yh-äiti ja lapset yksin kotona yöllä.
Tällainen asia nousi nyt mieleen, kun lapset 9v ja 12v, valvoivat kesälomalla myöhään ja menivät omatoimisesti nukkumaan, kun mulla oli aikainen aamuherätys töihin nii voisko nuo lapsukaiset jättää nyt illalla yksin kun menisin kattomaan yhtä keikkaa tähän aika lähelle ja tulisin n. puolen yön aikoihin kotiin.
Tarkoitus ei ole vetää kännejä vaan käydä kattoo keikka ja tulla sit kotiin.
Kommentit (52)
Itse jäin aikoinani 12-vuotiaasta alkaen kahdestaan veljeni (9v.) kanssa kotiin, kun yh-äitini lähti illalla/yöllä ulos syömään ja/tai tanssimaan. Silloin sopi minulle ihan hyvin ja ihan tavallisia aikuisia me nyt ollaan. Mutta omia lapsiani en kyllä jättäisi vielä tuon ikäisenä. Riippuu kai lasten luonteesta tms. asioista...
Siis en kerta kaikkiaan voi käsittää millaisia äitjä tällä palstalla on! Ei turhaan puhuta suomalaisesta liian aikaisin reipastavasta ja heitteillejättävästä kulttuurista, tehän olette ihan kahjoja :O Suolittelette jättämään 9- ja 12-vuotiaan keskenään kotiin, lauantai-iltana! Korkeintaan 12-vuotias voisi olla itseään vielä vanhempien sisarusten seurassa, mutta ei todellakaan hoivaamassa 9-vuotiasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lapsen_kaltoinkohtelu
Psyykkisten perustarpeiden laiminlyönti (esimerkiksi lapsi jätetään yksin, rajattomuus, lapsi joutuu aikuisen rooliin, tunteettomuus)
Lapsen heitteillejättöä (Lapsen jättäminen täysin ikäkaudelleen sopimattomasti heitteille joko fyysisesti tai emotionaalisesti tai molemmilla tavoilla)
Jos keikalla on tijeesti väkeä, ei puhelimet toimi.
Kyllä voi, et sä 3 tuntia kauempaa poissa ole.
Turvallisuudentunne ei seuraa aina automaattisesti siitä, että vanhempi on paikalla. Päinvastoin monenlaisia asioita (kuten yksin jättämistä) pelkäävä vanhempi voi siirtää pelkonsa lapselleenkin.
Turvallisuudentunnetta luo sekin, että huomaa, että pärjään vähän aikaa yksinkin, osaan ja minuun luotetaan. Osaan soittaa puhelimella jos tulee kysyttävää, ja äiti vastaa kuten lupasi. Maailma ei olekaan hirveä paikka jossa en selviä ikinä yksin.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:29"]Mikä otsikossa on vikana? -ap
[/quote]
Lue se uudestaan ja mieti mitä tuo lause oikein tarkoittaa.
Minun mielestäni voit, kun olet saanut hyväksynnän lapsilta, ja jos olet koko ajan puhelimitse tavoitettavissa, lapset ovat yhdessä kotona ja tietävät että mihin aikaan tulet kotiin.
Se keikka kestää mitä, 3-4 tuntia. 3 km nyt ajaa vaikka fillarilla kymmeneen minuuttiin kotiin. Kyllä ne pärjää, kunhan jätät niille ruokaa jääkaappiin. Se 9v on jo niin iso, että pärjää 12v:n kanssa yölläkin muutaman tunnin.
Ite olin 9 vuotiaana _yksin_ koiranpennun kanssa koko yön kun isä joutui sairaalaan.
Toivottavasti tuo Britannian ja jenkkilän ylisuojeleva kulttuuri ei siirry Suomeenkin. Voi olla, että Suomessa edellytetään liian varhain yksin pärjäämistä, mutta parempi niinkin kuin se, että lapsia ei saa jättää hetkeksikään yksin, tai ne huostataan. Britanniassa ei esimerkiksi kymmenvuotias saisi kävellä yksin koulusta kotiin, eivätkä lapset ylipäätään saisi olla kotona yksin. Tämä aiheuttaa kustannuksia työssäkäyville vanhemmille, koska kotiin on saatava iltapäiviksi hoitaja (iltapäiväkerhoja ei ole). Ja johtaa käytännössä siihen, että yksinhuoltajaäidit eivät voi osallistua työelämään, ainakaan täysipäiväisesti.
