Henkisesti hyvinvoiva lapsi ei kiusaa.

Olin kiusaaja ala-asteella. Kotona oli todella ahdistava ilmapiiri ja henkistä väkivaltaa käytettiin. Pistin siis pahan kiertämään. Kadun sanomisiani ja kiusaamista todella paljon. En saa sitä tekemättömäksi vaikka kuinka toivoisin. Kiusaaminen loppui kuitenkin yläasteella kun minulle alkoi tulla vähän enemmän järkeä päähän. Nykyään tämä kiusaamani tyttö on yksi parhaista ystävistäni. Siitä huolimatta kiusaaminen jätti tähän tyttöön ikuiset henkiset arvet.

Toivoisinkin, että kiusaajan lisäksi kiinnitettäisiin huomiota myös perheeseen ja siihen mikä tilanne siellä on. Hyvinvoiva lapsi ei kiusaa eikä koe tarvetta alentaa muita. Kotioloissa on oltava jotain pahasti vialla ja nämä kiusaajien vanhemmat voisivat oikeasti katsoa sinne peiliin ja miettiä. Syy löytyy sieltä.

Itse aion ainakin opettaa lapselleni, että ketään ei saa kiusata edes "leikillään". Ja jos näkee kiusaamista niin siitä on kerrottava heti aikuiselle.

Te kiusaajien vanhemmat, nyt oikeasti järki päähän ja miettimään mikä meni lastenkasvatuksessa väärin.