Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti
03.08.2021 |
Mies jätti. Sanoi että on väsynyt eikä jaksa enää, kuulemma riideltiin liikaa.
Elin ihan eri todellisuutta ja luotin siihen, että saadaan erimielisyydet sovittua. Oon kuin puulla päähän lyöty. Vasta sanottiin että rakastan ja suunniteltiin yhteisiä juttuja, luulin että kaikki oli hyvin. Luotin niin kovasti.
Yritin jutella, kertoa omat tunteeni ja valaa uskoa, mies ei halua. Ja muhun sattuu. Mä uskoin. Mä luulin, että ollaan onnellisia ja kaikki on hyvin ja menee parempaan. En jaksais.
Miten ihmeessä kunnioittaa toisen päätöstä ja päästä yli kun mieli ja sydän huutaa miehen lähelle ja päätös on mielestäni aivan väärä?
Kommentit (48)
Ahaa, olet niitä "riitely on kivaa ja kuuluu parisuhteeseen"-naisia joilla tulee aina yllärinä kun mies ei jaksa jatkuvasti kinata ja riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka pitkä suhde? Asutteko yhdessä?
Ikä?
Kuulostaapa tutulta, vaikka olenkin mies ja jättäjänä oli alkukesästä nainen. Hän oli tosin elänyt karun lapsuuden ja kärsi varmaankin epävakaasta persoonallisuudesta. Vaaranmerkkejä oli jo alkuunsa ja epävakautta sitten kasvavissa määrin suhteen myötä. Rakastin häntä kuitenkin suuresti ja yritin eheyttää, mutta siinä vain oma elpyvä masennus sai lisää virtaa ja omakin psyyke romahti loppua kohden. Silti uskoin että tämä on se elämäni rakkaus ja prosessi ottaa vain aikansa. Oli tyly tulla lopulta jätetyksi viestillä. Mutta en osaa olla katkera tai vihainen, toivottavasti hän löytää sisäisen rauhan ja onnen vielä joku päivä.
Tästä tulee mieleen kaikki he, jotka paheksuvat mykkäkouluja ja kuvittelevat että jokainen riita pitää ratkaista silloin, kun minulle sopii. Eli nyt. No ei se niin mene. Riitelyyn tarvitaan kaksi osapuolta, jotka haluavat riidellä. Jos pakotat toisen riitelemään, tuntuu se varmasti toisesta liialta.
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, olet niitä "riitely on kivaa ja kuuluu parisuhteeseen"-naisia joilla tulee aina yllärinä kun mies ei jaksa jatkuvasti kinata ja riidellä.
En todellakaan ole. Inhoan riitoja, ne vetää kaikki voimat pois ja sanattomaksi. Olen tosi herkkä ja saan paniikkikohtauksia, senkin takia vältän riitoja ja provosoimista, eikä mielestäni olla riidelty pitkään aikaan, siksi olen ymmälläni. Enkä tietenkään halua pahaa mieltä ja stressiä rakkaalle ihmiselle vaan olla hyvä ja kiltti, mutta kai hän sit koki toisin.
Toivoisin toki, että mullakin olisi lupa puhua ja tulla kuulluksi, en yritä jyrätä tai tapella, haluan selvittää asiat rauhassa ja päästä yhteisymmärrykseen jos jompaakumpaa jokin häiritsee, en vain olla oikeassa ja saada tahtoani läpi. En mielestäni nalkuta ja vaadi enkä etsi riitoja, mutta ehkä kai sitten luulin väärin.
Riittämätön olo. Tuli vaan kurjempi olo viestistäsi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tarviit uutta niin tässäpä ois.
Yritä olla ottamatta noita ikävyyksien huutelijoita tosissaan. Se valitettavasti on tämän palstan henki että äyskitään toisille välillä ihan mitä sattuu. Muista ettei se ole henkilökohtaista. Skippaa ohitse sellaiset viestit äläkä tuhlaa niihin energiaasi.