Entäs jos äidille jotain sattuu eikä olekaan kotona kun pitäisi? Osaako lapsi silloin toimia, kun ei ole harjoitellut yksin toimimista ollenkaan?
Äiti on lapselle kaikkein tärkein muutenkin, ilman että äidin tarvitsee erikseen tekemällä tehdä itsestään korvaamaton.
mun mielestä voisi, jos kyseessä vain 2-3h. mutta mulle tulee väkisin sellainen kauhuskenaario mieleen, että jos ap jää vaikka auton alle tai joku hullu käy kimppuun tai salama iskee päähän jne. silloin hän ei pääse kotiin koko yönä. ja sitten on lapsilla aamulla iso hätä. pitäisi olla joku varotoimenpide jonkun aikuisen kanssa. eikö joku kaveri voisi tulla lasten seuraksi?
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:31"]@14 Taksilla kulkisin välimatkan. Emme asu korvessa, joten taksin saapuminen ei vie paljoa aikaa. -ap
[/quote] hyvänen aika, turha tingata. Et voi. Kyse ei ole siitä mitä järjellä ajateltuna voisi sattua vaan lasten turvallisuuden Tunteesta. Sen tunteen vaalimistahan lasten kasvatus paljon on. Koita nyt tämä aakkonen painaa päähän.
[/quote]
Sähän puhut kuin lapselle: "turha tingata", "koita nyt painaa päähän" jne. Sairaan ärsyttävää. Nuo on sun mielipiteitä, ei mikään absoluuttinen totuus.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:51"]Turvallisuudentunne ei seuraa aina automaattisesti siitä, että vanhempi on paikalla. Päinvastoin monenlaisia asioita (kuten yksin jättämistä) pelkäävä vanhempi voi siirtää pelkonsa lapselleenkin.
Turvallisuudentunnetta luo sekin, että huomaa, että pärjään vähän aikaa yksinkin, osaan ja minuun luotetaan. Osaan soittaa puhelimella jos tulee kysyttävää, ja äiti vastaa kuten lupasi. Maailma ei olekaan hirveä paikka jossa en selviä ikinä yksin.
[/quote] herran jestas, tässä on kyse illasta ja yöstä. Pitää olla riittävän pitkään perushoitoa ennenkuin itsekseen pärjääminen eli siis itsenäistäminen tuottaa turvallisuutta. Tämä ap:n touhu on juurikin liian aikaisin omaan varaan jättämistä josta meitä suomalaisia vanhempia aiheesta kritisoidaan.
En välitä ajatella millähän kaikella muulla ap on jo tuottanut tätä "yksin pärjäämisestä tulevaa turvallisuuden tunnetta". Nurinkurinen ajatus tuonikäisten suhteen. Olisit esitellyt psykologin taitoja 5 vuotta vanhempien kohdalla.
Minä pelkäsi olla yksin kotona ja kesäleirilläkin 12-vuotiaana. En todellakaan uskaltanut sanoa sitä vanhemmille, kun pitivät jo niin isona tyttönä, olinhan lapsista vanhin. Yhden urheiluleirin itkin itseni uneen iltaisin, kun pelkäsin että kotiin hakemisessa meni jotakin pieleen jään sinne leirikeskukseen yksin. En saanut edes ketään kiinni puhelimella, kun vanhemmat rakensivat silloin ja olivat koko ajan tontilla.
Heillä vain unohtui sanoa, että pääsen kotiin kaverin vanhempien autossa.
Aloin kaivat päiväsaikaan yksinoloa vasta 13-14 -vuotiaana, mutta vielä 16-vuotiaanakin olisin tahtonut mukaan kesälomamatkoille. Ei otettu, lähtivät nuorempien kanssa ja minä jäin kesätöihin.
En tiedä onko lapsuudessa tapahtunut jotakin muuta "hylkäämistä" mutta olen koko aikuisikäni kamppaillut erilaisten hylkäämispelkojen kanssa. Siksi tällaiset reipastamiskehotukset tuntuvat viiltävän mahanpohjaa. Eivt ne lapset myönnä. jos kauhistuttaa jäädä kahdestaan. Kun äidillä olisi niin hauskaa ja me tässä ollaan vaan kaiken kivan esteenä. Miettikää nyt ihan oikeasti...
