Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ystävät katoaa kun
19.08.2014 |
ihminen saa lapsen? Mun lapsuuden ystävät jollain tasolla roikkuu vielä maisemissa, mutta on eräskin ihminen jota en varmaan enää tule näkemään. Tutustuimme melkeen kymmenen vuotta sitten, pari kolme neljä vuotta oltiin kuin paita ja peppu, aina ollaan oltu yhteydessä lähes päivittäin ja tiedetty kaikki toistemme asioista. Kun kerroin hänelle olevani raskaana pari vuotta sitten, se tuntui olevan hänelle todella kova paikka. Oltiin silloin yhteisellä lomamatkalla ja tuntui että koko loppuloma oli kiusallinen koska hän ei tiennyt miten suhtautua uutiseen. Raskausaika meni ihan ok, ja alkuun käytiin kahvilla tai hän kävi meillä moikkaamassa mua ja vauvaa. Nyt lapsi 1,5v ja oon nähnyt tän ystävän viimeksi noin neljä kk sitten.
Meillä oli miehen kanssa parisuhteessa rankkaa kun vauva syntyi, ja purin tätä kriisiä tälle ystävälle. Olin todella avoin ja kerroin hänelle asioita joita en olisi muille kehdannut kertoa, kerran jopa yövyin hänen luonaan pahan riidan jälkeen. Eikö tällaista tee vaan oikeat ystävät? Monelle halusin teeskennellä, että elämä on ihanaa pikkuvauvan kanssa. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin tuntea että mä vaan roikun tässä ystävässä. Koskaan hän ei puolestaan puhunut asioitaan minulle, ja tuntui että minä olin se joka otti yhteyttä. Kyselin aina kuulumisia, niin hänen kuin yhteisten tuttujemme. Voisin vaikka vannoa, etten koskaan ole hänen seurassaan ollut mitenkään pelkkä äiti (puhunut vain vauvajuttuja) vaan alkuun saimme puhuttua ihan samoista asioista kun aina ennenkin. Nyt pikkuhiljaa vaan kaikki se on kadonnut...
Ehkä puoli vuotta sitten ekan kerran päätin että nyt en ota häneen mitään yhteyttä, katsotaan kauanko menee että hän ottaa. No sitten hän laittoi viestiä joskus ja pahoitteli ettei ole kuulunut mitään aikoihin. Ymmärsin, että hän teki pitkää työpäivää ja asuu vähän kauempana. Aina olen kuitenkin ehdotellut terassia, iltadrinksuja ym. mutta koskaan hänelle ei sovi. Mua harmittaa todella paljon. Tuntuu, ettei hän oikeen osaa enää olla kanssani koska olen äiti. Ja nykyään hänellä on muita sinkkutsäviä joiden kanssa viettää kaiken aikansa, tuntuu ettei hän enää tarvitse minua. Surullista. Voiko joku lapsellisten ystävä kertoa mistä on kyse? Oon aika loukkaantunut että hän hylkäsi mut.
Sitten vielä siitä, että nämä lapsuudenystävät joiden kanssa jollain tasolla ollaan säännöllisesti yhteydessä. joskus sanoin (ja olen muutenkin antanut ymmärtää) että olen aika yksinäinen, ja että ihan perheenäkin ollaan vähän yksinäisiä kun ei ole yhteisiä ystäviä. Silti kukaan ei ikinä kutsu meitä minnekään. Yksi näistä "ystävistä" kysyi ennen juhannusta meidän juhannusohjelmaa johon totesin että ei ole ohjelmaa kun ei ole mökkiä johon mennä. Hän vain oli hiljaa ja vaihtoi puheenaihetta. Tuli sellanen fiilis että haista paska. Mä olisin tossa tilanteessa kutsunut kenet tahansa meidän mökille, oli siellä tilaa tai ei, oli se mun paras kaveri tai ei. Mutta jos tiedän jonkun olevan keskenään kotonaan, etenkin kun hän on kertonut jo olevansa yksinäinen!! tän ihmisen piti olla mun paras ystävä?? Juhannuksena sitten facebookista seurasin heidän hauskaa juhannustaan.....
Myöhemmin sain myös kuulla että siellä juhannuksen vietossa oli kutsumattomia vieraita, eli ei siellä ainakaan tilanpuutetta ollut... lapsikin olis mennyt isovanhemmille :(
Mikä jengiä vaivaa?
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne eivät olekaan olleet niin hyviä ystäviä kuin luulit.
