Lue keskustelun säännöt.
Lopetin vähäisenkin seksin avioliitossani - ja voin nyt PALJON paremmin
01.08.2021 |
Olen 37-vuotias mies ja elänyt vakituisessa parisuhteessa saman naisen kanssa kohta 20 vuotta. Viimeiset kymmenen vuotta tarpeemme seksin saralla ovat vaimoni kanssa olleet hyvinkin erilaiset. Seksiä olemme harrastaneet noin kerran kuukaudessa, käytännössä silloin kuin hän on seksiä halunnut. Silloin kun seksiä on, se on aina ollut hyvin intohimoista ja hyvää. Vaimoni on myös siunattu kyvyllä saada hyvin helposti orgasmeja.
Asiasta ollaan keskusteltu avoimesti vuosikaudet ja asiaan ollaan yritetty saada muutosta ihan seksuaali- ja parisuhdeterapiaa myöten. Vaimoni on myös usein sanonut vilpittömästi "haluavansa haluta enemmän". Tämä ei ole kuitenkaan onnistunut, koska vaimoni libido on hyvin herkkä kaikille stressitekijöille ja katoaa pienimmästäkin häiriötekijästä. Hän on myös sanonut, että hän ei käytännössä ajattele seksiä koskaan muulloin kuin sitä harrastaessaan (kun taas itse ajattelen päivittäin paljonkin).
Vuosikaudet olen toivonut, uskonut ja joka kerta pettynyt. Joskus on saattaut käydä niin, että kaksi seksikertaa on sattunut lyhyen ajan sisään ja hetken olen jo uskonut, että tilanne muuttuu - kunnes taas on seurannut viikkokausien tauko. MUTTA: Tänä kesänä olen viimein sisäistänyt, että tämä asia ei tule tässä parisuhteessa paremmaksi muuttumaan. Olen myös hyväksynyt, että suhteemme seksiin on vaimon kanssa hyvin, hyvin erilainen ja tarvitsemme sitä hyvin erilainen määrän voidaksemme hyvin. Tämä oivallus on vapauttanut minut. En enää toivo mitään seksielämältä enkä ole itsekään enää kuukausiin tehnyt asian suhteen minkäänlaisia aloitteita. Edellisen kerran olemme harrastaneet seksiä huhtikuussa.
Käsittämätöntä kyllä, vointini on parantunut merkittävästi tämän muutoksen myötä. En enää ole katkera vaimolle enkä kiukkuinen ainaisista pettymyksistä, vaan osaan paremmin nähdä hänen muut ihanat puolensa. Nyt ei myöskään toiveet seksikerran jälkeen herää turhaan eikä näin ollen tule uusia pettymyksiä.
Olisi mielenkiintoista kuulla, onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia!
Kommentit (61)
Mene nussimaan. Vai oletko joku tuhkamuna??? No siinä tapauksessa ymmärrän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä! Sama muuten täällä..
Paljon onnellisempi,elämässä on paljon muutakin kun ajatella..yöt nukutaan hyvin! Hyvä sinä
Mitaliako odotat? Tuskinpa seksi on itsellesikään erityisen tärkeää jos olet sen valmis tuossa iässä lopettamaan kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä syystä en ole parisuhteessa. Seksi on minulle aivan mitättömän vähäpätöinen asia. Se ei tunnu juuri miltään, enkä koskaan spontaanisti ajattele sitä. Joskus jostain elokuvasta tms tulee hetkeksi mieleen, ehkä kerran vuodessa. Tietäisin olevani jatkuva pettymys mahdolliselle puolisolleni, joten olen vain yksin. Olisi kamalaa olla se vaimo jonka vuoksi mies on luopunut itselleen mieluisasta asiasta.
Se että ap ei ole enää kiukkuinen ja katkera vaimolle ei ainakaan vähennä heidän seksiään tai huononna heidän suhdettaan. Joku vois jopa arvella, että päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä samanlaisessa tilanteessa; 20-vuotta suhdetta takana, olen 35-vuotias haluton vaimo. Haluttomuuteni syynkin tiedän; kaipaisin hellyyttä (ei seksiin johtavaa,) kauniita sanoja, arvostusta, jne.
