Lue keskustelun säännöt.
Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?
Jotkut ihmiset ovat hyviä pyörittelemään kolmiulotteisia esineitä mielessään. Samat ihmiset voivat olla todella huonoja tunnistamaan tunteitaan ja motiveejaan. Toisilla tuo menee toisinpäin.
Onko jotenkin itsestäänselvää, että avaruudellinen hahmotuskyky on yksi älykkyyden muodoista, mutta kyky tunnistaa tunteitaan ym ei? Avaruudellinen hahmotuskykyhän kuuluu älykkyysosamäärän käsitteeseen. Monet puhuvat myös tunneälystä, mutta ne jotka haluavat pitää kiinni vakiintuneesta ÄO-käsitteestä, eivät halua tunnustaa tunnelälyn olemassaoloa. Miksi?
Kommentit (868)
Periaatteessa on vain yhdenlaista älykkyyttä. Se on sitä, että hermoimpulssit kulkevat nopeasti. Se näkyy kaikessa ajattelussa, jopa reaktioajoissa.
Sitten on kokonaan toinen juttu, mihin ihminen suuntautuu vuorovaikutuksessa ulkomaailmaan. Se on kiinni omasta temperamentista ja ympäristön virikkeistä. Jo pieni lapsi voi kiinnostua ihmiskasvoista tai numeroista tai dinosauruksista. Sitten kun tietoa tulee, havaintokyky valikoi ja äly prosessoi, voi parhaassa tapauksessa syntyä synteesi eli viisaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Hah. Ihminen tekee lähes kaiken tunteiden perusteella. Se kannattaa tunnistaa heti, ettei kuvittele tekevänsä järkeviä ratkaisuja, kun oikeasti tunteet määrää. Jotkut ihmiset haluavat kuvitella tekevänsä kaikki ratkaisunsa rationaalisesti, koska kokevat olevansa silloin älykkäämpiä ja hallitsevansa tilannetta. Jos joku ulkopuolinen tulisi tarkastelemaan tilannetta, näkee kuitenkin selvästi miten on monesti tunnesyyt voittaneet.
Onhan meillä se yksi esimerkki kun joltain amerikkalaismieheltä katosi jossain onnettomuudessa(?) tunteet. Hän oli pelkästään rationaalisuutensa varassa (ja oli hyvin älykäs), mutta elämä alkoi luisua alamäkeen, koska teki täysin idioottimaisia päätöksiä jatkuvasti. Menetti lopulta kaiken.
Kuulostaa urbaanilta legendalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaruudellista hahmotuskykyä voi mitata mutta tunneälyä ei. Jotta tunneälyä voisi mitata objektiivisesti ihmisille tulisi laittaa samat tunteet, kuten älykkyystestissä annetaan samat tehtävät.
Tarvitseeko kaikkea pystyä mittaamaan täsmällisesti, jotta jokin asia voi olla olemassa? Eihän ihmiskunta ole päässyt yhteisymmärrykseen kuinka edes mitata peniksen pituus.
Kyllä on.
Jos oikeasti haluttaisiin mitata älykkyyttä tarvittaisiin kattavat testit, joissa tyyliin:
Rakenna hylly
Pelastu autiolta saarelta
Ratkaise ristiriitatilanne
Ratkaise arvoitus ja löydä maali.
Ja niin edelleen
Monipuolisia tehtäviä, jotka laittavat ihmisen erilaisiin tilanteisiin, jossa pitää käyttää aivoja monella tavalla, ratkaista pulmia teoriassa ja käytännössä. Osassa pulmia on muita ihmisiä, jotka pitää ottaa huomioon, osassa tarvitaan kielellistä taitoa, osassa musikaalista, osassa suunnistaa ja vaikka mitä erilaisia. Tehtävien laatimiseen pitäisi myös ottaa hyvin erilaisista kulttuurista ja paikoista paljon ihmisiä. Muuten jos vaikka me se laadittaisiin, niin länsimaalaiset voittaisivat aina.
Mutta tällaista on vaikea vieläkin tietokoneaikaan saada aikaiseksi, niin älykkyys onkin sitä, että mikä kuvio tulee seuraavaksi, sehän kertoo paljon...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkean äo:n omaavat ihmiset ovat tunteiden vietävissä kaikkialla koko ajan.
Et tiedä mistä puhut. Onhan egosi kunnossa?
Katso ihmiskunnan historiaa, onko se rationaalinen? Valtioiden päämiehet ovat kaikkialla olleet varmasti keskivertoa älykkäämpiä (korkea äo), mutta ovat ajautuneet sotiin aivan lapsellisista syistä.
Älykäs ymmärtäisi, ettei ne syyt oikeasti lapsellisia ole. Kerrotut syyt toki voi olla, mutta sehän on vain myyntipuhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Hah. Ihminen tekee lähes kaiken tunteiden perusteella. Se kannattaa tunnistaa heti, ettei kuvittele tekevänsä järkeviä ratkaisuja, kun oikeasti tunteet määrää. Jotkut ihmiset haluavat kuvitella tekevänsä kaikki ratkaisunsa rationaalisesti, koska kokevat olevansa silloin älykkäämpiä ja hallitsevansa tilannetta. Jos joku ulkopuolinen tulisi tarkastelemaan tilannetta, näkee kuitenkin selvästi miten on monesti tunnesyyt voittaneet.
