Se tunne, kun tiedän etten voi ikinä saavuttaa samanlaista elintasoa kuin omat vanhempani
Lapsuuteni oli ylempää keskiluokkaa, oli iso omakotitalo, kaksi autoa, lapsille kaikki harrastukset mitä vaan keksittiin kysyä. Vanhemmat työllistyivät sillä silmänräpäyksellä kun olivat valmistuneet maistereiksi yliopistolta. Oikein saivat valikoida mieluisimman työpaikan "enten tenten.." tyylillä. Itse tietenkin kasvoin uskomaan että maisteri = hyvä työpaikka ja korkea elintaso. No, valmistuinkin maisteriksi noin 7 vuotta sitten, ja ainoat työt mihin olen satunnaisesti päässyt on olleet luokkaa siivous, mäkkäri ja kaupankassa. Nekin on ollut pätkätöitä, sijaisuuksia. Ei ole varaa asua kuin halvimmassa yksiössä. Autosta ei voi haaveillakaan. Lapsista ei voi haaveillakaan, ja koska oma lapsuus oli niin varakasta niin en pystyisikään tekemään lapsia tähän köyhyyteen. Omat vanhemmat eivät tietenkään tajua, että maailma on muuttunut ja luulevat että olen jotenkin tyhmä, laiska ja kiukuttelen. Että ihan tahallani en halua löytää koulutusta vastaavia töitä, kun heidän mielestään se on niin helppoa.
Kommentit (46)
ootz kirjoitti:
Mitä opiskelit, millä alalla on noin huono työllisyys?
Luonnontieteitä.
Se riittää, että työn saaminen nykyään on vaikeaa. Siitä riippuu lähes koko muu elämä, millaiseksi muodostuu. Itse olen kouluttautunut amkissa, vanhemmat paperitehtaalla ja yrittäjänä. Koulutuksesta huolimatta olen vähän jäljessä vanhemmistani. Heillä ok-talo itse rakennettuna, mä rivarikaksiossa. Heillä 3 lasta, mulla ei vielä yhtään. Toki kouluttautuminen vei neljä vuotta urasta, joten nyt työelämään päässeenä ainakin odotan kurovani heidän saavutuksensa kiinni ja ohi jossain välissä.
Jos ei heti valmistumisen jälkeen löydä oman alan töitä niin siinä valitettavasti käy niin, että mitä useampi vuosi menee työttömän tai mäkkäri-siivous töissä niin on aina vaan epähaluttavampi niiden oman alan työnantajien silmissä. Lopulta on melkein sama kuin ei olisi opiskellut ollenkaan.
Miten järkevää on verrata omaa elämää toisten elämään?
Tee pedagogiset ja ala opettajaksi? Tosin aineenopettajillakin on aika paljon työttömyyttä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei heti valmistumisen jälkeen löydä oman alan töitä niin siinä valitettavasti käy niin, että mitä useampi vuosi menee työttömän tai mäkkäri-siivous töissä niin on aina vaan epähaluttavampi niiden oman alan työnantajien silmissä. Lopulta on melkein sama kuin ei olisi opiskellut ollenkaan.
Itse sairastuin heti valmistumisen jälkeen ja kolme vuotta jouduin olemaan pois työelämästä. Kun aloin uudelleen työnhakuun, kerroin avoimesti miksi noin pitkä aika mennyt. Ja sain koulutustasoani vastaavia hommia, vaikka huippupaikka ei ollutkaan. Eli rehellisyys kannattaa ja sitkeä yrittäminen.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei heti valmistumisen jälkeen löydä oman alan töitä niin siinä valitettavasti käy niin, että mitä useampi vuosi menee työttömän tai mäkkäri-siivous töissä niin on aina vaan epähaluttavampi niiden oman alan työnantajien silmissä. Lopulta on melkein sama kuin ei olisi opiskellut ollenkaan.
Kaikki tietämäni akateemiset työttömät ovat jääneet työttömiksi juuri noin. Eli eivät ole jo opiskeluaikana hankkineet harjoittelupaikkaa tai viimeistään pian valmistumisen jälkeen. Vielä kun asenne tuntuu olevan se että luulevat olevansa kovia tekijöitä niin soppa on valmis. Kaikki työelämässä olevat tietävät että koulutus on vasta pieni raapaisu tarvittavasta ammattitaidosta, varsinaiset työt opitaan tekemällä.
Aloittajalle antaisin neuvoksi sen että yrittää päästä mahdollisimman low-level oman alan hommaan, vaikka ilman palkkaa. Tärkeintä on saada jalka jotenkin oven väliin, vaikka kävisi kipeää.
Et siis perinyt vanhempiesi sosioekonomista asemaa. Voi itku.
Vierailija kirjoitti:
ootz kirjoitti:
Mitä opiskelit, millä alalla on noin huono työllisyys?
Luonnontieteitä.
