Lue keskustelun säännöt.
Apua, tästäkö se alkaa! Näin eilen itkevän lapsen ja
17.08.2014 |
ajattelin että "haluaisin ottaa tuon syliin ja lohduttaa".
Olen aina ajatellut, että todennäköisesti en halua ikinä omia lapsia ja itkevät kakarat raivostuttaa mua yleensä aivan hemmetin paljon. Ehkä vaikutusta oli sillä, että lapsi oli poikkeuksellisen söpö enkä joutunut itse pitkään sietämään sitä parkumista?
Miten teillä muilla alkoi se, että rupesitte haluamaan lapsia ja ajattelitte että voisitte vaikka ollakin joskus äitejä? Olen hämmentynyt :D
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:39"]
En ole ikinä ollut millään tavalla kiinnostunut toisten lapsista, olen toisten lapsia kohtaan lähes täysin välinpitämätön. Omien lapsien puolesta vaikka kuolisin epäröimättä.
[/quote]
Miten / milloin sitten päädyit haluamaan lapsia vai oletko niitä ihmisiä jotka on aina tiennyt haluavansa? AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei tullut vauvakuumetta ikinä ja olisin voinut elää elämääni lapsettomanakin. Mies kuitenkin halusi ja kompromissista hankimme sitten yhden lapsen. Ihan ässä penska tuo onkin, enkä vaihtaisi pois. Onneksi tuli tehtyä. Muiden lapset eivät ennen kiinnostaneet, eivätkä kauheasti nytkään. Toki siedän ja jotkut lapset ovat ihan mukaviakin kuten jotkut aikuisetkin :) Lapselleni kuitenkin haluan kaverisuhteita, joten siedän noita muita mukuloita täällä nurkissa.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 15:39"]
En ole ikinä ollut millään tavalla kiinnostunut toisten lapsista, olen toisten lapsia kohtaan lähes täysin välinpitämätön. Omien lapsien puolesta vaikka kuolisin epäröimättä.
[/quote]
Miten / milloin sitten päädyit haluamaan lapsia vai oletko niitä ihmisiä jotka on aina tiennyt haluavansa? AP
[/quote]
En ole lainaamasi. Mutta itse olen aina tietänyt haluavani ja tasaisesti silti inhonnut muiden lapsia. Ja tosiaan itsekin lasten kaverisuhteiden takia _joudun_ aiemman vastaajan tapaan sietämään noita välillä ihan sietämättömiä lapsia ympärillä... Olen silti ystävällinen kaikille lapsille, ei se heidän vika ole etten heistä tykkää ja että ovat olemassa. Ja haluan että lapsellani on kavereita, eivät varmaan kauaa kyläilisi jos olisin ilkeä. En halua lastani kiusattavan ilkeästä ja tyhmästä äidistä.
En ole ikinä halunnut lapsia mutta kait meillä lapsettomillakin on äidillisiä hoivaavia tunteita.
Mua lähinnä ärsyttää itkevät penskat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina välittänyt toisten ja omista lapsista. Mutta myös yleensäkin ihmisistä. Myös eläimistä. Ja luonnosta.
En ole ikinä ollut millään tavalla kiinnostunut toisten lapsista, olen toisten lapsia kohtaan lähes täysin välinpitämätön. Omien lapsien puolesta vaikka kuolisin epäröimättä.