Onko tuossa 2-vuotisessa eskarissa mitään järkeä?

Feministit, epistä eikö? Saako tytöillä olla pippeli.

Vierailija kirjoitti:

Eskarille ei ole todellista tarvetta. Kommunismiin kuuluu, että sinun lapsesi eivät ole sinun, vaan valtion omaisuutta. Eskari on vain yksi tapa erottaa lapsi vanhemmastaan ja kasvattaa valtion aivopesuun.

Olet selkeästi avo-hoitopotilas. Teiltä MT-ongelmaisilta pitäisi ottaa älylaitteet pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä vanhempia, jotka eivät opeta lapsiaan esim. lukemaan ennen kouluun menoa.

Et ymmärrä, ettei lapsille ole opetettu kouluaineita ennen koulua?

Mitä siellä ekaluokalla oikein sitten opetetaan, jos ei just lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan.

Ennen ainakin maalla mentiin kouluun 7 vuotiaana ja hyvä jos edes A kirjain tiedettiin.

Niin sitä opittiin ja korkeakouluihin silti mentiin.

Näin. Itse opin lukemaan sujuvasti ilman tavuja "vasta" 7-vuotiaana, yllättäen, itsekseni ja kirkas lamppu syttyen päässä ja sydämessä ja siitä lähtien lukemisesta tuli intohimo ja rakas harrastus. Voisi olla toisin, jos vierelläni olisi ollut niskaan hengittävä, tuloksia vaativa äiti, isä tai opettaja. Matematiikasta tuli hirviö, koska siihen liitettiin negatiivisuus, ahdistus sekä vertailu. Nykyisin vanhemmalla iällä matematiikka ja kaikki loogisuutta vaativa yllättäen kiinnostaa, on hauskaa. Asenteet siihen pieneen oppijaan merkitsevät alusta alkaen. Myös tuo aikaikkuna on tärkeä huomioida, kun lapsi näyttää kiinnostuksen tiettyyn aiheeseen, niin siihen on annettava mahdollisuus tutustua, oppia uusia asioita. Vastattava lapsen kysymyksiin, totuudessa pysyen. Kaikkea vanhempikaan ei tiedä, lasten kysymykset saattavat olla yllättäviä, kuitenkin niihin on hyvä vastata jotain ystävällisesti.

Onko lapset koulua/ eskaria varten, vai koulu lapsia varten?

Mun mielestä kouluun pitäs mennä 8- tai 9-vuotiaana ja kaikki eskarit on ihan turhaa touhua. Antakaa lasten leikkiä ja nauttia lapsuudesta. Uskokaa tai älkää, mutta vanhempanakin, jopa aikuisena, voi oppia uusia asioita. Antakaa niitten ulkomaalaisten viedä mugeronsa kouluun jo vaikka nelivuotiaana (tunnen yhden tällaisen hlön). Ihan turha luulo, että suomalaislapset jotenkin jäis kelkasta, jos aloittavat koulun myöhemmin.

Voi kun lapset saisi olla lapsia pitkään leikkeinensä. En usko, että on lapselle hyväksi aikaistaa eskaria, koulua.

Miksi me aikuiset sitä yleenä halutaan? Halutaanko vaan kertoa, kuinka lapseni on oppinut sitä ja tätä.

Jos kertoisimmekin kuinka lapseni on löytänyt upean leikinmaailman, johon hän päivittäin sukeltaa.

Oppia numerot ja kirjaimet ehtii hyvin myöhemminkin.

Iso Huoli lasten kehittymisestä. Puheterapeutit ei riitä, kun lapset on vailla kontaktia, puheen kehitys on pielessä monella. suomea ei ymmärretä, kun huoltajat ei puhu, katso, kommonukoi! Vauvalle ruutu kouraan heti kun siihen kykenee. Lapsi oppii pelkkää älämölöä. Dubatut animaatiot, elokuvat on kauheaa kuultavaa! Aikuiset näyttelijät vinkuu lasten äänillä ja intonaatiot ihan pielessä!

