Lue keskustelun säännöt.
unelmakämpästä lähiöhelvettiin :(
23.08.2014 |
meille miehen kanssa tuli ero, oli selvää että mies jäi ok-taloon jonka rakennutimme pian häiden jälkeen.
haluaisin ostaa oman asunnon, mutta näillä palkoilla se ei taida ihan pian onnistua & niinpä asunkin vuokralla. kolmioita on niukasti tarjolla ja niinpä otinkin ensimmäisen asunnon jota tarjottiin, sitäkin jonotin lähes vuoden . ajattelin, että kyllä tästä sisustamalla saa kivan & eivät naapurit varmaan niin kamalia ole, mutta... pulun pökäleet!
ruma, hissitön, rapistuneen harmaa kerrostalo jossa näkyy 70-luku mm. ruskeissa keittiön kaakeleissa & makuuhuoneiden liukuovissa. yläkerran yh-riitelee teinipoikansa kanssa päivittäin ja alakerran koira ulvoo ikäväänsä aamusta iltaan. olen masentunut pahasti tähän muuton jälkeen, töistä ei tekisi mieli kotiin yhtään ! :( lapsetkaan eivät tykkää, osittain koska joutuvat jakamaan huoneen mutta myös osittain muista syistä. alue on myös levoton: koulussa on oppilaita varoitettu kävelemästä ulkona kännykät käsissä & läheisen kioskin pihassa pyörii etenkin iltaisin niin epämääräisen oloista porukkaa, että jäi yhtenä iltana fazerin siniset saamatta..
MITEN OLEN VOINUT JOUTUA TÄLLÄISEEN TILANTEESEEN?! TÄHÄN SLUMMIIN?
Kommentit (103)
olin sinisilmäinen hölmö, joka ei ikinä ajatellut että eroaisimme saati että niin käydessä vaatisin ns. "oman palani talosta.." luulin, että siinä asutaan yhdessä hautaan asti :(
pojat ovat meillä vuoroviikoin.. virallisesti kuitenkin siis asuvat isällään
ja Mikkelissä ollaan.. olin kuullut juttuja tästä kys. kaupunginosasta, mutta pidin niitä liiotteluna!
nytkin keittiön ikkunan alla on joku mopopoikien kokous.. ihanaa
"ap"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä ettei asuminen Mlin lähiöissä (veikkaisin tässä tapauksessa peitsaria, siekkilää tai tuppuralaa) houkuta. En itsekään haluaisi välttämättä noissa kauounginosissa asua. Mutta kaikissa asuinalueissa on hyvät ja huonot puolensa, jospa keskittyisit niihin hyviin puoliin? Ja yksityisiltä vuokramarkkinoilta voi myös yrittää etsiä asuntoa!
Onko vielä niin tyhmiä ihmisiä, että he eivät tee avioehtoa ja testamenttia jossa avio-oikeus suljetaan pois?
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 18:21"]
Numero 4, sinä vaikutat äärettömän itsekeskeiseltä ja näsäviisaalta besserwisseriltä, jota elämä ei ole koulinut lainkaan. Odotas vaan kun saat "paskasaavista" oman osuutesi...
[/quote]
Mä olen samaa mieltä kuin nro 4, koska olen itse kasvanut lapsuuteni tuollaisessa vuokraslummissa. Ei se ole hyvä paikka lapsille. Talojen kakarat olivat nistejä ja varkaita, ja vetäydyin kuoreeni, jonka vuoksi sairastuin teininä masennukseen.
Tsemppiä ap:lle, hakemuksia vaan sisään joka paikkaan ja pidä myös yksityinen taho vaihtoehtona. Toimistoihin pitää soitella perään usein ja pommittaa niitä kyselyillä, jotta saa hyvän asunnon hyvältä paikalta. Jämät jaetaan niille, jotka eivät soita suutaan ja vaadi mitään.
Mullakin on kokemista taloudellisesta laskusta. Sairastuin, ja elintasoni laski. Nyt voin jo paremmin ja pikkuhiljaaa pääsemässä taas elämän syrjästä kiinni. Taloudellinen puolikin toivottavasti kohenee syksyn mittaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 01:49"][quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 22:22"]Tämä on hyvä ketju. Miettikääs tätä kaikki te kotimammat, jotka elätte miehen rahoilla ja itkette, kuinka perseestä on päätös puolittaa hoitovapaat kun teidän perheessä se ei mitenkään käy kun tulot on niin eri luokkaa. Mies tienaa, joten mitäs sitä opiskelemaan tai uraa luomaan. Näinkin voi sitten kuitenkin käydä.
