Perheen erilaiset nukkumaanmenoajat
Mihin aikaan teillä kouluikäiset lapset menee nukkumaan, jos vanhemmat joutuu heräämään aikaisin. Meillä on loma-aikana nukkumaanmeno venynyt puolille öin. Pitäisi pikkuhiljaa aikaistaa, ettei koulun alkaessa ole niin vaikeaa. Kouluaikana lasten pitää olla vuoteissaan klo 22.
Miehelläni alkoi tänään työt. Hänellä on uniongelmia ja on tästä syystä aina huonolla tuulella. Hän menisi jo kahdeksalta nukkumaan, mikä ei mun mielestäni ole ihan tarpeellista, koska herätys on kuudelta. Mulla on vielä loma ja työaikakin on liukuva ja etätyö, niin heräilen lasten kanssa yhtä aikaa. Toinen lapsi, jolla on adhd, on pakko huolehtia nukkumaan, kun itse ei sitä tajua tehdä, eikä osaa olla hiljaa, ja mies on sitä mieltä, että kaikkien pitäisi mennä nukkumaan kahdeksalta. Mun mielestä tuo on kohtuutonta, kun kaveritkin saattaa olla ulkona tuohon aikaan. Eilen mies suuttui, kun lapsi kiukutteli, kun otin häneltä puhelimen pois ja käskin nukkumaan. Kyllä muakin otti päähän lapsen käytös, mutta se että mies alkoi raivota sille, ei auttanut kyllä saamaan unta kenelläkään. Lapsi itki, kun säikähti miehen raivoamista. Miehen mielestä itku on aina manipulointia tai huomionhakua ja aina väärin.
Tavallisesti mulla menee kaikki illat siihen, että hyssyttelen lapsia, että hiljaa, kun isi nukkuu, ja aamulla mies kolistelee ja käy ainakin viisi kertaa hakemassa tavaroita makuuhuoneesta ja laittaa joka kerta kattolamppuun valot.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ei ole mitenkään kohtuutonta, jos haluaa mennä kahdeksalta nukkumaan. Ei meillä saa tuohon aikaan metelöidä, vaikka kukaan ei olisikaan menossa vielä nukkumaan, koska illat on rauhoittumista varten. Puolille öin metelöinti ei ole mikään perusoikeus toisin kuin riittävä uni.
Mitä tulee tuohon aamun kolisteluun ja valojen päälle laitteluun, niin onhan se vähän lapsellista. Ymmärrän myös miestä, koska ihan varmana ärsyttää, jos ne eilen häntä myöhään hereillä pitäneet ihmiset nyt kuorsaavat onnellisina sängyissään, kun hän joutuu väsyneenä lähtemään töihin.
Saa mennä kahdeksalta nukkumaan, mutta sanoin, että on kohtuutonta, että lasten pitää mennä kahdeksalta nukkumaan, ja varsinkin kun on vielä loma. Ja olen siinäkin samaa mieltä, että puolille öin ei tarvitse metelöidä. Mä joudun joka ikinen ilta kouluaikana patistelemaan tuota lasta nukkumaan jonkun kymmenen kertaa, niin olen ottanut nyt kesällä vähän rennommin ja mieskin on valvonut pitempään. Nyt sitten pitää siirtää lapsen unirytmiä. Eilen hänellä oli joku kiukkumökötyskohtaus, jonka syytä en tiedä vieläkään, kun ei suostunut kertomaan mikä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä rauhoitutaan hyvissä ajoin ennen sitä nukkumaan menoa myös kesäisin. Asunto hiljenee noin kasilta ja jokainen saa omassa huoneessan tehdä jotain joka ei häiritse muiden perheen jäsenten rauhaa. Kavereille jää kyllä aikaa vaikka niiden kanssa ei rieku enää kasin jälkeen.
Ei kuulu tähän erilaisiin unirytmeihin, mutta en malttaisi millään kauniina kesäiltana vetäytyä sisätiloihin hissuttelemaan. Mitä järkeä kököttää omissa huoneissaan kun aurinko paistaa vielä täysillä. Lisäksi huoneet ovat kuumia. Uhh.
Kesä on lyhyt ja usein ei näin lämpimiä iltoja ole.
Ihan parasta on olla ulkona, katsella ja kuunnella kaunista iltaa tai viettää aikaa yhdessä.
Viereisellä nurmikentälläkin lapset ja nuoret pelaavat palloa ja viettävät aikaa yhdessä.
Aika ankeaa lapsille ja nuorille mennä kesällä itsekseen kasilta huoneisiinsa. Vanhemmista en sano mitään, parempi niin.
