mies pitää mua pilkkanaan

Olen ihan rikki. Nyt tarvitsen kuitenkin puolueetonta näkökulmaa asioihin.

Tutustuin mieheeni opiskeluaikoina. Rakastuin häneen. Hän oli tuolloin kova juhlimaan. Niin kuin me kaikki nuoret, enemmän ja vähemmän. Muutimme yhteen ja meillä oli suuria vaikeuksia elämässä mutta ponnistimme eteenpäin toinen toisiamme tukien. Olin hyvin kiintynyt mieheeni mutta alusta asti suhdettamme söi miehen alkoholin käyttö. Joi aina juhliessa liikaa jolloin minun ihana mieheni muuttui typeräksi hölmöksi jota kohtaan tunsin vihaa ja sääliä. Aina kun mies on humalassa häpeän ja inhoan häntä.

Juhliminen ei kuitenkaan yltynyt niin pahaksi että olisin pystynyt lopettamaan suhteen vaan menimme naimisiin ja saimme kaksi ihanaa lasta.

Mies on lapsille ihana isä, minulle hän on ihana puoliso, remontoi kotiamme ja autoa, ei tuhlaa rahoja. Kumpikin olemme töissä. Meillä on yhteisiä haaveita ja unelmia ja kaikki edellytykset hyvään elämään mutta mies vetää minulta mattoja alta. Tykkään juoda viiniä ja säilyttää muutamia hyviä viinejä omassa kaapissani. Viinejä jotka ostan omilla rahoillani jotain tiettyä hetkeä varten rai varastoon. Viinit ovat minun. Mies on juonut jo kymmenen vuotta alkoholivarastoni tyhjäksi. Välillä on ollut kausia että en ole ostanut mitään koska olen tiennyt että hän juo ne iltaisin tissutellen. Silti hän pettää luottamuiseni joka kerta. Hän vannoo ettei enää ota ja kun kuukauden päästä lasken viinit niin pari pulloa on hävinnyt. Olen asiasta ihan palasina. Nyt viimeisen kerran vannotin häntä ettei juo ja jos juo niin hän joutuu seuraavat viisi vuotta perumaan osanottonsa tärkeimmän harrastuksensa leirille. Jäi kiinni ja naureskeli vain. Olen uhannut avioerolla.Ei auta. Mikään ei auta.

Pitäisi varmaan laittaa eropaperit vetämään koska en halua miestä joka valehtelee. En vain haluaisi koska lapset on pieniä ja rakastan silti miestä.

Miehellä on alkoholiongelman lisäksi muita ongelmia. Hän ei kerro pahasta olostaan tai paineistaan vaan hautaa nämä sisinpäänsä ja lääkitsee pahaa oloaan alkoholilla.

Mies on ollut joskus pitkiäkin aikoja juomatta. Juominen ei yleensä mene pahaksi kaatokänniksi vaan on iltatissuttelua. Pahinta on valehtelu. Pahinta on myös että mies syyttää etten auta häntä ja kun tarjoan yhdessäoloa ja apua ei ota sitä vastaan. Häätää minut iltaisin ylös että saa juoda rauhassa. Haluaisin olla hänen lähellään ja jutella ja tukea häntä.

Minusta tuntuu että mies vihaa minua. Minä kuitenkin rakastan häntä. Mies on sitä mieltä että olen pakottanut hänet talon ostoon ja muuttamaan kotisudultaan pois kavereidensa luota. Tämä ei mielestäni ole totta koska hänelle itselleen ei kelvannut kerrostalo tai rivitalo. Työpaikkamme ovat täällä joten muutto on hankalaa ja kyllä asun tottakai lielummin omalla kotiseudullani jossa olemme tutustuneet ja asuneet miehen kanssa.

Olen ihan hukassa.

Välillä alan tosissani miettimään eroa ja käytännön järjestelyjä.

Mielipiteitä?