Huom te joita ärsyttää kaupoissa kiljuvat kakarat!

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:27"]

Tuo on kyllä paskapuhetta että lapsi ei ymmärtäisi mitään tekemäänsä!

Kyllä itse muistan jo lapsena (siis 3v ylöspäin) tajunneeni että elukoihinkin sattuu ja mikä on oikein/väärin, ja otti pattiin ikätoverit jotka kiusasi eläimiä ihan vaan JULMUUTTAAN.

Kyllä, lapset voi olla julmia kusipäitä jo lapsena, ihan asian tiedostaen. Joten turhaa mammojen selittelyä ettei lapsi muka tajuaisi, totta hitossa ne tajuaa ellei ole vajaaälyisiä.

Tuollainen kissaa pitkin asfalttia kiskova psykopaatti pitäisi kiskoa itse pitkin tietä niin tajuaisi, siis ihan oikeasti kun nämä julmimmat mulkut oppii vain kokemalla itse.

[/quote]

Entä jos vanhemmat ovat käskeneet ulkoiluttaa ja lapsi ei jaksa kantaa kissaa, pitääkö vain päästää irti vai istua tien reunaan kissan kanssa?Tuo ei ole välttämättä tahallista pahuutta kuten eläimen repiminen tai lyöminen tai muu satuttaminen.

Lukamatta ketjua läpi, oletan, että jokainen normaalilla järjellä varustettu aikuinen erottaa lapsen itkusta ja/tai kiljumisesta eri sävyjä. Onhan siinä vissi ero itkeekö taapero väsymystään vai onko se hädissään tai jotain muuta.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 09:31"]Se että on joskua ollut lapsi, ei tarkoita automaattisesti sitä että niistä on pakko pitää ja että on jotenkin outoa olla haluamatta niitä ja jopa vihata niitä.

Itseäni lapsissa eniten ärsyttää julmuus, etenkin eläimiä kohtaan. Vanhempi antaa pennun repiä lemmikkikoiraa korvista ja hännästä, mutta koira ei saa puolustautua mitenkään. Eilen näin kadulla lapsen joka raahasi kissaa talutushihnassa. Kissa oli helteestä pökerryksissä eikä jaksanut kävellä, mutta lapsi vain kiljaisi että "juostaan miisu!" ja alkoi juosta vetäen kissaa perässään niim että se raahautui asfaltilla. Ikinä en unohda miten se eläin huusi.
[/quote]
Etkä tehnyt mitään!? On aikuisten ihmisten tehtävä opettaa lapsille miten eläimiä kohdellaan. Aikuinen joka antaa vauvan/lapsen repiä lemmikkiä hännästä tms ei ymmärrä eläimestä sen enempää kuin lapsikaan, eikä kanna vastuuta lapsestakaan koska se eläin ihan oikeasti voi hermostua ja puolustautua puremalla.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 09:34"]

Puhumattakaan puhtaasta ilkeydestä kanssaihmisiä kohtaan. Kaupassa ollessani joku taapero meni käpälöimään ostoksiani ja heitti ne hihnan alkupäähän. Kaksi tuotetta piti vaihtaa ja lopulta sanoin penikalle että jos se vielä kerran koskee tavaroihin niin katkon siltä sormet. Lopetti välittömästi ja vaikeni.

[/quote]

Uhkasit katkaista taaperolta sormet?! Tuoko ei sitten ollut puhdasta ilkeyttä kanssaihmistä kohtaan?

Onko AP:lla omia lapsia ? ei ainakaan taapero/uhmaikäisiä. Ehkä nuorempia ja nyt tullaan tänne pätemään. Mitä sen äidin olisi pitänyt tehdä, antaa lapsen nousta seisomaan ja pudota kärrystä. Okei olis voinut sanoa nätisti ja joutua toistamaan sen 20 kertaa ja sittenkään se ei olisi mennyt jakeluun. äidin tiukka tiuskaisu ja istumaan laitto antoivat lapselle tarpeeksi selvän merkin että äiti on tosissaan ja se kävi pienen ihmisen sielun päälle, ei saanut tehdä niinkuin itse halusi vaan taas kerran äiti määräsi ja joutui pettymään. Mutta kun niin se maailma makaa, aikuiset määrää ja lapset tottelee. Jos joku kuvittelee saavansa lapset kasvatettua ilman käskyjä ja antamalla kaiken periksi niin onnea vaan yritykselle. Katsotaan mitä se lapsi on sitten aikuisena :) 