Onhan meillä se yksi esimerkki kun joltain amerikkalaismieheltä katosi jossain onnettomuudessa(?) tunteet. Hän oli pelkästään rationaalisuutensa varassa (ja oli hyvin älykäs), mutta elämä alkoi luisua alamäkeen, koska teki täysin idioottimaisia päätöksiä jatkuvasti. Menetti lopulta kaiken.
Tässä tosin ongelmana oli enemmänkin se, että hän luotti vääriin ihmisiin, ei niinkään tehnyt vääriä päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Koska toisessa tyypillisesti miehet ovat hyviä ja toisessa naiset.
En ole varma mitä halusit sanoa tällä, mutta tunneälykäsite on miesten keksimä. Siitä puhuttiin sosiaalisena älykkyytenä jo noin sata vuotta sitten ja 90-luvulta eteenpäin on kehitetty useita erilaisia tunneälykkyystestejä. Monet psykologit eivät kuitenkaan pidä tunneälytestejä kovin hyödyllisinä ja tunneälyn testattavuutta ja erillisyyttä älykkyydestä on ollut vaikea todeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeimmät sillat rakennetaan ihmisten välille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti haluttaisiin mitata älykkyyttä tarvittaisiin kattavat testit, joissa tyyliin:
Rakenna hylly
Pelastu autiolta saarelta
Ratkaise ristiriitatilanne
Ratkaise arvoitus ja löydä maali.
Ja niin edelleenMonipuolisia tehtäviä, jotka laittavat ihmisen erilaisiin tilanteisiin, jossa pitää käyttää aivoja monella tavalla, ratkaista pulmia teoriassa ja käytännössä. Osassa pulmia on muita ihmisiä, jotka pitää ottaa huomioon, osassa tarvitaan kielellistä taitoa, osassa musikaalista, osassa suunnistaa ja vaikka mitä erilaisia. Tehtävien laatimiseen pitäisi myös ottaa hyvin erilaisista kulttuurista ja paikoista paljon ihmisiä. Muuten jos vaikka me se laadittaisiin, niin länsimaalaiset voittaisivat aina.
Mutta tällaista on vaikea vieläkin tietokoneaikaan saada aikaiseksi, niin älykkyys onkin sitä, että mikä kuvio tulee seuraavaksi, sehän kertoo paljon...
Nuo riippuisivat paljolti aiemmasta kokemuksesta, tiedosta, eikä älykkyydestä. Ainakin tuo saarelta pakeneminen, nuo muut voi nyt tarkoittaa yhtä sun toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Hah. Ihminen tekee lähes kaiken tunteiden perusteella. Se kannattaa tunnistaa heti, ettei kuvittele tekevänsä järkeviä ratkaisuja, kun oikeasti tunteet määrää. Jotkut ihmiset haluavat kuvitella tekevänsä kaikki ratkaisunsa rationaalisesti, koska kokevat olevansa silloin älykkäämpiä ja hallitsevansa tilannetta. Jos joku ulkopuolinen tulisi tarkastelemaan tilannetta, näkee kuitenkin selvästi miten on monesti tunnesyyt voittaneet.
Onhan meillä se yksi esimerkki kun joltain amerikkalaismieheltä katosi jossain onnettomuudessa(?) tunteet. Hän oli pelkästään rationaalisuutensa varassa (ja oli hyvin älykäs), mutta elämä alkoi luisua alamäkeen, koska teki täysin idioottimaisia päätöksiä jatkuvasti. Menetti lopulta kaiken.
Kuulostaa urbaanilta legendalta.
Mietin ihan samaa. Jos ihminen saa onnettomuudessa aivovamman, on aikamoista mutkien suoraksi vetämistä sanoa, että epäonni myöhemmässä elämässä johtuu pelkästä tunteiden puutteesta. Yleensä nuo tuhot ovat vähän kokonaisvaltaisempia, ja posttraumaattinen reaktiokin voi pistää elämän sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmistuntemus on älykkyyttä. Tietää asioita ja tunnistaa teeman ja motiivin ja kontekstin eikä pelkkiä tunteita.
Tunteiden tunnistaminen ei korreloi elämässä menestymisen kanssa. Ei ole tunteiden tunnistustestiä jonka perusteella voi ennustaa yhtään mitään.
Autistiset ovat monesti korkean äon omaavia. Heidän menestyksen ihmissuhteissa voi monesti ennustaa huonoksi. Eli äo:n ulkopuolella on asioita joilla voi jotain ennustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Hah. Ihminen tekee lähes kaiken tunteiden perusteella. Se kannattaa tunnistaa heti, ettei kuvittele tekevänsä järkeviä ratkaisuja, kun oikeasti tunteet määrää. Jotkut ihmiset haluavat kuvitella tekevänsä kaikki ratkaisunsa rationaalisesti, koska kokevat olevansa silloin älykkäämpiä ja hallitsevansa tilannetta. Jos joku ulkopuolinen tulisi tarkastelemaan tilannetta, näkee kuitenkin selvästi miten on monesti tunnesyyt voittaneet.
