Lue keskustelun säännöt.
Ihan harmittaa puutarhani puolesta kun tapasin omakotitaloni uudet omistajat
03.08.2021 |
Ihastuivat talossa juurikin kauniiseen puutarhaan, joka on ollut intohimoinen harrastukseni. Olen käyttänyt aikaa puutarhassa joka päivä vähintään tunnin, lomilla viikonloppuisin vielä enemmän. Osa kasveusta on erittäin arkoja ja tarvitsevat huolellisen talvisuojauksen, toisiin iskee herkästi tuholaisia ja niitä pitää tarkkailla joka päivä. Kastelua, leikkaamista, lannoittamista jne riittää. Esittelin heille kaikki kasvit, selostin hoito-ohjeet, luettelin mitkä pitää jakaa tänä vuonna ja mitkä ensi vuonna, mitkä pensaat leikataan alas ja mitkä harvennetaan. Tuntui, että meni suurin osa ohjeista ohi. Eipä näytä puutarha samalta enää parin vuoden päästä...
Kommentit (36)
Onhan se harmi, mutta keskity vain nykyiseen omaan pihaasi/parvekekasveihisi tms. mitä sinulla nyt lieneekään. Nyt tuo on heidän piha ja he päättävät, paljonko aikaa siellä kuluttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raastaahan se sydäntä, mutta ei voi mitään. Puutarha on se paikka, jota rakennetaan vuosikymmeniäkin opettelemalla ja kokeilemalla. Ja kun uusi asukas pamahtaa tontille, hänellä ei ole mitään tietoa just siitä pihasta, mikroilmastosta ja lajeista. Väkisinkin unohtuu neuvot, varsinkin jos lajituntemus on tyyliä voikukka.
Tiedän tunteen.. Itse olen seurannut miten tätini ennen rakkaudella huolehtima puutarha on rappeutunut muutamassa vuodessa uusien asukkaiden myötä. Ennen niin siisti ja kauniisti hoidettu puutarha on räjähtänyt rumaksi hoidon puutteessa. Rikkaruohot rehottaa, nurmikko on hoitamaton joka puolella kaikenlaista lelua, rojua, tramppaa ym koristamassa pihaa.
Tuskin tajusivat millainen työmäärä on sen takana että puutarha näyttää juuri siltä miltä näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsepä päätit heille myydä. Ei olisi ollut pakko.
Vierailija kirjoitti:
Raastaahan se sydäntä, mutta ei voi mitään. Puutarha on se paikka, jota rakennetaan vuosikymmeniäkin opettelemalla ja kokeilemalla. Ja kun uusi asukas pamahtaa tontille, hänellä ei ole mitään tietoa just siitä pihasta, mikroilmastosta ja lajeista. Väkisinkin unohtuu neuvot, varsinkin jos lajituntemus on tyyliä voikukka.
No, ap:n täytyy nyt vain toivoa, että uudet omistajatkin ovat valmiita samalla lailla kokeilemaan ja opiskelemaan kuin hänkin. Eihän kukaan ole seppä syntyessään, ja helposti tuollaisessa ap:n kuvailemassa tilanteessa neuvot menevät täysin ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä täysin sama juttu.
Uteliaisuudesta ajettu pari kertaa vanhan talomme ohi ja puutarha ränsistyy siellä vauhdilla.
No, jos siitä pitää niin itsepähän sitä joka päivä katselevat.
Samanlaiset tuntemukset olivat ja ovat edelleen, kun tulee silloin tällöin ajettua mummu vainaan talon ohi. Ennen niin nätti puutarha ja hyvin hoidettu nurmikko on muuttunut ihan täysin sepelin täytteiseksi ja suoraan sanottuna rumaksi. Piha alue ei edes ole muutamaa kymmentä neliötä isompi mutta kaikkia ei näköjään edes pieni viittaus luonnosta kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on jokaisen osa elämässä: joku toinen jatkaa siitä mihin itse jätät, etkä voi kontrolloida miten he sen tekevät.
Noin korkealla työmäärällä ylläpidettyyn puutarhaan onkin helppo ihastua, mutta asiaa tuntematon ei käsitä mitä se vaatii. Harva ihminen käyttää tunnin päivässä puutarhanhoitoon. Hyvä jos tunnin viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei riitä selostaminen. Täytyy kirjoittaa ohjeet. Kukaan ei jaksa kerralla muistaa niin paljon mitä uudessa puutarhassa on muistettavaa. Voisitko vielä konsultoida heitä, mikäli tahtovat ottaa vinkkejä vastaan?
Puutarhalla on oma aikansa. Se voi ränsistyä ja silti siellä syntyy yllättävääkin kasvua. On vain yksi puutarhafilosofia rakentaa puutarha, joka vaatii paljon ihmisen puuttumista.
Miten hyvin huomioit luonnon, kasvupaikalle luontaiset kasvi ym valinnat, kun puutarhaa perustit? Puutarhan ikä? Vanhimmat kasvit? Mikä on arvokkainta ja vaikeimmin korvattavissa olevaa? Mitä kannattaa suojella opetteluvaiheessakin?
Eikö ole vain helpompi päästää irti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin tontti ränsistyi ihan kamalaksi, kun omistajat vaihtuivat. Lapseton pariskunta, joten aikaa ainakin olisi, mutta ei kai sitten mielenkiintoa. Ihanat pallon muotoon muotoleikatut havut on ihan muotopuolina ja perennapenkit puskee nokkosta, mut ehkäpä heitä ei haittaa.
meidän piha on luonnontilassa ja pysyy.
eräskin vieras kysyi miten olette näin ihanan pihan saaneet aikaiseksi.
vastasimme. emme ole tehneet mitään.
turha rehkiä jonkun pihan takia. jolla leveillä sitten naapureille ja muille. pihastaan. joka on hyvin hoidettu.
useimmiten se piha on täynnä sekalaista kukkaa ja pensasta sekä puuta ym. eikä ole edes iso piha vaan pienen pieni läntti.
Vierailija kirjoitti:
Naapurin tontti ränsistyi ihan kamalaksi, kun omistajat vaihtuivat. Lapseton pariskunta, joten aikaa ainakin olisi, mutta ei kai sitten mielenkiintoa. Ihanat pallon muotoon muotoleikatut havut on ihan muotopuolina ja perennapenkit puskee nokkosta, mut ehkäpä heitä ei haittaa.
Ja joitain haittaa muidenkin asiat. Tasan ei mene.
Olisi sitten kannattanut myydä vähintään yhtä intohimoiselle puutarhaharrastajalle.
Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito, eikä sekään nyt niin tärkeää ole.
Ymmärrän tunteen. Minulla ei ollut kuin pieni aso-asunnon rivaripiha, jonne istutin kaikkia lempikasvejani, ja jopa marjapensaita ja hedelmäpuunkin, ja jota hoidin kuin kukkaa kämmenellä, kun luulin että asumme kauan. Pelkäsin pahinta. Mutta kappas, kun tämä seuraava täti-ihminen hoitaakin vielä paremmin. Ihanan kaunista on. Salaa minäkin vakoilen, siis ajan vain ohi, en pyllistele puskissa.
Eihän tuo enää sinun murheesi ole.