Miten olette lopulta sopeutuneet seksuaalisesti epätyydyttävään parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on raskasta, jos mies mittaa itseään sillä miten monta orkkua nainen on saanut. Karmeaa ihan, seksistä menee maku täysin.

Tuskin niitä kukaan mies laskee, mutta jos nainen kerran haluaa orkun niin se hänelle suotakoon. Omalta vaimolta tulisi ainakin pyyhkeitä, jos hän jäisi jatkuvasti ilman. Ihan tarpeeksi näyttänyt harmittavan jos mennyt ohi ja jäänyt ilman.  Vaimolla ei ole oikein riittänyt ymmärrystä, miksi naisen pitäisi jäädä ilman ja miksei seksissä pyrittäisi ihan yhtä paljon tyydyttämään  nainenkin.  Harvempi mieskään haluaa tahallaan jäädä laukeamatta.  Siten meillä lähdetty alusta lähtien sillä menttaliteetilla, että molemmat saa. Tämä taasen on vaatinut sen, että vaimon mieliala on ollut sopiva jo ennen seksiin ryhtymistä. Joten olen toki siihen panostanut koska helpottanut asiaa seksiin ryhtyessä.  Hyvin valmisteltu on puolisi saatu. 

Itse en aseta mitään muuta asiaa tai harrastusta seksin edelle.  Jatkuva  pillunsaanti on itselle sen verran tärkeää.

Olen eri, mutta yritä nyt vähitellen sisäistää, että sinun vaimosi ei ole kaikki naiset ja on olemassa myös tilanteita joissa nainen ei koe sitä orkkua tarpeelliseksi.

No en ole koskaan väittänytkään. Kaikki naiset on yksilöitä kuten miehetkin.  Vaikka vaimolla nykyisin riittääkin kerta viikossa, niin onneksi on lipido vielä niin hyvä, että kaipaa omaakin nautintoa ja helpotusta panetukseen.  Olen koittanut pitää hänen halujaan yllä, enkä ole siitä ottanut koskaan mitään paineita.  Vaikka joskus olisinkin, niin hänelle en niitä ole koskaan purkanut. Miesten juttuja. Minusta aviomiehen velvollisuus on tyydyttää oma vaimonsa. Toisekseen rakastan hänen pillunsa nuolemista, hänen orgasmejaan ja seksiä muutenkin.  Seksi ei ole mitään suorittamista vaan nauttimista ja rakastelua, niin henkistä kuin fyysistäkin. Jos pipo kiristäisi niin mistään ei tulisi mitään.

Onko myös aviovaimon velvollisuus tyydyttää oma miehensä?

Niinhän sitä luulisi, mutta mitä kyselytutkimuksiin jne on uskominen, niin aika monessa parisuhteessa ei toteudu. Naisilla on haluttomuutta paljon enemmän kuin miehillä. Kyse olikin siten siitä miten naisten haluja saisi ylläpidettyä tai lisättyä.  Itse ollut meillä aina se halukkaampi osapuoli, joten siksikin panostanut vaimon halujen syttymiseen. Halutonta naista ei kiinnosta naida. Jos pillu ei syty  seksiin, ei seksiä kannata harrastaa.  Pillun käyttäytyminen paljastaa naiset todellisen halun välittömästi.  Meillä pillun kiihoittuminen  on nyt muutenkin edellytys yhdynnän onnistumiselle.  Muuten menee kivuliaaksi ja hankalaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on raskasta, jos mies mittaa itseään sillä miten monta orkkua nainen on saanut. Karmeaa ihan, seksistä menee maku täysin.

Tuskin niitä kukaan mies laskee, mutta jos nainen kerran haluaa orkun niin se hänelle suotakoon. Omalta vaimolta tulisi ainakin pyyhkeitä, jos hän jäisi jatkuvasti ilman. Ihan tarpeeksi näyttänyt harmittavan jos mennyt ohi ja jäänyt ilman.  Vaimolla ei ole oikein riittänyt ymmärrystä, miksi naisen pitäisi jäädä ilman ja miksei seksissä pyrittäisi ihan yhtä paljon tyydyttämään  nainenkin.  Harvempi mieskään haluaa tahallaan jäädä laukeamatta.  Siten meillä lähdetty alusta lähtien sillä menttaliteetilla, että molemmat saa. Tämä taasen on vaatinut sen, että vaimon mieliala on ollut sopiva jo ennen seksiin ryhtymistä. Joten olen toki siihen panostanut koska helpottanut asiaa seksiin ryhtyessä.  Hyvin valmisteltu on puolisi saatu. 

Itse en aseta mitään muuta asiaa tai harrastusta seksin edelle.  Jatkuva  pillunsaanti on itselle sen verran tärkeää.

Olen eri, mutta yritä nyt vähitellen sisäistää, että sinun vaimosi ei ole kaikki naiset ja on olemassa myös tilanteita joissa nainen ei koe sitä orkkua tarpeelliseksi.

No en ole koskaan väittänytkään. Kaikki naiset on yksilöitä kuten miehetkin.  Vaikka vaimolla nykyisin riittääkin kerta viikossa, niin onneksi on lipido vielä niin hyvä, että kaipaa omaakin nautintoa ja helpotusta panetukseen.  Olen koittanut pitää hänen halujaan yllä, enkä ole siitä ottanut koskaan mitään paineita.  Vaikka joskus olisinkin, niin hänelle en niitä ole koskaan purkanut. Miesten juttuja. Minusta aviomiehen velvollisuus on tyydyttää oma vaimonsa. Toisekseen rakastan hänen pillunsa nuolemista, hänen orgasmejaan ja seksiä muutenkin.  Seksi ei ole mitään suorittamista vaan nauttimista ja rakastelua, niin henkistä kuin fyysistäkin. Jos pipo kiristäisi niin mistään ei tulisi mitään.

Ei kiitos velvollisuusseksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on raskasta, jos mies mittaa itseään sillä miten monta orkkua nainen on saanut. Karmeaa ihan, seksistä menee maku täysin.

Tuskin niitä kukaan mies laskee, mutta jos nainen kerran haluaa orkun niin se hänelle suotakoon. Omalta vaimolta tulisi ainakin pyyhkeitä, jos hän jäisi jatkuvasti ilman. Ihan tarpeeksi näyttänyt harmittavan jos mennyt ohi ja jäänyt ilman.  Vaimolla ei ole oikein riittänyt ymmärrystä, miksi naisen pitäisi jäädä ilman ja miksei seksissä pyrittäisi ihan yhtä paljon tyydyttämään  nainenkin.  Harvempi mieskään haluaa tahallaan jäädä laukeamatta.  Siten meillä lähdetty alusta lähtien sillä menttaliteetilla, että molemmat saa. Tämä taasen on vaatinut sen, että vaimon mieliala on ollut sopiva jo ennen seksiin ryhtymistä. Joten olen toki siihen panostanut koska helpottanut asiaa seksiin ryhtyessä.  Hyvin valmisteltu on puolisi saatu. 

Itse en aseta mitään muuta asiaa tai harrastusta seksin edelle.  Jatkuva  pillunsaanti on itselle sen verran tärkeää.

Olen eri, mutta yritä nyt vähitellen sisäistää, että sinun vaimosi ei ole kaikki naiset ja on olemassa myös tilanteita joissa nainen ei koe sitä orkkua tarpeelliseksi.

No en ole koskaan väittänytkään. Kaikki naiset on yksilöitä kuten miehetkin.  Vaikka vaimolla nykyisin riittääkin kerta viikossa, niin onneksi on lipido vielä niin hyvä, että kaipaa omaakin nautintoa ja helpotusta panetukseen.  Olen koittanut pitää hänen halujaan yllä, enkä ole siitä ottanut koskaan mitään paineita.  Vaikka joskus olisinkin, niin hänelle en niitä ole koskaan purkanut. Miesten juttuja. Minusta aviomiehen velvollisuus on tyydyttää oma vaimonsa. Toisekseen rakastan hänen pillunsa nuolemista, hänen orgasmejaan ja seksiä muutenkin.  Seksi ei ole mitään suorittamista vaan nauttimista ja rakastelua, niin henkistä kuin fyysistäkin. Jos pipo kiristäisi niin mistään ei tulisi mitään.

Onko myös aviovaimon velvollisuus tyydyttää oma miehensä?

Niinhän sitä luulisi, mutta mitä kyselytutkimuksiin jne on uskominen, niin aika monessa parisuhteessa ei toteudu. Naisilla on haluttomuutta paljon enemmän kuin miehillä. Kyse olikin siten siitä miten naisten haluja saisi ylläpidettyä tai lisättyä.  Itse ollut meillä aina se halukkaampi osapuoli, joten siksikin panostanut vaimon halujen syttymiseen. Halutonta naista ei kiinnosta naida. Jos pillu ei syty  seksiin, ei seksiä kannata harrastaa.  Pillun käyttäytyminen paljastaa naiset todellisen halun välittömästi.  Meillä pillun kiihoittuminen  on nyt muutenkin edellytys yhdynnän onnistumiselle.  Muuten menee kivuliaaksi ja hankalaksi. 

Eikö sinua lainkaan haittaa se, että vaimosi ei halua sinua? Siis ihan luonnostaan, itsestään, sen takia, että olisit haluttava ja seksikäs? Kysyn ihan ystävällisesti (tai ainakin yritän), koska en voi käsittää tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua sapettaa sanoinkuvaamattoman paljon nämä kommentit, jossa maalaillaan kuvaa naisen seksuaalisuudesta sellaisena, jossa seksiä vältellään viimeiseen asti ja siihen suostutaan vain, jos mies on sen eteen tehnyt töitä. Käsitys on todella vanhanaikainen ja En sitä hyväksy!!

Nykypäivänä on yhä enemmän ikäisiäni (20-30) naisia, jotka kaipaavat paljon seksiä ja jotka myös osaavat vaatia niin laatua kuin määrääkin. Tällaisia naisia ei todellakaan tarvitse seksiin maanitella. Ja täälläkin moneen kertaan esitetty väite siitä, että nainen kiihottuu, kun mies siivoaa, hoitaa hyvin lapset tai ottaa vastuuta metatöistä, pidän kyllä suomeksi sanottuna paskapuheena.

Niin ja nämä ovat pitkässä parisuhteessa, hoitavat lapsia ja haluavat vielä aktiivisesti seksiä. Saavat vielä tutkimustenkin mukaan harvemmin orgasmeja kuin vanhemmat ikäpolvet.   Jossain nyt mättää pahasti.

Sitten tuosta "maanittelusta". En todellakaan usko, että naiset tahallaan panttaa seksiä. Muut asiat vain kuormittavat liikaa naisten arkea ja jos mies keskittyy vain omiin juttuihinsa ja ainoastaan illan tullen naiseensa, niin en yhtään ihmettele, että seksiä  ei tee mieli.  Kyse on todellakin siitä, että miesten pitäisi enemmän osallistua vaimon juttuihin, olla läsnä ja tukena. Helpottaa naisen arkea, niin jaksaisi seksiäkin useammin.  Ei luulisi, että on mieheltä liikaa vaadittu jos haluaa seksiäkin.

Sitten sellainenkin juttu, että olepa 10, 20 tai 30v kimpassa. Tilanne elää ja naisen on vielä vaikeampi pitää halujaan yllä, jos mies ei tee mitään sen eteen.  Sama toki koskee naisiakin, mutta heille on sälytetty yleensä perheessä enimmät hommat.  Ei ole ihan helppo juttu pitää pitkässä suhteessa nainen halukkaana ja keksiä koko ajan jotain jolla piristää arkea ja saada vaimo pysymään niin kiimaisena, että saa orgasmeja. Ei ole ihan helppoa ehkäistä puuduttavia ruutiineja, jotka haittaa naisen orgasmien saantia.

Voi olla, että olen vanhanaikainen, mutta joutunut koko ikäni huolehtimaan vaimon orgasmeista ja seksihaluista. Näillä varmistanut seksin jatkuvan saannin.   Enkä varmasti ole ainut mies. 

En kyllä naisena lainkaan allekirjoita tuota miesten syyllistämistä vaimojen haluttomuudesta. Olen itse useimpia naisia halukkaampi, mutta olen keskustellut seksuaalisuudesta paljon ystävieni kanssa joista moni on enemmän tai vähemmän haluton. Ja arvaa mikä meidän miehissä on erona? No ei mikään! Ihan samanlaisia perustyyppejä vikoineen ja plussineen päivineen. Minun mieheni ei todellakaan ole mistään huomioivimmasta päästä (vaikka hyvä mies onkin), ei vie ravintolaan eikä ole varmaan ikinä ostanut kukkia. Tiskikoneenkin täyttää vain pakon edessä. Mutta minä haluan ihan itse seksiä ja teen jopa valtaosan aloitteista. Ei siksi, että mies olisi niin paljon muita parempi, vaan siksi että minulla on korkea libido.

Osalla kavereista haluttomuuden syyt on täysin miehen ulkopuolella (lääkitys, työstressi ym) ja vähemmistöllä kiinni väärästä aloitteentekotavasta. Kukaan ei ole antanut syyksi kotitöitä, yleistä huomioimattomuutta tai sitä ettei mies anna orkkua - osa jopa päinvastoin toivoi ettei mies olisi niin fiksoitunut naisen orkkuun. Ja se väärä aloitteentekotapa ei ainakaan minun "aineistossani" tarkoita että vaadittaisiin koko päivän liehittelyä, vaan sitä että kumppani esim. tökkää varoittamatta sormella pakaraan niin että sattuu. Monelle esimerkiksi suora sanallinen ehdotus oli ihan okei.

