Rakastatko miestäsi oikeasti?

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 11:53"]

Rakastan. Voin rehellisesti sanoa, että hän on parasta mitä mun elämässä on. Tulen niin onnelliseksi joka päivä kun mies tulee töistä kotiin ja pääsee halaamaan. Joskus jään vaan tuijottamaan miestä ja mietin miten ihana se on. Se saa mut aina hymyilemään, ihan pienillä teoilla.

Ollaan oltu 5 vuotta yhdessä mutta rakastumisen huuma on edelleen. Ikinä ei ole tullut ero mieleen, miksi olisi kun kaikki on hyvin. Meillä ei edes riidellä. Voisin sanoa, että olen oikeasti löytänyt juuri itselleni täydellisen miehen. Mun mies ei muistuta ketään niistä miehistä joita joskus tapailin. 

Eniten miehessä ärsyttää se kun se välillä maiskuttaa syödessään :D Muuten kaikki hyvin! :)

[/quote]

Suoraan minun elämästä, kaikki oli hyvin, KUNNES paljastui että mies kylmän viileästi petti minua ja jäi vihdoin kiinni. Hän on tietysti nyt ex!!!

Rakastan todella paljon. Välillä tuntuu, että pakahdun rakkaudesta. Olen rakastanut jo neljä vuotta. Toisinaan en ajattele asiaa ollenkaan ja elellään arkea ja sitten, kun suudellaan, humahtaa tunne päähän.

Mikä ärsyttää? Varmaan miehen tapa upota töihin tai kotitöihin tai se, että mies haluaa että joka ilta siivotetaan lapsilla huoneet (itse en jaksaisi sitä vahtimista joka ilta). Joskus ärsytti, kun hän paljasti millainen mulkkupää on ollut nuoruudessaan. Onneksi ei ole enää. Se myös ärsyttää, jos mies toisinaan suunnittelee asioita ja olettaa, että minä vaan seuraan perässä tai osaan lukea hänen ajatuksensa. Mutta nämä ärsytyksen aiheet ovat mielestäni melko mitättömiä.

On hyvä isä, ihana ja huomioiva puoliso. Romanttinen ja salliva. Herrasmies. Mies, josta tyttökaverini ovat sanoneet, että eihän tuollaista miestä voi olla olemassakaan. Rakastan sydämeni pohjasta saakka ja olen onnentyttö, kun saan hänen kanssaan elää lopun elämäni tässä uusperheessämme.

Rakastan, mutta mies ei taida enää rakastaa mua

Rakastan, paljon. Miehen ystävällinen, avarakatseinen ja lojaali luonne kompensoi muut pikkupuutteet. Ihana ihminen on. :)

Rakastan, mutta en ole enää rakastunut. Tämä ei riitä minulle, mutta minkäs teet...

Rakastan.

Vaikka hänellä on paljon juttuja, jotka ärsyttävät, ne ovat mitättömiä pikkuvikoja siihen nähden, kuinka paljon häneltä saan rakkautta, iloa, turvaa ja seuraa ja lisäksi kasvatamme lasta yhdessä.

Rakastan miestäni mutta siihen ei ole oikeastaan hyvää järkisyytä ja näitä ajatuksia vastaan taistelen päivittäin. Hän on äkkipikainen ja heikkohermoinen, kärsii pahasta ahdistuneisuudesta jonka ansiosta ei voi olla kuin osa-aikatöissä. Ei siis tuo kotiin pahemmin rahaa. Ei pahemmin hoida lapsiakaan, hermot ei kestä heidän kovaäänistýyttä eikä riehumista mitä nyt tapahtuu jonkin verran kun ovat niin pieniä. Sentään siivoaa kotia ja annan hänen kantaa sen vastuun kokonaan kun ei pahemmin muutakaan tee. Ei halua tehdä yhdessä mitään, ahdistuu jopa lomamatkoista, seksiä ehkä kerran kuussa ja minulle tuo ei riitä.

Eli rakastan häntä mutta mietin eroa päivittäin. :( Joku kumma tunneside minulla tähän vätykseen.

Rakastan. Tosin ollaan erottu kerran aiemmin, ja palattu yhteen vuoden tauon jälkeen. Oon päättänyt viettää loppuelämäni hänen kanssaan, koska erossa vietetty aika osoitti sen, ettei kukaan ole mulle parempi mies, kuin hän. Pikkuvikoja kyllä löytyy, (kuorsaus, myöhästely, yms) mutta niitä on mullakin.

Rakastan syvästi, rakastunutkin olen. Hän on kilttiäkin kiltempi, tekee kaiken mitä pyydän, koska haluaa olla minulle hyvä. Joskus tulee huono omatunto, jos äksyilen töiden jälkeen ja hän on vain niin ihana. Olemme tasa-arvoisia kaikessa, meillä ei ole miesten ja naisten töiden jakoa eikä jyrkkää ajatusmaailmaa. Makuuhuoneessa riittää menoa kuin olisi juuri tavattu, ehkä hieman harvemmin vain.