Eikö lapset voi olla pihalla illalla? Meillä mennään iltaruoan jälkeen ulos ja sielläkin voi keksiä rauhallista tekemistä. Kesä on lyhyt ja kohta taas vietetään pitkä talvi sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lapset voi nyt opetella siihen kouluajan rytmiin, itse asiassa lyhyen kesän vuoksi on ihan turhaa joka päivä venyttääkään, arkipäivät olisi voinut vetää samalla rytmillä. Kasilta jokainen omaan huoneeseen ja ollaan hiljaa, eiköhän se isän aamukin siitä hiljene.
Juurikin näin Moni tuntuu ajattelevan, että sitä joko riekutaan tai sit nukutaan. Jokainen osaa olla hiljaa, normaali puhe on ihan eri asia kuin pelikoneen kanssa kilpaa huutaminen. Jos perheestämme joku nukkuu, me muut osaamme valvoa häntä herättämättä.
Lapsi ei siis muuten mekastanut, mutta hän oli suuttunut jostain asiasta, jota ei suostunut kertomaan, ja leikki mykkäkoulua ja oli aika hiljaa puhelimellaan, eikä suostunut tekemään mitään muutakaan mitä pyysin. Otin puhelimen pois, kun ei mennyt pesemään hampaitaan, eikä nukkumaan. Sitten alkoi meteli, mutta mies huusi vielä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Siis miehesi tarvitsee 10 tunnin unet? Olisikohan aika käydä juttelemassa lääkärillä.. Hän voi järjestää itselleen vaikka oman yksiön, jos perhe-elämä ei maistu ja normaalit elämisen äänet ketuttavat. Veikkaan, että hänellä on nyt joku yliherkkyys ja se ei ole teidän vika.
Voit luvata, että olette hiljaa vaikka klo 21-21:30 lähtien, mutta sitä ennen normaali elämä on sallittua. Äänipiikit ovat rasittavia, mutta tasainen hyrinä ja puheenpulputus on ok.
Voipi olla se kuuluisa uniapnea!
Nukuttaa mutta on aina väsynyt kun/koska uni ei ole palauttavaa.
Lääkäriin!
Mies on itsekeskeinen. Sanoisin vaan tiukasti, että jos hän ei ole valmis ratkaisemaan ongelmaansa, ei muiden tarvitse joustaa hänen takiaan. Ilta on paras aika päivästä. Olisi kamalaa joutua elämään koko lapsuutensa illat varoen ja hiiviskellen ja peläten vanhemman suuttumista.
Meillä onneksi kaikilla on suurin piirtein samanlainen unirytmi. Nukuttaa alkaa aikaisintaan yhdeltätoista, minä herään kasin aikoihin ja lapset viimeistään kymmeneltä. Koska koko talvi joudutaan heräämään liian aikaisin, kesälomalla lapset todellakin saavat levätä ja elää sisäisen rytminsä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ehkä vähän eri asia kun lapsi on jo 16-vuotias, eikä sinänsä tarvitse mitään iltapuuhien vahtimisia, mutta erilaiset rytmit kyllä häiritsee. Minä olen iltatorkku ja hän -virkku. Ymmärrettävästi haluaisi näin lomalla olla ulkona myöhään, mutta en kuitenkaan voi nukkua ennen kuin hän tulee, korvatulpat eivät siis ratkaise sitä ongelmaa, että haluan huolehtia että varmasti tulee kotiin. Kamalaa olisi herätä yöllä ja tajuta ettei olekaan tullut kotiin, jos jotain on sattunut. Mulle sopivin uniaika on 21, mutta toisaalta en mitenkään raaski tuon ikäistä pakottaa kotiin tulemaan tuohon mennessä kesäiltoina. Niinpä olen joutunut venyttämään omaa nukkumaanmenoaikaani, mutta herätys on joka tapauksessa klo 5, että aamulla väsyttää kyllä... Hankalaa, olen miettinyt miten muissa teinien perheissä nämä asiat hoituu.
Tietenkin häntä keljuttaa kun tietenkin "kaikki muut saa olla ulkona niin myöhään kuin haluaa" (...).
En siis tietenkään yötä myöten ole antanut olla ulkona, 22-23 oltava kotona, mutta minulle se on myöhään...
Sä olet kaverivanhempi ja läheisriippuvainen yhtäaikaa. Valitse kumpi olet, myöhäistä enää korjata hyvään vanhemmuuteen.
