Pettymys vauvan sukupuoleen

. kiitos 23/46 4 pojan äiti. Liikutuin kyyneliin, kun luin kirjoituksesi. Kyllä tästä pojasta vielä tulee rakkain aarteeni.

Toivoin poikaa ja sain myös pojan.

Olen raskaana, ja salaa toivon translasta, koska häntä varmasti ymmärtäisin parhaiten. Kuitenkin mikä tahansa sukupuoli on toivottu, ja odotan innolla, että pääsen tutustumaan lapsen persoonallisuuteen, sukupuolista riippumatta.

Muistan sen pettymyksen tunteen, erityisesti toisen poikamme ultrasta. Kyyneleet kihosivat silmiini ja kiinnitin huomiota siihen, että ultraaja vältti katsomasta reaktiotani, jatkoi iloisesti juttuaan silmät ruudussa. Kyse ei ollut siitä ettenkö olisi halunnut poikaa, vaan siitä etten koskaan saisi tyttöä.

En ole koskaan ymmärtänyt tätä kiihkeää halua saada tyttö, jopa niin, että tieto tulossa olevasta poikalapsesta aiheuttaa pettymyksen, suorastaan kriisin.

Mielestäni siinä on kyse epäkypsyydestä. Ilmeisesti lapsuuden nukkeleikit ovat jääneet kesken. On niin kiva pukea tyttölasta, kihartaa hiuksia, laittaa kynsilakkaa ja jopa korvikset. Kun se on siin suloista...

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 12:24"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 12:04"]

Miksi nykyään enemmistö tuntuu toivovan tyttöä? Olisi kiva tietää.

[/quote]

Enemmistö täällä palstailevista on naisia. Naiset toivovat enemmän tyttöä, miehet enemmän poikaa. Syy lienee se, että oma sukupuoli koetaan tutummaksi itselle.

[/quote]

Kaksi mun tällä hetkellä raskaana olevaa ystävää toivoivat molemmat saavansa pojan, kumpaisellakin oli vahva "poika olo", mutta tyttöhän sieltä on tulossa kummallekin. Pettymys oli kova, mutta eiköhän siitä yli pääse.

Minä olen aina halunnut kaksi LASTA, ja sain <3

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 12:04"]Miksi nykyään enemmistö tuntuu toivovan tyttöä? Olisi kiva tietää.

[/quote]

Pinnallinen aikakausi. On kiva pukea tyttöjä ja pitää heitä koristeina. Kuvottavaa.

[/quote]

Hah, sehän huvittavaa jos näin. On aika harvassa ne nukkemaiset tytöt kuitenkin, en itse tiedä yhtäkään.

Mullakin on tyttö joka ei todellakaan suostuisi letitettäväksi, puettavaksi mekkoihin tai muuta hömppää. Ei ole koskaan ollut kiinnostunut nukeista, vaan lähinnä eläimistä ja sitten autoista, lentsikoista ja kaikesta pärräävästä.   

Minäkin muistan odotusaikana jollain tasolla toivovani tyttöä mutten missään pukemismielessä. Se vaan tuntui luontevalta olla tytön äiti, kun itsekin on nainen. En kuitenkaan olisi ollut pettynyt poikaan.

Mä luulen, että noi haaveet liittyy yleensäkin siihen, millaiseksi vanhempi kuvittelee lapsensa tai elämän hänen kanssaan. Siinä kuvitelmassa lapselle antaa tietynlaisia persoonallisuuspiirteitä, jotka tulee itsestä, lapsen toisesta vanhemmasta ja muista läheisistä. Ja vasta, kun lapsi kasvaa, sitä älyää, ettei hän onkin ihan oma yksilönsä, ei kukaan muu. Ja parempihan sitä on nyt harmitella sukupuolta ja myöntää pettymys, niin asian saa ehkä käsiteltyä suht ajoissa.

