Mitä tehdä kun yli 70v äitini nyrpistelee kaikelle meillä käydessään?

Äiti: "Onpa teillä rumat verhot"

Sinä: "Perennat on kukkineet tänä vuonna poikkeuksellisen hyvin"

Äiti: "Hirveä tuo sohvakin"

Sinä: "Pitäisiköhän laittaa tänään iltapalaksi pannukakkuja vai vispipuuroa"

jne. jne. 

Ei se kauaa jaksa, kun et noteeraa ilkeilyä. 

Jinkojanko kirjoitti:

Ettei ole mitään muistisairautta jtn ??silloin kaikki negaa.Kyllähän äidin kanssa pitää tulla toimeen haukkukoon ketä haluaa.Älä tee mitään sano vaan jaa..puhumalla sano kuule äiti tää on nykyaikaa.Ei omia sukul.voi vaan valita tai en suututtaisi.Kyllä jos äidil ikinä tommosia oireita negat.ollut ikäänkin noin paljon..ikäihmisille tulee pelkoja jne.Harhoja ties mitä..Ei missään nimessä pidä pahoittaa äidin mieltä.Olispa oma äiti isä vielä täällä..

Miksi? Siis miksi oikeasti pitää tulla tökerön mänttipään kanssa ”toimeen”?

Vierailija kirjoitti:

Äiti: "Onpa teillä rumat verhot"

Sinä: "Perennat on kukkineet tänä vuonna poikkeuksellisen hyvin"

Äiti: "Hirveä tuo sohvakin"

Sinä: "Pitäisiköhän laittaa tänään iltapalaksi pannukakkuja vai vispipuuroa"

jne. jne. 

Ei se kauaa jaksa, kun et noteeraa ilkeilyä. 

Appeni: Kato nyt äiti (anoppi) miten kamala sohva, jankutijankuti 10 minuuttia.

Appeni: Mistä tommoset hirveät riekaleet. Ei oo taas mitään tajuttu, kaivaa mamma ne meidän vanhat vuodelta 1967. Jankuti ja kuti.

Ja jos yrittää puhua muusta, korottaa ääntä ja kalkatus vain jatkuu.

Usein vielä seuraavalla kerralla jatkaa sitä auoraan samasta kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti: "Onpa teillä rumat verhot"

Sinä: "Perennat on kukkineet tänä vuonna poikkeuksellisen hyvin"

Äiti: "Hirveä tuo sohvakin"

Sinä: "Pitäisiköhän laittaa tänään iltapalaksi pannukakkuja vai vispipuuroa"

jne. jne. 

Ei se kauaa jaksa, kun et noteeraa ilkeilyä. 

Appeni: Kato nyt äiti (anoppi) miten kamala sohva, jankutijankuti 10 minuuttia.

Appeni: Mistä tommoset hirveät riekaleet. Ei oo taas mitään tajuttu, kaivaa mamma ne meidän vanhat vuodelta 1967. Jankuti ja kuti.

Ja jos yrittää puhua muusta, korottaa ääntä ja kalkatus vain jatkuu.

Usein vielä seuraavalla kerralla jatkaa sitä auoraan samasta kohtaa.

Tuossa tapauksessa antaisin heidän jauhaa keskenään ja juttelisin itse mieheni ja lasteni kanssa ihan muista asioista. Toinen vaihtoehto mennä vaikka keittiöön puuhailemaan ja jättää kalkattajat viihdyttämään toisiaan. Kolmas ja paras vaihtoehto on pitää huoli, ettei ikinä ole kotona, kun kalkattajat saapuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti: "Onpa teillä rumat verhot"

Sinä: "Perennat on kukkineet tänä vuonna poikkeuksellisen hyvin"

Äiti: "Hirveä tuo sohvakin"

Sinä: "Pitäisiköhän laittaa tänään iltapalaksi pannukakkuja vai vispipuuroa"

jne. jne. 

Ei se kauaa jaksa, kun et noteeraa ilkeilyä. 

