"Kuuluuko" mielestänne suhteen alussa olla onnen huumaa

Alun pitää olla täyttä onnenhuumaa. Ei mitään järkeä suhteessa, jos toinen jo alussa katselee muita. Mitä saat siitä miehestä?

Kestävämmät suhteet alkaa kaveruudesta.

Huumat useimmiten palaa loppuun ennen aikojaan.

Oletko sama, joka aloitit toisen ketjun, jossa mies tuijotti julkeasti 17 v tyttöä?

Ei missään nimessä tarvitse. Sängyssä ajatellaan isänmaata ja toivotaan nopeaa laukeamista.

Todellakin kuuluu. Rakastuminen on ihanimpia asioita elämässä ja siihen kuuluu että toinen on ainoa ja maailman ihanin. Tuosta vaiheesta saa voimaa silloinkin, kun on jo arki alkanut. En sitoutuisi mieheen, joka ei ole minuun rakastunut edes alussa.

Alussa pitää olla pelkkää mieletöntä nusumaratoonia. Sitten vuoden päästä voi itkeä mammiksella kun kumppani paljastu täydeks kpääks.

Pari ensimmäistä vuotta menee peiton alla sisäkkäin.

"Tuosta vaiheesta saa voimaa silloinkin, kun on jo arki alkanut. "

Tämä!

Meillä alkuhuuman aikana mies vannoi rakkauttaan toiselle. Silti pysyttiin yhdessä, vaikka yritin antaa anteeksi  ja aloittaa ns. alusta.

Nyt 20 vuoden jälkeen voin sanoa, että ei todellakaan kannattanut, ei tuollaista asiaa ikinä unohda ja se pilaa koko suhteen.

Alkuvaiheen huuma on nimittäin se yhteensitova tekijä, joka pitää yhdessä elämän ylä- ja alamäet. Jos sitä ei ole, ei ole mitään kiintopistettä tai lujaa alustaa, pohjaa, mihin turvautua suhteen karikoissa. Ei ole mitään.

N 43 vuotias

Ehkä tärkeintä on se, että suhde alkaa tasaveroisena. Ei niin, että toinen on enemmän tosissaan kuin toinen.

Me katseltiin molemmat muita vielä pitkään sen jälkeen kun alettiin tapailla. Jossain vaiheessa vaan tajuttiin, et muiden kanssa ei synkkaa samalla tavalla. Mut varmaan olisi ollut raastava ja ikäviä fiiliksiä aiheuttava alku, jos molempien suhtautuminen ei olisi ollut samalla tavoin kepeä.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin kuuluu. Rakastuminen on ihanimpia asioita elämässä ja siihen kuuluu että toinen on ainoa ja maailman ihanin. Tuosta vaiheesta saa voimaa silloinkin, kun on jo arki alkanut. En sitoutuisi mieheen, joka ei ole minuun rakastunut edes alussa.

Niin, monessa aviksessa on ollut tuo tilanne.  Ja se huuma on haihtunut jo ennen vihkimistä, mutta ...

Kummallakin tavalla niin alkuhuumalla kuin tutustumisen kautta lämpenemälläkin saadaan aikaan hyviä liittoja.   Pikahumauksessa nyt pitäisi kuitenkin edes perusasiat selvittää ennen kuin tekee isoja päätöksiä.

Esim keskustella siitä, millaisen avioliiton haluaa.  Kas kun usein on niin, että molemmat tuovat liittoon sen oman vanhempiensa mallin ja yrittävät väkisin vääntää siihen, vaikka jokaisen liiton pitäisi olla pariskunnan itsensä näköinen.

uppppp

Vierailija kirjoitti:

uppppp

Puppup

Up

Kyllä alussa pitäisi olla jotakin mitä muistella myöhemmin

Mä en osannut kunnolla avautua exälleni koska ei tullut sitä ensihuumaa ollenkaan. Olin liian varautunut. Olen muutenkin epävarma ihminen, joten olisin tarvinnut sen ensihuuman ikään kuin saadakseni kunnon sienitripin, jolla olisin unohtanut kaikki estoni ja pelkoni.

Kyllä meillä aika pitkä parisuhde silti oli ja oli siinä paljon hyvääkin, mutta aika kaverilliseksi se suhde muuttui jo parissa vuodessa. Sen jälkeen jatkettiin vielä pari vuotta vaikkei mitään intohimoa ollutkaan, mutta kyllä me kuitenkin tykättiin toisistamme ihmisinä.

Sitten vaan todettiin jossain vaiheessa, että turha tätä on enää yrittää jatkaa.

Seuraavassa suhteessa tuli kunnon ensihuumaa ja sain tosiaan avauduttua kunnolla. Käytiin pitkiä keskusteluja ja itkettiin sekä naurettiin yhdessä. En varmaan koskaan itkenyt exäni nähden. Seksistäkin opin nauttimaan vasta tässä suhteessa.

Eli kyllä sillä ensihuumalla on mielestäni oma tehtävänsä ihmisten sitouttamiseksi. Toki jos se kohdistuu väärään ihmiseen, esimerkiksi huijariin niin siitä seuraa vain hirveät tuskat.

Miltä alkuhuuma tuntuu?

Aivan kuin leijailisi ilmassa hymy huulilla ja silmissä. Niin ihanalta.

Puolisoni on jörrikkä. Puhuu ja pussaa kyllä mutta ei puhu tunteista. Osoittaa rakkautensa teoilla ja on sen sanonutkin, että häneltä ei luonnistu "harlekiiniromantiikka".

Silti minulle oli heti alussa selvää, että olen hänelle ainutlaatuinen. Ei käynyt mielessäkään, että hän mahdollisesti tapailisi muitakin, kun viikonloput vietimme yhdessä ja arkisin soittelimme joka ilta pitkät puhelut.

Tuijottamista eli huonoja tapoja en kyllä olisi sietänytkään. Ja ennen kuin joku jonne tulee lällättämään, että kaikki miehet katsovat kauniita naisia niin totean, että varmasti katsoo, itsekin huomaan kauniit nuoret naiset ympärillä. Mutta minä puhuin käytöstavoista; tuijottavat juntit eivät kuulu minun kuplaani.

Mulle se on suhteen perusta, josta ponnistetaan sitten arkisempien yhteensopivuuksien tutkimiseen. Suhteen voi kätevästi pilata alkuhuumassa sanomalla tai tekemällä jotain tökeröä, joka rikkoo kuplan. Meillä oli miehen kanssa myös muita ja on edelleen, mutta se keskinäinen kipinä ekana vuonna oli jotain aivan uskomatonta. Sittemmin kipinä muuttui vahvaksi sitoutumiseksi.