Minä kai kuulun niihin, jotka eivät ymmärrä tuollaista musertavaa pettymystä, siis ihan itkun kera. Minä olen toivonut lasta ja tosiaan rakenneultrassa saanut kuulla sukupuolen, ja vasta kotona on tullut se tietoisuus siitä, että tässä on nyt tulossa juuri tätä merkkiä oleva vauva. Samaan aikaan se on ollut huippuhienoa ja upeaa ja samaan aikaan on tuntunut vähän haikealtakin se tieto, koska automaattisestihan se tieto ohjaa tietylle ajatuspolulle. Ei enää tämän merkin nimiä, ei tämän merkin vaatetta, ei näitä värejä jne. En silti ole vierittänyt kyyneleitä tai ihmetellyt, tulenko rakastamaan omaa vauvaani. Aivan vieras ajatus! Ja silti täältä palstalta luen ihan viikottain näitä samankaltaisia viestejä, joissa pettymys on kamalaa ja vauva suunnilleen halutaan palauttaa.

Ehkä nämä pettyjät ovat halunneet vauvasta itselleen kaverin, bestiksen tai ylipäätään täyttämään omia tarpeita naiseudesta. En ole koskaan ajatellut, että tekisin vauvan kanssa tyttöjenjuttuja tai isompina uskouduttaisiin toisillemme tai vauvasta tulee tietynlainen harrastuksineen ja luonteenpiirteineen. Ei ole tullut pettymyksiä kun ei ole tullut ladattua odotuksiakaan. Monet naiset kuvittelevat, että saavat siitä tyttärestä sitten sen parhaan kaverin tajuamatta, että todella usealla naisella on hyvin ongelmalliset välit äitiinsä. Miksikö? Kun se äiti on ladannut ihan omia odotuksiaan jo vauvasta saakka eikä ole antanut tytön kasvaa omanlaisekseen naiseksi. Siinä on sitten pettymystä puolin ja toisin ja tulehtuneet välit.

Älkää ladatko lapsiinne näitä odotuksia. He ovat aivan omia persooniaan ja vaikka lapsena toteuttavatkin kuuliaisesti teidän tarpeidenne mukaisia juttuja, kasvaessaan he joka tapauksessa tajuavat, mikä on sitä omaa ja mikä äidin pakkosyöttöä. Antakaa niistä lapsista tulla vauvasta lähtien omia persooniaan, joiden ei tarvitse täyttää teidän odotuksianne.

toivoin myös tyttöä, sen tiedostinkin. katselin aina vain tyttöjen vaatteita jne. sitten kuitenkin poika näkyi ultrassa, todellakin täytyi totutella ajatukseen.. nyt hän on 9 kk ihana konttaava hymypoika, enkä osaisi kuvitellakaan mitään muuta! <3

Ei kai niitä toiveita voi oikein yleistämällä selittää..

Minä halusin pojan ja sain, myös toista lasta odottaessani toivoin poikaa, joka sitten olikin.

En edes osaa ajatella että olisin tytön äiti. Enkä tule olemaankaan koska lapsiluku on täynnä.

Olen jokaisesta lapsestani pelännyt että tulee tyttö. Sen vuoksi että oma tytär-äitisuhteeni on niin huono ja jotenkin ajattelin etten ole tytölle hyvä äiti. Typerää mutta totta. Olen saanut vain poikia niinkuin olenkin toivonut joten tuota traumaa en ole joutunut työstämään...

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 12:58"]Ei kai niitä toiveita voi oikein yleistämällä selittää..

Minä halusin pojan ja sain, myös toista lasta odottaessani toivoin poikaa, joka sitten olikin.

En edes osaa ajatella että olisin tytön äiti. Enkä tule olemaankaan koska lapsiluku on täynnä.