Ei sillä, varmaan jollain noinkin kuin teillä. Mutta aina tuntuu yhtä pöljältä kuunnella, kun joku esiintyy yhden parisuhteen pohjalta suurenakin parisuhdeopettajana. Onneksi olkoon, sinä olet oman vaimosi hoitelemisen maisteri. Muut naiset saattaakin sitten toimia eri tavoin.

Se on raskasta, jos mies mittaa itseään sillä miten monta orkkua nainen on saanut. Karmeaa ihan, seksistä menee maku täysin.

Muuten olen aikalailla samaa mieltä. Kaikille seksi ei ole ihan yhtä tärkeä asia elämässä, vaan moni muu asia menee edelle tai lähes kaikki. Ehkä nuo ovat niitä naisia, joille pitää olla oikea tähtien asema Singaporessa, että seksi kiinnostaa ja heidän miehensäkin asettavat seksin tärkeysjärjestyksessä aika alhaiselle tasolle, jos avioliitossaan pysyvät. Meitä on niin moneen junaan. Löytyyhän jopa kokonaan seksittömiä liittojakin. 

Ymmärrän. Ja tätä orkkujuttua on ilmeisesti libidoltaan hyvinkin erilaisten naisten parissa. Osa haluttomista ei halua kumppanin nyhvertävän väkisin orkkua joka ei kumminkaan tule, vaan haluton menisi mieluummin suoraan asiaan jotta pääsisi nukkumaan. Karua, mutta näinkin joskus on. Osa halukkaista taas ei halua orkun nuolemista/sormettamista, koska on niin kiire jo itse asiaan. Itsellä ainakin joskus näin. Minulla tuntuu se klitoriskiima ja munakiima olevan vähän eri juttuja, ja joskus saattaa olla se jälkimmäinen hyvinkin akuuttina vaikka klitta nukkuu ja orkun eteen pitäisi nähdä vaivaa.

Jos seksiä on vain hyvin harvoin, se on palkinto, niin ehkä pitäisi uskaltaa kysyä ensin itseltään ja sitten toiselta mikä sen toisen halukkuus ihan oikeasti on vai harrastaako hän seksiä vain siksi, että velvollisuus tulee täytettyä. Miten itse siihen suhtautuu, jos näin on. 

Hyvä huomio tuo, että orgasmien tavoittelu suorittamalla ja väkisin päkistämällä ei liity naisen libidoon, vaan miehen ongelmiin, josta sitten tulee naisenkin ongelma.

Tarkennan tätä kommenttiani, koska sen voidaan ilmeisesti lukea tuomitsemisena. Pointtini olisi se, että tilanteen hyväksymisessä voisi auttaa se, että saisi enemmän tietoa siitä miten kumppani seksuaalisuuden kokee. Ne syyt eivät yleensä kumppaniin liity lainkaan, vaan omaan henkilöhistoriaan.

Esimerkiksi jos suhteessa on pääosin velvollisuusseksiä, niin melkoisella todennäköisyydellä taustalta löytyy iso kimppu selvittämistä kaipaavia asioita. Niistä puhuttaessa suhde voi syventyä, mutta varmaan sen tyyppinen työskentely vaatisi jo seksuaaliterapiaa. (Seksuaaliterapeutteja on muuten nykyisin aika monenlaisia. Olen käynyt itse ammattitaitoisella, jolla oli pitkä ja laaja koulutus psykoterapiasta, mutta nykyisin kuka tahansa ilman pohjakoulutusta voi kouluttautua seksuaaliterapeutiksi, mitä pidän varsin arveluttavana. Seksuaalisuus on niin herkkä ja pitkältä juuriva alue ihmiselämässä, että siinä vaadittaisiin kyllä vahva osaaminen psykoterapiasta.)

Haluttomuuteen ja velvollisuusseksiinkin on erilaisia syitä, joista kaikki ei seksuaaliterapialla siitä miksikään parane. Esimerkiksi osa psyykelääkkeistä voi tappaa halut todella tehokkaasti ilman, että suhteessa tai omassa seksuaalisuudessa on lähtökohtaisesti jotain vikaa. Tai toki siitäkin voi siinä mielessä "parantua", että nykytrendin mukaisesti haluttoman oletetaan kieltäytyvän velvollisuusseksistä. Sitten ne vaihtoehdot on ero, selibaatti tai luvan kanssa vieraissa käyminen. Ei nämäkään mitään kevyitä ratkaisuja ole, ja jos joku pari kokee sen velvollisuusseksin näistä itselleen parhaiten sopivaksi vaihtoehdoksi niin en käsitä miksi siitäkin pitäisi tehdä ongelma.

Vaikka kuinka katson tätä asiaa joka suunnasta ja luen näitä kirjoituksia, olen edelleen sitä mieltä että seksin pihtaaminen on yksi fyysisen, sekä psyykkisen vallankäytön muoto. Jos toista oikeasti rakastaa, pystyy kyllä olemaan tämän läheisyydessä, ihossa kiinni, hellien, hyväillen ja siitä ei ole kovin pitkä matka seksiin. Jokin siis pidättää siinä välissä, jos tähän ei pysty. Kun toista rakastaa, haluaa myös hänelle hyvää ja että hänellä on hyvä olla, eli silloin ns velvollisuusläheisyyskään ei pitäisi tuntua pahalta. Tuollaisessa tilanteessa, jossa toinen jotenkin tuntee vonkaavansa koko ajan, on kyllä kyse läheisriippuvuudesta jollain tasolla, jos siihen haluaa ja pystyy jäämään ja tekee päätöksen sen toisen hyväksi. Et kykene silloin asettamaan omia tarpeitasi ja toiveitasi toisen tarpeiden edelle, et ole sopivassa suhteessa itsekäs. Kun kirjoitan provisoivasti, on tarkoitus herätellä oikeasti ajattelemaan niitä omia motiiveja tietylle käytökselle. Itsekin olen tällaisissa riistosuhteissa ollut vuosikausia. Siinä suhteessa oli seksiä, ja viläpä ihan hyvää sellaista, jopa tarpeeksi, mutta ei mitään muuta läheisyyttä, suukkoja, halauksia, helliä sanoja, sohvalla makoilua, hierontaa, eimitään tuota- kaikki nuo puuttuivat. Nyt minulle on selvinnyt miksi. Suhteessa ei ollut rakkautta, puolin, eikä toisin. Nyt kun olen rakastunut, kaikki asiar vaan loksahetelvat paikoilleen luontevasti. Toiselle voi sanoa, että hei nyt en oikeastaan jaksaisi ehkä seksiä, mutta kun toinen siinä katsoo silmiin ja tulee lähelle, hymyilee, koskettaa- halu herää joka kerta, on iloa, intohimoa, naurua ja sitä oikeaa halua olla toisen lähellä koko ajan. Tie tähän on ollut kuitenkin pitkä. 1 avioeroa, 2 avoeroa, ikääkin jo on. Mutta olen onnellinen, että olen uskaltanut nämä käänteet ja muutokset tehdä, sillä nyt olen oikeasti onnellinen ja tyytyväinen parisuhteeseeni. Seksielämä todellakin on vahva rikastuttaja siinä. Toisen keho on parasta mitä tiedän lähelleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on raskasta, jos mies mittaa itseään sillä miten monta orkkua nainen on saanut. Karmeaa ihan, seksistä menee maku täysin.

Tuskin niitä kukaan mies laskee, mutta jos nainen kerran haluaa orkun niin se hänelle suotakoon. Omalta vaimolta tulisi ainakin pyyhkeitä, jos hän jäisi jatkuvasti ilman. Ihan tarpeeksi näyttänyt harmittavan jos mennyt ohi ja jäänyt ilman.  Vaimolla ei ole oikein riittänyt ymmärrystä, miksi naisen pitäisi jäädä ilman ja miksei seksissä pyrittäisi ihan yhtä paljon tyydyttämään  nainenkin.  Harvempi mieskään haluaa tahallaan jäädä laukeamatta.  Siten meillä lähdetty alusta lähtien sillä menttaliteetilla, että molemmat saa. Tämä taasen on vaatinut sen, että vaimon mieliala on ollut sopiva jo ennen seksiin ryhtymistä. Joten olen toki siihen panostanut koska helpottanut asiaa seksiin ryhtyessä.  Hyvin valmisteltu on puolisi saatu. 

Itse en aseta mitään muuta asiaa tai harrastusta seksin edelle.  Jatkuva  pillunsaanti on itselle sen verran tärkeää.

Olen eri, mutta yritä nyt vähitellen sisäistää, että sinun vaimosi ei ole kaikki naiset ja on olemassa myös tilanteita joissa nainen ei koe sitä orkkua tarpeelliseksi.

No en ole koskaan väittänytkään. Kaikki naiset on yksilöitä kuten miehetkin.  Vaikka vaimolla nykyisin riittääkin kerta viikossa, niin onneksi on lipido vielä niin hyvä, että kaipaa omaakin nautintoa ja helpotusta panetukseen.  Olen koittanut pitää hänen halujaan yllä, enkä ole siitä ottanut koskaan mitään paineita.  Vaikka joskus olisinkin, niin hänelle en niitä ole koskaan purkanut. Miesten juttuja. Minusta aviomiehen velvollisuus on tyydyttää oma vaimonsa. Toisekseen rakastan hänen pillunsa nuolemista, hänen orgasmejaan ja seksiä muutenkin.  Seksi ei ole mitään suorittamista vaan nauttimista ja rakastelua, niin henkistä kuin fyysistäkin. Jos pipo kiristäisi niin mistään ei tulisi mitään.

Onko myös aviovaimon velvollisuus tyydyttää oma miehensä?

Niinhän sitä luulisi, mutta mitä kyselytutkimuksiin jne on uskominen, niin aika monessa parisuhteessa ei toteudu. Naisilla on haluttomuutta paljon enemmän kuin miehillä. Kyse olikin siten siitä miten naisten haluja saisi ylläpidettyä tai lisättyä.  Itse ollut meillä aina se halukkaampi osapuoli, joten siksikin panostanut vaimon halujen syttymiseen. Halutonta naista ei kiinnosta naida. Jos pillu ei syty  seksiin, ei seksiä kannata harrastaa.  Pillun käyttäytyminen paljastaa naiset todellisen halun välittömästi.  Meillä pillun kiihoittuminen  on nyt muutenkin edellytys yhdynnän onnistumiselle.  Muuten menee kivuliaaksi ja hankalaksi. 

Eikö sinua lainkaan haittaa se, että vaimosi ei halua sinua? Siis ihan luonnostaan, itsestään, sen takia, että olisit haluttava ja seksikäs? Kysyn ihan ystävällisesti (tai ainakin yritän), koska en voi käsittää tuota.

Totta kai haluaa, muttei ne halut kellekään itsestään synny. Kyllä omalla käyttäytymisella ja rakkaudenosoituksilla jne on iso merkitys suhteen jo suhteen alussa saati pidemmässä suhteessa.  Siihen en usko pätkääkään, että halut pysyy yllä, jos toiseen ja toisen hyvinvointiin  ei panosta yhtään. Sama koskee toki vaimoanikin, vaikka nyt olen  kirjoittanut vain mitä itse olen tehnyt parisuhteen eteen. Kyllä me molemmat olemme panostaneet parisuhteeseen, emme kaverisuhteeseen, vaikka vaimo onkin paras kaverini.  Välillä kun keksityin vain itseeni ja omiin juttuihin, niin kyllä sillä oli vaikutusta haluttavuuteen. Parisuhteessa ollaan henkisesti yhdessä eikä molemmat erikseen. Itsekkyys on ihan hyvä tiettyyn pisteeseen asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on raskasta, jos mies mittaa itseään sillä miten monta orkkua nainen on saanut. Karmeaa ihan, seksistä menee maku täysin.

Tuskin niitä kukaan mies laskee, mutta jos nainen kerran haluaa orkun niin se hänelle suotakoon. Omalta vaimolta tulisi ainakin pyyhkeitä, jos hän jäisi jatkuvasti ilman. Ihan tarpeeksi näyttänyt harmittavan jos mennyt ohi ja jäänyt ilman.  Vaimolla ei ole oikein riittänyt ymmärrystä, miksi naisen pitäisi jäädä ilman ja miksei seksissä pyrittäisi ihan yhtä paljon tyydyttämään  nainenkin.  Harvempi mieskään haluaa tahallaan jäädä laukeamatta.  Siten meillä lähdetty alusta lähtien sillä menttaliteetilla, että molemmat saa. Tämä taasen on vaatinut sen, että vaimon mieliala on ollut sopiva jo ennen seksiin ryhtymistä. Joten olen toki siihen panostanut koska helpottanut asiaa seksiin ryhtyessä.  Hyvin valmisteltu on puolisi saatu. 

Itse en aseta mitään muuta asiaa tai harrastusta seksin edelle.  Jatkuva  pillunsaanti on itselle sen verran tärkeää.

Olen eri, mutta yritä nyt vähitellen sisäistää, että sinun vaimosi ei ole kaikki naiset ja on olemassa myös tilanteita joissa nainen ei koe sitä orkkua tarpeelliseksi.

No en ole koskaan väittänytkään. Kaikki naiset on yksilöitä kuten miehetkin.  Vaikka vaimolla nykyisin riittääkin kerta viikossa, niin onneksi on lipido vielä niin hyvä, että kaipaa omaakin nautintoa ja helpotusta panetukseen.  Olen koittanut pitää hänen halujaan yllä, enkä ole siitä ottanut koskaan mitään paineita.  Vaikka joskus olisinkin, niin hänelle en niitä ole koskaan purkanut. Miesten juttuja. Minusta aviomiehen velvollisuus on tyydyttää oma vaimonsa. Toisekseen rakastan hänen pillunsa nuolemista, hänen orgasmejaan ja seksiä muutenkin.  Seksi ei ole mitään suorittamista vaan nauttimista ja rakastelua, niin henkistä kuin fyysistäkin. Jos pipo kiristäisi niin mistään ei tulisi mitään.

