Taas yksi tuttava opiskelee
Juuri opiskeli uuden ammatin ja sai töitä, nyt opiskelee lisää. Miten näihin jaksaisi positiivisen ystävällisesti suhtautua tällainen syrjäytynyt oppimisvaikeuksinen ihminen? Tämäkin ihminen, jos jossain tavataan, sanoo heti, että"sinäkin voisit alkaa opiskelemaan". T. Ammattivalittaja
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko yhtään näitä juttuja. Huhtikuuhun asti valittaja oli töissä miehensä firmassa, ei ole ollut yhtään sairauslomilla ja nyt se on muutamassa kuukaudessa työkyvyttömyyseläkkeellä. Niin varmaan.
Mullehan olisi annettu eläke jo peruskoulum jälkeen. Ap
Sä aina valitat kuinka sulla ei ole kavereita ja silti näitä kouluttautuvia tuttavia riittää aina uusia...?
Vierailija kirjoitti:
Sä aina valitat kuinka sulla ei ole kavereita ja silti näitä kouluttautuvia tuttavia riittää aina uusia...?
No ei hän kaveri ole. Eräs äiti lapsen harrasteryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko yhtään näitä juttuja. Huhtikuuhun asti valittaja oli töissä miehensä firmassa, ei ole ollut yhtään sairauslomilla ja nyt se on muutamassa kuukaudessa työkyvyttömyyseläkkeellä. Niin varmaan.
Mullehan olisi annettu eläke jo peruskoulum jälkeen. Ap
Kolmessakymmenessä vuodessa on eläkkeelle pääsy vaikeutunut todella paljon. Ja jos sä olit miehesi firmassa töissä, ethän sä silloin ole työkyvytön?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko yhtään näitä juttuja. Huhtikuuhun asti valittaja oli töissä miehensä firmassa, ei ole ollut yhtään sairauslomilla ja nyt se on muutamassa kuukaudessa työkyvyttömyyseläkkeellä. Niin varmaan.
Mullehan olisi annettu eläke jo peruskoulum jälkeen. Ap
Kolmessakymmenessä vuodessa on eläkkeelle pääsy vaikeutunut todella paljon. Ja jos sä olit miehesi firmassa töissä, ethän sä silloin ole työkyvytön?!
No, on mulla tullut 30v lisää sairauksiakin eikä samanlaisia töitä eli toimistotöitä ole tarjolla. En mä voi sille mitään, että antoivat eläkkeen. Ap
Sä olet kertomasi mukaan syrjäytynyt, täysin eristäytynyttä elämää elävä muori ilman mitään ihmissuhteita.
Silti sulle ilmestyy aina vaan uusia tuttavia, jotka on opiskelleet uuden ammatin ja/tai saaneet uuden työpaikan ja jotka sitten vinoilee tai vähintään kehuskelee asialla sulle henkilökohtaisesti.
Tämä tämänaamuinen oli ties kuinka mones. Mistä ihmeestä ne tyypit oikein sikiää ja missä sä niitä tapaat, kun et missään ikinä käy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä aina valitat kuinka sulla ei ole kavereita ja silti näitä kouluttautuvia tuttavia riittää aina uusia...?
No ei hän kaveri ole. Eräs äiti lapsen harrasteryhmässä.
No, sun pitää verrata itseäsi muihin heikkolahjaisiin eikä ns. "normaaleihin" oppijoihin.
Vierailija kirjoitti:
Sä olet kertomasi mukaan syrjäytynyt, täysin eristäytynyttä elämää elävä muori ilman mitään ihmissuhteita.
Silti sulle ilmestyy aina vaan uusia tuttavia, jotka on opiskelleet uuden ammatin ja/tai saaneet uuden työpaikan ja jotka sitten vinoilee tai vähintään kehuskelee asialla sulle henkilökohtaisesti.
Tämä tämänaamuinen oli ties kuinka mones. Mistä ihmeestä ne tyypit oikein sikiää ja missä sä niitä tapaat, kun et missään ikinä käy?
Käyn mä joskus lapsen harrastuksessa ja siellä tapaa muita ihmisiä. Ap
Geenit on vain pieni osa ihmisyyttä. Kyllä jokainen voi itse kehittää itseään, jos ei ehkä kovin paljon fyysisien ominaisuuksien osalta, niin henkisen puolen kehitykseen on kyllä hyvät mahdollisuudet. Muiden syyttäminen omista heikkouksista on säälittävää vikinää, joka ei ainakaan herätä mitään sympatiaa.