[/quote]
Ei pitäisi voida käydä. Laissa on avioeron varalta pykälät omaisuuden jaosta ja ne on tarkoitettu naisten turvaksi. Naisethan yleensä olivat kotona lasten kanssa ja miehet työssä. Nykyään on vallalla omituinen käsitys, että naisen pitää ollakseen tasa-arvoinen hankkia hyvä koulutus, korkeapalkkainen vakituinen työ, hoitaa lapset (pakollinen kotiäitiaika) ja kotityöt ja maksaa vielä kaikesta puolet. Sitten tehdään avioehto sen varalta, että nainen ei ehkä onnistuisikaan kaikessa tässä. Tasa-arvon pitäisi olla sitä, että kummankin työ on tärkeää ja arvokasta. Naiset on jotenkin saatu uskomaan, että näin ei ole.
[/quote]
Tai kuten ilmeisesti tässä tapauksessa, miehen perintö oli suojattu testamentissa avio-oikeudelta. Sitä vastaan on vaikea suojautua.
Mutta jatkakaa vain sinisilmäisyyttänne, toivottavasti elämänne sujuu ilman takapakkeja.
En vaan pysty tajuamaan tätä vanhanaikaista ajattelua, että nainen hoitaa kodin ja mies tuo rahat, huhhuu, niin 50-lukulaista.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 22:22"]
Tämä on hyvä ketju. Miettikääs tätä kaikki te kotimammat, jotka elätte miehen rahoilla ja itkette, kuinka perseestä on päätös puolittaa hoitovapaat kun teidän perheessä se ei mitenkään käy kun tulot on niin eri luokkaa. Mies tienaa, joten mitäs sitä opiskelemaan tai uraa luomaan. Näinkin voi sitten kuitenkin käydä.
[/quote]
Me olemme puolittaneet hoitovapaat, ja tienanneet rahaa molemmat, mutta luulisin, että aika harva kotiäiti tekee tuon ap:n ratkaisun, että ei vaadi osituksessa itselleen kuuluvaa omaisuutta. Eihän ap olisi tuossa jamassa, jos omaisuus olisi erossa jaettu tavanomaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa myös eläkekertymä, sitä ei juuri kotiäitinä kerry, eikä avio-oikeudesta ole mitään hyötyä eläkkeen määrää ajatellessa. Siinähän sitten kituutatte eron sattuessa minimieläkkeellä, kun mies elelee leveästi ansiotuloista lasketulla eläkkellä.
Aloittaja voisi hommata itselleen uuden äijän ja muuttaa parempaan lukaaliin. Eli reidet auki ap :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä vuokranantajalta lupa maalaamiseen ja kaakelimaalia kylppäriä varten, niin saat edes vähän siedettävämmän kodin.
Tutustu siihen kioskijengiin, kerro koiran omistajalle, hymyile naapureille. Elat paremmin kuin kuninkaat 300 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua todella hyvin, erosin 9 vuotta sitten ja jouduin muuttamaan isosta omakotitalosta pieneen 35 neliöiseen yksiöön. Alku oli aivan kamalaa, vaikka talo-yhtiö on rauhallinen ja viihtyisä. En meinannut sopeutua millään. Nyt vuosien jälkeen olen täysin tyytyväinen ja onnellinen omasta rauhasta ja omasta pienestä asunnostani. Aika on ihmeellinen parantaja. Tsemppiä!
Meillä kanssa tilanne päällä...mies jää 170m2 omakotitaloon ja minä muutan lasten kanssa vuokra asuntoon. Näin siksi, koska miehellä on varaa ostaa minut ulos talosta, minulta ei onnistuisi. Pienen pesämunan turvin kartuttaisin säästöjäni jotta joku päivä pystyisin ostamaan oman kodin lapsille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hyvä ketju. Miettikääs tätä kaikki te kotimammat, jotka elätte miehen rahoilla ja itkette, kuinka perseestä on päätös puolittaa hoitovapaat kun teidän perheessä se ei mitenkään käy kun tulot on niin eri luokkaa. Mies tienaa, joten mitäs sitä opiskelemaan tai uraa luomaan. Näinkin voi sitten kuitenkin käydä.
