Jos kieltäytyy seksistä aviomiehensä kanssa. ..

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:50"]Mies saa avioeron tällä perusteella ja omaisuuden osituksessa pesän itselleen pientä eronneen rouvan kuukausirahaa lukuunottamatta. On myös epätodennäköistä että saat lastesi huoltajuuden, mahdollisesti tapaamisoikeuden. Mieti nyt kannattaako sitä tavaraa pihdata niin tarkasti.

Ei siihen avioeroon mitään syytä tarvita eikä pihtaamisen vuoksi evätä lasten huoltajuutta. Rumasanainen mies voi varoa saako edes lapsiaan tavata.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 11:01"]

Naisen neuroottinen ja mielenvikainen käytös johtaa pakkotoimiin ja lasten määräämiseen miehelle. Kannattiko pihdata tuheroa?

[/quote]

Tuossa ap:n tapauksessa ei ole kyse mistään naisen neuroottisuudesta tai mielenvikaisuudesta, vaan MIEHEN törkeästä vaimonsa haukkumisesta ja siitä johtuvasta seksihaluttomuudesta, mikä on TÄYSIN ymmärrettävää. Tuon miehen käytös on törkeää henkilökohtaista loukkaamista ja kiusaamista, ja MIES tuossa tarvitsee ensisijaisesti terapiaa päästäkseen VÄÄRÄSTÄ vaimonsa kohtelusta oikeaan ja arvokkaaseen toisen kohteluun. Saattaisi seksihalut palata huippuvauhtia, jos mies olisi OIEA MIES, eikä mikään luuseri haukkuja!

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:24"]

Pitääkö perustella kieltäytyminen jotenkin? !

[/quote]

Niin aamupäivällä kivitettäköön !

Voisit todellakin sonnustautua huoran vetimiin ja asennuttaa kiihottavan pillunlevittimen jotta mies tuntisi itsensä halutuksi ja ymmärtäisi että olet innostunut seksuaaliaktista.

Juuri viimeksi kun puhuttiin sanoin, että eniten loukkaa se, ettei mies pyydä koskaan mitään anteeksi. Miehen mielestä ratkaisu olisi vain se, etten ottaisi niin tosissani kaikkea mitä se suutuspäissään tai leikillään (kiusaten) sanoo. Ap

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 11:09"][quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 10:57"]

Mies ei todellakaan pyytäisi anteeksi, vaan varmasti vain suuttuisi siitä että jankkaan mielestään vanhoja asioita. Ap

[/quote]

20 tässä. Minunkin mieheni räyhää ja rähisee ja todella pahoin loukkaa minua, mutta kun sanon, että törkeä käytös on ensin pyydettävä anteeksi, niin hän kyllä on yleensä pyytänyt. Olen sellaisina hyvinä ja läheisinä hetkinä kehottanut anteeksipyyntöön, ja usein juuri siitä on sitten ollut helpompi alkaa seksitouhut.

Voisit myös kokeilla toisin päin: yllätä hänet asennoitumalla aktiivisesti seksiin, mikä usein saa miehen aika rakastuneen oloiseksi. Sen jälkeen kerro, että näin voisi jatkuakin, kun hän ensin lopettaa törkeän loukkaamisen ja pyytää entiset loukkaukset anteeksi.

[/quote]

Oon kuule senkin tehnyt. Lopputuloksena se, että mies otti seksihaluistani uuden lyömäaseen riidoissa mua vastaan.

Ap

Itsemääräämisoikeus kehostaan ei lopu avioliittoon...

Ei mutta olisihan se kohteliasta sanoa jotakin. Myös miehelläni on oikeus kieltäytyä seksi sitä ja toivon et sanoo miksi ei halua. Mun mielestä on kohteliasta sanoa ettei toisen tarvitse jäädä arvuuttelemaan.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 11:20"]

Juuri viimeksi kun puhuttiin sanoin, että eniten loukkaa se, ettei mies pyydä koskaan mitään anteeksi. Miehen mielestä ratkaisu olisi vain se, etten ottaisi niin tosissani kaikkea mitä se suutuspäissään tai leikillään (kiusaten) sanoo. Ap

[/quote]

