Asiakkaani sanoi sopimuksensa irti juuri ennen lomaani
Tarjoan työkseni asiantuntijapalveluita, joissa eilen, päivää ennen lomani alkua oli ison projektin lopetus. Projekti meni hyvin ja asiakas oli tyytyväinen - kuten on sanonut olevansa jo sen kaksi vuotta, jonka ajan olemme tehneet yhteistyötä. Tuon projektin takia olin heinäkuun töissä, vaikka lapselliselle se oli haastava ratkaisu. Edeltävänä iltana tein asiakkaan toivomia ad hoc -korjauksia ilman ylimääräistä korvausta. Ja vastaavia venymisiä on paljon. Sitten nähtiin projektin merkeissä maanantaina. Asiakas vielä kyseli, että jokos olet lomasi pitänyt. Parin tunnin päästä tuli firmamme toimarille ja minulle osoitettu meili, jossa sanoivat irti yhteistyön.
Siinä meilissäkin korostivat, että olivat työhön olleet tyytyväisiä. Toinen toimisto vaan oli ilmeisesti myynyt kuuta taivaalta, ja tarjonnut jotain, mitä emme pysty heille teknisesti toteuttamaan. Pitäisi varmaan vaan ajatella, että asiakkaita tulee ja menee. Ei henkilökohtaista. Eikä päätös varmaan sitä ollutkaan. Mutta se ajoitus ja tapa. Miksi ihmeessä eivät voineet odottaa, että muutaman päivän lomani on ohi, kun tiesivät sille lähteväni? Irtisanomisajassa pari päivää ei tunnu missään, mutta minussa tuntuu. Nyt on jopa oma työpaikkani vaakalaudalla, koska pienessä toimistossa yksikin asiakas on merkittävä.
Tunnen samaan aikaan surua ja häpeää. Eilen piti poksauttaa kotona skumppa auki onnistuneen projektin kunniaksi ja rentoutua. Noh, tulin kotiin ja itkin silmät päästäni. Aamulla töin tuskin pääsin ylös, mutta silti pitää jaksaa edelleen palvella täysillä tätä asiakasta ja niitä muutamia muita, joita vielä on.
Asiakas on lähtenyt minulta aikaisemminkin, se kuuluu alan luonteeseen. Mutta se edeltävä asiakas teki samat: kehui työtä ja tulosta ja oli kasvotusten kuin ei mitään. Ison projektin päättäjäispäivänä sanoi yhteistyön irti. Näitä asiakkaita toki myös yhdistää eräs tekijä: muutama sama iso henkilöomistaja. Mietin jopa, että johtuuko tämä siitä, että olen eronnut ja omistajat uskovaisia. Ehkä kelailen tässä liian pitkälle, mutta se lyhyt loma menee nyt näitä pohtiessa. Minulla on kuitenkin kaksi lasta ja olen tämän talouden ainoa palkansaaja. Työskentelen kilpaillulla alalla, jossa uutta työtä on äärimmäisen vaikea saada.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Älä rakastu asiakkaaseen, se on jokaisen konsultin sääntö numero yksi.
Jep, tätä olen noudattanut, ja helppoa onkin ollut noudattaa.
Se on vaan asiakas.
Minut on irtisanottu firmasta kehuen, että olit kyllä tosi hyvä ja työnjäljessä ei ole mitään vikaa, mutta nää on nyt nää yt:t. Haluatko työtarjouksia meiltä takaisinottovelvollisuuden aikana?
Juu en halua kiitos, minulla ei ole velvollisuutta tulla takaisin.
Sulla on yhä työpaikka.
Yrityselämä on raakaa. Suurin osa ihmisistä ei jaksaisi tuollaisessa työssä, en minä ainakaan. Toipumista ja toivottavasti jatkossa on uusia ja hyviä asiakassuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan asiakas.
Minut on irtisanottu firmasta kehuen, että olit kyllä tosi hyvä ja työnjäljessä ei ole mitään vikaa, mutta nää on nyt nää yt:t. Haluatko työtarjouksia meiltä takaisinottovelvollisuuden aikana?
Juu en halua kiitos, minulla ei ole velvollisuutta tulla takaisin.
Sulla on yhä työpaikka.
Jep, on nyt. Mutta taustaksi, olen minäkin saanut lähteä peräti kaksissa YT:ssä. Kyllä se tietynlaisen pelon ja epävarmuuden jättää ikuisesti.
No asiakkaita tulee ja menee, mainostoimistoa ainakin vaihdetaan muutaman vuoden välein ja kun päätös on tehty ei sitä kenenkään lomien mukaan ajoiteta
Itse olen pitkäaikaistyötön ja nautin siitä, ei tulisi mieleenkään mennä töihin. Miksi ihmiset tuhlaavat elämänsä johonkin jonninjoutavaan työntekoon ja sitten huomaavat olevansa vanhoja ja elämä pian ohi.
Vierailija kirjoitti:
Yrityselämä on raakaa. Suurin osa ihmisistä ei jaksaisi tuollaisessa työssä, en minä ainakaan. Toipumista ja toivottavasti jatkossa on uusia ja hyviä asiakassuhteita.
Tämä on totta. Moni alallani työskentelevä aloittaa nuorena konsulttina, ja lähtee toisiin hommiin, koska tämä homma tosissaan on kuluttavaa. Ei niinkään työpäivien pituus, kiire tai stressi. Vaan juuri tuo miten asiakkaat kohtelevat. Ei tulisi näille mieleenkään kohdella ketään oman talon sisällä samalla tavalla.
Ehkä tässä on se lohtu, etten varmaan ole ainoa, joka näin kokee.