Lapsen huuto on hätähuutoa jos sitä retuutetaan tukasta jalat ilmassa ulos kaupasta. siihen saa ja pitääkin puuttua. Lapsen hätähuuto voi olla myös arka ja pelokas katse minkä se luo pahoinpitelevään vanhempaan ja lapsen ylikiltti toiminta ja liika vanhempien miellyttämisen halu. Lapset kasvaa, kokeilee rajojaan ja niitä rajoja pitää niille asettaa, ei ne muuten tiedä mikä on oikein ja mikä väärin.

Rakkautta ja rajoja. äidin pinnan palamista, suukkoja, Halauksia ja huutamista, kaiken uuden oppimista ja riemua onnistumisista ja suunnatonta, hallitsematonta surua pettymysten keskellä, ja lohduttavaa rakastavaa syliä. Siinä on vain osa taaperon ja leikki-ikäisen tuteiden skaalasta ennenkuin niitä oppii ja opetetaan rajoittamaan.

Jos lapsi alkaa huutaa, se viedään ulos kaupasta. Kärryt jäävät tarvittaessa siihen.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 09:14"]Olin eilen kaupassa, ja kaksi nuorta äitiä kuljetti lapsiaan ostoskärryjen lastenistuimessa. Alle parivuotias taapero pyrki nousemaan ylös penkistään ja äiti kielsi lasta inhottavalla äänensävyllä. Lannistumaton lapsi kuitenkin halusi istuimesta pois, jolloin äiti nosti lasta kainaloista ilmaan ja runttasi väkivaltaisesti takaisin istuimeen. Lapsi aloitti aivan hysteerisen itkun ja parkui tehokkaasti seuraavat viisi minuuttia. Äitinsä totesi vielä ylimielisesti lapselle: Mähän sanoin sulle ettei nousta seisomaan.

Eikö todella muuta ratkaisua ole? Pieneen ihmiseen kohdistettu väkivallanteko on äärimmäisen julma ja todellakin te jotka tunnette piston sydämissänne, sietäisitte hävetä. Kulttuurihistoriallisesti ymmärrän että on ollut aika kun lapsiin on kohdistettu väkivaltaa kasvatusmielessä, mutta ei se silloinkaan ole ollut oikein. Jos ja kun aikuisen stressi purkautuu lapseen väkivaltana, ei kyse ole ollut milloinkaan kasvatuksesta. Ja aikanaan lapsia lyötiin turhautuneina ja kyvyttöminä ymmärtämään mitään lapsen fyysisestä kehityksestä. Jokainen joka sanoo että väkivalta lasta kohtaan on oikein, voi esittää itselleen kysymyksen: Haluaisinko minä että minua pahoinpidellään? Miltä tuntuisi olla avuton ihminen joka täysin toisen avun ja opastuksen varassa saa osakseen väkivaltaa?

Tuleeko kenellekään mieleen kun kuulette kaupassa lapsen itkun, että se on hätähuuto (kenties vanhemman aiheuttama) johon ei vastata? Kukaan lapsi ei itke hysteerisenä ilman että hänellä on joku oikea tarve. Kohdistakaa katseet siihen aikuiseen, älkää vihatko taaperoita. Hyvin usein lapsia vihaavien taustalla on aikuinen jonka perustarpeita ei ole täytetty. Tutkimusten valossa voidaan väittää, että mikäli lapsi jää vaille perusturvaa ja kohtaa varhauslapsuudessaan väkivaltaista käytöstä läheisen taholta, jättää se pysyvät traumat ihmisen muistiin. Ei ole normaalia vihata lapsia, sillä jokainen on ollut itse lapsi. Mutta jos vihaa itseään, varmastikin on helppo vihata myös toisia.

Miettikää kuitenkin kun ensi kerran valitatte että taas joku lapsi parkuu, että voisitte sen sijaan sanoa: Taas joku stressaantunut vanhempi ei kykene täyttämään hänelle langetettua vastuuta.

