HUHTIHIPPUSET 05 uuteen viikkoon!

Kiitos taas myötätunnosta



Ompunäiti: Kyllä minä täällä pärjään, lapset vievät kuitenkin ajatuksia vähän pois ja pakko on arkea pyörittää. Tottakai tämä on raskasta, mutta kuitenkin toivo elää ja isä voi hyvin kun kävin sairaalassa aamulla. Leikkaus ilmeisesti tehdään viikon sisällä, koko ajan odotellaan, että soittaisivat sairaalasta, niin ajankohta varmistuisi. Pahinta on epätietoisuus ja odottaminen, mutta kyllä tämä tästä suttaantuu.



Jänniä tunteita tämä sairaus herätti, kun äiti perjantai iltana soitti, diagnoosin, niin minun ensimmäinen tunne oli viha, miksi isälle kävi näin? jne. Ja sitten vasta tuli suru ja ajatukset siitä, että isällä on niin paljon nähtävää ja koettavaa vielä ja lopuksi tuli itsekäs ajatus, että minä en ole valmis luopumaan isästä vielä. Tiedän, että nämä ovat normaaleita tunteita, mutta jotenkin ne yllättivät minut. Koko ajan on vähän epätodellinen olo, että tämä on tosi pahaa unta ja kohta isä soittaa töistä.



Kiitos vielä meitä muistaneille, pidän teidät ajan tasalla



Mareila+Anton

Mareila, toivottavasti nyt ihan pian saatte leikkauspäivän tietoon ja muutenkin enemmän infoa kaikesta! Ymmärrän että epätietoisuus on pahinta.



Meille ei kummempia kuulu, taas harmaata ja sadetta. Eiliset juhlat meni hyvin ja tänä aamuna sankari oli yhdessä Amandan kanssa jo kl 06.55 iloisesti poraamassa seiniä ja vaikka mitä (siis leikkiporalla jonka keskimmäinen eilen sai)



Amanda on eka meidän lapsista joka ei käytä itsestään nimeä, siis ei puhu " Amanda sitä ja tätä" vaan sanoo " minä" . Joskus on kauhea huuto että " minä osaan" ja " minä avaan" . Ja toinen on sitten " MUN" . Eilen taas omi kaiken itselleen, pitää kiinni tiukasti ja katsoo vihasesti muita ilmottaen että " MUN!!!" Joo, ja A:n musikaalisia korvia taitaa äidin laulut tympiä kun aina kun alan laulaa niin katsoo minua ja käskee " hijjaa mamma" ;-)



No, mutta minä lähden nyt ruoan laittoon, palaan taas myöhemmin.

Mareila, painajainen on varmaan just se olo, miltä tuo tuntuu. Voi miten kurjaa. : (



Hauska toi sanaseppo Amandan komennus lopettaa äidin laulaminen! : ) Meillä oli yhdessä vaiheessa vähän sama juttu. Aina kun yritin alkaa laulaa yhtä tiettyä laulua nukutustarkoituksissa, Laura raivostui aivan silmittömästä. Välillä tuntui aika skitson huvittavaltakin, kun sen laulun sanat menee vielä näin: " Onni tuli meille käymään, sinut toi se tullessaan..."



Laura ei vielä yhdy lauluun, mutta pyytää kyllä äitiä laulamaan hamä-hämähäkkiä sanomalla että " ämä ämä" tai " einä einä" . Ja leikkii mukana, samoin kuin Leipuri Hiivaa. Itse en osaa / muista muita laululeikkejä, joten ihan hyvää vaihtelua että päästään sinne muskariin!



Eilen L muuten kertoi ensimmäisen " kertomuksensa" . Meillä oli kylässä 2-vuotias sukulaistyttö perheineen, ja he lähtivät sitten kotiin juuri ennen iltapuuron aikaa. Puurolla Laura sitten kauheasti selitti jotain ja heilutti välillä. Yhtäkkiä tajusin, että hän toisti uuden kaverinsa nimeä, selitti taas jotain ja heilutti sitten - siis että Pihla (= " miiha tytto" ) oli täällä ja Laura heilutti kun hän lähti. Tänäänkin L on vielä muistellut eilisiä vieraita. Tosi hauskaa ja jännää, millaisia hassuja asioita koko ajan tulee vastaan!