Onko myös aviovaimon velvollisuus tyydyttää oma miehensä?

Niinhän sitä luulisi, mutta mitä kyselytutkimuksiin jne on uskominen, niin aika monessa parisuhteessa ei toteudu. Naisilla on haluttomuutta paljon enemmän kuin miehillä. Kyse olikin siten siitä miten naisten haluja saisi ylläpidettyä tai lisättyä.  Itse ollut meillä aina se halukkaampi osapuoli, joten siksikin panostanut vaimon halujen syttymiseen. Halutonta naista ei kiinnosta naida. Jos pillu ei syty  seksiin, ei seksiä kannata harrastaa.  Pillun käyttäytyminen paljastaa naiset todellisen halun välittömästi.  Meillä pillun kiihoittuminen  on nyt muutenkin edellytys yhdynnän onnistumiselle.  Muuten menee kivuliaaksi ja hankalaksi. 

Eikö sinua lainkaan haittaa se, että vaimosi ei halua sinua? Siis ihan luonnostaan, itsestään, sen takia, että olisit haluttava ja seksikäs? Kysyn ihan ystävällisesti (tai ainakin yritän), koska en voi käsittää tuota.

Totta kai haluaa, muttei ne halut kellekään itsestään synny. Kyllä omalla käyttäytymisella ja rakkaudenosoituksilla jne on iso merkitys suhteen jo suhteen alussa saati pidemmässä suhteessa.  Siihen en usko pätkääkään, että halut pysyy yllä, jos toiseen ja toisen hyvinvointiin  ei panosta yhtään. Sama koskee toki vaimoanikin, vaikka nyt olen  kirjoittanut vain mitä itse olen tehnyt parisuhteen eteen. Kyllä me molemmat olemme panostaneet parisuhteeseen, emme kaverisuhteeseen, vaikka vaimo onkin paras kaverini.  Välillä kun keksityin vain itseeni ja omiin juttuihin, niin kyllä sillä oli vaikutusta haluttavuuteen. Parisuhteessa ollaan henkisesti yhdessä eikä molemmat erikseen. Itsekkyys on ihan hyvä tiettyyn pisteeseen asti. 

Heti metsään. Kyllä syntyy. Monille naisillekin.

Väkisinki viduttaa lähes päivittäin kun takkiin tulee90% alotteista. Välillä päätän et sitte ku vaimo pyytää mutta ei kestä. Pettäjän tielle en oo lähtenyt vaikka piristäskin varmaan ja mt ongelmat alkais ainaki toisella yms

Ei sellaiseen voi sopeutua,eikä tarvitsekkaan. Luther aikoinaan sanonut "vaimolla oikeus saada jokapäivä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on raskasta, jos mies mittaa itseään sillä miten monta orkkua nainen on saanut. Karmeaa ihan, seksistä menee maku täysin.

Tuskin niitä kukaan mies laskee, mutta jos nainen kerran haluaa orkun niin se hänelle suotakoon. Omalta vaimolta tulisi ainakin pyyhkeitä, jos hän jäisi jatkuvasti ilman. Ihan tarpeeksi näyttänyt harmittavan jos mennyt ohi ja jäänyt ilman.  Vaimolla ei ole oikein riittänyt ymmärrystä, miksi naisen pitäisi jäädä ilman ja miksei seksissä pyrittäisi ihan yhtä paljon tyydyttämään  nainenkin.  Harvempi mieskään haluaa tahallaan jäädä laukeamatta.  Siten meillä lähdetty alusta lähtien sillä menttaliteetilla, että molemmat saa. Tämä taasen on vaatinut sen, että vaimon mieliala on ollut sopiva jo ennen seksiin ryhtymistä. Joten olen toki siihen panostanut koska helpottanut asiaa seksiin ryhtyessä.  Hyvin valmisteltu on puolisi saatu. 

Itse en aseta mitään muuta asiaa tai harrastusta seksin edelle.  Jatkuva  pillunsaanti on itselle sen verran tärkeää.

Olen eri, mutta yritä nyt vähitellen sisäistää, että sinun vaimosi ei ole kaikki naiset ja on olemassa myös tilanteita joissa nainen ei koe sitä orkkua tarpeelliseksi.

No en ole koskaan väittänytkään. Kaikki naiset on yksilöitä kuten miehetkin.  Vaikka vaimolla nykyisin riittääkin kerta viikossa, niin onneksi on lipido vielä niin hyvä, että kaipaa omaakin nautintoa ja helpotusta panetukseen.  Olen koittanut pitää hänen halujaan yllä, enkä ole siitä ottanut koskaan mitään paineita.  Vaikka joskus olisinkin, niin hänelle en niitä ole koskaan purkanut. Miesten juttuja. Minusta aviomiehen velvollisuus on tyydyttää oma vaimonsa. Toisekseen rakastan hänen pillunsa nuolemista, hänen orgasmejaan ja seksiä muutenkin.  Seksi ei ole mitään suorittamista vaan nauttimista ja rakastelua, niin henkistä kuin fyysistäkin. Jos pipo kiristäisi niin mistään ei tulisi mitään.

Onko myös aviovaimon velvollisuus tyydyttää oma miehensä?

Niinhän sitä luulisi, mutta mitä kyselytutkimuksiin jne on uskominen, niin aika monessa parisuhteessa ei toteudu. Naisilla on haluttomuutta paljon enemmän kuin miehillä. Kyse olikin siten siitä miten naisten haluja saisi ylläpidettyä tai lisättyä.  Itse ollut meillä aina se halukkaampi osapuoli, joten siksikin panostanut vaimon halujen syttymiseen. Halutonta naista ei kiinnosta naida. Jos pillu ei syty  seksiin, ei seksiä kannata harrastaa.  Pillun käyttäytyminen paljastaa naiset todellisen halun välittömästi.  Meillä pillun kiihoittuminen  on nyt muutenkin edellytys yhdynnän onnistumiselle.  Muuten menee kivuliaaksi ja hankalaksi. 

Eikö sinua lainkaan haittaa se, että vaimosi ei halua sinua? Siis ihan luonnostaan, itsestään, sen takia, että olisit haluttava ja seksikäs? Kysyn ihan ystävällisesti (tai ainakin yritän), koska en voi käsittää tuota.

Totta kai haluaa, muttei ne halut kellekään itsestään synny. Kyllä omalla käyttäytymisella ja rakkaudenosoituksilla jne on iso merkitys suhteen jo suhteen alussa saati pidemmässä suhteessa.  Siihen en usko pätkääkään, että halut pysyy yllä, jos toiseen ja toisen hyvinvointiin  ei panosta yhtään. Sama koskee toki vaimoanikin, vaikka nyt olen  kirjoittanut vain mitä itse olen tehnyt parisuhteen eteen. Kyllä me molemmat olemme panostaneet parisuhteeseen, emme kaverisuhteeseen, vaikka vaimo onkin paras kaverini.  Välillä kun keksityin vain itseeni ja omiin juttuihin, niin kyllä sillä oli vaikutusta haluttavuuteen. Parisuhteessa ollaan henkisesti yhdessä eikä molemmat erikseen. Itsekkyys on ihan hyvä tiettyyn pisteeseen asti. 

Heti metsään. Kyllä syntyy. Monille naisillekin.

Ei synny. Ei synny miehillekään, kyllä naisen käyttäytymisellä on miehellekin merkitystä.  Harvempi mies haluaa valittavaa ja nalkuttavaa naista.  Parisuhde on kahden kauppa, kohtele toista niin kuin haluaisit itseä kohdeltavan. Sinänsä olen ihan väärässä keskustelussa, kun meillä on seksi luistanut aina, alusta lähtien, ilman kylmiä kausia ja luistaa edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua sapettaa sanoinkuvaamattoman paljon nämä kommentit, jossa maalaillaan kuvaa naisen seksuaalisuudesta sellaisena, jossa seksiä vältellään viimeiseen asti ja siihen suostutaan vain, jos mies on sen eteen tehnyt töitä. Käsitys on todella vanhanaikainen ja En sitä hyväksy!!

Nykypäivänä on yhä enemmän ikäisiäni (20-30) naisia, jotka kaipaavat paljon seksiä ja jotka myös osaavat vaatia niin laatua kuin määrääkin. Tällaisia naisia ei todellakaan tarvitse seksiin maanitella. Ja täälläkin moneen kertaan esitetty väite siitä, että nainen kiihottuu, kun mies siivoaa, hoitaa hyvin lapset tai ottaa vastuuta metatöistä, pidän kyllä suomeksi sanottuna paskapuheena.

Niin ja nämä ovat pitkässä parisuhteessa, hoitavat lapsia ja haluavat vielä aktiivisesti seksiä. Saavat vielä tutkimustenkin mukaan harvemmin orgasmeja kuin vanhemmat ikäpolvet.   Jossain nyt mättää pahasti.

Sitten tuosta "maanittelusta". En todellakaan usko, että naiset tahallaan panttaa seksiä. Muut asiat vain kuormittavat liikaa naisten arkea ja jos mies keskittyy vain omiin juttuihinsa ja ainoastaan illan tullen naiseensa, niin en yhtään ihmettele, että seksiä  ei tee mieli.  Kyse on todellakin siitä, että miesten pitäisi enemmän osallistua vaimon juttuihin, olla läsnä ja tukena. Helpottaa naisen arkea, niin jaksaisi seksiäkin useammin.  Ei luulisi, että on mieheltä liikaa vaadittu jos haluaa seksiäkin.

Sitten sellainenkin juttu, että olepa 10, 20 tai 30v kimpassa. Tilanne elää ja naisen on vielä vaikeampi pitää halujaan yllä, jos mies ei tee mitään sen eteen.  Sama toki koskee naisiakin, mutta heille on sälytetty yleensä perheessä enimmät hommat.  Ei ole ihan helppo juttu pitää pitkässä suhteessa nainen halukkaana ja keksiä koko ajan jotain jolla piristää arkea ja saada vaimo pysymään niin kiimaisena, että saa orgasmeja. Ei ole ihan helppoa ehkäistä puuduttavia ruutiineja, jotka haittaa naisen orgasmien saantia.

Voi olla, että olen vanhanaikainen, mutta joutunut koko ikäni huolehtimaan vaimon orgasmeista ja seksihaluista. Näillä varmistanut seksin jatkuvan saannin.   Enkä varmasti ole ainut mies. 

En kyllä naisena lainkaan allekirjoita tuota miesten syyllistämistä vaimojen haluttomuudesta. Olen itse useimpia naisia halukkaampi, mutta olen keskustellut seksuaalisuudesta paljon ystävieni kanssa joista moni on enemmän tai vähemmän haluton. Ja arvaa mikä meidän miehissä on erona? No ei mikään! Ihan samanlaisia perustyyppejä vikoineen ja plussineen päivineen. Minun mieheni ei todellakaan ole mistään huomioivimmasta päästä (vaikka hyvä mies onkin), ei vie ravintolaan eikä ole varmaan ikinä ostanut kukkia. Tiskikoneenkin täyttää vain pakon edessä. Mutta minä haluan ihan itse seksiä ja teen jopa valtaosan aloitteista. Ei siksi, että mies olisi niin paljon muita parempi, vaan siksi että minulla on korkea libido.

Osalla kavereista haluttomuuden syyt on täysin miehen ulkopuolella (lääkitys, työstressi ym) ja vähemmistöllä kiinni väärästä aloitteentekotavasta. Kukaan ei ole antanut syyksi kotitöitä, yleistä huomioimattomuutta tai sitä ettei mies anna orkkua - osa jopa päinvastoin toivoi ettei mies olisi niin fiksoitunut naisen orkkuun. Ja se väärä aloitteentekotapa ei ainakaan minun "aineistossani" tarkoita että vaadittaisiin koko päivän liehittelyä, vaan sitä että kumppani esim. tökkää varoittamatta sormella pakaraan niin että sattuu. Monelle esimerkiksi suora sanallinen ehdotus oli ihan okei.

Ei sillä, varmaan jollain noinkin kuin teillä. Mutta aina tuntuu yhtä pöljältä kuunnella, kun joku esiintyy yhden parisuhteen pohjalta suurenakin parisuhdeopettajana. Onneksi olkoon, sinä olet oman vaimosi hoitelemisen maisteri. Muut naiset saattaakin sitten toimia eri tavoin.

Se on raskasta, jos mies mittaa itseään sillä miten monta orkkua nainen on saanut. Karmeaa ihan, seksistä menee maku täysin.

Muuten olen aikalailla samaa mieltä. Kaikille seksi ei ole ihan yhtä tärkeä asia elämässä, vaan moni muu asia menee edelle tai lähes kaikki. Ehkä nuo ovat niitä naisia, joille pitää olla oikea tähtien asema Singaporessa, että seksi kiinnostaa ja heidän miehensäkin asettavat seksin tärkeysjärjestyksessä aika alhaiselle tasolle, jos avioliitossaan pysyvät. Meitä on niin moneen junaan. Löytyyhän jopa kokonaan seksittömiä liittojakin. 