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että varsinainen kohderyhmä eivät ole sinun ja minun taitavat ja lahjakkaat lapset, vaan tällä pyritään rauhoittamaan ja opettamaan tavoille nuo kaikki naapureiden häirikkökakarat ja ne, joille suomenkielen äännemaailma ei ole ihan yhtä tuttu. Ja jossainhan ne lapset täytyy pitää, kun vanhemmat ovat töissä, joten samapa se on, millä nimellä tuota hoitopaikkaa kutsutaan.

Totta. Ja jos on niin, että lapsi on ollut kotihoidossa 5-vuotiaaksi asti, on kyllä jo korkea aika lähteä kodin ulkopuolelle opettelemaan ryhmässä toimimista ja sosiaalisiataitoja. Joillekin ihan rutiinien omaksuminen ja ohjeiden kuunteleminen/noudattaminen on vaikeaa, jos perheessä ei ole säännöllisiä rutiineja, eikä oikein mitään ole vaadittu.

Mun keskimmäinen lapseni kävi tän kokeilun. Tunnelmani siitä ovat ristiriitaiset. Oli ikävuosina 5-6 vain ja ainoastaan omanikäisten kanssa. Kaveritaidot kasvoivat ja sai paljon kavereita. Ryhmän jakaminen ja vaikeidenkin tehtävien, retkien yms. tekeminen olu selvästi helppoa, kun oli vain vanhoja lapsia. Toisaalta kaikki olivat koko ajan samassa kehitysvaiheessa, minkä vuoksi esim. 5 vuoden uhmaikä näytti kiinnostavalta. Ei tullut minkäänlaista käytösmallia pienempien huomioimisesta, mutta kavereiden uhkmasta poimittiin parhaat palat puolin ja toisin. Suuri osa ryhmästä myös lukee nyt, mutta eivät ole oppineet eskarissa, eikä lukemista tuettu siellä. Mietin sitä, että lapset nykyään tarvitsisivat varhaisemmin tukemista lukemiseen, jotteivät opi lukemaan tavoilla, jotka johtavat lukemisen tai kirjoittamisen häiriöihin. En usko, että vaka-opeja on koulutettu tällaiseen opettamiseen. En myöskään usko, että nykyisellä järjestelmällä pätevää henkilökuntaa on riittävästi sekä päiväkoteihin että kaksivuotisen eskariin.

Vierailija kirjoitti:

Feministit, epistä eikö? Saako tytöillä olla pippeli.

Mites se tehdään?

Näkyy kyllä ristiriitaisuus opetushallituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että varsinainen kohderyhmä eivät ole sinun ja minun taitavat ja lahjakkaat lapset, vaan tällä pyritään rauhoittamaan ja opettamaan tavoille nuo kaikki naapureiden häirikkökakarat ja ne, joille suomenkielen äännemaailma ei ole ihan yhtä tuttu. Ja jossainhan ne lapset täytyy pitää, kun vanhemmat ovat töissä, joten samapa se on, millä nimellä tuota hoitopaikkaa kutsutaan.

Eli taas kohderyhmänä on häiriköt ja muut ongelmatapaukset? Niinpä niin.

Tavallisia lapsia ei ajattele kukaan.

Sama henkilökunta siellä eskarissa on kuin päiväkodissa. Miten ne siellä 5v edkarissa saa nuo häiriköt sen kummemmin kuriin?

Valitettavasti on kyse niistä lapsista joilla suomi ja ruotsi eikä eurooppalaiset kielet ole se kotikieli. Sanotaan se näin kun muu ihan normaali lause on kielletty.

Tätä ei missään nimessä pitäisi pakottaa kaikille. Normaali lapsi pohjoismaalaisesta kulttuurista oppii jo koulussa ekaluokalla olemaan ryhmässä eikä siihen ole tarvittu päiväkoteja, ovat voineet tulla suoraan kotiäitien luota. Tätä tehtiin 100 vuotta wnnwnkun alettu vääntämään älyvapaita muutoksia niinkuin kotihoidontuen muutokset vain koska tietyt vaimot eivät opi kieltä eivätkä sopeudu kulttuuriin. Tämäkään ei ole niinkään niistä vaimoista kiinni vaan heidän miehistään.