Näitä olen pyytänyt, mutta en tule saamaan. Itse hoidin oman tonttini tässä suhteessa kunnes pari vuotta sitten lopetin. Nyt kai vaan odotan, en tiedä mitä, ihmettä?
Vatuiksi menee, sanon mun sanoneen. Toisen haluttomuuteen turtuu ja hetkellisesti alkaa luulemaan että pärjää ihan hyvin ilmankin. Ja sitten se iskee päin naamaa. Pahimmassa tapauksessa jonkun toisen kanssa. Meillä kävi osittain näin, tosin ihmeen kaupalla olen saanut kanavoitua energian puolisoon ja heräteltyä puolisonkin halut uudelleen. Mutta tunteet sitä haudatun intohimon uudelleen herättänyttä ihmistä kohtaan ei vaan kuole vaikka mitä tekisin. Saa nähdä miten tässä käy.
Mutta en siis suosittele tuudittautumaan siihen, että tuollainen kumppanin haluttomuuden myötä tuleva oman seksuaalisuuden talviuni olisi ikuinen olotila. Ja samat sanat niille haluttomille, jotka huokaisee helpotuksesta kun vonkaus loppuu ja kuvittelee että nyt se puoliso alistui kiltisti loppuelämän selibaattiin. Ehkä, ehkäpä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vatuiksi menee, sanon mun sanoneen. Toisen haluttomuuteen turtuu ja hetkellisesti alkaa luulemaan että pärjää ihan hyvin ilmankin. Ja sitten se iskee päin naamaa. Pahimmassa tapauksessa jonkun toisen kanssa. Meillä kävi osittain näin, tosin ihmeen kaupalla olen saanut kanavoitua energian puolisoon ja heräteltyä puolisonkin halut uudelleen. Mutta tunteet sitä haudatun intohimon uudelleen herättänyttä ihmistä kohtaan ei vaan kuole vaikka mitä tekisin. Saa nähdä miten tässä käy.
Mutta en siis suosittele tuudittautumaan siihen, että tuollainen kumppanin haluttomuuden myötä tuleva oman seksuaalisuuden talviuni olisi ikuinen olotila. Ja samat sanat niille haluttomille, jotka huokaisee helpotuksesta kun vonkaus loppuu ja kuvittelee että nyt se puoliso alistui kiltisti loppuelämän selibaattiin. Ehkä, ehkäpä ei.
Mjoo. Ap ei kerro miten hän seksihalunsa sitten hoitelee. Onko heillä jokin järjestely vai onko kyse loppuiän sooloseksiin siirtymisestä. Vähän jää tarina kesken.
Kyllä 37v miehellä jo testosteronitasot alkaa laskea muutenkin, ei tee niin tiuhaan mielikään seksiä. Tilanne "helpottuu" koko ajan, kun ikää tulee lisää. Naisilla taas usein käy toisin päin, halut kasvaa kun ikääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että ap ei ole enää kiukkuinen ja katkera vaimolle ei ainakaan vähennä heidän seksiään tai huononna heidän suhdettaan. Joku vois jopa arvella, että päinvastoin.
No jos heillä on ollut seksiä viimeksi huhtikuussa, niin ei se ole tainnut lisätäkään.
Mutta palstan mielestähän seksi on muutenkin turha rasite, joten mikäs siinä. Jokainen tyylillään.
Minä olen vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Kyllästyin jatkuvaan "vonkaamiseen" ja torjutuksi tulemiseen, joten lopetin sen kokonaan. Viimeisen puolentoista vuoden aikana seksiä on ollut kerran ja parin vuoden ajan sitä ennen noin pari kertaa vuodessa. Tosin en ole ihan tyytyväinen tilanteeseen ja toivon, että vuoden päästä kun tämän erittäin stressaava elämäntilanne menee ohi, niin seksielämä piristyy. Jos ei, niin ero on erittäin varteenotettava vaihtoehto, tai tarpeiden tyydyttäminen muualla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettymykset loppuvat, kun ei ole enää odotuksia. Tein itse myös näin ja samalla päätin, että jos seksikerrasta on kulunut yli neljä kuukautta, tartun heti tilaisuuteen vieraan kiinnostavan naisen osoittaessa kiinnostusta. Liitto tietysti kariutui, kun aidan takana ruoho oli vihreämpää,mutta hyvä niin.
