Kerronko ystävälleni mitä mieltä olen (uusperhekuvio)

No siis huolestuttavaa tossa on lähinnä se, jos lasten äiti ei tiedä ystäväsi olemassaolosta. Itse en ainakaan tykkäisi jos olettaisin että lapset on isällään ja sen sijaan joku vauvakuumeinen nuorikko ajelee niitä hoploppiin

Tosiystävä ottaa esille myös huolensa, mutta tee se todella herkällä korvalla kuunnellen. Kuunteleminen itse asiassa minusta on ylipäätään olennaista. Sen sijaan, että kerrot ystävällesi, että tilanteessa vaikuttaa olevan ongelma, kysy.

"Vaikutat joutuvan ottamaan tosi paljon vastuuta toisen lapsista. Miltä se tuntuu?"

"Se toinen on vielä virallisesti naimisissa. Mitä tunteita se sussa herättää, että ne ei ole vielä edes eronneet?"

"Olen välillä vähän huolissani sinun puolestasi, että arvostaako miehesi sinua niin paljon, kuin minusta ansaitsisit. Oletko luottavainen sen suhteen, että haaveesi voivat toteutua tuossa suhteessa?"

jne.

Ja sitten kuuntelet. Etkä ala vängätä vastaan. Mutta jos ystäväsi ei olekaan ehkä ihan varma, kysy lisää. Ja vakuutat joka tapauksessa, että sinulle voi aina jutella, jos häntä mietityttää jokin asia siinä suhteessa tai muutenkin. Ehkei vielä mietitytä, mutta pian voi mietityttääkin. Silloin on parempi, jos et ole rakentanut muuria välillenne tuomitsemalla ja tuputtamalla jyrkkiä mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Älä puutu jos ystävä ei kysy. 

Sinun ei kuulu puutua toisen ihmisen elämään milään lailla.Oli ystävä, sukulainen tai läheinen.Jokaisen on itse koettava asiat ja kenties maksetava kaliit oppo rahat? Ainakin silloin kun säheletään toisen selän takana, tietämättä yhtään mitään.luulaan kuvitelaan oletetaan,vahingoitetaan ihmistä..Anna olla, ei ole sinun elämäsi!

En kertoisi, ystäväsi voisi loukkaantua tai pahoittaa mielensä, ja ihmettelisi miksi olet tuota mieltä, että miksi et voi olla onnellinen hänen puolestaan.

Oletan siis että tämä sinun ystäväsi on ainakin virallisesti täysin (oikeustoimikelpoinen) eikä ole mitään kehitysvammaisuutta, sairautta, tai vaikeita mielenterveys ongelmia?

Aikuisen ihmisen pitää antaa/sallia tehdä itse omat valintansa, olivatpa ne sitten huonoja/hyviä, oikeita/vääriä mutta ainakin hänen itsensä tekemiään, lohduta jos kaikki päättyy kyyneliin, tue häntä jos hän sitä tarvitsee, mutta älä tuomitse hänen valintaansa, et varmasti itse pitäisi siitä jos joku arvostelisi sinun kumppaniasi, oletan.

Aina ei ole helppoa olla edes oikeassa, ja tietyt asiat kannattaa pitää ihan omena tietonaan.

Vierailija kirjoitti:

Tosiystävä ottaa esille myös huolensa, mutta tee se todella herkällä korvalla kuunnellen. Kuunteleminen itse asiassa minusta on ylipäätään olennaista. Sen sijaan, että kerrot ystävällesi, että tilanteessa vaikuttaa olevan ongelma, kysy.

"Vaikutat joutuvan ottamaan tosi paljon vastuuta toisen lapsista. Miltä se tuntuu?"

"Se toinen on vielä virallisesti naimisissa. Mitä tunteita se sussa herättää, että ne ei ole vielä edes eronneet?"

"Olen välillä vähän huolissani sinun puolestasi, että arvostaako miehesi sinua niin paljon, kuin minusta ansaitsisit. Oletko luottavainen sen suhteen, että haaveesi voivat toteutua tuossa suhteessa?"

jne.