Kenen sinä kuvittelit työllistävän sinut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei heti valmistumisen jälkeen löydä oman alan töitä niin siinä valitettavasti käy niin, että mitä useampi vuosi menee työttömän tai mäkkäri-siivous töissä niin on aina vaan epähaluttavampi niiden oman alan työnantajien silmissä. Lopulta on melkein sama kuin ei olisi opiskellut ollenkaan.
Kaikki tietämäni akateemiset työttömät ovat jääneet työttömiksi juuri noin. Eli eivät ole jo opiskeluaikana hankkineet harjoittelupaikkaa tai viimeistään pian valmistumisen jälkeen. Vielä kun asenne tuntuu olevan se että luulevat olevansa kovia tekijöitä niin soppa on valmis. Kaikki työelämässä olevat tietävät että koulutus on vasta pieni raapaisu tarvittavasta ammattitaidosta, varsinaiset työt opitaan tekemällä.
Aloittajalle antaisin neuvoksi sen että yrittää päästä mahdollisimman low-level oman alan hommaan, vaikka ilman palkkaa. Tärkeintä on saada jalka jotenkin oven väliin, vaikka kävisi kipeää.
Ideaalimaailmassa sitä tekisi vaikka ilmaiseksi töitä, mutta laskutkin pitää jollain maksaa, eikä työkkärissä katsota vapaaehtoistöitä hyvällä (karenssia pukkaa koska et ole käytettävissä työmarkkinoilla).
Se tunne kun sinulla on mahdollisuus elää elämä tekemättä töitä ollenkaan. Esi-isäsi olisivat tästä kateellisia kuin perkeleet.
Miksi näin? kirjoitti:
Miksi kympintytötkään ei ymmärrä tehdä harjoitteluja ja verkostoitua? Ehkä se kertoo, että teillä on kärsivällisyyttä opiskella, muttei taitoja, mitä työelämä vaatii.
Joku on vikana, jos 2020-luvun työelämän luulee olevan kuin 60-80-luvulla. Periytyykö se tyhmyys?
Harjoitteluihinkaan eivät kaikki edes pääse. Ei niihin rajattomasti oteta harjoittelijoita, aina jotkut jää ilman paikkaa.
Miksi näin? kirjoitti:
Miksi kympintytötkään ei ymmärrä tehdä harjoitteluja ja verkostoitua? Ehkä se kertoo, että teillä on kärsivällisyyttä opiskella, muttei taitoja, mitä työelämä vaatii.
Joku on vikana, jos 2020-luvun työelämän luulee olevan kuin 60-80-luvulla. Periytyykö se tyhmyys?
Näköjään periytynyt:
"Itse tietenkin kasvoin uskomaan että maisteri = hyvä työpaikka ja korkea elintaso."
Akateeminen maailma on vähän sellaista karsintapeliä. Ei läheskään kaikki valmistuneet löydä paikkaansa. Ei työelämä ole mitään hyväntekeväisyyttä jossa kaikille annetaan mahdollisuus vaan karu totuut on että vain parhaat kelpaa.
Nyyh. Ala gretaksi. Tai tubettajaksi.
Se tunne kun ei saa mitään työtä, ei edes sihteerin tai siivojan paikkaa vaikka tutkintoja on joka koulutustasolta. Kaikkensa sitä on antanut ja yrittänyt ja mihinkään ei kelpaa. En jaksa enää vaan luovutan. Antaa olla sitten.
Mene ammattikouluun jos ylpeys antaa periksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei heti valmistumisen jälkeen löydä oman alan töitä niin siinä valitettavasti käy niin, että mitä useampi vuosi menee työttömän tai mäkkäri-siivous töissä niin on aina vaan epähaluttavampi niiden oman alan työnantajien silmissä. Lopulta on melkein sama kuin ei olisi opiskellut ollenkaan.
Kaikki tietämäni akateemiset työttömät ovat jääneet työttömiksi juuri noin. Eli eivät ole jo opiskeluaikana hankkineet harjoittelupaikkaa tai viimeistään pian valmistumisen jälkeen. Vielä kun asenne tuntuu olevan se että luulevat olevansa kovia tekijöitä niin soppa on valmis. Kaikki työelämässä olevat tietävät että koulutus on vasta pieni raapaisu tarvittavasta ammattitaidosta, varsinaiset työt opitaan tekemällä.
Aloittajalle antaisin neuvoksi sen että yrittää päästä mahdollisimman low-level oman alan hommaan, vaikka ilman palkkaa. Tärkeintä on saada jalka jotenkin oven väliin, vaikka kävisi kipeää.
Ideaalimaailmassa sitä tekisi vaikka ilmaiseksi töitä, mutta laskutkin pitää jollain maksaa, eikä työkkärissä katsota vapaaehtoistöitä hyvällä (karenssia pukkaa koska et ole käytettävissä työmarkkinoilla).
Älä valehtele. Työkkäri on innoissaan työmarkkinatuella harjoittelusta. Etenkin, jos se on omalta alalta.
Mitä opiskelit, millä alalla on noin huono työllisyys?