Appeni: Kato nyt äiti (anoppi) miten kamala sohva, jankutijankuti 10 minuuttia.

Appeni: Mistä tommoset hirveät riekaleet. Ei oo taas mitään tajuttu, kaivaa mamma ne meidän vanhat vuodelta 1967. Jankuti ja kuti.

Ja jos yrittää puhua muusta, korottaa ääntä ja kalkatus vain jatkuu.

Usein vielä seuraavalla kerralla jatkaa sitä auoraan samasta kohtaa.

Miksi vietät aikaa tuollaisten ihmisten kanssa`?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti: "Onpa teillä rumat verhot"

Sinä: "Perennat on kukkineet tänä vuonna poikkeuksellisen hyvin"

Äiti: "Hirveä tuo sohvakin"

Sinä: "Pitäisiköhän laittaa tänään iltapalaksi pannukakkuja vai vispipuuroa"

jne. jne. 

Ei se kauaa jaksa, kun et noteeraa ilkeilyä. 

Appeni: Kato nyt äiti (anoppi) miten kamala sohva, jankutijankuti 10 minuuttia.

Appeni: Mistä tommoset hirveät riekaleet. Ei oo taas mitään tajuttu, kaivaa mamma ne meidän vanhat vuodelta 1967. Jankuti ja kuti.

Ja jos yrittää puhua muusta, korottaa ääntä ja kalkatus vain jatkuu.

Usein vielä seuraavalla kerralla jatkaa sitä auoraan samasta kohtaa.

Tuossa tapauksessa antaisin heidän jauhaa keskenään ja juttelisin itse mieheni ja lasteni kanssa ihan muista asioista. Toinen vaihtoehto mennä vaikka keittiöön puuhailemaan ja jättää kalkattajat viihdyttämään toisiaan. Kolmas ja paras vaihtoehto on pitää huoli, ettei ikinä ole kotona, kun kalkattajat saapuvat. 

He puhuu päälle, seuraa perässä ja tulee kutsumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti: "Onpa teillä rumat verhot"

Sinä: "Perennat on kukkineet tänä vuonna poikkeuksellisen hyvin"

Äiti: "Hirveä tuo sohvakin"

Sinä: "Pitäisiköhän laittaa tänään iltapalaksi pannukakkuja vai vispipuuroa"

jne. jne. 

Ei se kauaa jaksa, kun et noteeraa ilkeilyä. 

Appeni: Kato nyt äiti (anoppi) miten kamala sohva, jankutijankuti 10 minuuttia.

Appeni: Mistä tommoset hirveät riekaleet. Ei oo taas mitään tajuttu, kaivaa mamma ne meidän vanhat vuodelta 1967. Jankuti ja kuti.

Ja jos yrittää puhua muusta, korottaa ääntä ja kalkatus vain jatkuu.

Usein vielä seuraavalla kerralla jatkaa sitä auoraan samasta kohtaa.

Tuossa tapauksessa antaisin heidän jauhaa keskenään ja juttelisin itse mieheni ja lasteni kanssa ihan muista asioista. Toinen vaihtoehto mennä vaikka keittiöön puuhailemaan ja jättää kalkattajat viihdyttämään toisiaan. Kolmas ja paras vaihtoehto on pitää huoli, ettei ikinä ole kotona, kun kalkattajat saapuvat. 

He puhuu päälle, seuraa perässä ja tulee kutsumatta.

Anna puhua ja poistu paikalta. Ei ole vaikeaa. 

Tuo on ihan turha sanonta, että toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Tämä ei ainakaan arvostelua lopeta. Se on sitten eri juttu jos jollekin vaan on ihan sama mitä hänelle sanotaan. Harvemmin vaan tällaisia ihmisiä tapaa. Ja yleensä henkilö joka arvostelee ei kestä itse minkäänlaista arvostelua. Elä siinä sitten kristillisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti: "Onpa teillä rumat verhot"

Sinä: "Perennat on kukkineet tänä vuonna poikkeuksellisen hyvin"

Äiti: "Hirveä tuo sohvakin"

Sinä: "Pitäisiköhän laittaa tänään iltapalaksi pannukakkuja vai vispipuuroa"

jne. jne. 