Vierailija kirjoitti:
No asiakkaita tulee ja menee, mainostoimistoa ainakin vaihdetaan muutaman vuoden välein ja kun päätös on tehty ei sitä kenenkään lomien mukaan ajoiteta
Näinhän se on. En ole mainostoimistossa, mutta läheltä liippaa. Olen myös ollut yrityksen puolella töissä, ja muistan, kuinka hyvätkin palveluntarjoajat menivät aika ajoin vaihtoon, kun haluttiin kokeilla jotain uutta. Itse en näitä ratkaisuja tehnyt, mutta tulihan siinä mieleen sivusta seuranneena, että ojasta allikkoon saatettiin mennä pelkän vaihtelunhalun takia. Vähän niin kuin tasainen, ihan ok parisuhde, jossa kaikki sujuu hyvin, mutta vuosien saatossa tuo tyyppi ei tarjoa minua enää mitää uutta ajateltavaa. Vaihtoon vaan.
Vierailija kirjoitti:
No asiakkaita tulee ja menee, mainostoimistoa ainakin vaihdetaan muutaman vuoden välein ja kun päätös on tehty ei sitä kenenkään lomien mukaan ajoiteta
Mutta toisaalta, miksei ajoiteta? Miksi on oletusarvo, ettei palvelua ostavalla pidä olla mitään yhteistyötaitoa tai etiikkaa? Kun tosiaan pari päivää ei vaikuta suuntaan tai toiseen. Ymmärrän, että iso tiimi voidaan irtisanoa näin, mutta minä olin ainoa heille töitä tehnyt konsultti. Toisin sanoen minähän tässä potkut sain - vaikka tosiaan meidän talo ei heidän haluamaansa ratkaisua ylipäätänsä toimita. Tuo ratkaisu vaan ei olisi ollut heille mitenkään pakollinen, vaan samaan palvelutasoon oltaisiin meilläkin päästy.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pitkäaikaistyötön ja nautin siitä, ei tulisi mieleenkään mennä töihin. Miksi ihmiset tuhlaavat elämänsä johonkin jonninjoutavaan työntekoon ja sitten huomaavat olevansa vanhoja ja elämä pian ohi.
Joo, haaveilen siitä, ettei töitä tarvitsisi tehdä. Tietysti olisin ainakin hetken mieluummin kotona ja antaisin aikaa esim. lapsille, unelle, omalle terveydelle, liikunnalle. Vaan mites ne laskut maksellaan ja lapset ruokitaan pitkäaikaistyöttömänä (=päivärahalla?).
Tuossa on paljon tuttua, myötäeläydyn. Toivottavasti putoat jaloillesi, etköhän.
Itse olen konsulttina ja olen vain töissä siellä asiakkaalla, ei vähempää kiinnosta työasiat kun kotiin lähden päivän päätteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pitkäaikaistyötön ja nautin siitä, ei tulisi mieleenkään mennä töihin. Miksi ihmiset tuhlaavat elämänsä johonkin jonninjoutavaan työntekoon ja sitten huomaavat olevansa vanhoja ja elämä pian ohi.
Joo, haaveilen siitä, ettei töitä tarvitsisi tehdä. Tietysti olisin ainakin hetken mieluummin kotona ja antaisin aikaa esim. lapsille, unelle, omalle terveydelle, liikunnalle. Vaan mites ne laskut maksellaan ja lapset ruokitaan pitkäaikaistyöttömänä (=päivärahalla?).
Tunnen itseni paljon terveemmäksi työttömänä. Itse ainakin pärjään työmarkkinatuella.
Ymmärrätkö, mitä eroa on markkinataloudella ja sosiaaliturvalla?
Kyynel. Jotkut vaan jaksaa kantaa huolta työnteosta. Sairasta.
Sun firma ei myy mitä Asiakas haluaa. Kukaan ei ole niin tyhmä että maksaa kuukauden extras hyvin vuoksi vanhalle toimistolle. Ei siná et saanut kenkää vaan huono firma jossa olet töissä
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pitkäaikaistyötön ja nautin siitä, ei tulisi mieleenkään mennä töihin. Miksi ihmiset tuhlaavat elämänsä johonkin jonninjoutavaan työntekoon ja sitten huomaavat olevansa vanhoja ja elämä pian ohi.
Kysyn ihan mielenkiinnosta että jos me maanviljelijät ei tehdä työtä niin mitä sinä syöt? Vai viljeletkö itse ruokasi tai keräilet metsästä? Että sen verran jonninjoutavaa että sinäkin saat syödäksesi.
Voi ap, tuli paha mieli puolestasi :( Yritysten johtajat on toisinaan tuollaisia. Ikävä kyllä. Eivät osaa antaa rakentavaa palautetta kasvokkain ja ollaan vaan yhtä hymyä. Sitten ykskaks se on soronoo. Alaisiaan kyllä neuvovat asiakaspalvelussa ja siinä kuinka reklamaatioihin vastataan ja pysytään lujana. Annas olla, kun ohjaat sen linjoja pitkin tulevan asiakkaan toimarille, niin siellä ollaan niin mielinkielin ja annetaan kaikki mahdollinen periksi ja luvataan maat ja taivaat :D
Vierailija kirjoitti:
Kyynel. Jotkut vaan jaksaa kantaa huolta työnteosta. Sairasta.
Sairasta kantaa huolta omasta ja lasten toimeentulosta? Sairaampaa on mielestäni maata kotona ja antaa yhteiskunnan maksaa. Sinänsä minulle on sama, mille asiakkaille töitä teen. Mutta jos asiakkaita ei ole, niin ei ole pian työpaikkaakaan.
Älä rakastu asiakkaaseen, se on jokaisen konsultin sääntö numero yksi.