salaa vireille. Laitan asunnon hakuun. Varmistan, että lapsille sujuu kaikki hyvin.