Miten selvitä, kun 8v suhde osottautui olevan täyttä valhetta?
En viitsi kertoa nyt tarkemmin, mutta nyt on tullut esille asioita, jotka kertovat että koko 8v parisuhteeni on ollut täyttä valetta. Miten helvetissä tästä pääsee ylitse? Miten ihmeessä koskaan uskaltaa enää luottaa kehenkään?
Kommentit (58)
Et ole ainoa ja pääset eteenpäin. Menneisyys ei määrittele tulevaa. Keskusteluavusta voi olla jossain vaihessa hyötyä, jos joudut etsimään itseäsi uudestaan.
Se oli kuitenkin totta sinulle ja siinä kahdeksassa vuodessa oli varmaan paljon hyviä hetkiä. Nyt katse eteenpäin ja uutta matoa koukkuun.
Kiitos kommenteista. Terapiaan on pakko lähteä, luulen ainakin. Tuntuu, että menetin kaikki hyvät vuoteni tälle 'virheelle'. ap
Miten joku suhde voi osoittautua valheeksi?
Tätä en koskaan ymmärrä. Onko siis yhtäkkiä herätty siihen, että oho tuo tyyppi onkin 10cm lyhempi mitä kuvittelin??
Vierailija kirjoitti:
Miten joku suhde voi osoittautua valheeksi?
Tätä en koskaan ymmärrä. Onko siis yhtäkkiä herätty siihen, että oho tuo tyyppi onkin 10cm lyhempi mitä kuvittelin??
Hyvä tavaton!
Vaikka niin että siippa pitää toista kumppania siinä sivussa,käy työmatkoilla,on palaveria illalla,harrastaa kuorolaulua....uuppss eikun olikin toinen suhde!
Pitääkö rautalangasta vääntää!
Vierailija kirjoitti:
Miten joku suhde voi osoittautua valheeksi?
Tätä en koskaan ymmärrä. Onko siis yhtäkkiä herätty siihen, että oho tuo tyyppi onkin 10cm lyhempi mitä kuvittelin??
No mulle selvisi 16 vuoden jälkeen, että toinen on valehdellut tietystä asiasta koko ajan.
Kyllähän se kirpasi, mutta nyt olen unohtanut jo koko avioliiton ja koko ihmisen.
Oli noissa vuosissa kuitenkin ihan hyviäkin juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Terapiaan on pakko lähteä, luulen ainakin. Tuntuu, että menetin kaikki hyvät vuoteni tälle 'virheelle'. ap
No,mä kävelin ja kävelin,kuuntelin "hissimusiikkia" samalla.
Tietoisesti tein "eron",en ajatellut entisiä ollenkaan,hyviä enkä huonoja.
Revin kaikki valokuvat,osan laitoin lapselle muistoksi. Jotain tuommoisia juttuja.
Luin myös itsehoito-oppaita ja pikku hiljaa se möyriminen asioissa loppui ja huomasin että aurinko paistoi.
Juhla-ajat olivat pahimpia mutta kyllä nekin nyt menee,en ajattele!
Aikansa ottaa.
En siis vatkannut miksi miksi miksi koska ei siitä olis olluyt hyötyä!
Ei sen ikäiset tiedä vielä itsekään mitä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Ei sen ikäiset tiedä vielä itsekään mitä haluavat.
ai minkä ikäiset,ei viisitoistavuotias useinkaan aloita 8v suhdetta,eikä elä siinä valheessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku suhde voi osoittautua valheeksi?
Tätä en koskaan ymmärrä. Onko siis yhtäkkiä herätty siihen, että oho tuo tyyppi onkin 10cm lyhempi mitä kuvittelin??
Hyvä tavaton!
Vaikka niin että siippa pitää toista kumppania siinä sivussa,käy työmatkoilla,on palaveria illalla,harrastaa kuorolaulua....uuppss eikun olikin toinen suhde!Pitääkö rautalangasta vääntää!
Entä sitten? Eiköhän ap ole tuolta suhteelta myös paljon saanut ja tuo kaikki ei ole ollut häneltä mitenkään pois. Se kaikki hyvä ei nyt vaan jatku vaan on tullut sinne peiliin katsomisen paikka mitä siltä omalta tulevaisuudeltaan haluaa. Turha sitä on menneeseen jäädä vellomaan.