Joo saatan ymmärtää että tasan yhden tilanteen (kotiintuloaika) kuvailusta voi moisen kuvan ehkä saada, mutta kumpikaan näistä ei pidä paikkansa. Olen nyt vasta 16 vuotta täytettyään antanut myöhäistää kotiintuloaikaa, mutta sen toimivuus on vielä hakusessa. Ensimmäinen kesäloma, kun on saanut tähdätä kotiintulonsa noin myöhään ja minä olen vasta palannut loman jälkeen töihin pari vk sitten, eikä tunnu nyt toimivan. Tosin kohtahan hänenkin lomansa loppuu ja aikaistaminen on taas luontevaa, että ei tämä epämukavuus onneksi pysyvää ole.
Olen erittäin kiitollinen näitä lukiessa, että olen sinkku.
Olen iltavirkku ja valvon ainakin puoliinöihin. Kesällä ylikin.
Tykkään kuppelehtia illalla rauhassa. Ja nukun aamulla pitkään jos on mahdollista.
Olen aina ajatellut, että eräs kriteeri jos löydän jonkun kumppanin on joko liki samanlaiset unirytmit tai ainakin niin, että kumpikin saa tehdä illalla ja aamulla miten itselle sopii. Kumpikaan ei siihen puutu täi häiritse toista.
Olen ollut kyllä parisuhteessakin, mutta onneksi nukkumisjärjestelyissä ei ole ollut kitkaa.
Se on ihan ensimmäisiä juttuja joihin minulla menisi hermo.
Jos joku haluaa nukkua aikaisemmin niin nukkukoon.
Mutta mitään totaalihiljaisuutta ei voi vaatia muilta kun on perhettä.
Normaalit elämän äänet sallittua tai sitten asumisjärjestelyt niin, että joku paikka on kyllin hiljainen kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samat rutiinit lomalla kuin lukuvuoden aikana. Ihmisen hyvinvointi perustuu säännölliseen rytmiin ja se helpottaa loman jälkeistä paluuta arkeen. Lapsilla ei ole mitään tarvetta valvoa puoleen yöhön.
On toki ihmisiä jotka eivät pysty lainkaan muutamaan rytmiään. Mutta isolle osalla ihmistä osa hyvinvointia on se että arki ja juhla/loma eroavat toisistaan juuri mm. rytmin osalta. Tämä ei tarkoita että oltaisiin ihan miten sattuu vaan että elämään tulee lomalla rentoutta siinä että asioita voidaan tehdä vapaammin koska aikataulut eivät ole niin sidottuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ehkä vähän eri asia kun lapsi on jo 16-vuotias, eikä sinänsä tarvitse mitään iltapuuhien vahtimisia, mutta erilaiset rytmit kyllä häiritsee. Minä olen iltatorkku ja hän -virkku. Ymmärrettävästi haluaisi näin lomalla olla ulkona myöhään, mutta en kuitenkaan voi nukkua ennen kuin hän tulee, korvatulpat eivät siis ratkaise sitä ongelmaa, että haluan huolehtia että varmasti tulee kotiin. Kamalaa olisi herätä yöllä ja tajuta ettei olekaan tullut kotiin, jos jotain on sattunut. Mulle sopivin uniaika on 21, mutta toisaalta en mitenkään raaski tuon ikäistä pakottaa kotiin tulemaan tuohon mennessä kesäiltoina. Niinpä olen joutunut venyttämään omaa nukkumaanmenoaikaani, mutta herätys on joka tapauksessa klo 5, että aamulla väsyttää kyllä... Hankalaa, olen miettinyt miten muissa teinien perheissä nämä asiat hoituu.
Tietenkin häntä keljuttaa kun tietenkin "kaikki muut saa olla ulkona niin myöhään kuin haluaa" (...).
Katkaiset napanuoran ja nukut tai sit pyydät hänet kotiin yhdeksäksi. Oletko kuullut vanhemmuudesta koskaan?
Erikoinen vastaus. Kyllä minäkin haluan, että omat 16 ja 17 -vuotiaani kotiin tulevat turvallisesti vaikka saavatkin olla myöhempään ulkona eikä sillä ole minkään 'napanuoran' kanssa tekemistä vaan ihan tavallista huolehtivaa vanhemmuutta mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miehesi tarvitsee 10 tunnin unet? Olisikohan aika käydä juttelemassa lääkärillä.. Hän voi järjestää itselleen vaikka oman yksiön, jos perhe-elämä ei maistu ja normaalit elämisen äänet ketuttavat. Veikkaan, että hänellä on nyt joku yliherkkyys ja se ei ole teidän vika.
Voit luvata, että olette hiljaa vaikka klo 21-21:30 lähtien, mutta sitä ennen normaali elämä on sallittua. Äänipiikit ovat rasittavia, mutta tasainen hyrinä ja puheenpulputus on ok.