Itse tein viimeksi niin, että menin juttelemaan taaperolle jonka vanhemmat eivät reagoineet lapsen itkuun vaan antoivat tämän itkeä. Kysyin kärryissä istuvalta lapselta että voi kun kurjaa, mikäs se noin kiukuttaa? Lapsi lopetti itkun, hän kaipasi vain huomiota ja sitä että hänen huutoonsa vastataan. On todella julmaa vain jättää lapsi itkemään, varsinkin kun lapsi useimmiten vain heijastaa aikuisten tunnetiloja. Äärimmäisessä stressissä työpäivän jälkeen tehty kauppareissu on rankka myös lapsille, muistakaa se.

Ja pitäkää huolta itseänne pienemmistä.
[/quote]

Se taapero hämmentyi kun tuntematon tuli puhumaan sille. Pienet lapset on usein ujoja ja vieraskoreita.

Onko joku oikeesti tuota mieltä? Nyt en enää ihmettele että miten niitä ADHD nico-pettereitä oikein kasvaa...
Itse olisin toiminut ja toimin ihan samalla tavalla! Todellakin lapsen täytyy oppia käyttäytymään kaupassa, esim istumaan siinä kärryssä, ei voi juoksennella päättömänä pitkin kauppaa. Ja aikuisen tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä.
Minunkin 1,5v taapero haluisi joka kauppareissulla tyhjentää lelu ja jäätelö hyölyn,mutta se valitettavasti täytyy estää ja sekös pientä suututtaa... Ei siinä auta lässytykset vaan toiminta :D
Ja niin, vielä tuohon että kun ap oli menny hienona ja hyvänä kasvattajana ihan kysymään taaperolta harmitusen syytä ja itku oli loppunut, että kyllä meidänkin raivottaren kiukku loppuu kun tapahtuu jotain ennalta arvaamatonta. Se voi olla muutakin kuin juttelu... Ei tuo taapero osaa vielä hetkeen kertoa harmitusen syytä tai kanavoida pettymystä oikein.
Ei mulla muuta.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 10:25"]

Kyllä, olen ollut itsekkin lapsi, mutta en huonokäytöksinen, tahmatassuinen räkänokka joka kiljuu kaupassa. Mulla oli vanhemmat, jotka osasivat kasvattaa, rakastaa ja huolehtia.

En pidä lapsista. Haaveilen lapsilta kielletystä ostoskeskuksesta ja ylipäätänsä siitä, ettei tarviis kuunnella ja kärsiä esim. bussissa lasten toteuttamasta terrorista, jonka vässykkävanhemmat sallivat.

[/quote]

Näinhän jokainen omasta mielestään. Eihän lapsi mielestään tee mitään pahaa rääkyessään pettymystä. Taitaa aika kullata muistit, sinäkin lienet jotakuta vituttanut ankarasti ollessasi lapsi.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:27"]

Tuo on kyllä paskapuhetta että lapsi ei ymmärtäisi mitään tekemäänsä!

Kyllä itse muistan jo lapsena (siis 3v ylöspäin) tajunneeni että elukoihinkin sattuu ja mikä on oikein/väärin, ja otti pattiin ikätoverit jotka kiusasi eläimiä ihan vaan JULMUUTTAAN.

Kyllä, lapset voi olla julmia kusipäitä jo lapsena, ihan asian tiedostaen. Joten turhaa mammojen selittelyä ettei lapsi muka tajuaisi, totta hitossa ne tajuaa ellei ole vajaaälyisiä.

Tuollainen kissaa pitkin asfalttia kiskova psykopaatti pitäisi kiskoa itse pitkin tietä niin tajuaisi, siis ihan oikeasti kun nämä julmimmat mulkut oppii vain kokemalla itse.

[/quote]

Ihmisaivot ovat tarpeeksi kehittyneet muistamaan siinä 5v paikkeilla, joten vaikea uskoa. Mistäpä sinä tiedät oletko rääkännut elukoita pikkulapsena? Vai eikö kukaan rohkene myöntää olleensa ihan kusipää kakara joka jahtasi puluja tai pakkopaijasi kissaa, koska kukaan aikuinen ihminen ei sanonut ettei niin tehdä?