Emme ole kuitenkaan täydellisiä kumpikaan, on eletty läpi masennukset, työttömyydet, alkoholinkäytöt ja monet muut ongelmat, joiden vuoksi olen monen parin kuullut eroavan. Rakkaus kuitenkin säilyy vahvana. Hänen kanssaan olen jakanut 16 vuotta elämästäni ja yhdessä haluan myös jatkaa. Olen saanut sen kaiken mistä haaveilla voi.

Rakastan! Kiukuspäissäni olen joskus miettinyt eroa, vakavissani en koskaan. Kaikki ihmiset ärsyttää joskus jos niiden kanssa on paljon tekemisissä, mutta vika ei ole siinä toisessa ihmisessä, vaan omissa asenteissa ja odotuksissa. Näin siis ajattelen miehen ärsyttävistä piirteistä, mutta toimii toki kaikkiin muihinkin.

Rakastan! Ollaan toistemme ekat ja ainoat. Vuosikausien suhde takana ja meillä on hurjan kivaa yhdessä!

Vaikeita aikoja on ja välillä elämä on tosi rankkaa ja toisen vois lähettää kuuhun ku niin ottaa päähän.

Mutta sitten taas myrskyn jälkeen on poutasää. Ei kyllä olis ketään, joka sopis mulle paremmin ja luulen, et hän ajattelee samoin. Me osataan nauttia elämästä yhdessä :)

Rakastan, ja onnekseni mieheni minua. Vastavuoroinen rakkaus tuottaa onnea, yksipuolinen kipua.

Rakastan, ihan hulluna! <3

Rakastan, valtavasti. Pikkulapsiarjessa on toki hetkiä jolloin tekisi mieli nostella ukko reveleistä seinälle mutta loppujen lopuksi mies on sekä ilo silmälle että upea luonne joka saa mut joka päivä tuntemaan itseni maailman ihanimmaksi naiseksi. Ei ole käynyt edes mielessä luovuttaa. Olen valinnut jakaa elämäni tän ihmisen kanssa enkä ole tehnyt sitä päätöstä heppoisin perustein. Jos joskus sylettää oikein kovasti, pakotan itseni miettimään sitä mihin hänessä alunperin ihastuin. Ja kas, kiukku on poissa. Saan ja annan rakkautta ilman ehtoja.

Rakastan. Ja olen kyllä asiaa oikeasti pohtinut, 12 vuoteen on mahtunut paitsi viisi ihanaa lasta myös vakaviakin kriisejä, niin isoja että joku olisi varmaan jo eronnutkin. Mutta me olemme mieluummin halunneet jatkaa yhdessä eteenpäin, puhuneet asiat halki ja saaneet entistä vahvemman ja läheisemmän parisuhteen.

Ärsyttäviä piirteitä on niin hänessä kuin minussakin, kuten kaikissa ihmisissä. Mutta ne ovat pientä sen rinnalla että tuntee olevansa sellaisen ihmisen kanssa, joka on juuri sopiva ja oikeanlainen juuri minulle.

Tänään juuri pohdin, että taidan olla rakastumassa mieheeni uudestaan. Rakastanut olen koko ajan, mutta nyt tuntuu että homma on menossa ihan uudelle tasolle.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 00:17"]

Rakastan. Ja olen kyllä asiaa oikeasti pohtinut, 12 vuoteen on mahtunut paitsi viisi ihanaa lasta myös vakaviakin kriisejä, niin isoja että joku olisi varmaan jo eronnutkin. Mutta me olemme mieluummin halunneet jatkaa yhdessä eteenpäin, puhuneet asiat halki ja saaneet entistä vahvemman ja läheisemmän parisuhteen.

Ärsyttäviä piirteitä on niin hänessä kuin minussakin, kuten kaikissa ihmisissä. Mutta ne ovat pientä sen rinnalla että tuntee olevansa sellaisen ihmisen kanssa, joka on juuri sopiva ja oikeanlainen juuri minulle.

Tänään juuri pohdin, että taidan olla rakastumassa mieheeni uudestaan. Rakastanut olen koko ajan, mutta nyt tuntuu että homma on menossa ihan uudelle tasolle.

[/quote]

Ihan kuin meillä! 14 yhteistä vuotta takana ja 2 lasta. Isojakin kriisejä on läpikäyty, ne on saatu puhumalla selviksi ja rakastan miestäni ihan hirveän paljon. Tiedän että tunne on molemminpuolista. Alkukesästä asti olen ollut niin rakastunut mieheeni, ihan kuin seurustelun alkuaikoina. =)

Rakastan, järjettömästi.

Up

En tietenkään, nyt on vaan hyvä asunto, autot,lapset pieniä ja mies huolehtii meistä, kerran kuussa esitän että haluan seksiä.

Sitä vaan kysyisin niiltä  jotka elävät rakkaudettomassa liitossa, että miten te kestätte? Ettekö ole yksinäisiä?