Terkkuja kaikille ja toivottavasti säästytään enemmiltä ikäviltä uutisilta tällä viikolla,



t. Ompunäiti ja Laura

Voimia sinne Mareila ja kyllä mä tiedän , miltä susta tuntuu.... En ole tästä puhunut, mutta mun isältä löydettiin 3 kuukautta sitten kaulalla oleva suoni, joka on 3 cm matkalta tukossa........pitäisi leikata aika nopeasti, koska käytännössä hän voisi saada aivo-infaktin anyday, kun ei veri kunnolla kierrä.....vielä ei ole kuulunut sairaalasta leikkausajasta, god knows why ?????? Isä ei esim,. pystynyt kantamaan mummia(eli omaa äitiään) hautaan, koska olisi luultavasti pyörtynyt siihen voiman koetukseen. Niin ja isäni on siis 50 ja risat varsin riski mies ( oli 3 kk sitten). Itse asiassa oli aika järkkyä nähdä isäni mummin hautajaisissa, koska on laihtunut kuukaudessa hirveästi ja muutenkin " harmaantunut" ihan yhtäkkiä :-(



Mutta mulla on jotenkin tälläinen " kieltämis-defenssi" , mitään pahaa ei voi tapahtua ja niin eteenpäin, isä on vielä liian nuori....... trallallaa, eli suomeksi kieltäydyn tunnustamasta tosiasioita, koska turha sitä on etukäteen surra....ei se kuitenkaan muuta sitä, mitä kohtalo on määrännyt. No silleen siis täällä.



Mutta voimia sulle Mareila ja iso hali



Eipä täällä oikeastaan uutta, paitsi, että Elmo on tänään nukkunut tosi paljon ja ollut ihme " puntissa-roikkuja" . Näinköhän ekat syksyn pöpöt olisivat koulusta saapuneet :-( No toisaalta laskin, että Elmo on ollut viimeksi kunnolla kipeä joskus helmikuussa, että johan se olisi aikakin, jokin pöpö imeä. Myöskin esikoinen yskiskeli ja valitteli nukkumaan mennessä päänsärkyä.....merkitsee yleensä kuumeen nousua. No katsellaan ja toivotaan etteivät joudu sairastuvalle ( esikoinen tosin kysyi hampaiden pesun yhteydessä toiveikkaasti, että ei kai mun tarvii huomenna mennä kouluun?????) Rontti ;-)



Öitä täältä

kent!!!!

Myös Elmo käyttää itsestään nimeä minä :-) Osaa tosin huutaa kovaan ääneen Hemmo, Hemmoo, mennään :-)

Kai mun täytyy joskus vanhempana kertoa, että se Hemmo tulee nimestä Hemmo Paskiainen, jota me käytettiin silloin kun se oli pieni ja huusi paljon ( tosin pusujen kera ja pilke silmä kulmassa) Älkää tuomitko ;-)

Esikoinen oli kertonut mun siskolle viikonloppuna, kun olivat yökylässä, että :" tiesitkös täti, että pienenä muo kutsuttiin " E-pilleriksi" :-) Ei siis tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta herralla oli jotenkin ihmeellinen kyky aistia, milloin isä ja äiti olisivat halunneet........ ( ja oli siis silloin aina nukkumassa ja jotenkin heräsi).

Keskimmäisen lempinimi oli Raivo- Eetu, mikä siis juonsi juurensa herran varsin tempperamentikkaasta tunteenpurkauksesta, kun asiat eivät menneet niinkuin herra halusi. Niin ja kutsuttiin sitä Herra Rytmäriksikin sen sydänvian takia ( vähän hirtehis huumoria).

Mareilalle ja myös Vaakamomille jaksuja!



Kylläpä Elmo on pysynyt terveenä! Meidän neiti tuli taas eilen nuhaan. Edellinen antibioottikuuri (korvatulehdukseen) loppui viikko sitten. Se olikin kolmas tulehdus 4 kk:n sisään. Muutenkin neiti on tänä vuonna ollut noin kerran kuukaudessa sairaana milloin missäkin taudissa. Kai se on taas lekuriin mentävä, josko korvatulehdus ei mennytkään ohi kuurilla. Onneksi meillä on vakuutus! Säälittää vaan kun toinen on kipeenä jatkuvasti. Nytkin jää eka muskari väliin kun ei viitsi lähteä muita tartuttelemaan. Tyttö kyllä varmaan jaksaisi.