Ei se kauaa jaksa, kun et noteeraa ilkeilyä. 

Appeni: Kato nyt äiti (anoppi) miten kamala sohva, jankutijankuti 10 minuuttia.

Appeni: Mistä tommoset hirveät riekaleet. Ei oo taas mitään tajuttu, kaivaa mamma ne meidän vanhat vuodelta 1967. Jankuti ja kuti.

Ja jos yrittää puhua muusta, korottaa ääntä ja kalkatus vain jatkuu.

Usein vielä seuraavalla kerralla jatkaa sitä auoraan samasta kohtaa.

Tuossa tapauksessa antaisin heidän jauhaa keskenään ja juttelisin itse mieheni ja lasteni kanssa ihan muista asioista. Toinen vaihtoehto mennä vaikka keittiöön puuhailemaan ja jättää kalkattajat viihdyttämään toisiaan. Kolmas ja paras vaihtoehto on pitää huoli, ettei ikinä ole kotona, kun kalkattajat saapuvat. 

He puhuu päälle, seuraa perässä ja tulee kutsumatta.

Riittävän kauan, kun kohtelet kuin ilmaa, lopettavat. Tai sitten vain ovi kiinni nenän edestä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on ihan turha sanonta, että toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Tämä ei ainakaan arvostelua lopeta. Se on sitten eri juttu jos jollekin vaan on ihan sama mitä hänelle sanotaan. Harvemmin vaan tällaisia ihmisiä tapaa. Ja yleensä henkilö joka arvostelee ei kestä itse minkäänlaista arvostelua. Elä siinä sitten kristillisesti.

Myrkylliset ihmiset pois elämästä, niin elämä helpottuu huomattavasti. 

Kerro ap meille, millaista teillä sitten on. Jos äitisi on siisti ja hänellä on hyvä maku. Kaikki siis pitää puhtaana, järjestyksessä ja sisustaa kauniisti. Onko teillä kaikki sikin sokin , epäsiistiä ja tyylistä ei tietoakaan, niin äiti kokee itsensä niin läheiseksi , että naputtaa asioista.

Ei ole muuta mahdollisuutta, kuin sanoa , että meillä nyt on tällaista. Pysy poissa , jos et pysty olemaan arvostelematta. Pakko se on sanoa tai sitten kärsiä. Kumman valitset ap?

Itse en halua käydä toisen lapseni huushollissa ,kun siellä todella on suttaista ja paikat sekaisin. Toisella taas päinvastoin. Ihmisiä me äidit ja isätkin ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap meille, millaista teillä sitten on. Jos äitisi on siisti ja hänellä on hyvä maku. Kaikki siis pitää puhtaana, järjestyksessä ja sisustaa kauniisti. Onko teillä kaikki sikin sokin , epäsiistiä ja tyylistä ei tietoakaan, niin äiti kokee itsensä niin läheiseksi , että naputtaa asioista.

Ei ole muuta mahdollisuutta, kuin sanoa , että meillä nyt on tällaista. Pysy poissa , jos et pysty olemaan arvostelematta. Pakko se on sanoa tai sitten kärsiä. Kumman valitset ap?

Itse en halua käydä toisen lapseni huushollissa ,kun siellä todella on suttaista ja paikat sekaisin. Toisella taas päinvastoin. Ihmisiä me äidit ja isätkin ollaan.

Sillä sun lapsella on oikeus olla sellainen kuin on.

Minulla anoppila on törkeän likainen ja suttuinen.

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap meille, millaista teillä sitten on. Jos äitisi on siisti ja hänellä on hyvä maku. Kaikki siis pitää puhtaana, järjestyksessä ja sisustaa kauniisti. Onko teillä kaikki sikin sokin , epäsiistiä ja tyylistä ei tietoakaan, niin äiti kokee itsensä niin läheiseksi , että naputtaa asioista.