Onhan meillä se yksi esimerkki kun joltain amerikkalaismieheltä katosi jossain onnettomuudessa(?) tunteet. Hän oli pelkästään rationaalisuutensa varassa (ja oli hyvin älykäs), mutta elämä alkoi luisua alamäkeen, koska teki täysin idioottimaisia päätöksiä jatkuvasti. Menetti lopulta kaiken.
Kuulostaa urbaanilta legendalta.
https://www.thecut.com/2016/06/how-only-using-logic-destroyed-a-man.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tunneäly ei taida olla mitenkään järkevästi mitattavissa?
Rakentaako tunneälyllä kestävän sillan?
Rakentaako loogisella päättelykyvyllä toimivan perheen?
Kirjoittaako sillä mukaansa tempaavan romaanin?
Säveltääkö sillä sinfonian?
Selviääkö sillä masennuksesta?
Oppiiko sillä tanssirutiinin vaivattomasti?
Kyllä se looginen ajattelu on tärkeä kaikissa noissa.
esim:
Voi opiskella psykologiaa käydä terapiassa ja oppia parempia toimintamalleja. Opetella havannoimaan objektiivisesti.
Voi opiskella romaanin kirjoittamista ja oppia lukemalla toisen kirjoittamia teoksia. Ehkä jää omaperäisyys uupumaan mutta voi olla tietopohjainen romaani esim. tapahtuu historiallisessa ympäristössä.
Sinfonia on varmaankin näistä haastavin.
Masennuksesta voi hyvinkin selvitä järkeilemällä ja opiskelemalla vaikka ihmisen aivokemiaa ja laittamalla alkuun D-vitaminitasot kohdilleen.
Tanssirutiineissa on omanlaisensa logiikka ja sekin vaatii työmuistia ja asioita voi päätellen oppia. Korkealle tasolle tuskin pääsee jos ei ole tunneälyä ja latausta.
En siis väitä että tunneäly olisi turha mutta se on niin vaikeasti määriteltävissä ja menee herkästi hötön puolelle kun siitä aletaan puhumaan. Työpaikkahaastattelussa se haastattelutilanne on tavallaan tunneälyn mittari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja tunteet ovat toisensa täysin poissulkevat. Ihminen ei voi olla yhtä aikaa järkevä ja puhtaasti rationaalinen sekä tunteikas ja vaistojen vietävänä.
Hah. Ihminen tekee lähes kaiken tunteiden perusteella. Se kannattaa tunnistaa heti, ettei kuvittele tekevänsä järkeviä ratkaisuja, kun oikeasti tunteet määrää. Jotkut ihmiset haluavat kuvitella tekevänsä kaikki ratkaisunsa rationaalisesti, koska kokevat olevansa silloin älykkäämpiä ja hallitsevansa tilannetta. Jos joku ulkopuolinen tulisi tarkastelemaan tilannetta, näkee kuitenkin selvästi miten on monesti tunnesyyt voittaneet.
Onhan meillä se yksi esimerkki kun joltain amerikkalaismieheltä katosi jossain onnettomuudessa(?) tunteet. Hän oli pelkästään rationaalisuutensa varassa (ja oli hyvin älykäs), mutta elämä alkoi luisua alamäkeen, koska teki täysin idioottimaisia päätöksiä jatkuvasti. Menetti lopulta kaiken.
Kuulostaa urbaanilta legendalta.
Mietin ihan samaa. Jos ihminen saa onnettomuudessa aivovamman, on aikamoista mutkien suoraksi vetämistä sanoa, että epäonni myöhemmässä elämässä johtuu pelkästä tunteiden puutteesta. Yleensä nuo tuhot ovat vähän kokonaisvaltaisempia, ja posttraumaattinen reaktiokin voi pistää elämän sekaisin.
Luin kerran miehestä joka joutui onnettomuuteen jossa hän sai päävammoja. Hänen älynsä mitattiin tämän jälkeen ja se oli ihan yhtä hyvä kuin ennenkin mutta hän ei silti pystynyt suoriutumaan työstään joka tais olla jotain riskisijoittamista/pokerin pelaamista koska hänellä ei vaan "vaistot" toimineet samalla tavalla.
Toi on kiukkunen. Toi taas surullinen kun itkee. Wau, mikä saavutus...
Kyllä ne molemmat ovat. Tunteiden tunnistaminen on näistä kahdesta paljon hyödyllisempi ominaisuus.
Naisille on tuohon "tunneälyyn" evoluution takia tullut paukkuja, että voi pitää huolta jälkeläisistä. Sitä lahjakkuutta ei kukaan kiistä.
Aika paljonhan nuo persujen jutut perustuu tunteisiin.
Olen osittain samaa mieltä, mutta toisaalta tunneäly on myös vahvasti perinnöllinen, sillä kaikilla ei ole läheskään samoja edellytyksiä kehittyä yhtä hyväksi tunneasioissa. Ja toisaalta äo-testeissäkin voi kehittyä paremmaksi kun ymmärtää testien logiikan.