[/quote]Sama juttu. Olimme niin iloisia että toinenkin lapsi oli poika. Nyt ovat ihana parivaljakko. Toki tyttö ja poikakin voivat olla läheisiä mutta leikit harvoin natsaavat niin hyvin kuin samaa sukupuolta olevilla.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 12:58"]Minä kai kuulun niihin, jotka eivät ymmärrä tuollaista musertavaa pettymystä, siis ihan itkun kera. Minä olen toivonut lasta ja tosiaan rakenneultrassa saanut kuulla sukupuolen, ja vasta kotona on tullut se tietoisuus siitä, että tässä on nyt tulossa juuri tätä merkkiä oleva vauva. Samaan aikaan se on ollut huippuhienoa ja upeaa ja samaan aikaan on tuntunut vähän haikealtakin se tieto, koska automaattisestihan se tieto ohjaa tietylle ajatuspolulle. Ei enää tämän merkin nimiä, ei tämän merkin vaatetta, ei näitä värejä jne. En silti ole vierittänyt kyyneleitä tai ihmetellyt, tulenko rakastamaan omaa vauvaani. Aivan vieras ajatus! Ja silti täältä palstalta luen ihan viikottain näitä samankaltaisia viestejä, joissa pettymys on kamalaa ja vauva suunnilleen halutaan palauttaa.

Ehkä nämä pettyjät ovat halunneet vauvasta itselleen kaverin, bestiksen tai ylipäätään täyttämään omia tarpeita naiseudesta. En ole koskaan ajatellut, että tekisin vauvan kanssa tyttöjenjuttuja tai isompina uskouduttaisiin toisillemme tai vauvasta tulee tietynlainen harrastuksineen ja luonteenpiirteineen. Ei ole tullut pettymyksiä kun ei ole tullut ladattua odotuksiakaan. Monet naiset kuvittelevat, että saavat siitä tyttärestä sitten sen parhaan kaverin tajuamatta, että todella usealla naisella on hyvin ongelmalliset välit äitiinsä. Miksikö? Kun se äiti on ladannut ihan omia odotuksiaan jo vauvasta saakka eikä ole antanut tytön kasvaa omanlaisekseen naiseksi. Siinä on sitten pettymystä puolin ja toisin ja tulehtuneet välit.

Älkää ladatko lapsiinne näitä odotuksia. He ovat aivan omia persooniaan ja vaikka lapsena toteuttavatkin kuuliaisesti teidän tarpeidenne mukaisia juttuja, kasvaessaan he joka tapauksessa tajuavat, mikä on sitä omaa ja mikä äidin pakkosyöttöä. Antakaa niistä lapsista tulla vauvasta lähtien omia persooniaan, joiden ei tarvitse täyttää teidän odotuksianne.

[/quote]

Kukaan ei ole puhunut täällä rankasta pettymyksestä tai asian ITKEMISESTÄ. Ei tarvitse tulkita niin överisti.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 12:58"]Minä kai kuulun niihin, jotka eivät ymmärrä tuollaista musertavaa pettymystä, siis ihan itkun kera. Minä olen toivonut lasta ja tosiaan rakenneultrassa saanut kuulla sukupuolen, ja vasta kotona on tullut se tietoisuus siitä, että tässä on nyt tulossa juuri tätä merkkiä oleva vauva. Samaan aikaan se on ollut huippuhienoa ja upeaa ja samaan aikaan on tuntunut vähän haikealtakin se tieto, koska automaattisestihan se tieto ohjaa tietylle ajatuspolulle. Ei enää tämän merkin nimiä, ei tämän merkin vaatetta, ei näitä värejä jne. En silti ole vierittänyt kyyneleitä tai ihmetellyt, tulenko rakastamaan omaa vauvaani. Aivan vieras ajatus! Ja silti täältä palstalta luen ihan viikottain näitä samankaltaisia viestejä, joissa pettymys on kamalaa ja vauva suunnilleen halutaan palauttaa.

