Pettymys vauvan sukupuoleen
Odotan esikoistani, jota yritettiin saada alulle liki vuosi. Olin todella onnellinen, kun viimein tulin raskaaksi. Olin jo luopunut toivosta saada luomulapsi. Ennen rakenneultraa en tietoisesti ajatellut, haluaisinko tytön vai pojan. Halusin vain, että vauva olisi terve. Ostin omasta mielestä sukupuolettomia vaatteita, jotka näin jälkikäteen käyvät paremmin tytölle. Nimi oli keksittynä sekä pojalle että tytölle ja aluksi nimitimme lasta vain tuolla pojan nimellä. Rakenneultrassa paljastui, että odotan poikaa. Tunsin yhtäkkiä pettymystä ja tyhjyyttä sisälläni. Ymmärsin, että olin koko ajan tiedostamattani haaveillut pienestä tytöstä. En osaa nyt päästää irti tyttöhaaveista ja tästä pettymyksen tunteesta. Toisaalta olen järkyttynyt omista ajatuksistani. Ei näin saisi tuntea, mutta kun tuntuu kuitenkin. Olen pettynyt siihen, että lapsi on poika. Toivottavasti tämä tunne pian helpottaa. Onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (51)
Minäkin toivoin salaa tyttöä mutta sain pojan. No poika on ollut maailman ihanin asia, enkä ollenkaan kadehdi tyttövauvojen äitejä. Jos saan toisen lapsen, toivon että sekin on poika, vaikka ehkä tyttö-ajatukseenkin tottu heti.
Miks haluutte synnyttää sukupuolia ettekä ihmisiä. En ymmärrä, voisitteko selittää? Tämä ei ole vihaviesti.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 12:10"]
Miks haluutte synnyttää sukupuolia ettekä ihmisiä. En ymmärrä, voisitteko selittää? Tämä ei ole vihaviesti.
[/quote]
Minulla ainakin kyse oli siitä, että koin pärjääväni pojan äitinä, mutta en ollenkaan osannut ajatella itseäni kasvattamassa onnistuneesti tyttöä.
Kun pyrkii asenteeseen, että on ihan sama, kumpi tulee, niin ei tule pettymyksiä.
Oman vauvan saaminen synnytyksen jälkeen vierelle on niin suuri onni, ettei siinä kyllä sukupuolella ole merkitystä. Molemmat ovat yhtä suloisia, yhtä ihania, yhtälailla kivasti puettavia, yhtä lailla paapottavia! Molemmat kiintyvät äitiinsä ja ovat kavereita. Aikuisena tytöistä voi saada sydänystäviä, mutta pojista myös omalla tavallaan! Oma poikani seuraa hyvinvointiani ja vaikka onkin enemmän isän kaveri, niin tiedän, että meillä on syvä keskinäinen yhteys, samoin tytöillä isänsä kanssa.
ap on siis miesvihaaja.
äidinrakkaus? av-mammat vihaavat siis jo syntymättömiäkin miehiä.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 12:12"]Kun pyrkii asenteeseen, että on ihan sama, kumpi tulee, niin ei tule pettymyksiä.
Oman vauvan saaminen synnytyksen jälkeen vierelle on niin suuri onni, ettei siinä kyllä sukupuolella ole merkitystä. Molemmat ovat yhtä suloisia, yhtä ihania, yhtälailla kivasti puettavia, yhtä lailla paapottavia! Molemmat kiintyvät äitiinsä ja ovat kavereita. Aikuisena tytöistä voi saada sydänystäviä, mutta pojista myös omalla tavallaan! Oma poikani seuraa hyvinvointiani ja vaikka onkin enemmän isän kaveri, niin tiedän, että meillä on syvä keskinäinen yhteys, samoin tytöillä isänsä kanssa.
[/quote]
Miksi pojasta ei voisi yhtälailla tulla sydänystävää?
Mulla oli siinä mielessä onnekas tilanne että miehen isänpuoleinen suku ei ole yli sataan vuoteen saanut tyttölasta aikaan. Tämän tiesin paljon ennen raskautta ja muodon vuoksi ultrassa tiedusteltu sukupuoli (poika) aiheutti lähinnä pienen hupaisan hymähdyksen. Nyt olen taas raskaana ja hyvä ystäväni (jolla itsellään pieni tyttö) sanoi ekan kerran ääneen sen, miten asian useat täällä kokee. Hän sanoi jotenkin itsestäänselvänä asiana että "Niin, kaikki äidit kai toivovat saavansa tytön." Mulle ei ole ikinä tullut edes mieleen, mahdanko haluta tytön vai pojan! Mua hiukan loukkasi tuo kommentti, ikään kuin mun poika olisi jotenkin vähempiarvoinen kuin hänen tyttönsä tai jotenkin vähemmän rakas äidilleen. Onko muut kokeneet jotain säälin tapaista ympärillä olevilta ihmisiltä kun ovat kuulleet että odotat poikaa?
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 12:04"]
Miksi nykyään enemmistö tuntuu toivovan tyttöä? Olisi kiva tietää.
[/quote]
Enemmistö täällä palstailevista on naisia. Naiset toivovat enemmän tyttöä, miehet enemmän poikaa. Syy lienee se, että oma sukupuoli koetaan tutummaksi itselle.
Olen ajatellut että muutkin toivoisivat ennemmin poikaa. Hassua!
Minä salaa toivon vähän poikaa, varmaan juuri siksi että itse olen ollut niin vaikea nuori. Jotenkin tuntuu että poikana pääsee helpommalla? Lisäksi olen aina viihtynyt enempi poikaporukoissa enkä niin tykännyt hihittelystä jne.
Tyhmää, myönnän. Tiedän että ihmiset on yksilöitä. Ottaisin myös erittäin mielelläni tytön <3 siinä vähän pelkään että tulee isin tyttö... mieluiten isoveli-pikkusisko kombinaatio? No pari viikkoa vielä rakenneultraan, toivottavasti kaikki on hyvin ja saadaan bonuksena tietää minkä merkkinen on tulossa...
Odotan itse poikaa, vaikka olisin toivonut tyttöä. Tyttöjä on helpompi kasvattaa, tyttöjen kanssa voi keskustella kaikesta ja heidän kanssaan voi harrastaa naisten juttuja. Pojasta on vaikeaa kasvattaa edes yhteiskuntakelpoista. Pojat syrjäytyvät niin helposti. Itselläni ei ole kokemusta mistään poikien harrastuksista, joten täysin uusi maailma tulossa.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 12:04"]Miksi nykyään enemmistö tuntuu toivovan tyttöä? Olisi kiva tietää.
[/quote]
Pinnallinen aikakausi. On kiva pukea tyttöjä ja pitää heitä koristeina. Kuvottavaa.