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 10:25"]

Kyllä, olen ollut itsekkin lapsi, mutta en huonokäytöksinen, tahmatassuinen räkänokka joka kiljuu kaupassa. Mulla oli vanhemmat, jotka osasivat kasvattaa, rakastaa ja huolehtia.

[/quote]

Voi kun sä et kuule muista, miten itse käyttäydyit 2 -vuotiaana ja oliko käytöksesi hyvää vai huonoa. Todennäköisesti sun vanhemmatkin on paineet noi muistot unholaan jo aika päiviä sitten. Vai milloin olet kuullut kenenkään sanovat, että joo, olin lapsena aivan todella huonokäytöksinen tai haukkuvan jo aikuistuineita lapsiaan siitä, että nämä eivät pienenä osanneet käyttätyä. Nää ei oo niitä asioita, joita myöhemmin ilolla muisteltais.

Voisko tää yks kusipää, joka katseli vierestä kissan retuutusta asfaltilla, tulla selvittämään mitä teki tilanteen pelastamiseksi? Vai päätitkö, että ei kuulu mulle ja nyt sit oli hyvä tilaisuus avautua tästäkin. Mua vituttaa tommoset saatanan lapaset.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 11:55"]

joo. Meillä se on kyllä hätähuuto. Hätähuuto sen takia, ettei taaskaan ostettu autokarkkeja.

[/quote]

No kannattaisi kasvattaa ne lapset niin ettei tuollaista tule. Kaksi kertaa lapsemme yritti jotain hätähuutojaan, mutta kannoin hänet siltä seisomalta suoraan autoon huutamaan. Kummasti oppi olemaan seuraavilla kauppareissuilla kunnolla ja oppi, että ihan joka kauppareissu ei saa karkkia.

[/quote]

Siis jätitkö sä ostokset tekemättä siksi, että lapsi raivosi? Mun linjana on ollut, että meillä ei lapset päätä tehdäänkö ruokaostoksia vai ei, eli kiukuttelun vuoksi en muuta meidän suunnitelmia.

Ajatuksesi on ihan hyvä, ap, mutta oikeasti mitä veetä, "Kukaan lapsi ei itke hysteerisenä ilman että hänellä on joku oikea tarve" :D taapero- ja uhmaikä......

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 10:25"]Meidän taaperon itku ei kyllä aina ole mikään hätähuuto ja vauvaiän ohittaneen kaikkiin tarpeisiin ei tarvitse vastata (esim. tarpeeseen hypätä kärryistä pois tai heittää eläintä kivellä). Pikkuhiljaa pitää alkaa lasta opettamaan, että kaupassa istutaan niissä kärryissä.

Meillä lapsi huutaa kuin viimeistä päivää aina kun joku ei onnistu, tai ei saa mitä tahtoo. Oikeaa hätäänsä itseasiassa taitaa valittaa vähemmän äänekkäästi kuin pettymystään. Kärryn istuimeen on aika vaikea "runtata" lasta niin että olisi oikea väkivaltatilanne. Ja mitä äänensävyyn tulee, niin tokihan äänensävyn pitää olla kaikkea muuta kuin epätoivottuun toimintaan kannustava. Olkoonkin sitten jonkun mielestä inhottava (naisen on vaikea saada aikaiseksi kunnon auktoriteettiääntä).

Toinen vaihtoehto olisi antaa lapsen juosta ympäri kauppaa ja repiä hyllyiltä alas kaikki vähänkin mielenkiintoinen. Itse olen ajatellut, että opetetaan tuo poika asioimaan kaupassa nyt kun se vielä on mahdolista. Ja se tietää joskus pettymysitkua, rajuakin sellaista. Enkä pidä itseäni epäonnistuneena vanhempana tämän takia.
[/quote]

Kyllä, lapsi itkee pettymystään mutta aikuisen tehtävä on opettaa lasta käsittelemään tunteitaan, ei jättää tätä yksin niiden kanssa. Lisäksi aikuisen tehtävä on arvostaa kanssaihmisiään sen verran, ettei anna lapsen parkua hysteerisesti koko kauppareissua.