Ehkä nämä pettyjät ovat halunneet vauvasta itselleen kaverin, bestiksen tai ylipäätään täyttämään omia tarpeita naiseudesta. En ole koskaan ajatellut, että tekisin vauvan kanssa tyttöjenjuttuja tai isompina uskouduttaisiin toisillemme tai vauvasta tulee tietynlainen harrastuksineen ja luonteenpiirteineen. Ei ole tullut pettymyksiä kun ei ole tullut ladattua odotuksiakaan. Monet naiset kuvittelevat, että saavat siitä tyttärestä sitten sen parhaan kaverin tajuamatta, että todella usealla naisella on hyvin ongelmalliset välit äitiinsä. Miksikö? Kun se äiti on ladannut ihan omia odotuksiaan jo vauvasta saakka eikä ole antanut tytön kasvaa omanlaisekseen naiseksi. Siinä on sitten pettymystä puolin ja toisin ja tulehtuneet välit.

Älkää ladatko lapsiinne näitä odotuksia. He ovat aivan omia persooniaan ja vaikka lapsena toteuttavatkin kuuliaisesti teidän tarpeidenne mukaisia juttuja, kasvaessaan he joka tapauksessa tajuavat, mikä on sitä omaa ja mikä äidin pakkosyöttöä. Antakaa niistä lapsista tulla vauvasta lähtien omia persooniaan, joiden ei tarvitse täyttää teidän odotuksianne.

[/quote]

Kukaan ei ole puhunut täällä rankasta pettymyksestä tai asian ITKEMISESTÄ. Ei tarvitse tulkita niin överisti.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 12:08"][quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 12:04"]Miksi nykyään enemmistö tuntuu toivovan tyttöä? Olisi kiva tietää.

[/quote]

Pinnallinen aikakausi. On kiva pukea tyttöjä ja pitää heitä koristeina. Kuvottavaa.

[/quote]

No ei tietenkään siksi! Vaan siksi, että oma sukupuoli tuntuu tutummalta ja läheisemmältä. Tytön kanssa voi jakaa erilaisia asioita kuin pojan kanssa. Niin se vain menee. Olen itsekin oman äitini kanssa läheinen, veljeni ei ole. Haluaisin samanlaisen suhteen tyttäreni kanssa kuin mitä olen saanut kokea oman äitini kanssa.

Voi harmi... Itse toivon poikaa. Tulen varmaan sitten saamaan tytön :D

No, luulen, että tuo tunteesi väistyy heti kun saat lapsen syliisi.

Hetken aikaa kyllä. Samalla tavalla kuin sinulla, olin jotenkin asennoitunut tyttöön, mutta poika tuli. Muutamassa päivässä ajatukset alkoivat kääntyä siihen suuntaan, että kylläpä poika sittenkin on ihana saada. Ja niin on ollutkin!

Ehkä sitten joskus on tytönkin vuoro (tai ainakin yritetään, meilläkin oli pitkä yritysaika tämän ensimmäisenkin kanssa), mutta ei haittaisi vaikka tämä ihana poika jäisi ainokaiseksikin.

Näin itsekin toivon. Tajusin tässä myös, että olin jo suunnitellut virkkaavani pienelle vaaleanpunaisen sängynpeiton, vaikka en tietoisesti ajatellut haluavani tyttöä. Piilotajunta osaa yllättää.

Tunne menee ohi kun vauva syntyy ja saat tutustua häneen. Muistan kolmannen rskausaikana olleeni ihan varma, että odotan tyttöä, mutta ultraaja meni möläyttämään vauvan sukupuolen kysymättä: poika jälleen. Loppuraskauden olin haikeana, kun tyttöhaave meni. Vauvan synnyttyä en tietenkää olisi vaihtanut häntä yhtään mihinkään!

Viidettä odottaessani kysyin sukupuolta ja kuulin jälleen tulossa olevast pojasta, mutta se vain huvitti. Tähän taloon ei tullut tyttöjä. Oikeasti sukupuolen paljastuminen oli kuitenkin vähän lässäyttävä homma, kuin olisi kurkistanut joululahjapakettiin ennen aikojaan. Näin jälkiviisaana en kyllä olisi halunnut koskaan etukäteen kuulla kumpaa odotan.