Lapset ovat tosi pieniä. He tekevät irtiottona vanhemmista sitten ihan itse, kun kasvavat isoiksi. Ei huolenpidolla ja turvallisuudella kasvateta maitonaamoja, jotka eivät pärjää maailmalla, vaan turvattomuudella. Juuri tällaisia kuin minä, jolle kamalinta maailmasa on jäädä yksin!
44v
Me ollaan erilaisia kaikki. Muistan kun itse jäin alakoululaisena pienen siskoni vahdiksi ja käytiin ostamassa kaupasta ruokaa rahalla minkä isä oli jättänyt. Asia oli ihan fine ja ei mua pelottanut.
Myöhemmin 11-vuotiaana olinkin sit jo omasta tahdostani yksin öitä kotona, koska se oli kivaa!
Sen tiedän että oma 12v lapseni pärjää todella hienosti yksin ja hänelle sopii jos käyn keikalla. Mietityttämään jäi 9v ja se että mitä laki sanoo asiasta. Ilmeisesti selkeää vastausta tähän ei ole olemassa. 9v lapseni on fiksu ja pärjää hänkin. Olen ollut aina työpäivinäkin tavoitettavissa puhelimitse aina kun hän on soittanut. -ap
Minkä ikäisen lapsen voi jättää yksin kotiin
Suomen laissa ei määritellä, milloin lapsen voi jättää yksin kotiin. Lastensuojelulain mukaan viranomaisten on puututtava asiaan, kun lapsen hoidon laiminlyönti vaarantaa lapsen kehitystä.
Kansainvälisiä suosituksia
Englannissa National Society for the Prevention of Cruelty to Children (NSPCC) suosittelee, ettei alle 12-vuotiasta lasta tulisi jättää yksin milloinkaan, eikä alle 16-vuotiasta tulisi jättää yksin yöllä. Lapsenvahtina ei suositella käytettävän alle 16-vuotiasta lasta. Lapsen ikä ei kuitenkaan ole ainoa kriteeri, jonka mukaan arvioidaan, voiko lapsi jäädä yksin kotiin, ja voiko hän huolehtia nuoremmasta sisaruksestaan - siihen vaikuttaa moni muukin seikka.
Miten vanhemmat voivat toimia?
Ala-asteikäisen lapsen pitäisi pääsääntöisesti olla aikuisen seurassa. Silti kouluikäinen lapsi voi ja usein haluaakin harjoitella yksinoloa. Tuolloin hänen kanssaan täytyy käydä läpi, kuinka hän voi toimia, jos sattuu jotakin, tai jos hänestä tuntuu yksinäiseltä tai pelottaa. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan suuri osa yksin jääneistä lapsista pelkää – lapset kertoivat esimerkiksi mielikuvista vaatekaappiin piiloutuneesta rosvosta, jota he pelkäsivät. Erityisesti kun ulkona on pimeää, lapsi tuntee olonsa yksinäiseksi. Lapsen kyky eritellä sisäisiä pelkoja ulkoisesta todellisuudesta on rajallinen, ja hän saattaa yksin ollessaan joutua pelon valtaan.
Vaikka alle 13-vuotias lapsi kokisi yksin ollessaan olonsa riittävän turvalliseksi, hänellä ei useinkaan ole valmiuksia toimia oikein hätätilanteissa. Tutkimusten mukaan lapset muistavat alle puolet heille annetuista turvallisuusohjeista. Lapsen turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa paljon se, onko lähellä naapureita, joiden puoleen voi tarvittaessa kääntyä tai voiko vanhempi vastata puhelimeen, jos lapsi soittaa jne. Hätänumerot on käytävä läpi lapsen kanssa ja kirjoitettava paperille. Vanhempi voi myös ulottaa huolenpitonsa lapseen silloinkin, kun hän ei ole itse paikalla: termospullossa voi olla kaakaota, lautasella valmiiksi tehtyjä voileipiä, jne. Lisäksi voidaan sopia säännöllisistä puheluista. On myös sovittava, mitä lapsi saa ja ei saa tehdä, kun hän on yksin kotona – voiko hän esimerkiksi mennä ulos leikkimään, vai onko hänen pysyttävä sisätiloissa? Saako pyytää kavereita kylään?
On myös hyvä tarkkailla lapsen reaktiota, kun puhutaan yksin olemisesta: onko lapsi innokas tai epäröivä, vai selvästi haluton? Kuinka lapsi yleensä käyttäytyy, jos tapahtuu jotakin ennakoimatonta – hätääntyykö lapsi helposti?