Yliherkälle ei ole mikään meteli ok, ei etenkään puhe. Jos isä tarvitsee enemmän unta, niin muun perheen pitää ymmärtää, että sitä isää ei valvoteta tahallaan. Isä metelöi vastaavasti tahallaan aamulla, koska häntä on tahallaan valvotettu. Perhe-elämä maistuu huomattavasti paremmin, kun saa nukkua tarpeeksi. Isällähän voi kestää nukahtaa, että vaikka menisi kahdeksalta nukkumaan, saattaa nukahtaa vasta yhdeksän tienoilla ja herätä mahdollisesti yöllä. Minä en ainakaan nukahda koskaan samantien kun pää osuu tyynyyn, vaan nukahtamiseen menee juurikin tuo tunti ja yöllä herään sekä vessaan että vauvan takia useamman kerran yössä, joten pakko mennä aikaisin nukkumaan, että saa nukuttua, kun aamua ei voi venyttää lapsen takia.
Meillä on tuo samauniongelma niin päin, että minä haluan nukkumaan klo 21.30 - 22.00 välillä, mutta mies valvoo ja valvoi melkein koko kesälomansa, eli 4 viikkoa putkeen jonnekin kahteentoista tietokoneella rapistamassa näppäimistöä. Lopputuloksena minulla on neljän viikon univelka ja nyt sitä lasta pitää hoitaa vielä ihan yksin kaikki päivät. Makkarin oven läpi kuuluu kaikki äänet ja raoista näkyy valot ja kun miehen näyttö on ovesta nähden vastakkaisella seinällä, kaikki videoiden välkkeet näkyy makkariin. Monien itkupotkuraivarien jälkeen mies lopetti pelaamisen yöllä, mutta katsoo muiden pelaamista, joten valoa välkkyy koko ajan makkarissakin ja kun sitä pelaamista joutuu katsomaan/kuuntelemaan jotain 6-16h päiväsaikaan, en kestä sitä yhtään yöllä.
Monesti ollaan riidelty, kun mies ei anna minun nukkua rauhassa, eikä tule edes kompromissina nukkumaan vaikka 22.30. On herättänyt nukkumassa olevan vauvankin raivoamisellaan, koska ei siis edes kuiskaa yöllä vaan alkaa huutaa kurkkusuorana, että häntä ei komennella, vaikka minä kuiskaamalla anelisin olemaan hiljaa. Meillä kun on tosiaan se vauva, joka herää yöllä syömään ja itkemään hampaitaan ja aamulla nousee säännöllisesti ylös, niin ei sen miehenkään kannata valvoa, kun katkonaiset unet tulee kaikille. Lisäksi olen raskaana, joten väsyttää muutenkin mutta ei mies ymmärrä millainen rasitus kropalle on olla raskaana ja imettää samaan aikaan, ettö sitä unta oikeasti tarvitsisi enemmän kuin normaalisti, mutta nyt menee päivät ihan sumussa miehen takia, kun ei kuulemma nukuta niin aikaisin, mutta sitten kun tulee nukkumaan, nukahtaa alle vartissa kuitenkin samaan aikaan kun minä valvon sen tunnin ja mahdollisesti vielä pidempään ukon kuorsausta kuunnellen...
Joo, ihan vain oman terveyden vuoksi ero on mielessä. Loputon unettomuus miehen itsekkyyden vuoksi saa elämän hujahtamaan ohi sumussa, mistä kärsii sekä äiti että lapsi, joka ei saa äidiltä tarpeeksi huomiota, kun en vain jaksa jokaiseen itkuun reagoida.
Hanki unimaski, niin ei näy välkkeet ja valot.
Itse herään töihin klo 03.30 ja en koskaan vaatisi muuta perhettä olemaan hiljaa klo 18 lähtien, jotta minä saisin nukuttua 10h yöunet rauhassa. :D No menen itsekin nukkumaan vasta klo 22 kovasta väsymyksestä huolimatta ja lasten takia edes työpäivän jälkeiset päiväunet eivät ole koskaan mahdollisia. Korvatulppia voi käyttää mikäli hiljaisuutta kaipaa ja se ei rajoita muiden elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miehesi tarvitsee 10 tunnin unet? Olisikohan aika käydä juttelemassa lääkärillä.. Hän voi järjestää itselleen vaikka oman yksiön, jos perhe-elämä ei maistu ja normaalit elämisen äänet ketuttavat. Veikkaan, että hänellä on nyt joku yliherkkyys ja se ei ole teidän vika.
Voit luvata, että olette hiljaa vaikka klo 21-21:30 lähtien, mutta sitä ennen normaali elämä on sallittua. Äänipiikit ovat rasittavia, mutta tasainen hyrinä ja puheenpulputus on ok.
