Lue keskustelun säännöt.
Miksi piti kokea niin vahva ensirakkaus :(
22.08.2014 |
Ihania muistoja enkä voi unohtaa tätä miestä. Tiemme erosivat 15 vuotta sitten ja yhä muistelen. Mikään suhde ei sen jälkeen ole aiheuttanut samanlaisia fiiliksiä.
olen naimisissa ollut jo 10 vuotta. Elämä on ihan ok. Mut ne suuret tunteet ei koskaan enää tule mulle.
Kommentit (24)
Vähän samat fiilikset.
Mutta samalla järki vakuuttaa, että kyllä ne olisi viilenneet ne tunteet sen ensirakkauden kanssakin, jos olisi pitänyt arkea elää. Ja toisaalta, kun olen sen ensirakkauden touhuja nyt vähän etäänpää seurannut, niin olisimme olleet molemmat onnettomia suhteessa - siksihän me erottiinkin.
Mutta se tunne. Se ensimmäinen, joka sai polvet alta ja pään pyörälle... ne tunnemuistot on syvällä. Kun niitä pitää vaan ihanina muistoina eikä vertaa mihinkään niin niiden kanssa voi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostalgia on onnellisuuden pahin vihollinen.
Ei kaikki ole kokeneet niin vahvoja tunteita kun vasta vaikka 30-vuotiaana. Oli mulla ennen tätä miestä seurusteluja ja hänen jälkeensä, mutta kukaan ei ole mussa aiheuttanut niin suuria tunteita.
Eli eka poikakaveri hän ei ollut mutta rakkain.
Tästä on tehty tutkimuskin että liian suuret tunteet ensirakkautta kohtaan voi pilata myöhempiä suhtrita kun ei löydä sitä samaa tunnetta.
Onkohan se peräti ihan yleinen ilmiö, että jos ensirakkaus on todella kuuma ja tulinen, niin sitä seuraavat suhteet saattavat katketa huomattavasti helpommin kun ei vaan enää muiden kanssa löydetä sitä samanlaista kipinää. Myös itse olin nuorena niin tulisesti rakastunut että näin vain hänet enkä ketään muuta.
Tuttu juttu. 10 vuotta erosta ja kyllä se ensirakkaus tulee olemaan se Rakkaus isolla r:llä, vaikka olen nytkin suhteessa, missä olen onnellinen ja suhde toimii. Ensirakkauteni myönsi vuosi sitten tuntevansa samoin minua kohtaan, mutta päätimme pysyä etäällä toisista, koska emme pysty olemaan vain ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutsun ensirakkauttani myös ensirakkaudeksi, vaikka oli ihastumisia ja rakastumisia ennen häntä. Hän oli vain se kaikkein voimakkain tapaus silloin nuorena. Ei ole löytynyt vastaavaa, vaikka sen jälkeen olen ollut useasti ihastunut ja kerran jopa rakastunut. Se pitää vaan ottaa ja hyväksyä osaksi omaa elämää, ettei se voimakkain nuoruuden rakkaus koskaann kunnolla unohdu ja katoa pois.
Mulla on ensirakkaudesta jo yli 25 vuotta, mutta muistelen edelleen lämmöllä sitä aikaa. Aloimme olla yhdessä lukiossa ja sen jälkeenkin olimme yhdessä vielä neljä vuotta, mutta sitten opiskelut ja monet elämänmuutokset veivät meidät erilleen. Nykyään olemme tahoillamme naimisissa, emmekä ole nähneet 20 vuoteen. Hullua, mutta voisin edelleen sanoa jollain tasolla rakastavani häntä, vaikkemme varmaan koskaan tapaa enää. Jos tapaisimme, se olisi varmaan iso järkytys. Edessäni seisoisi ihan vieras ihminen, eikä se ihana nuori melkein poika vielä, jonka silloin tunsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:16"]
Ensimmäinen on aina ensimmäinen. On kyse sitten ensirakkaudesta tai vaikka ensimmäisestä voitosta isoissa kisoissa tai ensimmäisestä omasta asunnosta tai... mutta se mikä on eka ei pakosti ole paras. Se vaan jää mielensopukoihin vahvana oman erityislaatuisuutensa vuoksi mitä mikään ei voi ylittää.