Ei ole muuta mahdollisuutta, kuin sanoa , että meillä nyt on tällaista. Pysy poissa , jos et pysty olemaan arvostelematta. Pakko se on sanoa tai sitten kärsiä. Kumman valitset ap?

Itse en halua käydä toisen lapseni huushollissa ,kun siellä todella on suttaista ja paikat sekaisin. Toisella taas päinvastoin. Ihmisiä me äidit ja isätkin ollaan.

Vaikka olisikin "sikin sokin, epäsiistiä ja tyylistä ei tietoakaan" niin sivistynyt ihminen ei sellaisesta huomauttele. Jättää menemättä. AP:n anoppi tulee vaan vähän väliä käymään ja valittamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti: "Onpa teillä rumat verhot"

Sinä: "Perennat on kukkineet tänä vuonna poikkeuksellisen hyvin"

Äiti: "Hirveä tuo sohvakin"

Sinä: "Pitäisiköhän laittaa tänään iltapalaksi pannukakkuja vai vispipuuroa"

jne. jne. 

Ei se kauaa jaksa, kun et noteeraa ilkeilyä. 

Appeni: Kato nyt äiti (anoppi) miten kamala sohva, jankutijankuti 10 minuuttia.

Appeni: Mistä tommoset hirveät riekaleet. Ei oo taas mitään tajuttu, kaivaa mamma ne meidän vanhat vuodelta 1967. Jankuti ja kuti.

Ja jos yrittää puhua muusta, korottaa ääntä ja kalkatus vain jatkuu.

Usein vielä seuraavalla kerralla jatkaa sitä auoraan samasta kohtaa.

Tuossa tapauksessa antaisin heidän jauhaa keskenään ja juttelisin itse mieheni ja lasteni kanssa ihan muista asioista. Toinen vaihtoehto mennä vaikka keittiöön puuhailemaan ja jättää kalkattajat viihdyttämään toisiaan. Kolmas ja paras vaihtoehto on pitää huoli, ettei ikinä ole kotona, kun kalkattajat saapuvat. 

He puhuu päälle, seuraa perässä ja tulee kutsumatta.

Riittävän kauan, kun kohtelet kuin ilmaa, lopettavat. Tai sitten vain ovi kiinni nenän edestä. 

Olisikin noin helppoa. Jotkut ihmiset elävät siitä negaamisesta, ja kun niille antaa tilaa niin ne kyllä täyttää sen mielellään.

"Äiti hei, mä en jaksa kuunnella tuollaista omassa kodissani. Jos sä et tykkää täällä olla, niin voit lähteä pois. Mulla on myös oikeus olla rauhassa omassa kodissani, eli jos sä aiot vielä jatkaa tuota, niin mä joudun pyytämään että sä poistut. Mä tykkäisin että sä kävisit täällä, mutta se ei ole mahdollista jos aiot jatkaa arvostelua."

Rauhallisesti mutta jämäkästi. Jos mutisee vastaan, toistat vaan että hänen käytöksensä on törkeää, etkä aio enää sietää sitä omassa kodissasi. Jos alkaa riitelemään tai syyttelemään sinua, käsket hänen lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti: "Onpa teillä rumat verhot"

Sinä: "Perennat on kukkineet tänä vuonna poikkeuksellisen hyvin"

Äiti: "Hirveä tuo sohvakin"

Sinä: "Pitäisiköhän laittaa tänään iltapalaksi pannukakkuja vai vispipuuroa"

jne. jne. 

Ei se kauaa jaksa, kun et noteeraa ilkeilyä. 

Appeni: Kato nyt äiti (anoppi) miten kamala sohva, jankutijankuti 10 minuuttia.

Appeni: Mistä tommoset hirveät riekaleet. Ei oo taas mitään tajuttu, kaivaa mamma ne meidän vanhat vuodelta 1967. Jankuti ja kuti.