Yliherkälle ei ole mikään meteli ok, ei etenkään puhe. Jos isä tarvitsee enemmän unta, niin muun perheen pitää ymmärtää, että sitä isää ei valvoteta tahallaan. Isä metelöi vastaavasti tahallaan aamulla, koska häntä on tahallaan valvotettu. Perhe-elämä maistuu huomattavasti paremmin, kun saa nukkua tarpeeksi. Isällähän voi kestää nukahtaa, että vaikka menisi kahdeksalta nukkumaan, saattaa nukahtaa vasta yhdeksän tienoilla ja herätä mahdollisesti yöllä. Minä en ainakaan nukahda koskaan samantien kun pää osuu tyynyyn, vaan nukahtamiseen menee juurikin tuo tunti ja yöllä herään sekä vessaan että vauvan takia useamman kerran yössä, joten pakko mennä aikaisin nukkumaan, että saa nukuttua, kun aamua ei voi venyttää lapsen takia.
Meillä on tuo samauniongelma niin päin, että minä haluan nukkumaan klo 21.30 - 22.00 välillä, mutta mies valvoo ja valvoi melkein koko kesälomansa, eli 4 viikkoa putkeen jonnekin kahteentoista tietokoneella rapistamassa näppäimistöä. Lopputuloksena minulla on neljän viikon univelka ja nyt sitä lasta pitää hoitaa vielä ihan yksin kaikki päivät. Makkarin oven läpi kuuluu kaikki äänet ja raoista näkyy valot ja kun miehen näyttö on ovesta nähden vastakkaisella seinällä, kaikki videoiden välkkeet näkyy makkariin. Monien itkupotkuraivarien jälkeen mies lopetti pelaamisen yöllä, mutta katsoo muiden pelaamista, joten valoa välkkyy koko ajan makkarissakin ja kun sitä pelaamista joutuu katsomaan/kuuntelemaan jotain 6-16h päiväsaikaan, en kestä sitä yhtään yöllä.
Monesti ollaan riidelty, kun mies ei anna minun nukkua rauhassa, eikä tule edes kompromissina nukkumaan vaikka 22.30. On herättänyt nukkumassa olevan vauvankin raivoamisellaan, koska ei siis edes kuiskaa yöllä vaan alkaa huutaa kurkkusuorana, että häntä ei komennella, vaikka minä kuiskaamalla anelisin olemaan hiljaa. Meillä kun on tosiaan se vauva, joka herää yöllä syömään ja itkemään hampaitaan ja aamulla nousee säännöllisesti ylös, niin ei sen miehenkään kannata valvoa, kun katkonaiset unet tulee kaikille. Lisäksi olen raskaana, joten väsyttää muutenkin mutta ei mies ymmärrä millainen rasitus kropalle on olla raskaana ja imettää samaan aikaan, ettö sitä unta oikeasti tarvitsisi enemmän kuin normaalisti, mutta nyt menee päivät ihan sumussa miehen takia, kun ei kuulemma nukuta niin aikaisin, mutta sitten kun tulee nukkumaan, nukahtaa alle vartissa kuitenkin samaan aikaan kun minä valvon sen tunnin ja mahdollisesti vielä pidempään ukon kuorsausta kuunnellen...
Joo, ihan vain oman terveyden vuoksi ero on mielessä. Loputon unettomuus miehen itsekkyyden vuoksi saa elämän hujahtamaan ohi sumussa, mistä kärsii sekä äiti että lapsi, joka ei saa äidiltä tarpeeksi huomiota, kun en vain jaksa jokaiseen itkuun reagoida.
Voisiko miehesi hoitaa vauvaa ensimmäisen heräämisen aikana? Vaikka ei tietenkään, kun pitää saada pelata kerrankin rauhassa.
Herkkäunista ei tajua, jos ei itse ole herkkäuninen.
Minä olin aina hyväuninen, mutta astmalapsen kanssa valvottuani vuosikausia menetin kykyni nukkua ja kun opin nukkumaan, en edelleenkään osaa nukkua hyvin.
Kaikkein rasittavinta on se, että jos on nukahtanut illalla ja sitten herää, ei todellakaan nuku enää koko yönä!