[/quote]
Sama panoissa. Jos nainen on aiemmin nussinut, niin mies tietää, että ensimmäistä miestä ei voi ylittää. Mukava se on näin naimisissa olevana miehenä muuten välillä muistaa, että se vaimon puskapano teinivappuna on aina ja ikuisesti isompi ja mieleenpainuvampi juttu kuin mikään meidän rakasteluista. Mutta sillä mennään.
Samoja kokemuksia. Itse näen selkeästi ajan ennen häntä ja hänen jälkeensä. Nyt seurustelen toisen kanssa ja onnellinen, muttei sitä jalat alta vievää tunnetta voi kokea kuin kerran ja niin se vaan menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:16"]
Ensimmäinen on aina ensimmäinen. On kyse sitten ensirakkaudesta tai vaikka ensimmäisestä voitosta isoissa kisoissa tai ensimmäisestä omasta asunnosta tai... mutta se mikä on eka ei pakosti ole paras. Se vaan jää mielensopukoihin vahvana oman erityislaatuisuutensa vuoksi mitä mikään ei voi ylittää.
[/quote]
Sama panoissa. Jos nainen on aiemmin nussinut, niin mies tietää, että ensimmäistä miestä ei voi ylittää. Mukava se on näin naimisissa olevana miehenä muuten välillä muistaa, että se vaimon puskapano teinivappuna on aina ja ikuisesti isompi ja mieleenpainuvampi juttu kuin mikään meidän rakasteluista. Mutta sillä mennään.
[/quote]
No ei kyllä mene noin!
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:16"]
Ensimmäinen on aina ensimmäinen. On kyse sitten ensirakkaudesta tai vaikka ensimmäisestä voitosta isoissa kisoissa tai ensimmäisestä omasta asunnosta tai... mutta se mikä on eka ei pakosti ole paras. Se vaan jää mielensopukoihin vahvana oman erityislaatuisuutensa vuoksi mitä mikään ei voi ylittää.
[/quote]
Sama panoissa. Jos nainen on aiemmin nussinut, niin mies tietää, että ensimmäistä miestä ei voi ylittää. Mukava se on näin naimisissa olevana miehenä muuten välillä muistaa, että se vaimon puskapano teinivappuna on aina ja ikuisesti isompi ja mieleenpainuvampi juttu kuin mikään meidän rakasteluista. Mutta sillä mennään.
[/quote]
Bullshit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 22:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:16"]
Ensimmäinen on aina ensimmäinen. On kyse sitten ensirakkaudesta tai vaikka ensimmäisestä voitosta isoissa kisoissa tai ensimmäisestä omasta asunnosta tai... mutta se mikä on eka ei pakosti ole paras. Se vaan jää mielensopukoihin vahvana oman erityislaatuisuutensa vuoksi mitä mikään ei voi ylittää.
[/quote]
Sama panoissa. Jos nainen on aiemmin nussinut, niin mies tietää, että ensimmäistä miestä ei voi ylittää. Mukava se on näin naimisissa olevana miehenä muuten välillä muistaa, että se vaimon puskapano teinivappuna on aina ja ikuisesti isompi ja mieleenpainuvampi juttu kuin mikään meidän rakasteluista. Mutta sillä mennään.
[/quote]
No ei kyllä mene noin!
[/quote]
Menee toki. Ekan panon kaikki muistaa ikuisesti, oli kuinka huono vain. Se kumppani ei unohdu, mutta yksittäiset panot ei myöhemmin jää mieleen. Voi ne olla hyviä ja nautinnollisia, mutta ei mitään spesiaalia.
Vaikka kuinka haluatte vähätellä neitsyyden merkitystä, niin kyllä se vain vaikuttaa. Eka suhde on eka suhde ja tätsit. Ei menneisyyden haamuja viemässä uuden suhteen merkityksellisyyttä.