Se on liian ylpeä pyytämään anteeksi. Minunkin mieheni puhuu välillä todella törkeästi - siis jos ylipäänsä puhuu yhtään mitään. Se on niin harvasanainen, ettei sen kanssa saa ikinä edes mitään keskustelua aikaan, kun keskustelu loppuu jo ensimmäiseen lauseeseen. Keskustelu on täysin mahdotonta. Eikä se ikinä pyydä anteeksi mitään. Jos loukkaannun hänen sanomisistaan, niin hän suuttuu minulle siitä, että minä suutun. Parhaimmillaankin kääntää asian niin, että minä olen huumorintajuton. Manipuloi minua kuvittelemaan, että syy on aina minussa. On puhunut niin törkeästi, ettei minulla ole enää oikein mitään rakkauden ja armon tunteita sitä kohtaan. On haukkunut kaikki entiset miessuhteeni ja muistuttanut minua kaikista aiemmista virheistäni ja kärsimyksistäni. Joskus tultuaan kotiin ensimmäinen sana on valitus siitä, miten en ole tehnyt sitä ja tätä asiaa ja miksi olen tehnyt noin. Sen lisäksi, että mies puhuu paskaa (haukkuu, valehtelee jne.), mieheni on meidän parisuhteessa se pihtaava osapuoli. On aina ollut minun näkökulmastani katsottuna pihtaaja. Ne kerrat, kun hän on suostunut seksiin yritettyäni jotain, ovat niin harvinaisia, etten edes muista milloin hän olisi lämmennyt heti ajatukselle. Yleensä joudun asennoitumaan niin, että jos yritän lämmitellä häntä, niin hän torjuu minut tänään eikä vielä muutaman päivän päästäkään osoita mitään kiinnostusta tai vaikutusta. Suostuu seksiin korkeintaan kerran tai kaksi kuukaudessa ja sekin hänen omilla ehdoillaan silloin kun hän itse päättää tehdä sen. Mitään ennakkovaroitusta ja -merkkiä hän ei anna siitä, että nyt hän olisi ehkä sillä tuulella. Saattaa kohdella minua yhtä välinpitämättömästi kuin yleensäkin päivästä toiseen ja sitten ilman mitään varoitusta alkaa kouria ja tiedän, että ahaa, sitä olisi taas kuukauden seksiä tarjolla. Sitten kun hän tekee sen pihdattuaan seksiä monta viikkoa, hän naureskelee seksin jälkeen, että nyt olen taas onnellinen, kun sain seksiä, mitä minulla ei ilmeisesti ole oikeus edes haluta. Minä en saa pussata häntä ikinä suulle (korkeintaan poskelle pikaisesti), en halata enkä oikein koskeakaan, kun mies murahtelee ja tuuppii minua pois ärsyyntyneenä. Minun pitää maata kuin kuollut lahna. En oikein ikinä tiedä, että kehtaanko alkaa lämmitellä itseäni sille tuulelle, kun en tiedä, että härnääkö mies vaan ja sitten taas naureskelee pilkallisesti tai ärsyyntyneenä, että ajattelen seksiä "koko ajan". Se, että minä ajattelen seksiä miehen mielestä "koko ajan" tuntuu erityisen loukkaavalta, kun katsoo siihen, miten paljon seksiä saan todellisuudessa. Usein mennyt kevyesti 4-6 viikkoakin, ettei mies ole tehnyt mitään aloitetta ja senkin jälkeen vain velvollisuudesta hoitaakseen senkin taas pois alta, jotta voi pihdata taas hyvällä omallatunnolla seuraavat 2-6 viikkoa. Ymmärrän, ettei ketään huvita aina, mutta se, ettei huvita ikinä ja enimmän aikaa, niin ei minulta heru ymmärrystä sen enempää miehille kuin naisillekaan, jotka harrastavat pihtaamista. Miksi mennä edes suhteeseen, jos seksi ei kiinnosta ylipäänsä tai sen henkilön kanssa? Mielestäni, jos joku ei halua seksiä, niin silloin sellaiselle ihmiselle riittää täysin pelkkä ystävyyssuhde. Ei ole pakko olla parisuhteessa. Miesten pihtaaminen on niin suuri tabu, ettei siitä voi edes puhua ilman häpeää, että on naisena jotenkin erityisen vastenmielinen

34, niin onkin liian ylpeä. Ja ajattelee, että jos pyytää anteeksi, minä jotenkin pääsen niskan päälle. No, on se joskus paria loukkaustaan pyytänyt anteeksi, kun olen vaatinut.

Muuten kyllä meidän tilanne ei vaikuta läheskään noin huonolta. Mies on nimittäin todella kova ja hyvä puhumaan muutenkin ja iso osa loukkauksista on ollut sellaisia möläytyksiä. Osuva sanojen käyttö onkin siis miehen paras sekä pahin puoli.

Ap