Siksi meillä vanhin teini majailee alakerrassa, koska hänellä on nyt ihan erilainen rytmi. Nuorempi menee sinne, jos haluaa hillua illalla. Pesee siellä hampaatkin ja käy vessassa ja tulee sitten yläkertaan hiljaa. Siihne en herää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ehkä vähän eri asia kun lapsi on jo 16-vuotias, eikä sinänsä tarvitse mitään iltapuuhien vahtimisia, mutta erilaiset rytmit kyllä häiritsee. Minä olen iltatorkku ja hän -virkku. Ymmärrettävästi haluaisi näin lomalla olla ulkona myöhään, mutta en kuitenkaan voi nukkua ennen kuin hän tulee, korvatulpat eivät siis ratkaise sitä ongelmaa, että haluan huolehtia että varmasti tulee kotiin. Kamalaa olisi herätä yöllä ja tajuta ettei olekaan tullut kotiin, jos jotain on sattunut. Mulle sopivin uniaika on 21, mutta toisaalta en mitenkään raaski tuon ikäistä pakottaa kotiin tulemaan tuohon mennessä kesäiltoina. Niinpä olen joutunut venyttämään omaa nukkumaanmenoaikaani, mutta herätys on joka tapauksessa klo 5, että aamulla väsyttää kyllä... Hankalaa, olen miettinyt miten muissa teinien perheissä nämä asiat hoituu.
Tietenkin häntä keljuttaa kun tietenkin "kaikki muut saa olla ulkona niin myöhään kuin haluaa" (...).
Katkaiset napanuoran ja nukut tai sit pyydät hänet kotiin yhdeksäksi. Oletko kuullut vanhemmuudesta koskaan?
Erikoinen vastaus. Kyllä minäkin haluan, että omat 16 ja 17 -vuotiaani kotiin tulevat turvallisesti vaikka saavatkin olla myöhempään ulkona eikä sillä ole minkään 'napanuoran' kanssa tekemistä vaan ihan tavallista huolehtivaa vanhemmuutta mielestäni.
Monilla 16- 17-vuotiailla on poika- ja tyttökaverit joiden luona viettävät aikaa ja nukkuvatkin. Eivät tule aina kotiin nukkumaan.
Ymmärrän, että on itselle turvallinen olo kun nuoret tulevat ajoissa kotiin, mutta en oikein osaa ajatella tuonikäisille ennen puoltayötä kotiintuloaikaa kesällä.
Vaikka ei ole seurusteluakaan niin muistattehan omasta nuoruudesta miten kivaa oli olla kaverien kanssa. Mitä tiukemmat on säännöt sitä enemmän tulee kiusauksia niitä rikkoa.
Kannattaa antaa omaa vapautta ja luottoa, sopivasti. Ja muistaa omaa nuoruuttaan.
Jos ei ole mikään ongelmanuori, sitä hän tuskin tässä tapauksessa on.
Onko mies lasten isä ? No oli tai ei, niin kyllä tuo on silkkaa kiusantekoa kaikilta osapuolilta.
Jotain rotia siihen hommaan on saatava. Mies saa mennä nukkumaan kahdeksalta. Silloin hän sammuttaa valot, laittaa korvatulpat ettei vähäinen meteli häiritse ja lapset alkavat olla sen jälkeen hiljempaa, vaikka eivät vielä nukkuisikaan. Kai kouluikäiset jo osaavat olla hetken hiljaa vaikka mikä A olisi.
Aamuksi mies etsii kaiken valmiiksi niin, että ei tarvitse rampata edestakaisin etsimässä jotain makuuhuoneesta, jossa joku muu vielä nukkuu. Jos on pakko jotain hakea, käyttää sitten otsalamppua ja hiipii hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miehesi tarvitsee 10 tunnin unet? Olisikohan aika käydä juttelemassa lääkärillä.. Hän voi järjestää itselleen vaikka oman yksiön, jos perhe-elämä ei maistu ja normaalit elämisen äänet ketuttavat. Veikkaan, että hänellä on nyt joku yliherkkyys ja se ei ole teidän vika.
Voit luvata, että olette hiljaa vaikka klo 21-21:30 lähtien, mutta sitä ennen normaali elämä on sallittua. Äänipiikit ovat rasittavia, mutta tasainen hyrinä ja puheenpulputus on ok.
Yliherkälle ei ole mikään meteli ok, ei etenkään puhe. Jos isä tarvitsee enemmän unta, niin muun perheen pitää ymmärtää, että sitä isää ei valvoteta tahallaan. Isä metelöi vastaavasti tahallaan aamulla, koska häntä on tahallaan valvotettu. Perhe-elämä maistuu huomattavasti paremmin, kun saa nukkua tarpeeksi. Isällähän voi kestää nukahtaa, että vaikka menisi kahdeksalta nukkumaan, saattaa nukahtaa vasta yhdeksän tienoilla ja herätä mahdollisesti yöllä. Minä en ainakaan nukahda koskaan samantien kun pää osuu tyynyyn, vaan nukahtamiseen menee juurikin tuo tunti ja yöllä herään sekä vessaan että vauvan takia useamman kerran yössä, joten pakko mennä aikaisin nukkumaan, että saa nukuttua, kun aamua ei voi venyttää lapsen takia.