Sen sijaan että puututtaisiin oikeuksien ongelmiin, kostetaan suomalaisille perheille. Ei hyvä.

Fiksun oloinen ratkaisu aloittaa tälläinen nyt kun varhaiskasvattajia ei riitä pitämään edes perustoimintaa pystyssä.

Ainakin lasten äänenkäyttö on kohonnut isoissa päiväkotiryhmissä jo ihan kamalalle tasolle, useat seiskaluokan pojat esittävät kaikki asiansa huutaen. Josko siellä eskarissa saisi tätä asiaa hallintaan? t. yläkoulun ope

Vierailija kirjoitti:

Mun keskimmäinen lapseni kävi tän kokeilun. Tunnelmani siitä ovat ristiriitaiset. Oli ikävuosina 5-6 vain ja ainoastaan omanikäisten kanssa. Kaveritaidot kasvoivat ja sai paljon kavereita. Ryhmän jakaminen ja vaikeidenkin tehtävien, retkien yms. tekeminen olu selvästi helppoa, kun oli vain vanhoja lapsia. Toisaalta kaikki olivat koko ajan samassa kehitysvaiheessa, minkä vuoksi esim. 5 vuoden uhmaikä näytti kiinnostavalta. Ei tullut minkäänlaista käytösmallia pienempien huomioimisesta, mutta kavereiden uhkmasta poimittiin parhaat palat puolin ja toisin. Suuri osa ryhmästä myös lukee nyt, mutta eivät ole oppineet eskarissa, eikä lukemista tuettu siellä. Mietin sitä, että lapset nykyään tarvitsisivat varhaisemmin tukemista lukemiseen, jotteivät opi lukemaan tavoilla, jotka johtavat lukemisen tai kirjoittamisen häiriöihin. En usko, että vaka-opeja on koulutettu tällaiseen opettamiseen. En myöskään usko, että nykyisellä järjestelmällä pätevää henkilökuntaa on riittävästi sekä päiväkoteihin että kaksivuotisen eskariin.

Otit esille mielenkiintoisen seikan: samanikäisten karsinoinnin. Sehän estää lapsen oppimisen isommilta lapsilya ja sen oppimisen, miten pienempiä huomioidaan, kuten toit ilmi. Tutkimuksissakin on todettu, että lapset oppivat asioita parhaiten hieman vanhemmilta lapsilta kuin aikuisilta.

Luulen, että yksi syy eskarin pakollistamiseen on se, että valtiovalta saa läpi idean sukupuolten moninaisuudesta, sehän tuntuu nyt olevan tosi tärkeä juttu saada lapset omaksumaan. Mitä nuorempana asennekasvatus aloitetaan, sitä paremmin se puree. Se on nähty sosialistisessa ja fasistisessa yhteiskunnassa.

Toinen syy tietysti kotouttaminen ja kielen oppiminen, eikä siitä tule mitään, jos 80 % lapsista on vieraskielisiä. Niitä suomenkielisiäkin tarvitaan opettamaan näille uusille suomen kieltä. Siinäkin kyllä taitaa lopulta tulla pää vetävän käteen, eli suomenkieliset jää Etelä-Suomessa joka tapauksessa ajan oloon vähemmistöön.

Vierailija kirjoitti:

Iso Huoli lasten kehittymisestä. Puheterapeutit ei riitä, kun lapset on vailla kontaktia, puheen kehitys on pielessä monella. suomea ei ymmärretä, kun huoltajat ei puhu, katso, kommonukoi! Vauvalle ruutu kouraan heti kun siihen kykenee. Lapsi oppii pelkkää älämölöä. Dubatut animaatiot, elokuvat on kauheaa kuultavaa! Aikuiset näyttelijät vinkuu lasten äänillä ja intonaatiot ihan pielessä!

Tuo on täysin totta. Television lastenohjelmat on yhtä sekasotkua kielellisesti. En minäkään pysy perässä ja saa kaikesta selvää kuvakulmat vaihtuu nopsaan, kaikki jää epäselväksi.