Siinäpä olikin kaikki mitä muistin kommentoida muiden jutuista...



No, neidin tulevan sisaruksen sydänäänet käytiin kuulemassa viikko sitten. Ja näyttäisi että jouluksi päästäisi muuttamaan uuteen taloon.



Siinä kai ne tärkeimmät. Mitähän mahtaa Errj:lle ja Korelialle kuulua?!



mallu rv 11 ja neiti 26.4

Omat vanhemmat on jollain tapaa kuolemattomia, tai niin sitä itsekin heihin suhtautuu. Ja joskus tuntuu, että terve asioiden kieltäminen on välillä ihan hyvästä, jotta sitä jaksaa (näin puhuu sos.ohjaaja, joka hokee asiakkailleen, että " käsitelkää,käsitelkää!" ) Mutta Mareila, ihanaa, että arjen ihanuus pitää positiivisena ja järjissä. Se on vaan kumma, miten nuo lapset osaavat sitoa tähän päivään ja hetkeen. Voimia!



Minä kävin eilen keskustelua itseni kanssa hiljaa pääni sisällä. Töissä on ollut kiireistä ja eilen oli Pihlakin väysynyt " työviikon" aloituksesta. Neiti kiukutteli ja minulla pinna kiristyi kiristymistään. Kun laitoin tyttöä nukkumaan, ajattelin, että nukahtaisi nyt jo... Ja sitten mietin, että jumankauta, tämähän on paras tapa minullekin rentoutua. Voin hetken seisoa pimeässä huoneessa ja kuunnella ihanan tättähääräni rallatteluja ja levotonta unen perässä juoksua. Ei ole kiire, ei ole kukaan vaatimassa, ei vaikuta päihdehuollon resurssit eikä haittaa prakailevat tietokoneet. Voi vaan olla ja antaa/saada läheisyyttä, kunnes uni korjaa tyttelin. Ja me molemmat ladattiin akkuja.



Olen pyrkinyt siihen, että lapset osaavat itse nukahtaa ilman mitään nukuttamismaratoneja. Ja yleensä näin onkin. Mutta kyllähän lapsen pitää välillä saada vaatia paijausta ja nukuttelua. Miksi en voisi siitä itsekin siis nauttia. Tällainen oivallus minulta. Välillä nämä elämän prioriteetit unohtuvat arjen stressin keskellä.



Okei, nyt se arki kiireineen vie kuitenkin pois täältä löpisemästä. Töitä olis vissiin vielä tehtävä seuraavan tunti. Jaksuja sairastupiin! ja ihania odotuksen päiviä raskaana oleville. Itse odottelen, alkaako siskoni kuukautiset vai eivät. 4 vuoden yrityksen jälkeen heillä on alkanut lapsettomuushoidot ja ekan yrityksen " tuloksia" odotellaan.

Kiitos kaikille myötätunnosta



Vaakamom: Minä myös jossain määrin kiellän tosi asioita, meningillä, Isä paranee ja kaikki menee hyvin, en edes halua ajatella mitään muuta. Vaikka leikkaus on iso, silti uskon vahvasti, että kaikki menee hyvin. Voimia ja hali sinulle.



Lyle: Samalla tavalla olen minä ajatellut, että omat vanhemmat ovat kuolemattomia, jotenkin en ole edes miettinyt sitä mahdollisuutta etteivät he ikuisesti täällä ole.



Tänään tulee ihanainen hoitaja tyttö meille ekaa kertaa yksin hoitamaan poikia, jännittää. No hyvin se menee.



Muuten meidän arki rullaillee tuttuja ratoja, Anton välillä konttaa välillä kävelee. Syöminen ja nukkuminen sujuvat pääasiassa ok. Sain tänään siivottua Antonin vaatekaapin ja järkytys miten paljon meillä on vaatteita.



Mutta nyt on pakko mennä vähän siistimään paikkoja, aikamoinen kaaos meillä on.



Mareila+Anton