Ja jos yrittää puhua muusta, korottaa ääntä ja kalkatus vain jatkuu.

Usein vielä seuraavalla kerralla jatkaa sitä auoraan samasta kohtaa.

"Mikko, mä lähden lenkille. Soittele sitten kun Kaisa ja Pertti ovat lähteneet"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti: "Onpa teillä rumat verhot"

Sinä: "Perennat on kukkineet tänä vuonna poikkeuksellisen hyvin"

Äiti: "Hirveä tuo sohvakin"

Sinä: "Pitäisiköhän laittaa tänään iltapalaksi pannukakkuja vai vispipuuroa"

jne. jne. 

Ei se kauaa jaksa, kun et noteeraa ilkeilyä. 

Appeni: Kato nyt äiti (anoppi) miten kamala sohva, jankutijankuti 10 minuuttia.

Appeni: Mistä tommoset hirveät riekaleet. Ei oo taas mitään tajuttu, kaivaa mamma ne meidän vanhat vuodelta 1967. Jankuti ja kuti.

Ja jos yrittää puhua muusta, korottaa ääntä ja kalkatus vain jatkuu.

Usein vielä seuraavalla kerralla jatkaa sitä auoraan samasta kohtaa.

Tuossa tapauksessa antaisin heidän jauhaa keskenään ja juttelisin itse mieheni ja lasteni kanssa ihan muista asioista. Toinen vaihtoehto mennä vaikka keittiöön puuhailemaan ja jättää kalkattajat viihdyttämään toisiaan. Kolmas ja paras vaihtoehto on pitää huoli, ettei ikinä ole kotona, kun kalkattajat saapuvat. 

He puhuu päälle, seuraa perässä ja tulee kutsumatta.

Riittävän kauan, kun kohtelet kuin ilmaa, lopettavat. Tai sitten vain ovi kiinni nenän edestä. 

Olisikin noin helppoa. Jotkut ihmiset elävät siitä negaamisesta, ja kun niille antaa tilaa niin ne kyllä täyttää sen mielellään.

Ei pidä antaa sitä tilaa. Juuri se ilmana kohtelu on sitä tilanviemistä. Vielä helpompi tapa on pistää välit poikki kokonaan. Mitä tahansa ei tarvitse sietää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti: "Onpa teillä rumat verhot"

Sinä: "Perennat on kukkineet tänä vuonna poikkeuksellisen hyvin"

Äiti: "Hirveä tuo sohvakin"

Sinä: "Pitäisiköhän laittaa tänään iltapalaksi pannukakkuja vai vispipuuroa"

jne. jne. 

Ei se kauaa jaksa, kun et noteeraa ilkeilyä. 

Appeni: Kato nyt äiti (anoppi) miten kamala sohva, jankutijankuti 10 minuuttia.

Appeni: Mistä tommoset hirveät riekaleet. Ei oo taas mitään tajuttu, kaivaa mamma ne meidän vanhat vuodelta 1967. Jankuti ja kuti.

Ja jos yrittää puhua muusta, korottaa ääntä ja kalkatus vain jatkuu.

Usein vielä seuraavalla kerralla jatkaa sitä auoraan samasta kohtaa.

Tuossa tapauksessa antaisin heidän jauhaa keskenään ja juttelisin itse mieheni ja lasteni kanssa ihan muista asioista. Toinen vaihtoehto mennä vaikka keittiöön puuhailemaan ja jättää kalkattajat viihdyttämään toisiaan. Kolmas ja paras vaihtoehto on pitää huoli, ettei ikinä ole kotona, kun kalkattajat saapuvat. 

He puhuu päälle, seuraa perässä ja tulee kutsumatta.

Riittävän kauan, kun kohtelet kuin ilmaa, lopettavat. Tai sitten vain ovi kiinni nenän edestä. 

Olisikin noin helppoa. Jotkut ihmiset elävät siitä negaamisesta, ja kun niille antaa tilaa niin ne kyllä täyttää sen mielellään.