Sori pilata ilosi ap, mutta vaimosi on näytellyt nuo nopeat orkut että saa aktin mahdollisimman lyhyeksi. Olen itsekin tehnyt joskus niin.
Ja todennäköisesti sihde päättyy teillä siihen että vaimosi rakastuu intohimoisesti toiseen mieheen koska kokee vapautuneensa sinun mielenkiinnostasi.
Alahan katsella uutta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Kyllästyin jatkuvaan "vonkaamiseen" ja torjutuksi tulemiseen, joten lopetin sen kokonaan. Viimeisen puolentoista vuoden aikana seksiä on ollut kerran ja parin vuoden ajan sitä ennen noin pari kertaa vuodessa. Tosin en ole ihan tyytyväinen tilanteeseen ja toivon, että vuoden päästä kun tämän erittäin stressaava elämäntilanne menee ohi, niin seksielämä piristyy. Jos ei, niin ero on erittäin varteenotettava vaihtoehto, tai tarpeiden tyydyttäminen muualla...
Vastaavassa tilanteessa tein samoin ja lisäksi erosimme. Sitten kelpasi taas seksi hetken.
Nyt on uusi suhde ja olo on kuin nuorena ensirakkauden kanssa, seksiä ja läheisyyttä riittää.
Täälläkin on suhteellisen vähän seksiä, noin kerran kuukaudessa tai parissa viime aikoina. Vaimon halut katoaa kaikesta mahdollisesta ja käytännössä sopivia aikoja on n. 2 kertaa kuukaudessa hormonikierron herättäessä himoja. Eli jos näiden aikaan sattuu mitään vastoinkäymistä (ja melkein aina sattuu jotain) niin sitten ei tule seksiäkään. Tai sitten masturboidaan kumpikin tahoillamme himot pois toisen tietämättä tai arvatessa että niin se ehkä menee, helpommin ja nopeammin.
Tämä tietenkin luo riskin suhteessamme, ajatukseni harhailevat joskin tunteeni ovat vielä pysyneet hallinnassa... mutta olkoon sitten niin, jos kestän tämän näin niin kestän, jos jotain muuta tapahtuu tapahtukoon, en jaksa alkaa asiasta vaimon kanssa enempää vääntämään enää enkä haluakaan painostaa.
Uskokaa tai älkää, mutta tuo ap:n taktiikka voi toimia. Ainakin itsellä on viimeiset puoli vuotta toiminut. Ja sitä ennen oli juurikin se kymmenkunta vuotta jatkuvaa vääntöä. Itselläkään ei libido enää kovin korkea ole, joten jos pari kertaa viikossa masturboi jaksaa hyvin iltasin rouvan kanssa telkkaria katella kiukuttelematta :)
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin on suhteellisen vähän seksiä, noin kerran kuukaudessa tai parissa viime aikoina. Vaimon halut katoaa kaikesta mahdollisesta ja käytännössä sopivia aikoja on n. 2 kertaa kuukaudessa hormonikierron herättäessä himoja. Eli jos näiden aikaan sattuu mitään vastoinkäymistä (ja melkein aina sattuu jotain) niin sitten ei tule seksiäkään.
JUURI kuin minä!! Olen juuri se nainen, joka seksikerran jälkeen ihmettelee, miksi tätä ihanuutta ei harrasta useammin, ja sitten se taas unohtuu....
Aha. Kuulostaa hauskalta loppuelämältä, mutta kukin tavallaan. Vai jätitkö kertomatta, että hankitpillun nykyään muualta.