Lue keskustelun säännöt.
Asiakkaani sanoi sopimuksensa irti juuri ennen lomaani
03.08.2021 |
Tarjoan työkseni asiantuntijapalveluita, joissa eilen, päivää ennen lomani alkua oli ison projektin lopetus. Projekti meni hyvin ja asiakas oli tyytyväinen - kuten on sanonut olevansa jo sen kaksi vuotta, jonka ajan olemme tehneet yhteistyötä. Tuon projektin takia olin heinäkuun töissä, vaikka lapselliselle se oli haastava ratkaisu. Edeltävänä iltana tein asiakkaan toivomia ad hoc -korjauksia ilman ylimääräistä korvausta. Ja vastaavia venymisiä on paljon. Sitten nähtiin projektin merkeissä maanantaina. Asiakas vielä kyseli, että jokos olet lomasi pitänyt. Parin tunnin päästä tuli firmamme toimarille ja minulle osoitettu meili, jossa sanoivat irti yhteistyön.
Siinä meilissäkin korostivat, että olivat työhön olleet tyytyväisiä. Toinen toimisto vaan oli ilmeisesti myynyt kuuta taivaalta, ja tarjonnut jotain, mitä emme pysty heille teknisesti toteuttamaan. Pitäisi varmaan vaan ajatella, että asiakkaita tulee ja menee. Ei henkilökohtaista. Eikä päätös varmaan sitä ollutkaan. Mutta se ajoitus ja tapa. Miksi ihmeessä eivät voineet odottaa, että muutaman päivän lomani on ohi, kun tiesivät sille lähteväni? Irtisanomisajassa pari päivää ei tunnu missään, mutta minussa tuntuu. Nyt on jopa oma työpaikkani vaakalaudalla, koska pienessä toimistossa yksikin asiakas on merkittävä.
Tunnen samaan aikaan surua ja häpeää. Eilen piti poksauttaa kotona skumppa auki onnistuneen projektin kunniaksi ja rentoutua. Noh, tulin kotiin ja itkin silmät päästäni. Aamulla töin tuskin pääsin ylös, mutta silti pitää jaksaa edelleen palvella täysillä tätä asiakasta ja niitä muutamia muita, joita vielä on.
Asiakas on lähtenyt minulta aikaisemminkin, se kuuluu alan luonteeseen. Mutta se edeltävä asiakas teki samat: kehui työtä ja tulosta ja oli kasvotusten kuin ei mitään. Ison projektin päättäjäispäivänä sanoi yhteistyön irti. Näitä asiakkaita toki myös yhdistää eräs tekijä: muutama sama iso henkilöomistaja. Mietin jopa, että johtuuko tämä siitä, että olen eronnut ja omistajat uskovaisia. Ehkä kelailen tässä liian pitkälle, mutta se lyhyt loma menee nyt näitä pohtiessa. Minulla on kuitenkin kaksi lasta ja olen tämän talouden ainoa palkansaaja. Työskentelen kilpaillulla alalla, jossa uutta työtä on äärimmäisen vaikea saada.
Kommentit (70)
21/70
|
03.08.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Minäkin tunnistan tilanteen ja tiedän, mitä tunteita tuollaisesta seuraa.
Olisi hienoa olla välittämättä ja porskuttaa eteenpäin, mutta koetut pettymykset ja menetykset tietenkin jättävät pelon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyynel. Jotkut vaan jaksaa kantaa huolta työnteosta. Sairasta.
Sairasta kantaa huolta omasta ja lasten toimeentulosta? Sairaampaa on mielestäni maata kotona ja antaa yhteiskunnan maksaa. Sinänsä minulle on sama, mille asiakkaille töitä teen. Mutta jos asiakkaita ei ole, niin ei ole pian työpaikkaakaan.
Suomessa pärjää mainiosti yhteiskunnan tuilla. Ei tarvitse tehdä päivääkään töitä. Sairasta on murehtia töistä, kun voisi vaan olla tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pitkäaikaistyötön ja nautin siitä, ei tulisi mieleenkään mennä töihin. Miksi ihmiset tuhlaavat elämänsä johonkin jonninjoutavaan työntekoon ja sitten huomaavat olevansa vanhoja ja elämä pian ohi."