Ymmärrän. Ja tätä orkkujuttua on ilmeisesti libidoltaan hyvinkin erilaisten naisten parissa. Osa haluttomista ei halua kumppanin nyhvertävän väkisin orkkua joka ei kumminkaan tule, vaan haluton menisi mieluummin suoraan asiaan jotta pääsisi nukkumaan. Karua, mutta näinkin joskus on. Osa halukkaista taas ei halua orkun nuolemista/sormettamista, koska on niin kiire jo itse asiaan. Itsellä ainakin joskus näin. Minulla tuntuu se klitoriskiima ja munakiima olevan vähän eri juttuja, ja joskus saattaa olla se jälkimmäinen hyvinkin akuuttina vaikka klitta nukkuu ja orkun eteen pitäisi nähdä vaivaa.

Jos seksiä on vain hyvin harvoin, se on palkinto, niin ehkä pitäisi uskaltaa kysyä ensin itseltään ja sitten toiselta mikä sen toisen halukkuus ihan oikeasti on vai harrastaako hän seksiä vain siksi, että velvollisuus tulee täytettyä. Miten itse siihen suhtautuu, jos näin on. 

Hyvä huomio tuo, että orgasmien tavoittelu suorittamalla ja väkisin päkistämällä ei liity naisen libidoon, vaan miehen ongelmiin, josta sitten tulee naisenkin ongelma.

Tarkennan tätä kommenttiani, koska sen voidaan ilmeisesti lukea tuomitsemisena. Pointtini olisi se, että tilanteen hyväksymisessä voisi auttaa se, että saisi enemmän tietoa siitä miten kumppani seksuaalisuuden kokee. Ne syyt eivät yleensä kumppaniin liity lainkaan, vaan omaan henkilöhistoriaan.

Esimerkiksi jos suhteessa on pääosin velvollisuusseksiä, niin melkoisella todennäköisyydellä taustalta löytyy iso kimppu selvittämistä kaipaavia asioita. Niistä puhuttaessa suhde voi syventyä, mutta varmaan sen tyyppinen työskentely vaatisi jo seksuaaliterapiaa. (Seksuaaliterapeutteja on muuten nykyisin aika monenlaisia. Olen käynyt itse ammattitaitoisella, jolla oli pitkä ja laaja koulutus psykoterapiasta, mutta nykyisin kuka tahansa ilman pohjakoulutusta voi kouluttautua seksuaaliterapeutiksi, mitä pidän varsin arveluttavana. Seksuaalisuus on niin herkkä ja pitkältä juuriva alue ihmiselämässä, että siinä vaadittaisiin kyllä vahva osaaminen psykoterapiasta.)

Haluttomuuteen ja velvollisuusseksiinkin on erilaisia syitä, joista kaikki ei seksuaaliterapialla siitä miksikään parane. Esimerkiksi osa psyykelääkkeistä voi tappaa halut todella tehokkaasti ilman, että suhteessa tai omassa seksuaalisuudessa on lähtökohtaisesti jotain vikaa. Tai toki siitäkin voi siinä mielessä "parantua", että nykytrendin mukaisesti haluttoman oletetaan kieltäytyvän velvollisuusseksistä. Sitten ne vaihtoehdot on ero, selibaatti tai luvan kanssa vieraissa käyminen. Ei nämäkään mitään kevyitä ratkaisuja ole, ja jos joku pari kokee sen velvollisuusseksin näistä itselleen parhaiten sopivaksi vaihtoehdoksi niin en käsitä miksi siitäkin pitäisi tehdä ongelma.

Jos haluttomuus ei ole ongelma, niin se ei ole ongelma. Tässä ketjussa se kuitenkin on ongelma ainakin sille toiselle osapuolelle. On lukuisia tiloja missä haluttomuus johtuu ulkoisista syistä, niitäkään ei tarvitse tähän sekoittaa, koska se ei ole keskustelun aihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on raskasta, jos mies mittaa itseään sillä miten monta orkkua nainen on saanut. Karmeaa ihan, seksistä menee maku täysin.

Tuskin niitä kukaan mies laskee, mutta jos nainen kerran haluaa orkun niin se hänelle suotakoon. Omalta vaimolta tulisi ainakin pyyhkeitä, jos hän jäisi jatkuvasti ilman. Ihan tarpeeksi näyttänyt harmittavan jos mennyt ohi ja jäänyt ilman.  Vaimolla ei ole oikein riittänyt ymmärrystä, miksi naisen pitäisi jäädä ilman ja miksei seksissä pyrittäisi ihan yhtä paljon tyydyttämään  nainenkin.  Harvempi mieskään haluaa tahallaan jäädä laukeamatta.  Siten meillä lähdetty alusta lähtien sillä menttaliteetilla, että molemmat saa. Tämä taasen on vaatinut sen, että vaimon mieliala on ollut sopiva jo ennen seksiin ryhtymistä. Joten olen toki siihen panostanut koska helpottanut asiaa seksiin ryhtyessä.  Hyvin valmisteltu on puolisi saatu. 

Itse en aseta mitään muuta asiaa tai harrastusta seksin edelle.  Jatkuva  pillunsaanti on itselle sen verran tärkeää.

Olen eri, mutta yritä nyt vähitellen sisäistää, että sinun vaimosi ei ole kaikki naiset ja on olemassa myös tilanteita joissa nainen ei koe sitä orkkua tarpeelliseksi.

No en ole koskaan väittänytkään. Kaikki naiset on yksilöitä kuten miehetkin.  Vaikka vaimolla nykyisin riittääkin kerta viikossa, niin onneksi on lipido vielä niin hyvä, että kaipaa omaakin nautintoa ja helpotusta panetukseen.  Olen koittanut pitää hänen halujaan yllä, enkä ole siitä ottanut koskaan mitään paineita.  Vaikka joskus olisinkin, niin hänelle en niitä ole koskaan purkanut. Miesten juttuja. Minusta aviomiehen velvollisuus on tyydyttää oma vaimonsa. Toisekseen rakastan hänen pillunsa nuolemista, hänen orgasmejaan ja seksiä muutenkin.  Seksi ei ole mitään suorittamista vaan nauttimista ja rakastelua, niin henkistä kuin fyysistäkin. Jos pipo kiristäisi niin mistään ei tulisi mitään.

Onko myös aviovaimon velvollisuus tyydyttää oma miehensä?

Niinhän sitä luulisi, mutta mitä kyselytutkimuksiin jne on uskominen, niin aika monessa parisuhteessa ei toteudu. Naisilla on haluttomuutta paljon enemmän kuin miehillä. Kyse olikin siten siitä miten naisten haluja saisi ylläpidettyä tai lisättyä.  Itse ollut meillä aina se halukkaampi osapuoli, joten siksikin panostanut vaimon halujen syttymiseen. Halutonta naista ei kiinnosta naida. Jos pillu ei syty  seksiin, ei seksiä kannata harrastaa.  Pillun käyttäytyminen paljastaa naiset todellisen halun välittömästi.  Meillä pillun kiihoittuminen  on nyt muutenkin edellytys yhdynnän onnistumiselle.  Muuten menee kivuliaaksi ja hankalaksi. 

Eikö sinua lainkaan haittaa se, että vaimosi ei halua sinua? Siis ihan luonnostaan, itsestään, sen takia, että olisit haluttava ja seksikäs? Kysyn ihan ystävällisesti (tai ainakin yritän), koska en voi käsittää tuota.

Totta kai haluaa, muttei ne halut kellekään itsestään synny. Kyllä omalla käyttäytymisella ja rakkaudenosoituksilla jne on iso merkitys suhteen jo suhteen alussa saati pidemmässä suhteessa.  Siihen en usko pätkääkään, että halut pysyy yllä, jos toiseen ja toisen hyvinvointiin  ei panosta yhtään. Sama koskee toki vaimoanikin, vaikka nyt olen  kirjoittanut vain mitä itse olen tehnyt parisuhteen eteen. Kyllä me molemmat olemme panostaneet parisuhteeseen, emme kaverisuhteeseen, vaikka vaimo onkin paras kaverini.  Välillä kun keksityin vain itseeni ja omiin juttuihin, niin kyllä sillä oli vaikutusta haluttavuuteen. Parisuhteessa ollaan henkisesti yhdessä eikä molemmat erikseen. Itsekkyys on ihan hyvä tiettyyn pisteeseen asti. 

Heti metsään. Kyllä syntyy. Monille naisillekin.

Ei synny. Ei synny miehillekään, kyllä naisen käyttäytymisellä on miehellekin merkitystä.  Harvempi mies haluaa valittavaa ja nalkuttavaa naista.  Parisuhde on kahden kauppa, kohtele toista niin kuin haluaisit itseä kohdeltavan. Sinänsä olen ihan väärässä keskustelussa, kun meillä on seksi luistanut aina, alusta lähtien, ilman kylmiä kausia ja luistaa edelleen. 

Ei mulla vaan puolison olemiset ja menemiset ja sanomiset vaikuta haluihin mitenkään. Ne on aina. Vaikka huutais naama punaisena ja heti perään ehdottais seksiä niin saisi kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua sapettaa sanoinkuvaamattoman paljon nämä kommentit, jossa maalaillaan kuvaa naisen seksuaalisuudesta sellaisena, jossa seksiä vältellään viimeiseen asti ja siihen suostutaan vain, jos mies on sen eteen tehnyt töitä. Käsitys on todella vanhanaikainen ja En sitä hyväksy!!

Nykypäivänä on yhä enemmän ikäisiäni (20-30) naisia, jotka kaipaavat paljon seksiä ja jotka myös osaavat vaatia niin laatua kuin määrääkin. Tällaisia naisia ei todellakaan tarvitse seksiin maanitella. Ja täälläkin moneen kertaan esitetty väite siitä, että nainen kiihottuu, kun mies siivoaa, hoitaa hyvin lapset tai ottaa vastuuta metatöistä, pidän kyllä suomeksi sanottuna paskapuheena.

Niin ja nämä ovat pitkässä parisuhteessa, hoitavat lapsia ja haluavat vielä aktiivisesti seksiä. Saavat vielä tutkimustenkin mukaan harvemmin orgasmeja kuin vanhemmat ikäpolvet.   Jossain nyt mättää pahasti.

Sitten tuosta "maanittelusta". En todellakaan usko, että naiset tahallaan panttaa seksiä. Muut asiat vain kuormittavat liikaa naisten arkea ja jos mies keskittyy vain omiin juttuihinsa ja ainoastaan illan tullen naiseensa, niin en yhtään ihmettele, että seksiä  ei tee mieli.  Kyse on todellakin siitä, että miesten pitäisi enemmän osallistua vaimon juttuihin, olla läsnä ja tukena. Helpottaa naisen arkea, niin jaksaisi seksiäkin useammin.  Ei luulisi, että on mieheltä liikaa vaadittu jos haluaa seksiäkin.

Sitten sellainenkin juttu, että olepa 10, 20 tai 30v kimpassa. Tilanne elää ja naisen on vielä vaikeampi pitää halujaan yllä, jos mies ei tee mitään sen eteen.  Sama toki koskee naisiakin, mutta heille on sälytetty yleensä perheessä enimmät hommat.  Ei ole ihan helppo juttu pitää pitkässä suhteessa nainen halukkaana ja keksiä koko ajan jotain jolla piristää arkea ja saada vaimo pysymään niin kiimaisena, että saa orgasmeja. Ei ole ihan helppoa ehkäistä puuduttavia ruutiineja, jotka haittaa naisen orgasmien saantia.

Voi olla, että olen vanhanaikainen, mutta joutunut koko ikäni huolehtimaan vaimon orgasmeista ja seksihaluista. Näillä varmistanut seksin jatkuvan saannin.   Enkä varmasti ole ainut mies. 

En kyllä naisena lainkaan allekirjoita tuota miesten syyllistämistä vaimojen haluttomuudesta. Olen itse useimpia naisia halukkaampi, mutta olen keskustellut seksuaalisuudesta paljon ystävieni kanssa joista moni on enemmän tai vähemmän haluton. Ja arvaa mikä meidän miehissä on erona? No ei mikään! Ihan samanlaisia perustyyppejä vikoineen ja plussineen päivineen. Minun mieheni ei todellakaan ole mistään huomioivimmasta päästä (vaikka hyvä mies onkin), ei vie ravintolaan eikä ole varmaan ikinä ostanut kukkia. Tiskikoneenkin täyttää vain pakon edessä. Mutta minä haluan ihan itse seksiä ja teen jopa valtaosan aloitteista. Ei siksi, että mies olisi niin paljon muita parempi, vaan siksi että minulla on korkea libido.

Osalla kavereista haluttomuuden syyt on täysin miehen ulkopuolella (lääkitys, työstressi ym) ja vähemmistöllä kiinni väärästä aloitteentekotavasta. Kukaan ei ole antanut syyksi kotitöitä, yleistä huomioimattomuutta tai sitä ettei mies anna orkkua - osa jopa päinvastoin toivoi ettei mies olisi niin fiksoitunut naisen orkkuun. Ja se väärä aloitteentekotapa ei ainakaan minun "aineistossani" tarkoita että vaadittaisiin koko päivän liehittelyä, vaan sitä että kumppani esim. tökkää varoittamatta sormella pakaraan niin että sattuu. Monelle esimerkiksi suora sanallinen ehdotus oli ihan okei.

Ei sillä, varmaan jollain noinkin kuin teillä. Mutta aina tuntuu yhtä pöljältä kuunnella, kun joku esiintyy yhden parisuhteen pohjalta suurenakin parisuhdeopettajana. Onneksi olkoon, sinä olet oman vaimosi hoitelemisen maisteri. Muut naiset saattaakin sitten toimia eri tavoin.

Se on raskasta, jos mies mittaa itseään sillä miten monta orkkua nainen on saanut. Karmeaa ihan, seksistä menee maku täysin.