Ja sitten kuuntelet. Etkä ala vängätä vastaan. Mutta jos ystäväsi ei olekaan ehkä ihan varma, kysy lisää. Ja vakuutat joka tapauksessa, että sinulle voi aina jutella, jos häntä mietityttää jokin asia siinä suhteessa tai muutenkin. Ehkei vielä mietitytä, mutta pian voi mietityttääkin. Silloin on parempi, jos et ole rakentanut muuria välillenne tuomitsemalla ja tuputtamalla jyrkkiä mielipiteitä.

Kiitos tästä, olen miettinyt miten avata keskustelua. Ei tosiaan nähdä enää kasvotusten niin usein koska molemmilla omat kiireet + korona, mutta viestitellään ja soitellaan kyllä säännöllisesti. Voisin ehkä ehdottaa tapaamista joku viikko kun tiedän lasten olevan miehellä. Jos ystävä kieltäytyy lapsiin vedoten, on helppo jatkaa tuolla ensiksi ehdottamallasi kysymyksellä.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

jokuvain kirjoitti:

Heräsi aavistus, että ap:lle tuottaisi suurta mielen huojennusta, jos ystävän toiveet menisivät mönkään ja kävisikin niin kun ap "pelkää". 

Voin hyvin kuvitella, että ap:llä on joskus sattunut rintaan niin syvästi, että ei haluaisi ystävienkään löytävän onnea, koska silloin hän itse jäisi aivan ypöyksin, vailla onnea, vailla vertaista.

Anna sun kaverin pelata omat kortinsa oman elämänsä kasinossa. Samaa voisin suositella sullekin, vai onko jo pelimerkit loppu?

En tiedä mikä saa sinut olettamaan ylläolevaa. Vaikka oma tilanteeni ei tähän nyt millään tavalla kuulu niin olen itse perheellinen ja tällä haavaa tyytyväinen parisuhteessani. Tai ehkä kuuluu sellaisella tavalla, että minulla on myös kokemusta siitä, millaista on haluta kipeästi lapsia ja sen tähden ajautua huonoon parisuhteeseen. Itse osasin erota ajoissa, minkä ansiosta niitä lapsia nyt on paljon paremman miehen kanssa.

- Ap

Sanoinkin, että aavistus. Kiitos tarkennuksesta. I stand corrected.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten kuvioissa huolestuttaa se, että ystäväni käyttää hedelmälliset vuotensa loppuun miehen jarrutellessa eikä saa toivomaansa omaa lasta. Hänellä on taustalla pitkä sinkkuvaihe epäonnisten säätöjen kanssa, ja tuntuu nyt roikkuvan tässä vinossa asetelmassa kuin hukkuva pelastusrenkaassa :(

- Ap

Kuinka vanha ystäväsi on? Lapsen voi saada vielä 40vuotiaana.

On yli kolmekymppinen. Biologisesti aikaa on vielä joitain vuosia, mutta helposti ne hurahtavat odottaessa.

- Ap

Eihän se mies jaksa enää uutta kierrosta vauvoja jos on nyt jo nelikymppinen ja tämänhetkiset kakarat alle kouluikäisiä. Ihan realistista ap:ltä epäillä löysässä hirressä roikottamista, vaikka avioero astuisikin voimaan ja muuttaisivat miehen kanssa saman katon alle. Katkerat äitipuolet ei ole saduissa sattumalta.

Onko ystäväsi tavannut lasten äidin? Jotenkin kummalliselta tuntuisi jos ei.

Siis ainoat kenestä pitäisi olla huolissaan tuossa kuviossa on ne lapset. Lasten elämään tungetaan heti uusi nainen kun toinen oven sulkee. 

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos ajattelisit asiaa hieman toiselta kantilta? Mies todella haluaa olla ystäväsi kanssa, mutta hänellä on haastava elämänvaihe päällä. Yhteinen asuntolaina vaimon kanssa, muuta kiinteää omaisuutta tms joiden takia avioehdoton ero on oikeasti vaikea paikka. Siellä voi myös olla erimielisyyksiä huoltajuuteen liittyvistä asioista ja kaikenlaista emotionaalista kuonaa. Avioero ei ole mikään läpihuutojuttu miehillekään, ei vaikka eroa oltaisiin tehty hiljaisesti jo pitkään.