Ei pidä antaa sitä tilaa. Juuri se ilmana kohtelu on sitä tilanviemistä. Vielä helpompi tapa on pistää välit poikki kokonaan. Mitä tahansa ei tarvitse sietää. 

Ilmana kohtelu on juuri sitä, ettei aseta rajoja = antaa tilaa. Sulla ei varmaankaan ole kokemusta sellaisista ihmisistä, jotka täyttää huoneen kuin puhallettu ilmapallo, ja litistyt seinää vasten, kuvaannollisesti. Siinä ei paljoa auta ilmana kohtelu, kun sulta ei edes odoteta reaktiota.

Tulee mieleen äitini. Äitini mielestä oikeaa elämää on asua omakotitalossa, olla aviossa ja kasvattaa lapsikatrasta.

Olen lapseton ja asun minikaksiossa. En enää viitsi kutsua kylään koska en jaksa loputonta arvostelua, enkä jaksa kun äiti tivaa että koskas on häät. Muutenkin äiti takertuu ihan ihme asioihin, ei riitä että koti on siisti. Parvekekukkia on liian vähän, parvekekalusteet on liian huonot, sisustus on liian väritön, osa astioista on kuivauskaapissa (johtuen tilan puutteesta) jne. En jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti: "Onpa teillä rumat verhot"

Sinä: "Perennat on kukkineet tänä vuonna poikkeuksellisen hyvin"

Äiti: "Hirveä tuo sohvakin"

Sinä: "Pitäisiköhän laittaa tänään iltapalaksi pannukakkuja vai vispipuuroa"

jne. jne. 

Ei se kauaa jaksa, kun et noteeraa ilkeilyä. 

Appeni: Kato nyt äiti (anoppi) miten kamala sohva, jankutijankuti 10 minuuttia.

Appeni: Mistä tommoset hirveät riekaleet. Ei oo taas mitään tajuttu, kaivaa mamma ne meidän vanhat vuodelta 1967. Jankuti ja kuti.

Ja jos yrittää puhua muusta, korottaa ääntä ja kalkatus vain jatkuu.

Usein vielä seuraavalla kerralla jatkaa sitä auoraan samasta kohtaa.

Tuossa tapauksessa antaisin heidän jauhaa keskenään ja juttelisin itse mieheni ja lasteni kanssa ihan muista asioista. Toinen vaihtoehto mennä vaikka keittiöön puuhailemaan ja jättää kalkattajat viihdyttämään toisiaan. Kolmas ja paras vaihtoehto on pitää huoli, ettei ikinä ole kotona, kun kalkattajat saapuvat. 

He puhuu päälle, seuraa perässä ja tulee kutsumatta.

Riittävän kauan, kun kohtelet kuin ilmaa, lopettavat. Tai sitten vain ovi kiinni nenän edestä. 

Olisikin noin helppoa. Jotkut ihmiset elävät siitä negaamisesta, ja kun niille antaa tilaa niin ne kyllä täyttää sen mielellään.

Ei pidä antaa sitä tilaa. Juuri se ilmana kohtelu on sitä tilanviemistä. Vielä helpompi tapa on pistää välit poikki kokonaan. Mitä tahansa ei tarvitse sietää. 

Ilmana kohtelu on juuri sitä, ettei aseta rajoja = antaa tilaa. Sulla ei varmaankaan ole kokemusta sellaisista ihmisistä, jotka täyttää huoneen kuin puhallettu ilmapallo, ja litistyt seinää vasten, kuvaannollisesti. Siinä ei paljoa auta ilmana kohtelu, kun sulta ei edes odoteta reaktiota.

No sittenhän voi antaa sen toisen vain papattaa ja tehdä omiaan. Jos siis mitenkään ei ole mahdollista sulkea sitä ihmistä kokonaan pois elämästään. Tuo mahdollista lähinnä työelämässä. Vapaa-ajalla voi ihan itse päättää kenen kanssa on tekemisissä ja kenen ei.