Jollakin täytyy perheensä elättää.
Ei se elämästä jouten nautiskelemalla valitettavasti onnistu, ellei ole varakkuutta takana. Pakko köyhän yrittää sinnitellä.
Olen samaa mieltä. Ja myös sitä mieltä, että voin nauttia sekä työstä että sen ulkopuolisesta elämästä.
Ne eivät sulje toisiaan pois. En todennäköisesti olisi onnellinen jouten, siinäkään tapauksessa, että se olisi mahdollista. Mutta siitä haaveilen, että töitä saisi tehdä ilman jatkuvaa stressiä, painetta ja pelkoa työn menettämisestä. Joskus asiakkaiden vaatimukset vaan ovat ihan mahdottomia. Ja usein homma menee pieleen, koska asiakas ei itse tiedä mitä haluaa tai mikä on oikeasti hyvä tulos, jos ovat itse täysin eri alan ihmisiä.
En tiedä sinun töistäsi ja alastanne, mutta ihmettelen vaan, eikö projektin valmistuminen nimenomaan ole oikea hetki irtisanoa sopimus? Milloin se sitten kuuluisi tehdä?
Olen kyllä pahoillani puolestasi ja toivon hyvää jatkoa sinulle.
Teit korjauksia ilman korvausta? Et taida käydä ihan täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun firma ei myy mitä Asiakas haluaa. Kukaan ei ole niin tyhmä että maksaa kuukauden extras hyvin vuoksi vanhalle toimistolle. Ei siná et saanut kenkää vaan huono firma jossa olet töissä
Katos saatiin asiantuntija paikalle.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä sinun töistäsi ja alastanne, mutta ihmettelen vaan, eikö projektin valmistuminen nimenomaan ole oikea hetki irtisanoa sopimus? Milloin se sitten kuuluisi tehdä?
Olen kyllä pahoillani puolestasi ja toivon hyvää jatkoa sinulle.
Sopimuksemme ei ollut projektisopimus, vaan tietyn asiantuntijapalvelun jatkuva ulkoistus. Töitä on siis tehty pari vuotta yhdessä lähes päivittäin. Olen halunnut pitää asiakkaan tyytyväisenä, ja naivisti ajatellut, ettei heidän ole järkeä tällä hinta-laatusuhteella lähteä minnekään. Että kun tarjoan 150 % laatua, niin miksi lähtisivät? No niinhän se on, että eivät ole muilta palvelua ostaneet, joten todennäköisesti kuvittelevat saavansa vielä parempaa. Itse olen nähnyt toisenkin toimiston asiakastyötä, ja voin sanoa, että meillä tuotetaan ihan eri tason laatua. Mutta sitähän asiakas ei näe ennen kuin ajan kanssa asian huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pitkäaikaistyötön ja nautin siitä, ei tulisi mieleenkään mennä töihin. Miksi ihmiset tuhlaavat elämänsä johonkin jonninjoutavaan työntekoon ja sitten huomaavat olevansa vanhoja ja elämä pian ohi."
Jollakin täytyy perheensä elättää.
Ei se elämästä jouten nautiskelemalla valitettavasti onnistu, ellei ole varakkuutta takana. Pakko köyhän yrittää sinnitellä.
Olen samaa mieltä. Ja myös sitä mieltä, että voin nauttia sekä työstä että sen ulkopuolisesta elämästä.
Ne eivät sulje toisiaan pois. En todennäköisesti olisi onnellinen jouten, siinäkään tapauksessa, että se olisi mahdollista. Mutta siitä haaveilen, että töitä saisi tehdä ilman jatkuvaa stressiä, painetta ja pelkoa työn menettämisestä. Joskus asiakkaiden vaatimukset vaan ovat ihan mahdottomia. Ja usein homma menee pieleen, koska asiakas ei itse tiedä mitä haluaa tai mikä on oikeasti hyvä tulos, jos ovat itse täysin eri alan ihmisiä.Tämä! OLin itse kuvitellut jo nähneeni kaiken mutta viimeisestä suuresta projektista en ole toipunut vieläkään, vaikka se on ollut ohi jo monta kuukautta. Kyseistä tuotetta en ole halunnut edes katsoa. Samapa se, jos joku haluaa laadutonta, mutta omaa nimeänsä ei haluaisi liittää laaduttomuuteen. Ammattiylpeäkin haluaa olla, koska muuten ei millään ole mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Teit korjauksia ilman korvausta? Et taida käydä ihan täysillä.