Muuten olen aikalailla samaa mieltä. Kaikille seksi ei ole ihan yhtä tärkeä asia elämässä, vaan moni muu asia menee edelle tai lähes kaikki. Ehkä nuo ovat niitä naisia, joille pitää olla oikea tähtien asema Singaporessa, että seksi kiinnostaa ja heidän miehensäkin asettavat seksin tärkeysjärjestyksessä aika alhaiselle tasolle, jos avioliitossaan pysyvät. Meitä on niin moneen junaan. Löytyyhän jopa kokonaan seksittömiä liittojakin. 

Ymmärrän. Ja tätä orkkujuttua on ilmeisesti libidoltaan hyvinkin erilaisten naisten parissa. Osa haluttomista ei halua kumppanin nyhvertävän väkisin orkkua joka ei kumminkaan tule, vaan haluton menisi mieluummin suoraan asiaan jotta pääsisi nukkumaan. Karua, mutta näinkin joskus on. Osa halukkaista taas ei halua orkun nuolemista/sormettamista, koska on niin kiire jo itse asiaan. Itsellä ainakin joskus näin. Minulla tuntuu se klitoriskiima ja munakiima olevan vähän eri juttuja, ja joskus saattaa olla se jälkimmäinen hyvinkin akuuttina vaikka klitta nukkuu ja orkun eteen pitäisi nähdä vaivaa.

Jos seksiä on vain hyvin harvoin, se on palkinto, niin ehkä pitäisi uskaltaa kysyä ensin itseltään ja sitten toiselta mikä sen toisen halukkuus ihan oikeasti on vai harrastaako hän seksiä vain siksi, että velvollisuus tulee täytettyä. Miten itse siihen suhtautuu, jos näin on. 

Hyvä huomio tuo, että orgasmien tavoittelu suorittamalla ja väkisin päkistämällä ei liity naisen libidoon, vaan miehen ongelmiin, josta sitten tulee naisenkin ongelma.

Tarkennan tätä kommenttiani, koska sen voidaan ilmeisesti lukea tuomitsemisena. Pointtini olisi se, että tilanteen hyväksymisessä voisi auttaa se, että saisi enemmän tietoa siitä miten kumppani seksuaalisuuden kokee. Ne syyt eivät yleensä kumppaniin liity lainkaan, vaan omaan henkilöhistoriaan.

Esimerkiksi jos suhteessa on pääosin velvollisuusseksiä, niin melkoisella todennäköisyydellä taustalta löytyy iso kimppu selvittämistä kaipaavia asioita. Niistä puhuttaessa suhde voi syventyä, mutta varmaan sen tyyppinen työskentely vaatisi jo seksuaaliterapiaa. (Seksuaaliterapeutteja on muuten nykyisin aika monenlaisia. Olen käynyt itse ammattitaitoisella, jolla oli pitkä ja laaja koulutus psykoterapiasta, mutta nykyisin kuka tahansa ilman pohjakoulutusta voi kouluttautua seksuaaliterapeutiksi, mitä pidän varsin arveluttavana. Seksuaalisuus on niin herkkä ja pitkältä juuriva alue ihmiselämässä, että siinä vaadittaisiin kyllä vahva osaaminen psykoterapiasta.)

Haluttomuuteen ja velvollisuusseksiinkin on erilaisia syitä, joista kaikki ei seksuaaliterapialla siitä miksikään parane. Esimerkiksi osa psyykelääkkeistä voi tappaa halut todella tehokkaasti ilman, että suhteessa tai omassa seksuaalisuudessa on lähtökohtaisesti jotain vikaa. Tai toki siitäkin voi siinä mielessä "parantua", että nykytrendin mukaisesti haluttoman oletetaan kieltäytyvän velvollisuusseksistä. Sitten ne vaihtoehdot on ero, selibaatti tai luvan kanssa vieraissa käyminen. Ei nämäkään mitään kevyitä ratkaisuja ole, ja jos joku pari kokee sen velvollisuusseksin näistä itselleen parhaiten sopivaksi vaihtoehdoksi niin en käsitä miksi siitäkin pitäisi tehdä ongelma.

Tuosta seksuaaliterapiasta vielä oikaisen sen väärän tiedon, että siinä ei ole tarkoitus muuttaa kenenkään seksuaalisuutta toisen mielen mukaiseksi tai minkään trendin mukaiseksi. Tarkoitus on ymmärtää paremmin miksi on kasvanut tietynlaiseksi ja reagoi tietyillä tavoilla ja jos seksuaaliterapia on pariskunnalle, niin näiden tietojen pohjalta voi saada syvällisemmän kuvan tilanteesta. Esimerkiksi todeta sen asian, että asettaa seksuaalisuuden alhaiselle tasolle elämän arvotuslistalla tai omaa paljon aseksuaaleja piirteitä tai kiihottuu eri asioista mitä kumppani on luullut (tai mitä syyt itsekullakin on), jolloin kumppani ymmärtää paremmin ja joskus voi tietysti todeta niinkin, että yhdessä jatkamiselle ei ole edellytyksiä (kuten missä tahansa paripsykoterapiassa).

Seksuaaliterapia siis antaa tilannekuvan missä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on raskasta, jos mies mittaa itseään sillä miten monta orkkua nainen on saanut. Karmeaa ihan, seksistä menee maku täysin.

Tuskin niitä kukaan mies laskee, mutta jos nainen kerran haluaa orkun niin se hänelle suotakoon. Omalta vaimolta tulisi ainakin pyyhkeitä, jos hän jäisi jatkuvasti ilman. Ihan tarpeeksi näyttänyt harmittavan jos mennyt ohi ja jäänyt ilman.  Vaimolla ei ole oikein riittänyt ymmärrystä, miksi naisen pitäisi jäädä ilman ja miksei seksissä pyrittäisi ihan yhtä paljon tyydyttämään  nainenkin.  Harvempi mieskään haluaa tahallaan jäädä laukeamatta.  Siten meillä lähdetty alusta lähtien sillä menttaliteetilla, että molemmat saa. Tämä taasen on vaatinut sen, että vaimon mieliala on ollut sopiva jo ennen seksiin ryhtymistä. Joten olen toki siihen panostanut koska helpottanut asiaa seksiin ryhtyessä.  Hyvin valmisteltu on puolisi saatu. 

Itse en aseta mitään muuta asiaa tai harrastusta seksin edelle.  Jatkuva  pillunsaanti on itselle sen verran tärkeää.

Olen eri, mutta yritä nyt vähitellen sisäistää, että sinun vaimosi ei ole kaikki naiset ja on olemassa myös tilanteita joissa nainen ei koe sitä orkkua tarpeelliseksi.

No en ole koskaan väittänytkään. Kaikki naiset on yksilöitä kuten miehetkin.  Vaikka vaimolla nykyisin riittääkin kerta viikossa, niin onneksi on lipido vielä niin hyvä, että kaipaa omaakin nautintoa ja helpotusta panetukseen.  Olen koittanut pitää hänen halujaan yllä, enkä ole siitä ottanut koskaan mitään paineita.  Vaikka joskus olisinkin, niin hänelle en niitä ole koskaan purkanut. Miesten juttuja. Minusta aviomiehen velvollisuus on tyydyttää oma vaimonsa. Toisekseen rakastan hänen pillunsa nuolemista, hänen orgasmejaan ja seksiä muutenkin.  Seksi ei ole mitään suorittamista vaan nauttimista ja rakastelua, niin henkistä kuin fyysistäkin. Jos pipo kiristäisi niin mistään ei tulisi mitään.

Onko myös aviovaimon velvollisuus tyydyttää oma miehensä?

Niinhän sitä luulisi, mutta mitä kyselytutkimuksiin jne on uskominen, niin aika monessa parisuhteessa ei toteudu. Naisilla on haluttomuutta paljon enemmän kuin miehillä. Kyse olikin siten siitä miten naisten haluja saisi ylläpidettyä tai lisättyä.  Itse ollut meillä aina se halukkaampi osapuoli, joten siksikin panostanut vaimon halujen syttymiseen. Halutonta naista ei kiinnosta naida. Jos pillu ei syty  seksiin, ei seksiä kannata harrastaa.  Pillun käyttäytyminen paljastaa naiset todellisen halun välittömästi.  Meillä pillun kiihoittuminen  on nyt muutenkin edellytys yhdynnän onnistumiselle.  Muuten menee kivuliaaksi ja hankalaksi. 

Eikö sinua lainkaan haittaa se, että vaimosi ei halua sinua? Siis ihan luonnostaan, itsestään, sen takia, että olisit haluttava ja seksikäs? Kysyn ihan ystävällisesti (tai ainakin yritän), koska en voi käsittää tuota.

Totta kai haluaa, muttei ne halut kellekään itsestään synny. Kyllä omalla käyttäytymisella ja rakkaudenosoituksilla jne on iso merkitys suhteen jo suhteen alussa saati pidemmässä suhteessa.  Siihen en usko pätkääkään, että halut pysyy yllä, jos toiseen ja toisen hyvinvointiin  ei panosta yhtään. Sama koskee toki vaimoanikin, vaikka nyt olen  kirjoittanut vain mitä itse olen tehnyt parisuhteen eteen. Kyllä me molemmat olemme panostaneet parisuhteeseen, emme kaverisuhteeseen, vaikka vaimo onkin paras kaverini.  Välillä kun keksityin vain itseeni ja omiin juttuihin, niin kyllä sillä oli vaikutusta haluttavuuteen. Parisuhteessa ollaan henkisesti yhdessä eikä molemmat erikseen. Itsekkyys on ihan hyvä tiettyyn pisteeseen asti. 

Nyt osa kirjoittajista on alkanut lukea viestejäsi ilmeisesti kuin piru Raamattua :)  Jos olisit kertonut, että myös vaimosi tekee paljon sinun eteesi, niin näin ei olisi välttämättä käynyt. Viesteistäsi nimittäin tuli aiemmin sellainen kuva (sikäli kun tunnistin viestisi muiden joukosta), että sinä yksin aherrat vaimosi seksuaalisen hyvinvoinnin eteen ja hän on siitä riippuvainen eli korostit aika paljon omaa toimintaasi. 

Minulla on ihan sama ajatus hyvästä parisuhteesta kuin sinullakin eli että tarvitaan molempien halua miellyttää ja yhdessä viihtymistä, yhteisiä asioita, joista seksi tärkeimpänä. Halujen eriparisuutta on jokaisessa suhteessa ajoittain, aina samaan aikaan haluavia pareja on vain mielikuvituksessa, joten keskustelunaihe tavallaan koskee kaikkia pariskuntia miten nämä asiat ratkaisee ja keskustelee läpi.

Itsekin olen sen keskustelun ja läpikäynnin joskus mennyt läpi (syy miksi osallistuin ketjuun). Itse olin se enemmän haluava osapuoli, vaikka meillä on kyllä seksiä ollut aina aika paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua sapettaa sanoinkuvaamattoman paljon nämä kommentit, jossa maalaillaan kuvaa naisen seksuaalisuudesta sellaisena, jossa seksiä vältellään viimeiseen asti ja siihen suostutaan vain, jos mies on sen eteen tehnyt töitä. Käsitys on todella vanhanaikainen ja En sitä hyväksy!!

Nykypäivänä on yhä enemmän ikäisiäni (20-30) naisia, jotka kaipaavat paljon seksiä ja jotka myös osaavat vaatia niin laatua kuin määrääkin. Tällaisia naisia ei todellakaan tarvitse seksiin maanitella. Ja täälläkin moneen kertaan esitetty väite siitä, että nainen kiihottuu, kun mies siivoaa, hoitaa hyvin lapset tai ottaa vastuuta metatöistä, pidän kyllä suomeksi sanottuna paskapuheena.

Niin ja nämä ovat pitkässä parisuhteessa, hoitavat lapsia ja haluavat vielä aktiivisesti seksiä. Saavat vielä tutkimustenkin mukaan harvemmin orgasmeja kuin vanhemmat ikäpolvet.   Jossain nyt mättää pahasti.

Sitten tuosta "maanittelusta". En todellakaan usko, että naiset tahallaan panttaa seksiä. Muut asiat vain kuormittavat liikaa naisten arkea ja jos mies keskittyy vain omiin juttuihinsa ja ainoastaan illan tullen naiseensa, niin en yhtään ihmettele, että seksiä  ei tee mieli.  Kyse on todellakin siitä, että miesten pitäisi enemmän osallistua vaimon juttuihin, olla läsnä ja tukena. Helpottaa naisen arkea, niin jaksaisi seksiäkin useammin.  Ei luulisi, että on mieheltä liikaa vaadittu jos haluaa seksiäkin.

Sitten sellainenkin juttu, että olepa 10, 20 tai 30v kimpassa. Tilanne elää ja naisen on vielä vaikeampi pitää halujaan yllä, jos mies ei tee mitään sen eteen.  Sama toki koskee naisiakin, mutta heille on sälytetty yleensä perheessä enimmät hommat.  Ei ole ihan helppo juttu pitää pitkässä suhteessa nainen halukkaana ja keksiä koko ajan jotain jolla piristää arkea ja saada vaimo pysymään niin kiimaisena, että saa orgasmeja. Ei ole ihan helppoa ehkäistä puuduttavia ruutiineja, jotka haittaa naisen orgasmien saantia.

Voi olla, että olen vanhanaikainen, mutta joutunut koko ikäni huolehtimaan vaimon orgasmeista ja seksihaluista. Näillä varmistanut seksin jatkuvan saannin.   Enkä varmasti ole ainut mies. 