Meillä on tuo samauniongelma niin päin, että minä haluan nukkumaan klo 21.30 - 22.00 välillä, mutta mies valvoo ja valvoi melkein koko kesälomansa, eli 4 viikkoa putkeen jonnekin kahteentoista tietokoneella rapistamassa näppäimistöä. Lopputuloksena minulla on neljän viikon univelka ja nyt sitä lasta pitää hoitaa vielä ihan yksin kaikki päivät. Makkarin oven läpi kuuluu kaikki äänet ja raoista näkyy valot ja kun miehen näyttö on ovesta nähden vastakkaisella seinällä, kaikki videoiden välkkeet näkyy makkariin. Monien itkupotkuraivarien jälkeen mies lopetti pelaamisen yöllä, mutta katsoo muiden pelaamista, joten valoa välkkyy koko ajan makkarissakin ja kun sitä pelaamista joutuu katsomaan/kuuntelemaan jotain 6-16h päiväsaikaan, en kestä sitä yhtään yöllä.
Monesti ollaan riidelty, kun mies ei anna minun nukkua rauhassa, eikä tule edes kompromissina nukkumaan vaikka 22.30. On herättänyt nukkumassa olevan vauvankin raivoamisellaan, koska ei siis edes kuiskaa yöllä vaan alkaa huutaa kurkkusuorana, että häntä ei komennella, vaikka minä kuiskaamalla anelisin olemaan hiljaa. Meillä kun on tosiaan se vauva, joka herää yöllä syömään ja itkemään hampaitaan ja aamulla nousee säännöllisesti ylös, niin ei sen miehenkään kannata valvoa, kun katkonaiset unet tulee kaikille. Lisäksi olen raskaana, joten väsyttää muutenkin mutta ei mies ymmärrä millainen rasitus kropalle on olla raskaana ja imettää samaan aikaan, ettö sitä unta oikeasti tarvitsisi enemmän kuin normaalisti, mutta nyt menee päivät ihan sumussa miehen takia, kun ei kuulemma nukuta niin aikaisin, mutta sitten kun tulee nukkumaan, nukahtaa alle vartissa kuitenkin samaan aikaan kun minä valvon sen tunnin ja mahdollisesti vielä pidempään ukon kuorsausta kuunnellen...
Joo, ihan vain oman terveyden vuoksi ero on mielessä. Loputon unettomuus miehen itsekkyyden vuoksi saa elämän hujahtamaan ohi sumussa, mistä kärsii sekä äiti että lapsi, joka ei saa äidiltä tarpeeksi huomiota, kun en vain jaksa jokaiseen itkuun reagoida.
Hanki unimaski, niin ei näy välkkeet ja valot.
Voisinkin hankkia, mutta tässä vaiheessa v*tuttaa jo se pelkästään tuo asenne, että pelit on perhe-elämää tärkeämpiä ja että mies laittaa aina omat tarpeet ensin, ei koskaan muiden (eikä varsinkaan minun) tarpeita. Vauvalta ei vaihda vaippaa, kun on peli kesken, ja minä en saa nukkua kun pitää pelata ja istua koneeööa yölläkin, vaikka on jo ollut koneella 12-16 h, eli melkein koko hereilläoloajan.
Ei työssäkäyvän aikuisen perheenisän kuulu elää pelkästään niin kuin itse haluaa, vaan pitäisi elää sen perheen kanssa samassa rytmissä perheen tarpeet huomioiden. Jos ei siihen pysty, voi minun puolesta kantaa itsensä ja sen koneensa eri osoitteeseen, että saadaan lapsen kanssa nukkua. Tosiaan kun mies on monesti herättänyt lapsenkin alkamalla huutaa yöllä tai aloittaa kolistelemaan keittiössä, kun ei voi iltapalaakaan syödä ennen kuin mennään nukkumaan. Ei siis terrorisoi enää vain minua, vaan myös pientä vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miehesi tarvitsee 10 tunnin unet? Olisikohan aika käydä juttelemassa lääkärillä.. Hän voi järjestää itselleen vaikka oman yksiön, jos perhe-elämä ei maistu ja normaalit elämisen äänet ketuttavat. Veikkaan, että hänellä on nyt joku yliherkkyys ja se ei ole teidän vika.
Voit luvata, että olette hiljaa vaikka klo 21-21:30 lähtien, mutta sitä ennen normaali elämä on sallittua. Äänipiikit ovat rasittavia, mutta tasainen hyrinä ja puheenpulputus on ok.
Voipi olla se kuuluisa uniapnea!