No on muutamia vielä ainakin netissä saatavana, kuten Palomies Sami esim.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan resurssien kannalta, mutta toisaalta:

Monelle lapselle lukemaan oppiminen, kirjoittaminen ja alkeellinen laskutaito on 5-vuotiaana sen herkkyyskausi. He jaksavat innoissaan 5-vuotiaana tehdä rivin S-kirjaimia. Sama kun kävelemään oppimisen herkkyyskausi on 1-vuotiaana, ni emme voi tehdä politiikkaa, että kenkiä aletaan tehdä vasta 2-vuotiaalle kun niin on aina tehty :D 

Sit on niitä 5-vuotiaita, joita ei hevonkukkua kiinnosta maailman hahmottaminen kirjaimin ja numeroin, ja eskari mahdollistaa heille edelleen vapaaseen leikkiin painottuvan päivän.

Silloin sitä lasta pitää tukea, kun aika on oikea. Yhä vähemmän lapset saavat kotoa sitä "Kumpi näistä on pienempi ja kumpi suurempi? Jos meillä on 4 luumua ja sisko syö yhden, niin monta luumua jää?" -tyylistä puhetta, jolla maailmaa hahmotaan. Nyt se jää koko ajan vain enemmän varhaiskasvatuksen ja koulun vastuulle. 

Niin, nykyäänhän jo ihan vastuulliset vanhemmat ajattelee, että taapero jää jotain virikkeitä vaille, jos häntä ei kyörätä päiväkotiin saamaan niitä. :) Mutta varmaan kasvatuskyvyttömien vanhempien määrä tulee lisääntymään, kun kasvatus ulkoistetaan päiväkotiin. Eihän ne osaa itse  aikanaan vanhempana kasvattaa, vaan jättävät homman ammattilaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että varsinainen kohderyhmä eivät ole sinun ja minun taitavat ja lahjakkaat lapset, vaan tällä pyritään rauhoittamaan ja opettamaan tavoille nuo kaikki naapureiden häirikkökakarat ja ne, joille suomenkielen äännemaailma ei ole ihan yhtä tuttu. Ja jossainhan ne lapset täytyy pitää, kun vanhemmat ovat töissä, joten samapa se on, millä nimellä tuota hoitopaikkaa kutsutaan.

Totta. Ja jos on niin, että lapsi on ollut kotihoidossa 5-vuotiaaksi asti, on kyllä jo korkea aika lähteä kodin ulkopuolelle opettelemaan ryhmässä toimimista ja sosiaalisiataitoja. Joillekin ihan rutiinien omaksuminen ja ohjeiden kuunteleminen/noudattaminen on vaikeaa, jos perheessä ei ole säännöllisiä rutiineja, eikä oikein mitään ole vaadittu.

Sepä se, kun kaikki, tai edes suurin osa niistä kotona viisivuotiaaksi olevista lapsista ei kasva perheissä joissa lasten oppimista tuetaan ja heitä totutetaan toimimaan myös lapsiryhmissä. Toki poikkeuksia on.

Siis päiväkodeissahan on ollut näitä viskariryhmiä ja ainakin viskareille suunnattua eriytettyä ohjelmaa jo aiemmin. Ainakin mun nyt 8v kun oli tuon ikäinen, heillä oli yhtenä päivänä viikossa tämmöinen viisivuotiaiden päivä jolloin tekivät jotain pidempiä retkiä ja vaikeampia tehtäviä, jotka ei pienempien kanssa onnistu. Samassa päiväkodissa oli myös viisivuotiaille suunnattu ryhmä ja eskari. Kuopuksen päiväkodissa on ryhmät 0-2v, 2-4v ja 4-5v, joista tää viimeinen on ns viskari, vaikkei pakollista viskaria olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotikasvatus terveessä ja sivistyneessä perheessä on hieno asia. Kaikilla ei vaan ole varaa olla poissa töistä yli kolmea vuotta (sekin jo nykyään tiukkaa).