En kyllä naisena lainkaan allekirjoita tuota miesten syyllistämistä vaimojen haluttomuudesta. Olen itse useimpia naisia halukkaampi, mutta olen keskustellut seksuaalisuudesta paljon ystävieni kanssa joista moni on enemmän tai vähemmän haluton. Ja arvaa mikä meidän miehissä on erona? No ei mikään! Ihan samanlaisia perustyyppejä vikoineen ja plussineen päivineen. Minun mieheni ei todellakaan ole mistään huomioivimmasta päästä (vaikka hyvä mies onkin), ei vie ravintolaan eikä ole varmaan ikinä ostanut kukkia. Tiskikoneenkin täyttää vain pakon edessä. Mutta minä haluan ihan itse seksiä ja teen jopa valtaosan aloitteista. Ei siksi, että mies olisi niin paljon muita parempi, vaan siksi että minulla on korkea libido.

Osalla kavereista haluttomuuden syyt on täysin miehen ulkopuolella (lääkitys, työstressi ym) ja vähemmistöllä kiinni väärästä aloitteentekotavasta. Kukaan ei ole antanut syyksi kotitöitä, yleistä huomioimattomuutta tai sitä ettei mies anna orkkua - osa jopa päinvastoin toivoi ettei mies olisi niin fiksoitunut naisen orkkuun. Ja se väärä aloitteentekotapa ei ainakaan minun "aineistossani" tarkoita että vaadittaisiin koko päivän liehittelyä, vaan sitä että kumppani esim. tökkää varoittamatta sormella pakaraan niin että sattuu. Monelle esimerkiksi suora sanallinen ehdotus oli ihan okei.

Ei sillä, varmaan jollain noinkin kuin teillä. Mutta aina tuntuu yhtä pöljältä kuunnella, kun joku esiintyy yhden parisuhteen pohjalta suurenakin parisuhdeopettajana. Onneksi olkoon, sinä olet oman vaimosi hoitelemisen maisteri. Muut naiset saattaakin sitten toimia eri tavoin.

Se on raskasta, jos mies mittaa itseään sillä miten monta orkkua nainen on saanut. Karmeaa ihan, seksistä menee maku täysin.

Muuten olen aikalailla samaa mieltä. Kaikille seksi ei ole ihan yhtä tärkeä asia elämässä, vaan moni muu asia menee edelle tai lähes kaikki. Ehkä nuo ovat niitä naisia, joille pitää olla oikea tähtien asema Singaporessa, että seksi kiinnostaa ja heidän miehensäkin asettavat seksin tärkeysjärjestyksessä aika alhaiselle tasolle, jos avioliitossaan pysyvät. Meitä on niin moneen junaan. Löytyyhän jopa kokonaan seksittömiä liittojakin. 

Ymmärrän. Ja tätä orkkujuttua on ilmeisesti libidoltaan hyvinkin erilaisten naisten parissa. Osa haluttomista ei halua kumppanin nyhvertävän väkisin orkkua joka ei kumminkaan tule, vaan haluton menisi mieluummin suoraan asiaan jotta pääsisi nukkumaan. Karua, mutta näinkin joskus on. Osa halukkaista taas ei halua orkun nuolemista/sormettamista, koska on niin kiire jo itse asiaan. Itsellä ainakin joskus näin. Minulla tuntuu se klitoriskiima ja munakiima olevan vähän eri juttuja, ja joskus saattaa olla se jälkimmäinen hyvinkin akuuttina vaikka klitta nukkuu ja orkun eteen pitäisi nähdä vaivaa.

Jos seksiä on vain hyvin harvoin, se on palkinto, niin ehkä pitäisi uskaltaa kysyä ensin itseltään ja sitten toiselta mikä sen toisen halukkuus ihan oikeasti on vai harrastaako hän seksiä vain siksi, että velvollisuus tulee täytettyä. Miten itse siihen suhtautuu, jos näin on. 

Hyvä huomio tuo, että orgasmien tavoittelu suorittamalla ja väkisin päkistämällä ei liity naisen libidoon, vaan miehen ongelmiin, josta sitten tulee naisenkin ongelma.

Tarkennan tätä kommenttiani, koska sen voidaan ilmeisesti lukea tuomitsemisena. Pointtini olisi se, että tilanteen hyväksymisessä voisi auttaa se, että saisi enemmän tietoa siitä miten kumppani seksuaalisuuden kokee. Ne syyt eivät yleensä kumppaniin liity lainkaan, vaan omaan henkilöhistoriaan.

Esimerkiksi jos suhteessa on pääosin velvollisuusseksiä, niin melkoisella todennäköisyydellä taustalta löytyy iso kimppu selvittämistä kaipaavia asioita. Niistä puhuttaessa suhde voi syventyä, mutta varmaan sen tyyppinen työskentely vaatisi jo seksuaaliterapiaa. (Seksuaaliterapeutteja on muuten nykyisin aika monenlaisia. Olen käynyt itse ammattitaitoisella, jolla oli pitkä ja laaja koulutus psykoterapiasta, mutta nykyisin kuka tahansa ilman pohjakoulutusta voi kouluttautua seksuaaliterapeutiksi, mitä pidän varsin arveluttavana. Seksuaalisuus on niin herkkä ja pitkältä juuriva alue ihmiselämässä, että siinä vaadittaisiin kyllä vahva osaaminen psykoterapiasta.)

Haluttomuuteen ja velvollisuusseksiinkin on erilaisia syitä, joista kaikki ei seksuaaliterapialla siitä miksikään parane. Esimerkiksi osa psyykelääkkeistä voi tappaa halut todella tehokkaasti ilman, että suhteessa tai omassa seksuaalisuudessa on lähtökohtaisesti jotain vikaa. Tai toki siitäkin voi siinä mielessä "parantua", että nykytrendin mukaisesti haluttoman oletetaan kieltäytyvän velvollisuusseksistä. Sitten ne vaihtoehdot on ero, selibaatti tai luvan kanssa vieraissa käyminen. Ei nämäkään mitään kevyitä ratkaisuja ole, ja jos joku pari kokee sen velvollisuusseksin näistä itselleen parhaiten sopivaksi vaihtoehdoksi niin en käsitä miksi siitäkin pitäisi tehdä ongelma.

Jos haluttomuus ei ole ongelma, niin se ei ole ongelma. Tässä ketjussa se kuitenkin on ongelma ainakin sille toiselle osapuolelle. On lukuisia tiloja missä haluttomuus johtuu ulkoisista syistä, niitäkään ei tarvitse tähän sekoittaa, koska se ei ole keskustelun aihe.

Mikäs keskustelupoliisi sinä olet? Tässä alaketjussa jokainen kommentti on liittynyt edellisen viestin sisältöön, lue vaikka koko alaketju jos et usko. Näin keskustelupalstalla joskus käy, että keskustelu rönsyilee ja liikkuu laajemminkin aloituksen aihepiirin ympärillä.

Tarkkaan ottaen en kyllä ymmärrä, millä perusteella ulkoisesta syystä johtuva haluttomuus ei liittyisi keskustelun aiheeseen "miten olette sopeutuneet epätyydyttävään parisuhteeseen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua sapettaa sanoinkuvaamattoman paljon nämä kommentit, jossa maalaillaan kuvaa naisen seksuaalisuudesta sellaisena, jossa seksiä vältellään viimeiseen asti ja siihen suostutaan vain, jos mies on sen eteen tehnyt töitä. Käsitys on todella vanhanaikainen ja En sitä hyväksy!!

Nykypäivänä on yhä enemmän ikäisiäni (20-30) naisia, jotka kaipaavat paljon seksiä ja jotka myös osaavat vaatia niin laatua kuin määrääkin. Tällaisia naisia ei todellakaan tarvitse seksiin maanitella. Ja täälläkin moneen kertaan esitetty väite siitä, että nainen kiihottuu, kun mies siivoaa, hoitaa hyvin lapset tai ottaa vastuuta metatöistä, pidän kyllä suomeksi sanottuna paskapuheena.

Niin ja nämä ovat pitkässä parisuhteessa, hoitavat lapsia ja haluavat vielä aktiivisesti seksiä. Saavat vielä tutkimustenkin mukaan harvemmin orgasmeja kuin vanhemmat ikäpolvet.   Jossain nyt mättää pahasti.

Sitten tuosta "maanittelusta". En todellakaan usko, että naiset tahallaan panttaa seksiä. Muut asiat vain kuormittavat liikaa naisten arkea ja jos mies keskittyy vain omiin juttuihinsa ja ainoastaan illan tullen naiseensa, niin en yhtään ihmettele, että seksiä  ei tee mieli.  Kyse on todellakin siitä, että miesten pitäisi enemmän osallistua vaimon juttuihin, olla läsnä ja tukena. Helpottaa naisen arkea, niin jaksaisi seksiäkin useammin.  Ei luulisi, että on mieheltä liikaa vaadittu jos haluaa seksiäkin.

Sitten sellainenkin juttu, että olepa 10, 20 tai 30v kimpassa. Tilanne elää ja naisen on vielä vaikeampi pitää halujaan yllä, jos mies ei tee mitään sen eteen.  Sama toki koskee naisiakin, mutta heille on sälytetty yleensä perheessä enimmät hommat.  Ei ole ihan helppo juttu pitää pitkässä suhteessa nainen halukkaana ja keksiä koko ajan jotain jolla piristää arkea ja saada vaimo pysymään niin kiimaisena, että saa orgasmeja. Ei ole ihan helppoa ehkäistä puuduttavia ruutiineja, jotka haittaa naisen orgasmien saantia.

Voi olla, että olen vanhanaikainen, mutta joutunut koko ikäni huolehtimaan vaimon orgasmeista ja seksihaluista. Näillä varmistanut seksin jatkuvan saannin.   Enkä varmasti ole ainut mies. 

En kyllä naisena lainkaan allekirjoita tuota miesten syyllistämistä vaimojen haluttomuudesta. Olen itse useimpia naisia halukkaampi, mutta olen keskustellut seksuaalisuudesta paljon ystävieni kanssa joista moni on enemmän tai vähemmän haluton. Ja arvaa mikä meidän miehissä on erona? No ei mikään! Ihan samanlaisia perustyyppejä vikoineen ja plussineen päivineen. Minun mieheni ei todellakaan ole mistään huomioivimmasta päästä (vaikka hyvä mies onkin), ei vie ravintolaan eikä ole varmaan ikinä ostanut kukkia. Tiskikoneenkin täyttää vain pakon edessä. Mutta minä haluan ihan itse seksiä ja teen jopa valtaosan aloitteista. Ei siksi, että mies olisi niin paljon muita parempi, vaan siksi että minulla on korkea libido.

Osalla kavereista haluttomuuden syyt on täysin miehen ulkopuolella (lääkitys, työstressi ym) ja vähemmistöllä kiinni väärästä aloitteentekotavasta. Kukaan ei ole antanut syyksi kotitöitä, yleistä huomioimattomuutta tai sitä ettei mies anna orkkua - osa jopa päinvastoin toivoi ettei mies olisi niin fiksoitunut naisen orkkuun. Ja se väärä aloitteentekotapa ei ainakaan minun "aineistossani" tarkoita että vaadittaisiin koko päivän liehittelyä, vaan sitä että kumppani esim. tökkää varoittamatta sormella pakaraan niin että sattuu. Monelle esimerkiksi suora sanallinen ehdotus oli ihan okei.

Ei sillä, varmaan jollain noinkin kuin teillä. Mutta aina tuntuu yhtä pöljältä kuunnella, kun joku esiintyy yhden parisuhteen pohjalta suurenakin parisuhdeopettajana. Onneksi olkoon, sinä olet oman vaimosi hoitelemisen maisteri. Muut naiset saattaakin sitten toimia eri tavoin.

Se on raskasta, jos mies mittaa itseään sillä miten monta orkkua nainen on saanut. Karmeaa ihan, seksistä menee maku täysin.

Muuten olen aikalailla samaa mieltä. Kaikille seksi ei ole ihan yhtä tärkeä asia elämässä, vaan moni muu asia menee edelle tai lähes kaikki. Ehkä nuo ovat niitä naisia, joille pitää olla oikea tähtien asema Singaporessa, että seksi kiinnostaa ja heidän miehensäkin asettavat seksin tärkeysjärjestyksessä aika alhaiselle tasolle, jos avioliitossaan pysyvät. Meitä on niin moneen junaan. Löytyyhän jopa kokonaan seksittömiä liittojakin. 

Ymmärrän. Ja tätä orkkujuttua on ilmeisesti libidoltaan hyvinkin erilaisten naisten parissa. Osa haluttomista ei halua kumppanin nyhvertävän väkisin orkkua joka ei kumminkaan tule, vaan haluton menisi mieluummin suoraan asiaan jotta pääsisi nukkumaan. Karua, mutta näinkin joskus on. Osa halukkaista taas ei halua orkun nuolemista/sormettamista, koska on niin kiire jo itse asiaan. Itsellä ainakin joskus näin. Minulla tuntuu se klitoriskiima ja munakiima olevan vähän eri juttuja, ja joskus saattaa olla se jälkimmäinen hyvinkin akuuttina vaikka klitta nukkuu ja orkun eteen pitäisi nähdä vaivaa.

Jos seksiä on vain hyvin harvoin, se on palkinto, niin ehkä pitäisi uskaltaa kysyä ensin itseltään ja sitten toiselta mikä sen toisen halukkuus ihan oikeasti on vai harrastaako hän seksiä vain siksi, että velvollisuus tulee täytettyä. Miten itse siihen suhtautuu, jos näin on. 

Hyvä huomio tuo, että orgasmien tavoittelu suorittamalla ja väkisin päkistämällä ei liity naisen libidoon, vaan miehen ongelmiin, josta sitten tulee naisenkin ongelma.