Nukuttaa mutta on aina väsynyt kun/koska uni ei ole palauttavaa.
Lääkäriin!
Voihan se sitäkin olla, ja tuon takia hänet voisi paremmin saadakin lääkäriin, mutta hän on monesti sanonut, että valvoo yöllä stressin vuoksi ja miettii jotain ikivanhoja juttuja. Hän on niitä ihmisiä, joiden mielestä "kallonkutistajat" on vain hulluja varten ja kaikki mielenterveyden ongelmat on noloja, eikä halua puhua ongelmistaan.
Mä kyllä ymmärrän isää. Nukkumaan pitää mennä silloin kun on "uni-ikkuna" joka kestää n. 10-15 min. Jos ei pääse niin unen tulo viivästyy parilla tunnilla. Ei paljoa naurata jos ei saa nukkua ikinä riittävästi. Eikä kaikkea melua tai edes puhetta eristä korvatulpatkaan. Mua huono unisena ainakin häiritsee ihan kaikki äänet. Ja ainakin meidän perheessä lapset meni nukkumaan silloin kuin niin sanottiin, eikä silloin kun halusivat.
Yliherkälle ei ole mikään meteli ok, ei etenkään puhe. Jos isä tarvitsee enemmän unta, niin muun perheen pitää ymmärtää, että sitä isää ei valvoteta tahallaan. Isä metelöi vastaavasti tahallaan aamulla, koska häntä on tahallaan valvotettu. Perhe-elämä maistuu huomattavasti paremmin, kun saa nukkua tarpeeksi. Isällähän voi kestää nukahtaa, että vaikka menisi kahdeksalta nukkumaan, saattaa nukahtaa vasta yhdeksän tienoilla ja herätä mahdollisesti yöllä. Minä en ainakaan nukahda koskaan samantien kun pää osuu tyynyyn, vaan nukahtamiseen menee juurikin tuo tunti ja yöllä herään sekä vessaan että vauvan takia useamman kerran yössä, joten pakko mennä aikaisin nukkumaan, että saa nukuttua, kun aamua ei voi venyttää lapsen takia.
Meillä on tuo samauniongelma niin päin, että minä haluan nukkumaan klo 21.30 - 22.00 välillä, mutta mies valvoo ja valvoi melkein koko kesälomansa, eli 4 viikkoa putkeen jonnekin kahteentoista tietokoneella rapistamassa näppäimistöä. Lopputuloksena minulla on neljän viikon univelka ja nyt sitä lasta pitää hoitaa vielä ihan yksin kaikki päivät. Makkarin oven läpi kuuluu kaikki äänet ja raoista näkyy valot ja kun miehen näyttö on ovesta nähden vastakkaisella seinällä, kaikki videoiden välkkeet näkyy makkariin. Monien itkupotkuraivarien jälkeen mies lopetti pelaamisen yöllä, mutta katsoo muiden pelaamista, joten valoa välkkyy koko ajan makkarissakin ja kun sitä pelaamista joutuu katsomaan/kuuntelemaan jotain 6-16h päiväsaikaan, en kestä sitä yhtään yöllä.
Monesti ollaan riidelty, kun mies ei anna minun nukkua rauhassa, eikä tule edes kompromissina nukkumaan vaikka 22.30. On herättänyt nukkumassa olevan vauvankin raivoamisellaan, koska ei siis edes kuiskaa yöllä vaan alkaa huutaa kurkkusuorana, että häntä ei komennella, vaikka minä kuiskaamalla anelisin olemaan hiljaa. Meillä kun on tosiaan se vauva, joka herää yöllä syömään ja itkemään hampaitaan ja aamulla nousee säännöllisesti ylös, niin ei sen miehenkään kannata valvoa, kun katkonaiset unet tulee kaikille. Lisäksi olen raskaana, joten väsyttää muutenkin mutta ei mies ymmärrä millainen rasitus kropalle on olla raskaana ja imettää samaan aikaan, ettö sitä unta oikeasti tarvitsisi enemmän kuin normaalisti, mutta nyt menee päivät ihan sumussa miehen takia, kun ei kuulemma nukuta niin aikaisin, mutta sitten kun tulee nukkumaan, nukahtaa alle vartissa kuitenkin samaan aikaan kun minä valvon sen tunnin ja mahdollisesti vielä pidempään ukon kuorsausta kuunnellen...
Joo, ihan vain oman terveyden vuoksi ero on mielessä. Loputon unettomuus miehen itsekkyyden vuoksi saa elämän hujahtamaan ohi sumussa, mistä kärsii sekä äiti että lapsi, joka ei saa äidiltä tarpeeksi huomiota, kun en vain jaksa jokaiseen itkuun reagoida.