Murrosikäinen
Nuortakaan ei ole hyvä jättää yksin pitkäksi aikaa. Nuoren tehtävä on itsenäistyä, ja vanhempien tehtävä on jarruttaa liian aikaista itsenäistymistä. On tärkeää käydä näitä vääntöjä vaikkapa siitä, lähdetäänkö maalle vai ei. Itsenäistymisestä pitää keskustella perheessä.
Aivan joka viikonloppu ei pitäisi jättää 15-vuotiasta yksin, koska silloin vuorovaikutusaika vanhempien ja lapsen välillä jää vähiin. Tosiasia kuitenkin on, että 15-vuotias on lapsi. Kotona voi myös tulla yllättäviä tilanteita. Mitä tehdä, jos tulee sähkökatkos tai tulipalo? Jos kotona pelottaa, nuori ei saa illalla unta, jota hän kovasti tarvitsee. Yksin oleva nuori täyttää usein hiljaisuuden musiikilla, tv-ohjelmilla jne – tv saattaa olla päällä vaikka nuori ei sitä katso.
Vaikka lapsi tai nuori osaa lämmittää ruuan ja osaa muutakin, se ei tarkoita, että hänen pitäisi se aina tehdä. Yhdessä syöminen on tärkeää monestakin syystä: on todettu, että ruokailutottumukset ovat parhaimmat perheissä, joissa syödään yhdessä. Samalla ruokailutilanne mahdollistaa keskusteluja. Koululaisen täytyy saada kotona purkaa aikuiselle päiväänsä ja kiukutellakin rauhassa. Moni lapsi tarvitsee aikuista avuksi myös läksyjen teossa. Lapsi kasvaa ihmiseksi vain ihmisten seurassa. Tärkein vuorovaikutussuhde on se, jossa häntä rakastetaan. Mikään ei korvaa sitä mitä vanhempi voi antaa lapsilleen.
Murrosikäisen linnoittautuminen omaan huoneeseen kuuluu kehitysvaiheeseen. Yksityisyyden kunnioittaminen on tietyssä määrin hyvä asia. Samalla vanhemman pitää muistuttaa lapselle siitä, että vanhempi on kiinnostunut lapsen ajatuksista ja tunteista. Lapsi saa ”hylätä” vanhempansa, ja tekeekin usein niin sanallisesti (”et tajua mitään”) mutta vanhempi ei saa koskaan hylätä lastaan, ei psyykkisessä, eikä fyysisessä mielessä. On vain kestettävä ne lapselta saadut ei-kunnon-vastaukset.
Perhe luo itse menemisen ja tulemisen säännöt. Perusajatuksena on se, että koulusta ja töistä tullaan kotiin ja jos on muuta menoa, siitä ilmoitetaan. Eiväthän vanhemmatkaan lähde työmatkalle ilmoittamatta, minne menevät ja milloin palaavat! Nämä ilmoittamisen pelisäännöt pätevät, vaikka nuori olisi täyttänyt 18. Vasta kun hän muuttaa muualle, hän päättää itse tulemisistaan ja menoistaan ja ilmoitusvelvollisuus loppuu.
Vanhemman on tärkeää kertoa nuorelle olevansa lähdössä lenkille ja käydä koputtamassa nuoren ovelle silloin, kun hän palaa. Vaikka nuori katsoo sen näköisenä, ettei häntä voi vähempää kiinnostaa, tästä kannattaa pitää kiinni. Se tarttuu. Hänkin alkaa ilmoittaa omista menoistaan. Vanhempien pitää käyttäytyä niin kuin toivoisi nuoren käyttäytyvän.
Mikään ei korvaa vanhemman läsnäoloa. Läsnäolo on oleellista. Nuorelle voi olla hyvin tärkeää sekin, että jompikumpi vanhemmista on kotona, vaikka nuori itse on muualla. Arjen hoivan merkitystä ei voi ylikorostaa.
Itsetunto kasvaa huolenpidosta
Huolehtiminen on suoraan yhteydessä lapsen itsetunnon kehitykseen. Kun lapsesta huolehditaan arjessa hyvin, hän kokee itsensä arvokkaaksi. Se kehittää itsetuntoa. Sen turvin hän kykenee aikuisena huolehtimaan itse itsestään ja läheisistään. Hän oppii luottamaan toisten ihmisten saatavuuteen, ja hän oppii sekä pärjäämään yksin että pyytämään apua silloin kun tarvitsee.