Voimia suruprosessiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa tutulta, vaikka olenkin mies ja jättäjänä oli alkukesästä nainen. Hän oli tosin elänyt karun lapsuuden ja kärsi varmaankin epävakaasta persoonallisuudesta. Vaaranmerkkejä oli jo alkuunsa ja epävakautta sitten kasvavissa määrin suhteen myötä. Rakastin häntä kuitenkin suuresti ja yritin eheyttää, mutta siinä vain oma elpyvä masennus sai lisää virtaa ja omakin psyyke romahti loppua kohden. Silti uskoin että tämä on se elämäni rakkaus ja prosessi ottaa vain aikansa. Oli tyly tulla lopulta jätetyksi viestillä. Mutta en osaa olla katkera tai vihainen, toivottavasti hän löytää sisäisen rauhan ja onnen vielä joku päivä.
Otan osaa. Samaistun ihan kaikkeen tässä. Viimeksi nähdessä luulin, että kaikki on hyvin ja puhuttiin kun sen jälkeen viestitse ihan positiivisessa hengessä. Sit täysi mielenkäännös ja haluaa eron.
Meillä suhde ei ollut edes vuoden pituinen mutta itsellä oli kova usko ja halu ja aidosti ajattelin että tuon miehen kanssa haluan olla. Mies ainakin uskotteli samaa. Vai luulinko vaan.
Mikä sua auttoi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos tarviit uutta niin tässäpä ois.
Joo kai uusia sais mutta kun en halua enkä tarvitse. Haluan tuon omani takaisin ja päästä paikalleni viereen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ooks porsinu?
Tsiisus, tää palsta masentaa 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ooks porsinu?
Tsiisus, tää palsta masentaa 🙄
Sitähän se tekee. Ei täällä kannata olla kuin lyhyitä aikoja kerrallaan ja harvakseltaan. Jos ollenkaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa tutulta, vaikka olenkin mies ja jättäjänä oli alkukesästä nainen. Hän oli tosin elänyt karun lapsuuden ja kärsi varmaankin epävakaasta persoonallisuudesta. Vaaranmerkkejä oli jo alkuunsa ja epävakautta sitten kasvavissa määrin suhteen myötä. Rakastin häntä kuitenkin suuresti ja yritin eheyttää, mutta siinä vain oma elpyvä masennus sai lisää virtaa ja omakin psyyke romahti loppua kohden. Silti uskoin että tämä on se elämäni rakkaus ja prosessi ottaa vain aikansa. Oli tyly tulla lopulta jätetyksi viestillä. Mutta en osaa olla katkera tai vihainen, toivottavasti hän löytää sisäisen rauhan ja onnen vielä joku päivä.
Otan osaa. Samaistun ihan kaikkeen tässä. Viimeksi nähdessä luulin, että kaikki on hyvin ja puhuttiin kun sen jälkeen viestitse ihan positiivisessa hengessä. Sit täysi mielenkäännös ja haluaa eron.
Meillä suhde ei ollut edes vuoden pituinen mutta itsellä oli kova usko ja halu ja aidosti ajattelin että tuon miehen kanssa haluan olla. Mies ainakin uskotteli samaa. Vai luulinko vaan.Mikä sua auttoi?
Ap
Vajaan vuoden kesti meidän suhde, mutta noin voimakasta rakastumisen tunnetta en ole ennen kohdannut ja ikää on kuitenkin jo 35 vuotta sekä suhteita takana useampia. Ja mekin itseasiassa keskusteltiin syvällisesti ja vakavasti kaikesta noin viikko ennen eroa ja "päätettiin" yrittää parhaamme muutosten suhteen, mutta sitten tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta se viesti, jatka elämääsi. Sinänsä uskon että hän oli tosissaan alussa, keskellä ja lopussa, mutta jos mieli on herkkä hyvässä ja pahassa, niin kai epävakaa mieli sitten herkästi haukkaa sen pahan palan kakkua ja siitä tulee koko suhteen totuus. Mutta olihan niitä typeriä ja aivan turhia riitojakin, eipä siinä.