Avauksestasi saa käsityksen että miehen lapset ovat vielä aika nuoria. Siirtymä ydinperhe-elämästä osa-aikaiseksi lähivanhemmaksi on rankkaa. Ihan aikuisten oikeasti sitä joutuu välillä perumaan menoja lasten takia eikä se ole merkki alkoholismista tai toisesta naisesta. Jos toinen lapsista on vielä vahdittavan ikäinen, niin ihan hyvä vaan että mies pitää huolta omasta jaksamisestaan esim. harrastamalla. Ja pienten lasten kohdalla on ymmärrettävää, että ystäväsi haluaa luoda lapsiin heti vahvan siteen. Jos pariskunta on tosissaan yhteisen tulevaisuuden kanssa, niin ei ole mitään syytä lykätä uusperhekuvion opettelua. Minun korviini kuulostaa siltä että oletat ystäväsi ajavan pakotettuna iltaisin omaan kotiinsa. Mitäpä jos hän tahtoo omaa rauhaa ja sikeät yöunet lapsirumban jälkeen?

Nyt kun esitit asian noin, aloin pohtimaan että mikä minua kuviossa eniten häiritsee. Se liittyy siihen, että ystäväni käytöksestä tuntuu tunkeutuvan läpi miellyttämisen tarve. Ja se on iso varoitusmerkki, joka vihjaa siitä ettei miehen tilanne ole niin järkeenkäypä kuin ehdottamasi skenaario. Jokin ystäväni asenteessa olla "aina valmiina" miehelle ja hänen lapsilleen viestii suhteessa olevasta asetelmasta missä miehen asiat ja tarpeet määrittävät suhdetta. En tiedä onko sellainen hyvä lähtoasetelma tasa-arvoiselle parisuhteelle. Mutta olet oikeassa sen suhteen, että ei miehellä varmastikaan ole mikään helppo elämäntilanne.

-Ap

Jos ystävä kysyy mielipidettä miehestä voisin kertoa että minusta mies käyttää ystävää ilmaisena lastenvahtina. Jos hän ei mielipidettä kysy/sitä kaipaa hän tuskin kuuntelisi vaikka mielipiteeni kertoisinkin, riskinä vain olisi se että ystävä ei enää haluaisi puhua mistään muustakaan kanssani joten pitäisin varmasti suun kiinni mielipiteestäni.

Vierailija kirjoitti:

Tosiystävä ottaa esille myös huolensa, mutta tee se todella herkällä korvalla kuunnellen. Kuunteleminen itse asiassa minusta on ylipäätään olennaista. Sen sijaan, että kerrot ystävällesi, että tilanteessa vaikuttaa olevan ongelma, kysy.

"Vaikutat joutuvan ottamaan tosi paljon vastuuta toisen lapsista. Miltä se tuntuu?"

"Se toinen on vielä virallisesti naimisissa. Mitä tunteita se sussa herättää, että ne ei ole vielä edes eronneet?"

"Olen välillä vähän huolissani sinun puolestasi, että arvostaako miehesi sinua niin paljon, kuin minusta ansaitsisit. Oletko luottavainen sen suhteen, että haaveesi voivat toteutua tuossa suhteessa?"

jne.

Ja sitten kuuntelet. Etkä ala vängätä vastaan. Mutta jos ystäväsi ei olekaan ehkä ihan varma, kysy lisää. Ja vakuutat joka tapauksessa, että sinulle voi aina jutella, jos häntä mietityttää jokin asia siinä suhteessa tai muutenkin. Ehkei vielä mietitytä, mutta pian voi mietityttääkin. Silloin on parempi, jos et ole rakentanut muuria välillenne tuomitsemalla ja tuputtamalla jyrkkiä mielipiteitä.

Tää on erittäin järkeenkäypä vastaus, tee ap näin, jos saan ehdottaa. Puhu kyllä hänelle, koska olet ystävä, ja ystävät huolehtii toisistaan, mutta ymmärrä samalla, että jokainen tekee omat valintansa ja hyväksy myös hänen "väärä" valintansa.