Käyn kuule ihan täysillä. Et varmaankaan itse tiedä alani toimistojen kovasta kilpailusta mitään.
Jokaista tuntia ei välttämättä laskuteta, jos asiakas halutaan pitää. Mutta itsehän en tietenkään ilmaisesti työtä tee, vaan kirjaan sen maksulliseksi työajaksi, eli pidän ylityöt myöhemmin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyynel. Jotkut vaan jaksaa kantaa huolta työnteosta. Sairasta.
Sairasta kantaa huolta omasta ja lasten toimeentulosta? Sairaampaa on mielestäni maata kotona ja antaa yhteiskunnan maksaa. Sinänsä minulle on sama, mille asiakkaille töitä teen. Mutta jos asiakkaita ei ole, niin ei ole pian työpaikkaakaan.
Suomessa pärjää mainiosti yhteiskunnan tuilla. Ei tarvitse tehdä päivääkään töitä. Sairasta on murehtia töistä, kun voisi vaan olla tekemättä.
Loistava asenne. Siis mitä jos me kaikki työtätekevät ajattelisimme samalla tavalla ja heittäytyisimme yhteiskunnan elätettäviksi? Voisitko kertoa, mistä meidän kaikkien elättämiseemme tarvittavat tulisivat? Seinästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä sinun töistäsi ja alastanne, mutta ihmettelen vaan, eikö projektin valmistuminen nimenomaan ole oikea hetki irtisanoa sopimus? Milloin se sitten kuuluisi tehdä?
Olen kyllä pahoillani puolestasi ja toivon hyvää jatkoa sinulle.
Sopimuksemme ei ollut projektisopimus, vaan tietyn asiantuntijapalvelun jatkuva ulkoistus. Töitä on siis tehty pari vuotta yhdessä lähes päivittäin. Olen halunnut pitää asiakkaan tyytyväisenä, ja naivisti ajatellut, ettei heidän ole järkeä tällä hinta-laatusuhteella lähteä minnekään. Että kun tarjoan 150 % laatua, niin miksi lähtisivät? No niinhän se on, että eivät ole muilta palvelua ostaneet, joten todennäköisesti kuvittelevat saavansa vielä parempaa. Itse olen nähnyt toisenkin toimiston asiakastyötä, ja voin sanoa, että meillä tuotetaan ihan eri tason laatua. Mutta sitähän asiakas ei näe ennen kuin ajan kanssa asian huomaa.
Ikävää tietenkin, mutta elämä on. Tosin tuo 150 prossaa laatua taitaa olla lähinnä sinun oma ajatuksesi ja asiakkaalla on toinen ajatus. Doereiden maailmassa kaikki luulevat olevansa jotakin, vaikka todellisuudessa harva ymmärtää mistään oleellisesta mitään.
Vedä skumppa huiviin ja relaa. Ole ensi kerralla etevämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pitkäaikaistyötön ja nautin siitä, ei tulisi mieleenkään mennä töihin. Miksi ihmiset tuhlaavat elämänsä johonkin jonninjoutavaan työntekoon ja sitten huomaavat olevansa vanhoja ja elämä pian ohi."
Jollakin täytyy perheensä elättää.
Ei se elämästä jouten nautiskelemalla valitettavasti onnistu, ellei ole varakkuutta takana. Pakko köyhän yrittää sinnitellä.
Olen samaa mieltä. Ja myös sitä mieltä, että voin nauttia sekä työstä että sen ulkopuolisesta elämästä.