Luottamuksen palauttaminen. Hyvin vaikeaa tulee olemaan. Varsinkin kun nykyajan parisuhteet on pääosin valehtelua ja esittämistä. Kumpikaan ei välttämättä edes pidä toisistaan. Mutta jos jotain voin sanoa niin se sinun kahdeksan vuottasi ei mennyt hukkaan. Opit jotain tärkeää ihmisistä, luottamisesta ja miten petollisia ja kaksinaamaisia ihmiset on, jopa ne joita pidät läheisimpinä ja rakkaimpinasi. Muistat ikuisesti sen, että kehenkään ei pidä luottaa sataprosenttisesti. Ihmisillä on piilomotiiveja ja monesti tilanteet on jotain muuta kuin miltä ne näyttää. Todennäköisesti tulet huomaamaan, että et tuhlannut 8 vuotta suhteessa vaan tulet tuhlaamaan 24 vuotta epäluottamuksessa ja traumoissa. Ja se aika on hukkaan heitettyä aikaa, koska sen päätät tuhlata sinä jos niin käy. Kannattaa vain ottaa se asenne, että näin kävi, moni elää vuosikymmenestä toiseen petoksessa ja valheessa. Kaikki eivät edes pääse siitä ulos elossa. Sinä pääsit. Elämä jatkuu ja seuraavalla kerralla kun tapailet miestä niin selvitä sen taustat, käy läpi sen tietokone ja puhelin, kuuntele juorut ja jutut, katso ystävät ja seuraa miten liikkuu. Ja senkään jälkeen ei kannata luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku suhde voi osoittautua valheeksi?
Tätä en koskaan ymmärrä. Onko siis yhtäkkiä herätty siihen, että oho tuo tyyppi onkin 10cm lyhempi mitä kuvittelin??
Hyvä tavaton!
Vaikka niin että siippa pitää toista kumppania siinä sivussa,käy työmatkoilla,on palaveria illalla,harrastaa kuorolaulua....uuppss eikun olikin toinen suhde!Pitääkö rautalangasta vääntää!
Entä sitten? Eiköhän ap ole tuolta suhteelta myös paljon saanut ja tuo kaikki ei ole ollut häneltä mitenkään pois. Se kaikki hyvä ei nyt vaan jatku vaan on tullut sinne peiliin katsomisen paikka mitä siltä omalta tulevaisuudeltaan haluaa. Turha sitä on menneeseen jäädä vellomaan.
Ei hän ole saanut yhtään mitään muuta kuin olla höynäytettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku suhde voi osoittautua valheeksi?
Tätä en koskaan ymmärrä. Onko siis yhtäkkiä herätty siihen, että oho tuo tyyppi onkin 10cm lyhempi mitä kuvittelin??
Hyvä tavaton!
Vaikka niin että siippa pitää toista kumppania siinä sivussa,käy työmatkoilla,on palaveria illalla,harrastaa kuorolaulua....uuppss eikun olikin toinen suhde!Pitääkö rautalangasta vääntää!
Entä sitten? Eiköhän ap ole tuolta suhteelta myös paljon saanut ja tuo kaikki ei ole ollut häneltä mitenkään pois. Se kaikki hyvä ei nyt vaan jatku vaan on tullut sinne peiliin katsomisen paikka mitä siltä omalta tulevaisuudeltaan haluaa. Turha sitä on menneeseen jäädä vellomaan.
No se mitä on "paljon saanut" voi juurikin paljastua valheeksi. Jos toinen sanoi rakastavansa ja lupasi kuuta taivaalta, mutta ilmenee ettei sitten rakastanutkaan ja lupaukset osoittautuivat tyhjiksi, niin siinähän juuri viedään pois kaikki se oleellinen, jonka varaan suhde oli rakentunut. Perin ymmärrettävää, että siitä jää pettymys ja huijatuksi tulemisen tunne. Myös sellainen, että menetti parhaat vuotensa johonkin turhaan. Ne menetetyt vuodet tosiaan ovat peruuttamattomasti pois. Eihän se estä vielä saamasta jotain hyvää ja parempaa tulevaisuudessa, eikä kannata jäädä loputtomiin vellomaan menneissä, mutta nuo tunteet ja asiat on käsiteltävä joka tapauksessa ja sellaisten kokeminen on erittäin ymmärrettävää ja voi olla myös hyvin raskasta.
Tuskin kukaan herää siihen, että kumppani on lyhyempi, mutta on mahdollista ja melko tavanomaista herätä siihen, että tuo tyyppi ei rakastakaan minua, eikä koskaan rakastanutkaan. Jos suhde perustuu pituuteen, niin kaikki hyvin - valheelliseksi paljastumisen vaaraa ei ole. Jos taas rakkauteen, niin romahdus voi olla vakava.
Olin hyvää vauhtia ajautumassa parisuhteeseen, jossa mikään ei ollut sitä mitä sovittiin tai miltä näytti. Minut pelasti viime tipassa se, että olin persoonallisuushäiriöisen lapsena tottunut aistimaan ja haistelemaan sanatonta viestintää; eleitä, mikroilmeitä. Oikeastaan se mitä jätettiin sanomatta kertoi lopulta enemmän kuin se mitä sanottiin.