Eskarin kaksivuotistaminen on oikeansuuntainen askel - toivottavasti saadaan myös lisää resursseja erityisopettajien ja psykologien muodossa. Oppivelvollisuuden pidentäminen taas oli silkkaa idiotismia - monen kohdalla juna on jo mennyt. Eskari on oikea paikka saada tukea ajoissa. Se on myös kiva paikka normaalile ja fiksulle lapselle jos opetus on hyvää.

Just tämä.

Kotona hoidetaan vain sellaisia lapsia, joiden äideillä ei ole koulutusta tai työpaikkaa, ja tämä on todella iso syrjäytymisriski myös lapsille, äidin kohdalla juna meni jo. Tarkoitus on katkaitsa näitä ylisukupolvisia syrjäytymisketjuja. Lisäksi on tämä on ihan tasa-arvojuttu: naisillakin tulee olla mahdollisuus työhön, omaan rahaan ja itsenäisyyteen.

Tämä on muuten harmillisen totta, vaikka moni ei haluaisi myöntää sitä. Sitä paitsi mistä nämä kotona olevat äidit tietävät miten terveitä heidän kotiympyränsä ovat jos ei ole mitään kontaktia mistä saada palautetta? Esimerkiksi meilläkin olisi jäänyt moni asia huomioimatta ilman päiväkodin tukea ja huomioita. Muutenkin tuli lisää perspektiiviä kun näki erilaisia lapsia eri vanhempien kanssa ja aivan varmasti aivan eri tavalla kuin puistossa tekohymyn kanssa - siinä viedessä ja hakiessa tulee todellisuus aivan eri tavalla esiin kuin loputtomissa puistoiluissa. Ainakin tiedän, että kaikki kehittyvät eri tahtiin eri asioissa, lapseni ei ole paras eikä pidäkään olla. 

Lapsen käytös on muutenkin erilaista kotona kuin hoidossa ja niin pitääkin olla, mutta missä niitä eri rooleja oppii jollei hoidossa..? 

Puhut selvästi nyt vain itsestäsi, älä yleistä ja luule asioita, joista sinulla on vain omaa kokemusta. Lapsen paras paikka on olla edelleen siellä kotihoidossa. Yleensä äidin valitessa hoitaa lapsensa kotona, on jo merkki siitä, että hän on tähän myös kykenevä. Kotihoito/-kasvatus ei myöskään tarkoita sitä, ettäkö ei tavattaisi, juteltaisi, vietettäisi aikaa, erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Kotona lapsen kasvatus suuntautuu ihan kohdennetusti siihen lapseen itseensä, kun taas päivähoidossa opetetaan ryhmissä. Lapsi saa myös tuoda itseään enemmän esiin ja näyttää tunteitaan kotihoidossa. Laitostuneet lapset toki oppivat näennäisesti sopeutumaan, vaikka sitten ne ongelmat räjähtävät myöhemmin esiin. Kotona kasvatetuista lapsista tulee lopulta tasapainoisia sekä empaattisia nuoria ja aikuisia. Tämä on nähty niin usein, ettei voi olla pelkkää sattumaa. Kärjistetysti voi sanoa, että päiväkoti opettaa jo viidakon lakiin väärällä tavalla, kiusaamiskierre usein alkaa jo sieltä ja saa lukea jopa, että päiväkodista asti tutut surmaavat myöhemmin sen "kaverinsa". Tätä se pinnan alla on, säilöminen yhteen sillipurkkiin aiheuttaa ahdistusta jota sitten puretaan esiin myöhemmin.

Kyllä se valitettavasti on pieni osa niistä kotihoidetuista jotka pärjää paremmin kuin päiväkodissa olleet. Tätä on ihan tutkittukin. Sun mututuntuma voi olla toinen, mutta ei se poista sitä että suurimmalla osalla tilanne on toinen. Toki jos vanhempi on hyvä ja panostaa lapseensa, kotihoito on hieno juttu. Suurin osa sellaisista fiksuista ihmisistä vaan menee töihin, ja lapset sitten menee päiväkotiin.