Tarkennan tätä kommenttiani, koska sen voidaan ilmeisesti lukea tuomitsemisena. Pointtini olisi se, että tilanteen hyväksymisessä voisi auttaa se, että saisi enemmän tietoa siitä miten kumppani seksuaalisuuden kokee. Ne syyt eivät yleensä kumppaniin liity lainkaan, vaan omaan henkilöhistoriaan.

Esimerkiksi jos suhteessa on pääosin velvollisuusseksiä, niin melkoisella todennäköisyydellä taustalta löytyy iso kimppu selvittämistä kaipaavia asioita. Niistä puhuttaessa suhde voi syventyä, mutta varmaan sen tyyppinen työskentely vaatisi jo seksuaaliterapiaa. (Seksuaaliterapeutteja on muuten nykyisin aika monenlaisia. Olen käynyt itse ammattitaitoisella, jolla oli pitkä ja laaja koulutus psykoterapiasta, mutta nykyisin kuka tahansa ilman pohjakoulutusta voi kouluttautua seksuaaliterapeutiksi, mitä pidän varsin arveluttavana. Seksuaalisuus on niin herkkä ja pitkältä juuriva alue ihmiselämässä, että siinä vaadittaisiin kyllä vahva osaaminen psykoterapiasta.)

Haluttomuuteen ja velvollisuusseksiinkin on erilaisia syitä, joista kaikki ei seksuaaliterapialla siitä miksikään parane. Esimerkiksi osa psyykelääkkeistä voi tappaa halut todella tehokkaasti ilman, että suhteessa tai omassa seksuaalisuudessa on lähtökohtaisesti jotain vikaa. Tai toki siitäkin voi siinä mielessä "parantua", että nykytrendin mukaisesti haluttoman oletetaan kieltäytyvän velvollisuusseksistä. Sitten ne vaihtoehdot on ero, selibaatti tai luvan kanssa vieraissa käyminen. Ei nämäkään mitään kevyitä ratkaisuja ole, ja jos joku pari kokee sen velvollisuusseksin näistä itselleen parhaiten sopivaksi vaihtoehdoksi niin en käsitä miksi siitäkin pitäisi tehdä ongelma.

Vielä tuli mieleen velvollisuuseksistä se, että varmaan jokainen pitkässä parisuhteessa elävä on harrastanut velvollisuusseksiä. Se on juuri sellaista seksiä mitä harrastetaan kun itsellä ei hirveästi tee mieli, mutta puolison tekee, jolloin seksi on rakkaudenosoitus. Ainakin mun mies on harrastanut sitä ja minä itsekin eikä sitä tarvitse sheimata. Se on ok ja tuntuu hyvältä, vaikkei saisikaan. Jokaisen seksikerran ei tarvitse olla tajunnanräjäyttävää mahtavuutta eikä seksuaalisuutta ja seksiä tarvitse määritellä yhdyntäseksin kautta lainkaan. Onhan paljon esim onnellisia vammaisia pareja, joilla ei fyysisistä syistä ole yhdyntäseksiä tai sitten pareja, jotka eivät harrasta yhdyntäseksiä, koska pitävät muunlaisesta seksistä enemmän.

Seksuaaliterapiasta voi seurata se, että hyväksyy itsensä ja kumppaninsa juuri sellaisena kuin hän on eikä tarvitse enää mitata seksiä millään suoritus- tai hyvän seksin kaaviomittareilla, vaan ainoastaan sitä kautta onko se itselle ja puolisolle tyydyttävää.

Aiemmin mainittiin tuo tantraseksi, siitä olin joskus nuorempana kiinnostunut ja tutustuin, siinä oli mielestäni hienoa juuri se, että yhdyntäkeskeinen seksi hylättiin. Jo niinkin kauan sitten oli huomattu lääketieteellinen tosiasia, että erektiota parantaa se mitä useammin penis nousee erektioon eli pidetään tärkeänä miehen erektion nousemista ja laskemista (sen sijaan että se nousee kerran ja laukeaa eli yhdyntäkeskeisyys). Tuohon samaan asiaan sitten liittyy ongelmakin eli ideaali, että mies pidättäytyy siemensyöksystä. Se ei ole terveellistä pitkän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on raskasta, jos mies mittaa itseään sillä miten monta orkkua nainen on saanut. Karmeaa ihan, seksistä menee maku täysin.

Tuskin niitä kukaan mies laskee, mutta jos nainen kerran haluaa orkun niin se hänelle suotakoon. Omalta vaimolta tulisi ainakin pyyhkeitä, jos hän jäisi jatkuvasti ilman. Ihan tarpeeksi näyttänyt harmittavan jos mennyt ohi ja jäänyt ilman.  Vaimolla ei ole oikein riittänyt ymmärrystä, miksi naisen pitäisi jäädä ilman ja miksei seksissä pyrittäisi ihan yhtä paljon tyydyttämään  nainenkin.  Harvempi mieskään haluaa tahallaan jäädä laukeamatta.  Siten meillä lähdetty alusta lähtien sillä menttaliteetilla, että molemmat saa. Tämä taasen on vaatinut sen, että vaimon mieliala on ollut sopiva jo ennen seksiin ryhtymistä. Joten olen toki siihen panostanut koska helpottanut asiaa seksiin ryhtyessä.  Hyvin valmisteltu on puolisi saatu. 

Itse en aseta mitään muuta asiaa tai harrastusta seksin edelle.  Jatkuva  pillunsaanti on itselle sen verran tärkeää.

Olen eri, mutta yritä nyt vähitellen sisäistää, että sinun vaimosi ei ole kaikki naiset ja on olemassa myös tilanteita joissa nainen ei koe sitä orkkua tarpeelliseksi.

No en ole koskaan väittänytkään. Kaikki naiset on yksilöitä kuten miehetkin.  Vaikka vaimolla nykyisin riittääkin kerta viikossa, niin onneksi on lipido vielä niin hyvä, että kaipaa omaakin nautintoa ja helpotusta panetukseen.  Olen koittanut pitää hänen halujaan yllä, enkä ole siitä ottanut koskaan mitään paineita.  Vaikka joskus olisinkin, niin hänelle en niitä ole koskaan purkanut. Miesten juttuja. Minusta aviomiehen velvollisuus on tyydyttää oma vaimonsa. Toisekseen rakastan hänen pillunsa nuolemista, hänen orgasmejaan ja seksiä muutenkin.  Seksi ei ole mitään suorittamista vaan nauttimista ja rakastelua, niin henkistä kuin fyysistäkin. Jos pipo kiristäisi niin mistään ei tulisi mitään.

Onko myös aviovaimon velvollisuus tyydyttää oma miehensä?

Niinhän sitä luulisi, mutta mitä kyselytutkimuksiin jne on uskominen, niin aika monessa parisuhteessa ei toteudu. Naisilla on haluttomuutta paljon enemmän kuin miehillä. Kyse olikin siten siitä miten naisten haluja saisi ylläpidettyä tai lisättyä.  Itse ollut meillä aina se halukkaampi osapuoli, joten siksikin panostanut vaimon halujen syttymiseen. Halutonta naista ei kiinnosta naida. Jos pillu ei syty  seksiin, ei seksiä kannata harrastaa.  Pillun käyttäytyminen paljastaa naiset todellisen halun välittömästi.  Meillä pillun kiihoittuminen  on nyt muutenkin edellytys yhdynnän onnistumiselle.  Muuten menee kivuliaaksi ja hankalaksi. 

Eikö sinua lainkaan haittaa se, että vaimosi ei halua sinua? Siis ihan luonnostaan, itsestään, sen takia, että olisit haluttava ja seksikäs? Kysyn ihan ystävällisesti (tai ainakin yritän), koska en voi käsittää tuota.

Totta kai haluaa, muttei ne halut kellekään itsestään synny. Kyllä omalla käyttäytymisella ja rakkaudenosoituksilla jne on iso merkitys suhteen jo suhteen alussa saati pidemmässä suhteessa.  Siihen en usko pätkääkään, että halut pysyy yllä, jos toiseen ja toisen hyvinvointiin  ei panosta yhtään. Sama koskee toki vaimoanikin, vaikka nyt olen  kirjoittanut vain mitä itse olen tehnyt parisuhteen eteen. Kyllä me molemmat olemme panostaneet parisuhteeseen, emme kaverisuhteeseen, vaikka vaimo onkin paras kaverini.  Välillä kun keksityin vain itseeni ja omiin juttuihin, niin kyllä sillä oli vaikutusta haluttavuuteen. Parisuhteessa ollaan henkisesti yhdessä eikä molemmat erikseen. Itsekkyys on ihan hyvä tiettyyn pisteeseen asti. 

Heti metsään. Kyllä syntyy. Monille naisillekin.

Ei synny. Ei synny miehillekään, kyllä naisen käyttäytymisellä on miehellekin merkitystä.  Harvempi mies haluaa valittavaa ja nalkuttavaa naista.  Parisuhde on kahden kauppa, kohtele toista niin kuin haluaisit itseä kohdeltavan. Sinänsä olen ihan väärässä keskustelussa, kun meillä on seksi luistanut aina, alusta lähtien, ilman kylmiä kausia ja luistaa edelleen. 

Sinulla on jostain syystä suuri tarve puhua kaikkien ihmisten suulla. Kyllä on olemassa ihmisiä, joiden libido on varma kuin vuorovesi, ja seksihalut jatkuu läpi kriisien hyvinkin vahvoina vaikka suhde olisi muutoin missä jamassa tahansa. Olen joitakin kertoja kuullut eroavien parien puhuvan seksielämästään, että "se olikin se viimeinen hyvä asia jäljellä suhteessa". Itsellä sama. Niin kauan kuin täällä asuu kaksi aikuista täällä harrastetaan myös seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua sapettaa sanoinkuvaamattoman paljon nämä kommentit, jossa maalaillaan kuvaa naisen seksuaalisuudesta sellaisena, jossa seksiä vältellään viimeiseen asti ja siihen suostutaan vain, jos mies on sen eteen tehnyt töitä. Käsitys on todella vanhanaikainen ja En sitä hyväksy!!

Nykypäivänä on yhä enemmän ikäisiäni (20-30) naisia, jotka kaipaavat paljon seksiä ja jotka myös osaavat vaatia niin laatua kuin määrääkin. Tällaisia naisia ei todellakaan tarvitse seksiin maanitella. Ja täälläkin moneen kertaan esitetty väite siitä, että nainen kiihottuu, kun mies siivoaa, hoitaa hyvin lapset tai ottaa vastuuta metatöistä, pidän kyllä suomeksi sanottuna paskapuheena.

Niin ja nämä ovat pitkässä parisuhteessa, hoitavat lapsia ja haluavat vielä aktiivisesti seksiä. Saavat vielä tutkimustenkin mukaan harvemmin orgasmeja kuin vanhemmat ikäpolvet.   Jossain nyt mättää pahasti.

Sitten tuosta "maanittelusta". En todellakaan usko, että naiset tahallaan panttaa seksiä. Muut asiat vain kuormittavat liikaa naisten arkea ja jos mies keskittyy vain omiin juttuihinsa ja ainoastaan illan tullen naiseensa, niin en yhtään ihmettele, että seksiä  ei tee mieli.  Kyse on todellakin siitä, että miesten pitäisi enemmän osallistua vaimon juttuihin, olla läsnä ja tukena. Helpottaa naisen arkea, niin jaksaisi seksiäkin useammin.  Ei luulisi, että on mieheltä liikaa vaadittu jos haluaa seksiäkin.

Sitten sellainenkin juttu, että olepa 10, 20 tai 30v kimpassa. Tilanne elää ja naisen on vielä vaikeampi pitää halujaan yllä, jos mies ei tee mitään sen eteen.  Sama toki koskee naisiakin, mutta heille on sälytetty yleensä perheessä enimmät hommat.  Ei ole ihan helppo juttu pitää pitkässä suhteessa nainen halukkaana ja keksiä koko ajan jotain jolla piristää arkea ja saada vaimo pysymään niin kiimaisena, että saa orgasmeja. Ei ole ihan helppoa ehkäistä puuduttavia ruutiineja, jotka haittaa naisen orgasmien saantia.

Voi olla, että olen vanhanaikainen, mutta joutunut koko ikäni huolehtimaan vaimon orgasmeista ja seksihaluista. Näillä varmistanut seksin jatkuvan saannin.   Enkä varmasti ole ainut mies. 

En kyllä naisena lainkaan allekirjoita tuota miesten syyllistämistä vaimojen haluttomuudesta. Olen itse useimpia naisia halukkaampi, mutta olen keskustellut seksuaalisuudesta paljon ystävieni kanssa joista moni on enemmän tai vähemmän haluton. Ja arvaa mikä meidän miehissä on erona? No ei mikään! Ihan samanlaisia perustyyppejä vikoineen ja plussineen päivineen. Minun mieheni ei todellakaan ole mistään huomioivimmasta päästä (vaikka hyvä mies onkin), ei vie ravintolaan eikä ole varmaan ikinä ostanut kukkia. Tiskikoneenkin täyttää vain pakon edessä. Mutta minä haluan ihan itse seksiä ja teen jopa valtaosan aloitteista. Ei siksi, että mies olisi niin paljon muita parempi, vaan siksi että minulla on korkea libido.

Osalla kavereista haluttomuuden syyt on täysin miehen ulkopuolella (lääkitys, työstressi ym) ja vähemmistöllä kiinni väärästä aloitteentekotavasta. Kukaan ei ole antanut syyksi kotitöitä, yleistä huomioimattomuutta tai sitä ettei mies anna orkkua - osa jopa päinvastoin toivoi ettei mies olisi niin fiksoitunut naisen orkkuun. Ja se väärä aloitteentekotapa ei ainakaan minun "aineistossani" tarkoita että vaadittaisiin koko päivän liehittelyä, vaan sitä että kumppani esim. tökkää varoittamatta sormella pakaraan niin että sattuu. Monelle esimerkiksi suora sanallinen ehdotus oli ihan okei.