Nyt on parisen kuukautta mennyt ja olo alkaa olla surusta tyhjentynyt. Mutta ei nyt mikään hyväkään, vaikka naiset hymyilee kadulla helmojaan tarkoituksellisen merkityksellisesti vilkutellen. Tai niin ainakin välillä kuvittelen. Välillä tulee itsellekin mainitsemisia vääryyden puuskia. Aika varmasti olisin ollut hänelle turvallisin ja sitoutunein mies maan päällä, puutteiteni kanssa toki. Nyt tuntuu kuitenkin pahalta päästää häntä heikoille jäille, kun tietää mitä hyeenoita maailma on pullollaan ja häntä on käytetty useamman kerran muutenkin hyväksi. Mutta ei kai kukaan itselleen mitään voi ja jokainen tehkööt kuten parhaaksi kokee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ooks porsinu?
Tsiisus, tää palsta masentaa 🙄
Eli oot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ooks porsinu?
Tsiisus, tää palsta masentaa 🙄
Eli oot.
Lapsista olisin maininnut. Tämä ei ole "raskaana ja mies jätti".
PS tuo on todella rumaa ja alentavaa kielenkäyttöä naisesta joka on synnyttänyt uutta elämää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani sydänsuruistasi, ap. ♥ Kyllä tuollaisen pureskelussa ja nieleskelyssä hetki menee, joten anna itsellesi aikaa ja anna myös lupa surra.
Oliko teillä pitkäkin suhde? Kuinka riitainen?
Suhde kesti vain alle vuoden mutta tunne oli kova molemmilla (vai oliko? Miksi mies hylkää jos rakastaa? En vaan tajua).
Riitoja oli. Suuri osa ihan turhaa kränää, mutta kumpikin on jo ehtinyt loukata toista. Tosin myös myöntää virheensä avoimesti, puhua niistä ja keksiä ratkaisuja. Siksi luotin ja uskoin, mies vaikutti vastuulliselta ja välittävältä, tuntui että oikeasti oli valmis tekemään muutoksia.
Osa ongelmista johtui myös vain aiemmasta elämästä, hylkäämisen ja yksinjäämisen pelosta molemmilla. Siitä että entä jos se toinen valehtelee ja satuttaa, entä jos jääkin yksin.
Kovin vaikeaa olla laittamatta miehelle koko ajan viestiä kun sydän pakahtuu tähän ja ikävä on ihan raastava. Olen laittanutkin, mutta ei juuri vastaa ja pysyy kannassaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ooks porsinu?
Tsiisus, tää palsta masentaa 🙄
Eli oot.
Lapsista olisin maininnut. Tämä ei ole "raskaana ja mies jätti".
PS tuo on todella rumaa ja alentavaa kielenkäyttöä naisesta joka on synnyttänyt uutta elämää.Ap
Ei se mitään uutta elämää ole :D
Nainen muuttaa muita eliöitä (=elämää) ulosteeksi ja omaksi jälkeläisekseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ooks porsinu?
Tsiisus, tää palsta masentaa 🙄
Eli oot.
Lapsista olisin maininnut. Tämä ei ole "raskaana ja mies jätti".
PS tuo on todella rumaa ja alentavaa kielenkäyttöä naisesta joka on synnyttänyt uutta elämää.Ap
Ei se mitään uutta elämää ole :D
Nainen muuttaa muita eliöitä (=elämää) ulosteeksi ja omaksi jälkeläisekseen...
Sitten lehmän vastasyntynyt vauva viedään teuraaksi, ja sille tarkoitettu maito juotetaan ihmiskakaralle.
Aika huono ennusta suhteella, jos alle vuoden suhteessa on jo noin paljon riitelyä. Jatkossa olet sitten viisaampi.
Olen pahoillani sydänsuruistasi, ap. ♥ Kyllä tuollaisen pureskelussa ja nieleskelyssä hetki menee, joten anna itsellesi aikaa ja anna myös lupa surra.
Oliko teillä pitkäkin suhde? Kuinka riitainen?