Itselläni esimerkiksi kihloihin menon jälkeen pari kaveria katosi, koska en ollut enää sinkkuna bilettämässä. Aika aikansa kutakin.
No mitä mä nyt sit teen? Mulla ei ole ystäviä, muuta kun pari äitiä. Ennen mulla oli enemmän kun tarpeeks! Ihmiset on peestä.
Ei ne sinappikoneet ole kaikkien se must juttu. Aina monet inhoaa kuraperseitä. Mikä siinä on niin hemmetin vaikea sen ipanan saajan ymmärtää??????????
Mä menetin ekan lapsen myötä pari kaveria, mutta muuten olin aika hyvin vielä kuvioissa mukana, olen sellainen äiti joka ei todellakaan puhu lapsistaan kavereilleen vaan silloin jauhetaan ihmissuhteista, eli miehistä :P nyt kun toinen lapsi syntyi, olen jäänyt todella yksin. Ehkä se on vaan tämä vauva-aika, en enää muista, esikoinen kun on 5-vuotias, eli hyvinkin mahdollista että olin silloinkin vauva-aikana yksinäinen. Nyt vaan kärsin oikein tosissani yksinäisyydestä, ja huomaan esim mussuttavani suklaata suruun. Miehellä on melkein päivittäin jotain menoja, mä pidän kodin siistinä ja hoidan muksut, ja näytän päivästä toiseen ihan perseeltä. Kai tää tästä kun toi pienempi vähän kasvaa, nyt tietysti hän on tissillä koko ajan joten ei mikään ihmekään että mun sosiaalinen elämä kärsii. Asutaan myös maalla, joten ei mun kaupunkilaiset ystävät osaa tänne eksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap mulla käynyt noin myös!
Ei enää pyydetä minnekkään kun oletetaan etten kuitenkaan pääse jne..
En todellakaan pääse esim.joka vkoloppu juopottelemaan baariin, eikä kiinnostakaan mutta kyllä mä viikottain voin irtautua vauvan hoidosta vaikka syömään, leffaan jne mut ei..
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:27"]
Ap mulla käynyt noin myös!
Ei enää pyydetä minnekkään kun oletetaan etten kuitenkaan pääse jne..
En todellakaan pääse esim.joka vkoloppu juopottelemaan baariin, eikä kiinnostakaan mutta kyllä mä viikottain voin irtautua vauvan hoidosta vaikka syömään, leffaan jne mut ei..
[/quote]kenellä enää on varaa viikottain käydä leffassa, syömässä yms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:27"]
Ap mulla käynyt noin myös!
Ei enää pyydetä minnekkään kun oletetaan etten kuitenkaan pääse jne..
En todellakaan pääse esim.joka vkoloppu juopottelemaan baariin, eikä kiinnostakaan mutta kyllä mä viikottain voin irtautua vauvan hoidosta vaikka syömään, leffaan jne mut ei..
[/quote]kenellä enää on varaa viikottain käydä leffassa, syömässä yms?
[/quote]
Normaalilla, työtätekevällä ihmisellä?
Oon kyllä tutustunut uusiin ihmisiin mutta kai mua saa harmittaa että kymmenen vuotta kestänyt, minulle tärkeä ystävyyssuhde on kadonnut kuin tuhkana tuuleen? Hyvän ystävän löytäminen on mielestäni kuin elämänsä miehen löytäminen. Yhtä vaikeaa ja yhtä arvokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus. Ainakin akateemisilla nuorilla raskaus on merkki siitä, että on saatu vakipaikka tai ainakin opinnot pakettiin ja puolisolla on hyvä työpaikka.
Vähän kuulostaa siltä, että olet marttyyrimäisesti jättäytynyt itse kohtaloosi: testaat ystävääsi, kuinka pitkään menee että ottaa yhteyttä, et kysy suoraan saako mökille tulla mukaan saati järjestä itse mitään, vaan vihjailet että olette yksinäisiä kotona... Voitko itse järjestää kavereillesi illanistujaisia teillä kotona? Brunsseja? Ohjelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi samoin erään bilekaverin kanssa, ei enää seura kiinnostanut, un sain lapsen. Sitten kun hän oli ilmeisesti raskaana joulukorttiinkin oli pitänyt laittaa maininta tästä tulokkaasta. Eipä enää kiinnostanut.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:36"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:27"]
Ap mulla käynyt noin myös!
Ei enää pyydetä minnekkään kun oletetaan etten kuitenkaan pääse jne..