Ne eivät sulje toisiaan pois. En todennäköisesti olisi onnellinen jouten, siinäkään tapauksessa, että se olisi mahdollista. Mutta siitä haaveilen, että töitä saisi tehdä ilman jatkuvaa stressiä, painetta ja pelkoa työn menettämisestä. Joskus asiakkaiden vaatimukset vaan ovat ihan mahdottomia. Ja usein homma menee pieleen, koska asiakas ei itse tiedä mitä haluaa tai mikä on oikeasti hyvä tulos, jos ovat itse täysin eri alan ihmisiä.Tämä! OLin itse kuvitellut jo nähneeni kaiken mutta viimeisestä suuresta projektista en ole toipunut vieläkään, vaikka se on ollut ohi jo monta kuukautta. Kyseistä tuotetta en ole halunnut edes katsoa. Samapa se, jos joku haluaa laadutonta, mutta omaa nimeänsä ei haluaisi liittää laaduttomuuteen. Ammattiylpeäkin haluaa olla, koska muuten ei millään ole mitään väliä.
Samat tunteet siitä edeltävästä asiakkaasta, joka sanoi irti sopimuksemme. Oli sitä mieltä, että työni jälki on "liian hyvää" ja "välttää huonompikin". Minusta emme voi kirjoittaa nimeämme sellaisen työn alle, jossa on päälle päin näkyviä virheitä. Asiakkaita tulee ja menee, mutta kun esittelemme töitämme referenssinä, niin asioista paremmin perillä oleva asiakas ei taatusti osta meiltä mitään, jos jälki on sutta ja paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä sinun töistäsi ja alastanne, mutta ihmettelen vaan, eikö projektin valmistuminen nimenomaan ole oikea hetki irtisanoa sopimus? Milloin se sitten kuuluisi tehdä?
Olen kyllä pahoillani puolestasi ja toivon hyvää jatkoa sinulle.
Sopimuksemme ei ollut projektisopimus, vaan tietyn asiantuntijapalvelun jatkuva ulkoistus. Töitä on siis tehty pari vuotta yhdessä lähes päivittäin. Olen halunnut pitää asiakkaan tyytyväisenä, ja naivisti ajatellut, ettei heidän ole järkeä tällä hinta-laatusuhteella lähteä minnekään. Että kun tarjoan 150 % laatua, niin miksi lähtisivät? No niinhän se on, että eivät ole muilta palvelua ostaneet, joten todennäköisesti kuvittelevat saavansa vielä parempaa. Itse olen nähnyt toisenkin toimiston asiakastyötä, ja voin sanoa, että meillä tuotetaan ihan eri tason laatua. Mutta sitähän asiakas ei näe ennen kuin ajan kanssa asian huomaa.
Ikävää tietenkin, mutta elämä on. Tosin tuo 150 prossaa laatua taitaa olla lähinnä sinun oma ajatuksesi ja asiakkaalla on toinen ajatus. Doereiden maailmassa kaikki luulevat olevansa jotakin, vaikka todellisuudessa harva ymmärtää mistään oleellisesta mitään.
Vedä skumppa huiviin ja relaa. Ole ensi kerralla etevämpi.
Sitä pyrin olemaan. Nyt kun olet minua etevämpi, niin neuvo miten ollaan etevämpiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämässä on hyvä muistaa se, että vaikka kuinka loistat, olet aina korvattavissa. Tulee vähemmän pettymyksiä ja mielenterveys säästyy, kun ei laita liikaa painoarvoa työlle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pitkäaikaistyötön ja nautin siitä, ei tulisi mieleenkään mennä töihin. Miksi ihmiset tuhlaavat elämänsä johonkin jonninjoutavaan työntekoon ja sitten huomaavat olevansa vanhoja ja elämä pian ohi."
Jollakin täytyy perheensä elättää.
Ei se elämästä jouten nautiskelemalla valitettavasti onnistu, ellei ole varakkuutta takana. Pakko köyhän yrittää sinnitellä.
Olen samaa mieltä. Ja myös sitä mieltä, että voin nauttia sekä työstä että sen ulkopuolisesta elämästä.