Vierailija kirjoitti:

Siis ainoat kenestä pitäisi olla huolissaan tuossa kuviossa on ne lapset. Lasten elämään tungetaan heti uusi nainen kun toinen oven sulkee. 

Ei ole kyllä moraalisesti ok myöskään antaa naisystävän kiintyä lapsiin jos ei ole aikomusta oikeasti perustaa sitä uusioperhettä.

Vierailija kirjoitti:

Eniten kuvioissa huolestuttaa se, että ystäväni käyttää hedelmälliset vuotensa loppuun miehen jarrutellessa eikä saa toivomaansa omaa lasta. Hänellä on taustalla pitkä sinkkuvaihe epäonnisten säätöjen kanssa, ja tuntuu nyt roikkuvan tässä vinossa asetelmassa kuin hukkuva pelastusrenkaassa :(

- Ap

Jolleivät käytä kondomia, niin ystäväsi voi vaikka heti jättää ehkäisyn pois ja yrittää tulla raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ystävä kysyy mielipidettä miehestä voisin kertoa että minusta mies käyttää ystävää ilmaisena lastenvahtina. Jos hän ei mielipidettä kysy/sitä kaipaa hän tuskin kuuntelisi vaikka mielipiteeni kertoisinkin, riskinä vain olisi se että ystävä ei enää haluaisi puhua mistään muustakaan kanssani joten pitäisin varmasti suun kiinni mielipiteestäni.

Jos vauvakuumeinen ystävä käyttää miestä saadakseen vauvan, niin miehen lapsenvahti ei sitten tullutkaan ihan ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ainoat kenestä pitäisi olla huolissaan tuossa kuviossa on ne lapset. Lasten elämään tungetaan heti uusi nainen kun toinen oven sulkee. 

Ei ole kyllä moraalisesti ok myöskään antaa naisystävän kiintyä lapsiin jos ei ole aikomusta oikeasti perustaa sitä uusioperhettä.

Luvan antaminen tai saaminen sen suhteen kehen joku voi kiintyä tai kehen ei kuulostaa kyllä aika oudolle.

Ystävää toki voisin varoittaa sen suhteen että kiintyä hän tai lapset jo liikaakin toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ystävä kysyy mielipidettä miehestä voisin kertoa että minusta mies käyttää ystävää ilmaisena lastenvahtina. Jos hän ei mielipidettä kysy/sitä kaipaa hän tuskin kuuntelisi vaikka mielipiteeni kertoisinkin, riskinä vain olisi se että ystävä ei enää haluaisi puhua mistään muustakaan kanssani joten pitäisin varmasti suun kiinni mielipiteestäni.

Jos vauvakuumeinen ystävä käyttää miestä saadakseen vauvan, niin miehen lapsenvahti ei sitten tullutkaan ihan ilmaiseksi.

Ok. Jotenkin tää juttu alkaa vaikuttaa entistä kummallusemmalta joten tuskin sekaantuisin asiaan mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ainoat kenestä pitäisi olla huolissaan tuossa kuviossa on ne lapset. Lasten elämään tungetaan heti uusi nainen kun toinen oven sulkee. 

Ei ole kyllä moraalisesti ok myöskään antaa naisystävän kiintyä lapsiin jos ei ole aikomusta oikeasti perustaa sitä uusioperhettä.

Se on ihan peiliinkatsomisen paikka, jos on niin i..ootti, että lähtee ylipäätään heti tutustumaan toisen lapsiin. Ainoa asia mitä kysyisin siltä ystävältä on se, että suostuisitko itse jos olet eroamassa, että mies toisi uuden naisen heti lasten elämään. Voisi jopa herätä raukka ajattelemaan niillä aivoillaan.

Jaa-a, vaikea kuvio. Itse tunnen useita uusioperheitä jotka ovat syntyneet edellisen liiton savuaville raunioille ja ihan hyvin niissä on hommat lopulta mennyt. Toisaalta tunnen myös äitiyttä toivovia naisia, jotka ovat jääneet roikkumaan epätyydyttäviin suhteisiin, kun mies aika ajoin on osannut vilauttaa lapsikorttia. Itse varmaan sanoisin ystävälle suoraan, että tuossa on kuviossa pelataan aika kovilla panoksilla.