En todellakaan pääse esim.joka vkoloppu juopottelemaan baariin, eikä kiinnostakaan mutta kyllä mä viikottain voin irtautua vauvan hoidosta vaikka syömään, leffaan jne mut ei..
[/quote]kenellä enää on varaa viikottain käydä leffassa, syömässä yms?
[/quote]
Normaalilla, työtätekevällä ihmisellä?
[/quote]
Öö, ei ole. Ihan normaali työtä tekevä ihminen olen, ja mulla on myös normaalin ihmisen menot.
Ap, samassa veneessä ollaan. :(
Kaipa se on niin, että suuret elämänmuutokset mittaavat tosiystävät, joita mulla ei näemmä ole koskaan ollutkaan. Olen ihan ensimmäisiltä luokilta saakka hengannut tiiviisti samassa neljän hengen kaveriporukassa, näin aikuisiälläkin.
Ymmärrän sen, että olen ihan eri elämäntilanteessa näiden ystävieni kanssa: olen jo naimisissa ja minulla on tällä hetkellä kaksi lasta, kun taas ystäväni elävät vielä villejä nuoruusvuosiaan sinkkuna bilettämällä ja sen sellaista. Osaan kuitenkin ottaa toisen elämäntilanteen huomioon enkä juurikaan puhu vauvajutuista, ellei keskustelukumppani ole myös äiti. Harmittaa kovasti, kun olen jäänyt porukan ulkopuolelle, vaikka olen koittanut sopia todella usein kahvitteluja, leffaan menemisiä, tyttöjen iltoja jne. entiseen tapaan ja olisin valmis maksamaankin koko lystin, mutta ei ikinä sovi, eivätkä he ole kiinnostuneita suunnittelemaan tapaamista.
Ennen ensimmäistä raskaaksi tuloani ei olisi tullut kuuloonkaan, ettei tavattaisi pariin viikkoon tämän porukan kanssa. Nykyään on tavallista, että tavataan kerran puolessa vuodessa (ja sekin mitä todennäköisimmin sattumalta kadulla tai kaupassa). Periaatteessa ihan ymmärrettävää enkä jaksa olla katkera tällaisesta, mutta sainpahan selville etteivät he ainakaan olleet oikeita ystäviäni, vaikka oltiin tiiviisti liikuttu pienestä pitäen sekä jaettu ilot ja surut.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:09"]
Mikä jengiä vaivaa?
[/quote]
Se on hyvä kysymys. Olen omassa elämässäni ollut havaitsevinani samanlaista aavistuksen lohdutonta menoa kavereiden taholta. Tuntuu että 'there's a disturbance of the force' eli maailmassa on meneillään joku henkinen epätasapaino. Uskokoon siihen sitten kuka haluaa.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:36"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:27"]
Ap mulla käynyt noin myös!
Ei enää pyydetä minnekkään kun oletetaan etten kuitenkaan pääse jne..
En todellakaan pääse esim.joka vkoloppu juopottelemaan baariin, eikä kiinnostakaan mutta kyllä mä viikottain voin irtautua vauvan hoidosta vaikka syömään, leffaan jne mut ei..
[/quote]kenellä enää on varaa viikottain käydä leffassa, syömässä yms?
[/quote]
Normaalilla, työtätekevällä ihmisellä?
[/quote]
Kuka enää on normaali, työtätekevä ihminen?
Kannattaisi suoraan kysyä mistä johtuu eikä vain vihjailla. Itselläni on myös ystävänä kolmen lapsen äiti ja välit on pysynyt tähänki asti hyvänä vaikka matkalla on ollut väärinkäsityksiä ja otettavana "et voi ymmärtää kun sulla ei oo lapsia" asenteita. Näistä ollaan selvitty kun olen suoraan ja hienotunteisesti puhunut asioista ja selvittänyt väärinkäsitykset. Nämä uudet tilanteet vaativat keskustelua jos todella molemmat haluavat säilyttää ystävyyden. Kannattaisi miettiä kuinka puhuu perhe-elämästään kavereille yleensä, koska siitä muodostuu muille se kuva kuinka kiire teillä on, että kehtaako kysyä illanviettoon mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Jaa-a. Mä oon kyllä pysyny väleissä niiden lapsia saaneiden kavereiden kanssa jotka ovat välittäneet pitää yhteyttä. Itse siis 30v lapseton. Jotkut kaverit ovat lakanneet pitämästä yhteyttä lapsen saatuaan, pari jopa sanonut syyksi etten voisi ymmärtää heitä koska mulla ei lapsia ole. Hmmh.