Kirjoittanut: Mirjam Kalland, MLL:n pääsihteeri
Onko yksinololle vaihtoehtoja?
Voiko lapsi viettää aikaa isovanhempien, naapurien, tuttavien tai kavereiden luona? Hyviä vaihtoehtoja ovat myös leikkipuistot, leirit, kurssit ja kerhot. Esimerkiksi puistoissa on usein mahdollisuus lounasruokailuun. Onko vanhempien lomavalmistelut mahdollista tehdä niin, että lomat pidettäisiin eri aikaan? Onko työajan liukumia mahdollista hyödyntää niin, että lapsen ei tarvitse viettää pitkiä aikoja yksin kotona?
Vanhemman muistilista
Havainnoi lastasi ja pohdi millaiset valmiudet hänellä on yksin oloon. Pelkäävää lasta ei voi jättää yksin.
Keskustelkaa lapsesi kanssa, millaisia tunteita yksinolo herättää. Pohtikaa millaiset valmiudet lapsella on toimia oikein hätätilanteissa. Hätänumerot on tärkeä käydä läpi lapsen kanssa ja ne on syytä tallentaa esimerkiksi kännykkään.
Lapsen turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa paljon se, onko vanhempi tavoitettavissa esimerkiksi puhelimitse työpäivän aikana.
Laatikaa yhdessä säännöt: mitä lapsi saa tehdä ja mitä ei? Voiko mennä ulos leikkimään vai onko pysyttävä sisätiloissa? Saako pyytää kavereita kylään?
Huolenpidon voi yrittää ulottaa lapseen silloinkin kun ei itse ole paikalla: jääkaapissa valmiiksi tehtyä välipalaa, termospullossa kaakaota, jne.
Lapsi on tärkeää huomioida kotiin palatessa. Yksin oltuaan lapsi voi olla tavallista huonotuulisempi, takertuvampi tai vetäytyvämpi. Työpäivän jälkeen on hyvä pyhittää aikaa yhdessäololle ja –tekemiselle.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/voiko_lapsi_olla_yksin_kotona/
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:34"]
Totta kai voit jättää. Lapsille tekee hyvää olla joskus kahdestaan. Keskenään olemista myös ilta-aikaan on hyvä pikkuhiljaa harjoitella. Ylisuojelluimmat lapset on pahimpia aikuisena, kun ovat vasta kotoa muutettuaan päässeet ensimmäistä kertaa harjoittelemaan yksin pärjäämistä.
[/quote]
Voisko sitä harjoitella aluksi niin, että äiti käy kaupassa ja viipyy tunnin eikä niin, että äiti lähtee keikalle, josta ei todellakaan ole kotona edes 30 minuutissa! Taksia ei iltayöllä noin vain saa ja jos hyvin käy ei puhelimelle riitä "linjaa" kun kaikki lähettelee selfieitä.
Olipa kerran äiti, joka lähti ihan vain käväisemää keikalla. Kotimatkalla hän jäi auton alle ja vammautui vakavasti. Sellaista tapahtuu Suomessa joskus öisin, sille ei mitään voi ja tällä kertaa rattijuoppo osui naiseen, jonka 9v ja 12v lapsi odottivat äitiä kotiin. Heille kävi hyvin: he pääsivät sijaisperheeseen ja kävivät katsomassa äitiään laitoksessa ensin kerran kuukaudessa ja myöhemmin pari kertaa vuodessa.
Juu, kuolla voi kotiinsakin, mutta kannattaako oikeasti riskeerata lastensa loppuelämä?
Olipa kerran äiti, joka lähti ihan vain käväisemää keikalla. Kotimatkalla hän jäi auton alle ja vammautui vakavasti. Sellaista tapahtuu Suomessa joskus öisin, sille ei mitään voi ja tällä kertaa rattijuoppo osui naiseen, jonka 9v ja 12v lapsi odottivat äitiä kotiin. Heille kävi hyvin: he pääsivät sijaisperheeseen ja kävivät katsomassa äitiään laitoksessa ensin kerran kuukaudessa ja myöhemmin pari kertaa vuodessa.
Juu, kuolla voi kotiinsakin, mutta kannattaako oikeasti riskeerata lastensa loppuelämä?
Jos olet puhelimitse tavoitettavissa ja pääset tarvittaessa kohtuunopeasti kotiin, ja jos lapsista tämä on ok lapsista(eivät pelkää) niin minun mielestäni voit hyvin jättää.