Vierailija kirjoitti:
Luottamuksen palauttaminen. Hyvin vaikeaa tulee olemaan. Varsinkin kun nykyajan parisuhteet on pääosin valehtelua ja esittämistä. Kumpikaan ei välttämättä edes pidä toisistaan. Mutta jos jotain voin sanoa niin se sinun kahdeksan vuottasi ei mennyt hukkaan. Opit jotain tärkeää ihmisistä, luottamisesta ja miten petollisia ja kaksinaamaisia ihmiset on, jopa ne joita pidät läheisimpinä ja rakkaimpinasi. Muistat ikuisesti sen, että kehenkään ei pidä luottaa sataprosenttisesti. Ihmisillä on piilomotiiveja ja monesti tilanteet on jotain muuta kuin miltä ne näyttää. Todennäköisesti tulet huomaamaan, että et tuhlannut 8 vuotta suhteessa vaan tulet tuhlaamaan 24 vuotta epäluottamuksessa ja traumoissa. Ja se aika on hukkaan heitettyä aikaa, koska sen päätät tuhlata sinä jos niin käy. Kannattaa vain ottaa se asenne, että näin kävi, moni elää vuosikymmenestä toiseen petoksessa ja valheessa. Kaikki eivät edes pääse siitä ulos elossa. Sinä pääsit. Elämä jatkuu ja seuraavalla kerralla kun tapailet miestä niin selvitä sen taustat, käy läpi sen tietokone ja puhelin, kuuntele juorut ja jutut, katso ystävät ja seuraa miten liikkuu. Ja senkään jälkeen ei kannata luottaa.
Sori, mutta ennuste sinun kohdallasi/neuvoillasi toimivaan parisuhteeseen on mitättömän ja surkean välisellä epäonnenvyöhykkeellä. Jos jo ensi töikseen aloitat rikollisella stalkkaamisella ja vainoharhaisella epäilemisellä, niin ei ole mitään toivoa.
Toki rakkaus ja toimiva suhde perustuu luottamukseen. Ja juuri sen sinä siis kiellät. Luottamus on sellainen, että se pitää lähtökohtaisesti olla. Sen voi toki ansiosta menettää ja sitten suhteen pohja hupenee. Sinun metodillasi sen sijaan sitä ei koskaan edes ole, joten suhteella ei ole toivoa.
Luottamuksen menettämisen pitäisi olla yksilöllisen henkilökohtaista, eikä kategorista. Edellisen luottamuksen pettäjän syntejä ei tule kaataa uuden viattoman taakaksi. Se tuhoaa suhdepotentiaalin.
Selviää hyvin. Aluksi on hankalaa, koska pitää miettiä kysymyksiin vastauksia, joku päivä pääsee irti. On viisaampi.
kirppuna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. Terapiaan on pakko lähteä, luulen ainakin. Tuntuu, että menetin kaikki hyvät vuoteni tälle 'virheelle'. ap
No,mä kävelin ja kävelin,kuuntelin "hissimusiikkia" samalla.
Tietoisesti tein "eron",en ajatellut entisiä ollenkaan,hyviä enkä huonoja.
Revin kaikki valokuvat,osan laitoin lapselle muistoksi. Jotain tuommoisia juttuja.
Luin myös itsehoito-oppaita ja pikku hiljaa se möyriminen asioissa loppui ja huomasin että aurinko paistoi.
Juhla-ajat olivat pahimpia mutta kyllä nekin nyt menee,en ajattele!
Aikansa ottaa.
En siis vatkannut miksi miksi miksi koska ei siitä olis olluyt hyötyä!
Sama täällä kävelen kävelen katuun murheeni ja meneen elämäni.Kuin uusia katuja löydän kävelen kävelen ja kävelen ja elämä on vihdoin hyvää.
Kannattaa ainakin järkeäsi käyttäen kartoittaa kuinka vakavasta ja traumaattisesta tilanteesta on kyse. Siihen auttaa ammatti-ihminen ja jonka kanssa voisit puhua. Hoito ja voimaantuminen on sitten sinun motivaatiosta kiinni.
Tee kuitenkin itsellesi nyt heti selväksi, tunnetasolla, että koetpa parisuhteen kuinka valheelliseksi tahansa olet toiminut ja elänyt joka päivä niin kuin parhaimmaksi olet ajatellut ja eri tilanteeíssa päättänyt. Sinun järjessä ja päättelykyvyssä ei ole mitään vikaa, joten sinulla on ollut oikeus luottaa toiseen niin kuin normaali ihminen luottaakin.
Älä murehdi vielä sitä voitko ikinä luottaa keneenkään elämässäsi. Ei se ole edes ajankohtaistakaan, vaan selviä tässä hetkessä tunnista ja päivästä toiseen. Sinulla on varmasti läheisiä, ystäviä, joihin voit luottaa ja joiden kanssa jakaa tämän hetkisen tilanteesi.
Se on pitkä tie, mene terapiaan. Itselleni kävi samoin vielä pitemmässä suhteessa, mutta selvisin.