Mä löysin mun kunnon ensirakkauden vasta kun olin jo yhdessä mieheni kanssa, 4-kymppisenä, eli vuosi sitten. Tai tunsin mä hänet jo 10 vuotta sitten ja ihastuin silloinkin, mutta koska en osannut joko rakastaa tai tuntea kunnolla tunteita se muuttui rakkaudeksi mun puoleltani vasta nyt. Mies ei ole vastannut näihin tunteisiini, on sekin aika raastavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se on näköjään niin että jos ensirakkaus on myös vuosissa mitattuna pitkä ja tulinen, niin ei sellaista voi enää koskaan kokea. Omani kesti n.7 vuotta, eli ei todellakaan mikään ihan pikkujuttu. Olen saanut huomata uusien suhteiden kanssa moneen kertaan, että ensirakkaus kaihertaa alitajunnassa niin, että uudet suhteet saattavat jossain vaiheessa tuntua jopa, ´´rakkaudelta´´, mutta sisimmässäni kuitenkin tiedän/huomaan että en voi rakastaa ketään niinkuin rakastin kerran erästä. On suorastaan yllättävää huomata, että hyvin suurella osalla on nimenomaan ensirakkaus, se kaikkein suurin rakkaus, ja muut suhteet ovatkin sitten niitä ´´vähemmän palvottuja´´, mutta sellaista kait elämä on. Elikkä täytynee vaan hyväksyä se tosiasia, että en ehkä koskaan enää löydä sellaista tunnekuohua ja huumaavaa rakkautta jonka sain kerran kokea.
Mä en halua sellaista tekosuhdetta, jossa ollaan "rakastuneita, mutta ei vaan niin paljon" ja siihen sitten väännetään mukuloita ja eletään kulisseissa. Jos ja varmaan kun en enää tule koskaan rakastumaan samalla tavalla, en aio enää olla parisuhteessa tai mennä naimisiin. En mä halua miestäkään, jolle mä merkitsen vakituista seksiä ja tuttua sekä turvallista.
Mulle kelpaa vain intohimo.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 16:08"]
Tästä on tehty tutkimuskin että liian suuret tunteet ensirakkautta kohtaan voi pilata myöhempiä suhtrita kun ei löydä sitä samaa tunnetta.
[/quote]
Helpottavaa tietää. Monet vaikuttavat vähättelevän tai kieltävän tällaisen ongelman kokonaan. Ja lisäksi en ole vinksahtanut sitten.
Myös miehenä voin sanoa että ne suuret tunteet eivät palaa enää koskaan. Voihan sitä toki rakastua uudelleen ja uudelleen, mutta jos on kerran kokenut monen vuoden ensirakkauden, niin kyllä se peli on silloin pelattu. Näilläkin sivuilla näyttääpi olevan monensortin mielipiteitä kyseisestä aiheesta, mutta pääsääntöisesti on kuitenkin niin, että suurin osa muistelee jossain elämänvaiheessa ensirakkauttaan. En tiedä että kuinka paljon asiaan vaikuttaa sellainen, että jos ja kun on säilyttänyt kaikki vanhat valokuvat/kirjeet, joiden kautta sitten mahdollinen tunnemyrsky saattaapi aika-ajoin olla melkoinen kokemus. Elikkä ensirakkaus on ainakin meikäläiseen kyllä jättänyt niin suunnattoman suuren vaikutuksen, että en edes yritä sitä peitellä millään tavoin, vaan voin suoraan sanoa että se oli elämäni parhainta aikaa.
Itse olen ensirakkauteni kanssa edelleen yhdessä. Ollaan oltu kymmenen vuotta. Tosin oltiin erossa melkeen vuosi ja tämä aika oli todella raastavaa. Toivottavasti saan olla koko elämäni tämän naisen kanssa yhdessä ja kasvattaa lapset. En vaan nää että voisin olla kenenkään muun kanssa. Vuoden aikana ei mikään tuntunut miltään kenenkään kanssa.
Jos joskus eroamme olen todennäköisesti yksin koko loppuelämän.
Nuorimies25
Vähän järkyttää että eikö ihmiset mene elämässään eteenpäin, muistellaan vaan jotain entistä 20 vuoden takaa, apua!
Ensimmäinen on aina ensimmäinen. On kyse sitten ensirakkaudesta tai vaikka ensimmäisestä voitosta isoissa kisoissa tai ensimmäisestä omasta asunnosta tai... mutta se mikä on eka ei pakosti ole paras. Se vaan jää mielensopukoihin vahvana oman erityislaatuisuutensa vuoksi mitä mikään ei voi ylittää.