Moi,mä niin tunnistan ton tunteen.Itse masennuin kun muutimme kerrostalosta hyvältä alueelta,rivitaloon huonommalle alueele.Kyseessä vuokra-asunnon vaihto.Voin sanoa et mä olin ihan ihmeissäni tästä touhusta parisen vuotta sitten kun muutettiin.Mutta takaisin ei enää vanhalle alueelle päästy,joten tänne jäätiin.Mulle ja eksälleni tuli ero.Ei ollut kiva jäädä tänne loukkuun.Eksäni löysi uuden muijan ja yllätys,muuttavat sinne alueelle mistä me aikoinaan lähdettiin.
Yritä saada voimia niin paljon kerättyä et jaksat hakea uutta asuntoa.Mieli piristyy siitäkin jos hankit jotain ihan pientä piristystä kotiisi.Jaksat taas hetken eteenpäin..tsemppiä sulle!!
[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 14:39"]
Mulle ja eksälleni tuli ero.Ei ollut kiva jäädä tänne loukkuun.Eksäni löysi uuden muijan ja yllätys,muuttavat sinne alueelle mistä me aikoinaan lähdettiin.
[/quote]
Asuinympäristö ja koti vaikuttavat tosiaan valtavasti siihen, millaista elämä on. Kyseessä ei ole "asennekysymys". -4
Ööö, miksi pitää asua kaupungin vuokrakämpässä? Kuvailusi vaikuttaa siltä, että viittaat pk-seutuun, muualla ei edes ole "lähiöitä" tai kovin pitkiä asuntojonoja. Joten: Vuokra-asuntojahan on joka puolella Helsinkiä ja esim. Espoossa ja Vantaalla on kivoja alueita, jotka ovat suht edullisia ja silti kohtuullisen kulkumatkan päässä Helsingistä.
Jotenkin vähän haiskahtaa, että omakotitalosta kaupungin vuokra-asuntoon, jota piti jonottaa VUODEN. En ole kyllä koskaan kuullut, että perheellinen nainen eron jälkeen joutuisi jonottamaan kovinkaan pitkään. Niitä "rupuasuntoja" saa perheelliset lähestulkoon saman tien, parempien alueiden asuntoihin on jonoa pidempään.
Tää vaikuttaa vähän yritykseltä saada aikaan keskustelua ja lähiömammat takajaloilleen. Slummikin mainittu, ruskeat kaakelit juu-u. Täs on semmoinen ongelma, että ne ongelmalähiöt on rakennettu usein vasta 80-luvulla. 70-luvun lähiörakentaminen oli varhaisempaa lähiörakentamis-aaltoa, ja niissä voikin olla 70-luvun muotoilua mut esim. idän tai Espoon / Vantaan "rupuisemmat" lähiöt ovat uudempaa aikakautta.
Ja esim. Kivikko, jota jotkut pitää huonona alueena, on rakennettu 90-luvulla, monin osin 2000-luvulla.
Mä luulin, että otsikko käsittelee jotain uutta sisustus/ tosi-tv ohjelmaa!!! ;)
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 18:23"]
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 17:51"]
Säästä rivakasti ja hanki omistusasunto tai sitten etsi koko ajan uutta vuokrakämppää. Ei ole pakko asua kaupungin rupukämpissä - pidä koko ajan haku päällä sisäisiin siirtoihin (kyllä niissä kaupunginkin asunnoissa uusia ja kivoja on), pistä hakemus VVO:lle sekä seuraa yksityisten vuokranantajien ilmoituksia.
[/quote]
Vuokralla asuva ei pysty säästämään, sillä hän maksaa muiden sijoitukset korkoineen. Etkö ole käynyt katsomassa yle:n laskuria, että kuinka monta kertaa kalliimpaa on asua vuokralla?
Esim. meillä tuli tulokseksi (30 vuoden ajalta) tuli 600 000 euroa enemmän, kuin asuntolainan korot + yhtiövastikkeet + remontit... puhumattakaan itse asunnon arvon noususta.
[/quote]
Nyt olet ihan pihalla,ennnen ehkä oli noin,Nyt on tulossa tilanne jossa omassa asuminen tulee olemaan kallimpaa kun vuokralla.Vuokrien nousu loppuu mutta omassa asujan niskaan on uusien verio ym uudistusten myötä tulossa kallimppa.
Seuraisit aikaasi ja uutisia niin tämä ei olisi sinulle yllätys.
Minunkin vanhemmillani on testamentti, jossa heidän lastensa (meitä on kaksi) mahdolliset puolisot rajataan perinnön ulkopuolelle. Minullakin on käsitys, että se on yleistä.