Ne eivät sulje toisiaan pois. En todennäköisesti olisi onnellinen jouten, siinäkään tapauksessa, että se olisi mahdollista. Mutta siitä haaveilen, että töitä saisi tehdä ilman jatkuvaa stressiä, painetta ja pelkoa työn menettämisestä. Joskus asiakkaiden vaatimukset vaan ovat ihan mahdottomia. Ja usein homma menee pieleen, koska asiakas ei itse tiedä mitä haluaa tai mikä on oikeasti hyvä tulos, jos ovat itse täysin eri alan ihmisiä.Minun työaikani oli klo 7 - 15.30. Herätys kello 6 ja kotona kello 16. Nukkumaan pitäisi mennä viimeistään klo 23. Ei siinä paljoa jäänyt vapaa-aikaa muhun tekemiseen eikä edes jaksanut kun oli fyysinen työ.
Käyttäjä4749 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyynel. Jotkut vaan jaksaa kantaa huolta työnteosta. Sairasta.
Sairasta kantaa huolta omasta ja lasten toimeentulosta? Sairaampaa on mielestäni maata kotona ja antaa yhteiskunnan maksaa. Sinänsä minulle on sama, mille asiakkaille töitä teen. Mutta jos asiakkaita ei ole, niin ei ole pian työpaikkaakaan.
Suomessa pärjää mainiosti yhteiskunnan tuilla. Ei tarvitse tehdä päivääkään töitä. Sairasta on murehtia töistä, kun voisi vaan olla tekemättä.
Loistava asenne. Siis mitä jos me kaikki työtätekevät ajattelisimme samalla tavalla ja heittäytyisimme yhteiskunnan elätettäviksi? Voisitko kertoa, mistä meidän kaikkien elättämiseemme tarvittavat tulisivat? Seinästä?
Taas kerran "Mitäs jos kaikki tekisivät noin" perustelu. Lapsellista.
Asiakkaasi saattoi löytää uuden toimiston verkostostaan. Uskonto/mafia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyynel. Jotkut vaan jaksaa kantaa huolta työnteosta. Sairasta.
Sairasta kantaa huolta omasta ja lasten toimeentulosta? Sairaampaa on mielestäni maata kotona ja antaa yhteiskunnan maksaa. Sinänsä minulle on sama, mille asiakkaille töitä teen. Mutta jos asiakkaita ei ole, niin ei ole pian työpaikkaakaan.
Suomessa pärjää mainiosti yhteiskunnan tuilla. Ei tarvitse tehdä päivääkään töitä. Sairasta on murehtia töistä, kun voisi vaan olla tekemättä.
Niin, tätä mieltä ovat ne jotka eivät syystä tai toisesta viitsi tehdä töitä. Kyllä se on ihan tervettä huolehtia omasta toimeentulosta, näinhän suurin osa ihmisistä tekee. Se että väität työstään huolehtivia ihmisiä sairaiksi kertoo kyllä omasta "sairaasta mt-ongelmastasi". Totuushan on että kyllä ne työttömät lusmuilijat ovat sitä yhteiskunnan pohjasakkaa. Kannattaisi olla ihan hiljaa, ihan senkin takia että, jos me kaikki oltaisiin työttömiä niin kuka sinun sohvalla makaamisesi sitten maksaisi??
Käyttäjä4749 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyynel. Jotkut vaan jaksaa kantaa huolta työnteosta. Sairasta.
Sairasta kantaa huolta omasta ja lasten toimeentulosta? Sairaampaa on mielestäni maata kotona ja antaa yhteiskunnan maksaa. Sinänsä minulle on sama, mille asiakkaille töitä teen. Mutta jos asiakkaita ei ole, niin ei ole pian työpaikkaakaan.
Suomessa pärjää mainiosti yhteiskunnan tuilla. Ei tarvitse tehdä päivääkään töitä. Sairasta on murehtia töistä, kun voisi vaan olla tekemättä.
Loistava asenne. Siis mitä jos me kaikki työtätekevät ajattelisimme samalla tavalla ja heittäytyisimme yhteiskunnan elätettäviksi? Voisitko kertoa, mistä meidän kaikkien elättämiseemme tarvittavat tulisivat? Seinästä?
Taidanpa jäädä yhteiskunnan tukiasiakkaaksi. Sillä tavalla yhteiskunta pyörii.
Sairaanhoitaja