Ei sillä, varmaan jollain noinkin kuin teillä. Mutta aina tuntuu yhtä pöljältä kuunnella, kun joku esiintyy yhden parisuhteen pohjalta suurenakin parisuhdeopettajana. Onneksi olkoon, sinä olet oman vaimosi hoitelemisen maisteri. Muut naiset saattaakin sitten toimia eri tavoin.

Se on raskasta, jos mies mittaa itseään sillä miten monta orkkua nainen on saanut. Karmeaa ihan, seksistä menee maku täysin.

Muuten olen aikalailla samaa mieltä. Kaikille seksi ei ole ihan yhtä tärkeä asia elämässä, vaan moni muu asia menee edelle tai lähes kaikki. Ehkä nuo ovat niitä naisia, joille pitää olla oikea tähtien asema Singaporessa, että seksi kiinnostaa ja heidän miehensäkin asettavat seksin tärkeysjärjestyksessä aika alhaiselle tasolle, jos avioliitossaan pysyvät. Meitä on niin moneen junaan. Löytyyhän jopa kokonaan seksittömiä liittojakin. 

Ymmärrän. Ja tätä orkkujuttua on ilmeisesti libidoltaan hyvinkin erilaisten naisten parissa. Osa haluttomista ei halua kumppanin nyhvertävän väkisin orkkua joka ei kumminkaan tule, vaan haluton menisi mieluummin suoraan asiaan jotta pääsisi nukkumaan. Karua, mutta näinkin joskus on. Osa halukkaista taas ei halua orkun nuolemista/sormettamista, koska on niin kiire jo itse asiaan. Itsellä ainakin joskus näin. Minulla tuntuu se klitoriskiima ja munakiima olevan vähän eri juttuja, ja joskus saattaa olla se jälkimmäinen hyvinkin akuuttina vaikka klitta nukkuu ja orkun eteen pitäisi nähdä vaivaa.

Jos seksiä on vain hyvin harvoin, se on palkinto, niin ehkä pitäisi uskaltaa kysyä ensin itseltään ja sitten toiselta mikä sen toisen halukkuus ihan oikeasti on vai harrastaako hän seksiä vain siksi, että velvollisuus tulee täytettyä. Miten itse siihen suhtautuu, jos näin on. 

Hyvä huomio tuo, että orgasmien tavoittelu suorittamalla ja väkisin päkistämällä ei liity naisen libidoon, vaan miehen ongelmiin, josta sitten tulee naisenkin ongelma.

Tarkennan tätä kommenttiani, koska sen voidaan ilmeisesti lukea tuomitsemisena. Pointtini olisi se, että tilanteen hyväksymisessä voisi auttaa se, että saisi enemmän tietoa siitä miten kumppani seksuaalisuuden kokee. Ne syyt eivät yleensä kumppaniin liity lainkaan, vaan omaan henkilöhistoriaan.

Esimerkiksi jos suhteessa on pääosin velvollisuusseksiä, niin melkoisella todennäköisyydellä taustalta löytyy iso kimppu selvittämistä kaipaavia asioita. Niistä puhuttaessa suhde voi syventyä, mutta varmaan sen tyyppinen työskentely vaatisi jo seksuaaliterapiaa. (Seksuaaliterapeutteja on muuten nykyisin aika monenlaisia. Olen käynyt itse ammattitaitoisella, jolla oli pitkä ja laaja koulutus psykoterapiasta, mutta nykyisin kuka tahansa ilman pohjakoulutusta voi kouluttautua seksuaaliterapeutiksi, mitä pidän varsin arveluttavana. Seksuaalisuus on niin herkkä ja pitkältä juuriva alue ihmiselämässä, että siinä vaadittaisiin kyllä vahva osaaminen psykoterapiasta.)

Haluttomuuteen ja velvollisuusseksiinkin on erilaisia syitä, joista kaikki ei seksuaaliterapialla siitä miksikään parane. Esimerkiksi osa psyykelääkkeistä voi tappaa halut todella tehokkaasti ilman, että suhteessa tai omassa seksuaalisuudessa on lähtökohtaisesti jotain vikaa. Tai toki siitäkin voi siinä mielessä "parantua", että nykytrendin mukaisesti haluttoman oletetaan kieltäytyvän velvollisuusseksistä. Sitten ne vaihtoehdot on ero, selibaatti tai luvan kanssa vieraissa käyminen. Ei nämäkään mitään kevyitä ratkaisuja ole, ja jos joku pari kokee sen velvollisuusseksin näistä itselleen parhaiten sopivaksi vaihtoehdoksi niin en käsitä miksi siitäkin pitäisi tehdä ongelma.

Jos haluttomuus ei ole ongelma, niin se ei ole ongelma. Tässä ketjussa se kuitenkin on ongelma ainakin sille toiselle osapuolelle. On lukuisia tiloja missä haluttomuus johtuu ulkoisista syistä, niitäkään ei tarvitse tähän sekoittaa, koska se ei ole keskustelun aihe.

Mikäs keskustelupoliisi sinä olet? Tässä alaketjussa jokainen kommentti on liittynyt edellisen viestin sisältöön, lue vaikka koko alaketju jos et usko. Näin keskustelupalstalla joskus käy, että keskustelu rönsyilee ja liikkuu laajemminkin aloituksen aihepiirin ympärillä.

Tarkkaan ottaen en kyllä ymmärrä, millä perusteella ulkoisesta syystä johtuva haluttomuus ei liittyisi keskustelun aiheeseen "miten olette sopeutuneet epätyydyttävään parisuhteeseen".

Oli vähän tylysti muotoiltu viesti, pahoittelen. Keskustelu rönsyilee, mutta se on eri aihe, jos haluttomuus ei ole ongelma kummallekaan parisuhteen osapuolelle, joten se ei siinä mielessä tähän aiheeseen kuulu. Sekin on ymmärrettävää, jos vaikka sairauden (ja lääkityksen) takia ei haluta, sekin on hiukan eri keskustelu mielestäni kuin tässä. Isoja asioita silloinkin, koska vaikka krooninen masennus lääkityksineen voi olla pitkäaikainen tilanne, johon ei välttämättä tule parannusta koskaan.

Kippura kirjoitti:

Vaikka kuinka katson tätä asiaa joka suunnasta ja luen näitä kirjoituksia, olen edelleen sitä mieltä että seksin pihtaaminen on yksi fyysisen, sekä psyykkisen vallankäytön muoto. Jos toista oikeasti rakastaa, pystyy kyllä olemaan tämän läheisyydessä, ihossa kiinni, hellien, hyväillen ja siitä ei ole kovin pitkä matka seksiin. Jokin siis pidättää siinä välissä, jos tähän ei pysty. Kun toista rakastaa, haluaa myös hänelle hyvää ja että hänellä on hyvä olla, eli silloin ns velvollisuusläheisyyskään ei pitäisi tuntua pahalta. Tuollaisessa tilanteessa, jossa toinen jotenkin tuntee vonkaavansa koko ajan, on kyllä kyse läheisriippuvuudesta jollain tasolla, jos siihen haluaa ja pystyy jäämään ja tekee päätöksen sen toisen hyväksi. Et kykene silloin asettamaan omia tarpeitasi ja toiveitasi toisen tarpeiden edelle, et ole sopivassa suhteessa itsekäs. Kun kirjoitan provisoivasti, on tarkoitus herätellä oikeasti ajattelemaan niitä omia motiiveja tietylle käytökselle. Itsekin olen tällaisissa riistosuhteissa ollut vuosikausia. Siinä suhteessa oli seksiä, ja viläpä ihan hyvää sellaista, jopa tarpeeksi, mutta ei mitään muuta läheisyyttä, suukkoja, halauksia, helliä sanoja, sohvalla makoilua, hierontaa, eimitään tuota- kaikki nuo puuttuivat. Nyt minulle on selvinnyt miksi. Suhteessa ei ollut rakkautta, puolin, eikä toisin. Nyt kun olen rakastunut, kaikki asiar vaan loksahetelvat paikoilleen luontevasti. Toiselle voi sanoa, että hei nyt en oikeastaan jaksaisi ehkä seksiä, mutta kun toinen siinä katsoo silmiin ja tulee lähelle, hymyilee, koskettaa- halu herää joka kerta, on iloa, intohimoa, naurua ja sitä oikeaa halua olla toisen lähellä koko ajan. Tie tähän on ollut kuitenkin pitkä. 1 avioeroa, 2 avoeroa, ikääkin jo on. Mutta olen onnellinen, että olen uskaltanut nämä käänteet ja muutokset tehdä, sillä nyt olen oikeasti onnellinen ja tyytyväinen parisuhteeseeni. Seksielämä todellakin on vahva rikastuttaja siinä. Toisen keho on parasta mitä tiedän lähelleni.

Provosointiakin varmaan tarvitaan herättelyyn, mutta voihan tässäkin ketjussa olla miestensä kautta mukana vaimoja, joilla on esimerkiksi traumoja, joista mieskään ei tiedä. Kehonkuvan häiriöt, rajojen ylittäminen, seksuaalinen väkivalta häiritsevät sitä miten seksuaalisuuttaan ilmaisee ja uskaltautuu kontaktiin, joten en lähtisi ensimmäisenä vaimoa syyllistämään (ja nämä miehet sikäli kun muistan kaikki viestit) ovat mielestäni pääsosin puhuneet hyvin arvostavasti vaimoistaan, jotka eivät syystä tai toisesta ole kovin halukkaita tai yhtä halukkaita kuin he itse. En olisi lähtenyt mukaan keskustelemaan ketjuun, jossa heti alkuun haukutaan vaimo tai naiset.

Vallankäyttöä on seksissä ihan niin kuin missä muussa tahansa parisuhteen asiassa, mutta jos se nähdään varmana motiivina, niin ehkä se silloin on enemmän halua kääntää katse pois omasta osuudesta parisuhteessa ja toisaalta siitä miten paljon seksuaalisuuteen liittyy muitakin asioita kuin kumppani ja nykyinen elämä (eli menneisyyden rooli).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on raskasta, jos mies mittaa itseään sillä miten monta orkkua nainen on saanut. Karmeaa ihan, seksistä menee maku täysin.

Tuskin niitä kukaan mies laskee, mutta jos nainen kerran haluaa orkun niin se hänelle suotakoon. Omalta vaimolta tulisi ainakin pyyhkeitä, jos hän jäisi jatkuvasti ilman. Ihan tarpeeksi näyttänyt harmittavan jos mennyt ohi ja jäänyt ilman.  Vaimolla ei ole oikein riittänyt ymmärrystä, miksi naisen pitäisi jäädä ilman ja miksei seksissä pyrittäisi ihan yhtä paljon tyydyttämään  nainenkin.  Harvempi mieskään haluaa tahallaan jäädä laukeamatta.  Siten meillä lähdetty alusta lähtien sillä menttaliteetilla, että molemmat saa. Tämä taasen on vaatinut sen, että vaimon mieliala on ollut sopiva jo ennen seksiin ryhtymistä. Joten olen toki siihen panostanut koska helpottanut asiaa seksiin ryhtyessä.  Hyvin valmisteltu on puolisi saatu. 

Itse en aseta mitään muuta asiaa tai harrastusta seksin edelle.  Jatkuva  pillunsaanti on itselle sen verran tärkeää.

Olen eri, mutta yritä nyt vähitellen sisäistää, että sinun vaimosi ei ole kaikki naiset ja on olemassa myös tilanteita joissa nainen ei koe sitä orkkua tarpeelliseksi.

No en ole koskaan väittänytkään. Kaikki naiset on yksilöitä kuten miehetkin.  Vaikka vaimolla nykyisin riittääkin kerta viikossa, niin onneksi on lipido vielä niin hyvä, että kaipaa omaakin nautintoa ja helpotusta panetukseen.  Olen koittanut pitää hänen halujaan yllä, enkä ole siitä ottanut koskaan mitään paineita.  Vaikka joskus olisinkin, niin hänelle en niitä ole koskaan purkanut. Miesten juttuja. Minusta aviomiehen velvollisuus on tyydyttää oma vaimonsa. Toisekseen rakastan hänen pillunsa nuolemista, hänen orgasmejaan ja seksiä muutenkin.  Seksi ei ole mitään suorittamista vaan nauttimista ja rakastelua, niin henkistä kuin fyysistäkin. Jos pipo kiristäisi niin mistään ei tulisi mitään.

Onko myös aviovaimon velvollisuus tyydyttää oma miehensä?

Niinhän sitä luulisi, mutta mitä kyselytutkimuksiin jne on uskominen, niin aika monessa parisuhteessa ei toteudu. Naisilla on haluttomuutta paljon enemmän kuin miehillä. Kyse olikin siten siitä miten naisten haluja saisi ylläpidettyä tai lisättyä.  Itse ollut meillä aina se halukkaampi osapuoli, joten siksikin panostanut vaimon halujen syttymiseen. Halutonta naista ei kiinnosta naida. Jos pillu ei syty  seksiin, ei seksiä kannata harrastaa.  Pillun käyttäytyminen paljastaa naiset todellisen halun välittömästi.  Meillä pillun kiihoittuminen  on nyt muutenkin edellytys yhdynnän onnistumiselle.  Muuten menee kivuliaaksi ja hankalaksi. 

Höps. Vaimolta tuli aamulla pikaiset ’velvollisuusseksit’ vaikka ei ollut itse isommin kiinnostunut muusta kuin halailusta. Ja kyllä alapää reagoi kovasti kosteaksi.