Ei minua häiritse huutavat taaperot kauppareissuilla, sillä pääsenhän aina poistumaan tilanteesta kävelemällä pois. Ainoastaan silloin rupeaa ärsytyskynnys kohoamaan, jos mesoaminen tapahtuu julkisissa liikennevälineissä, lentokoneessa tai ravintolassa, jolloin poislähteminen onkin jo hankalampaa.

Minä olen aloittajan kanssa siinä mielessä eri mieltä, että lapset huutavat milloin mistäkin ja erittäin harvoin kyseessä on piittaamaton vanhempi. Tietenkään lasta ei paiskota mutta tiukasti on tehtävä selväksi, että lapset käyttäytyvät niin kuin aikuiset käskevät. Jos tuossakin esimerkkitapauksessa olisi lähdetty lempeällä äänellä selvittelemään että mikä nyt on hätänä niin sitä olisi jatkunut loputtomiin. Pienikin lapsi oppii kyllä muistamaan mitä saa tehdä ja mitä ei kun riittävän usein muistutetaan.

Minä tein aikoinani niin että kerroin tarkasti lapsille mitä kaupasta ostetaan siinä kaupan ovella. Meillä oli aina kauppalappu ja siitä yhdessä "luettiin" mitä siinä luki. Sitten kun vinkuna kuitenkin alkoi näytin sitä lappua ja kysyi onko meillä suklaata lapussa. Kun vastaus oli ei niin kerroin, että vain sellaista ostetaan mitä on lapussa, muistatko. Tällä reseptillä olen selvinnyt yksinhuoltajana kolmen lapsen kanssa lähes ilman huutoja.

Meillä oli tiukka karkkipäivä lauantaisin paitsi jos karkin antaja oli vaikka isomummo. Silloin sai syödä. Karkkipäivästä ei muulloin tingitty milloinkaan. Olen myös joitakin kertoja lähtenyt tyynesti kaupasta ulos ilman ostoksia, odottanut että lapsi rauhoittuu ja kysynyt voidaanko nyt mennä kauppaan ilman kiukuttelua. Ikinä ei ole toista kertaa tarvinnut poistua. Olen lähettänyt teinin reissulta kotiin (siis läheltä kotia) kesken kaiken kun puhe ei mene perille. Minä EN kestä turhaa jauhamista. 

Mielestäni kaikenmaailman lässyttely ei pikkulasten kanssa auta. Teinien kanssa kyllä :) Nykyään olen hyvin suvaitsevainen äiti, vaadin vain olennaisen mutta siitä olennaisesta ei sitten tingitä. Koulu hoidetaan asiallisesti, kylillä ei luuhata öisin, meillä ei kukaan tupakoi eikä alaikäiset juo viinaa ja sovitut hommat hoidetaan. Jos huomaisin että näistä periaatteista tingitään seuraukset olisivat sen mukaiset. Luottamus meillä petetään kerran. 

Olkaa ihmiset vaativampia niiden lastenne kanssa, raivoa ja kiukuttelua on vaikea kestää mutta se kantaa moninkertaista hedelmää!

no meillä 2v kirkuu tuttia, jäätelöä, pois rattaista jne. suljen vain korvani & kierrän kaupan nopeasti läpi. en todellakaan ala sylitellä tai lässyttää, siitähän vasta innostuukin ! kotona pääsee sitten syliin kyllä

[quote author="Vierailija" time="27.08.2014 klo 14:03"]

no meillä 2v kirkuu tuttia, jäätelöä, pois rattaista jne. suljen vain korvani & kierrän kaupan nopeasti läpi. en todellakaan ala sylitellä tai lässyttää, siitähän vasta innostuukin ! kotona pääsee sitten syliin kyllä

[/quote]

Ja tämä kuvio toistuu ja toistuu etkä koskaan herää miettimään että miksihän se lapsi kirkuu ja temppuilee?

Se että on joskua ollut lapsi, ei tarkoita automaattisesti sitä että niistä on pakko pitää ja että on jotenkin outoa olla haluamatta niitä ja jopa vihata niitä.

Itseäni lapsissa eniten ärsyttää julmuus, etenkin eläimiä kohtaan. Vanhempi antaa pennun repiä lemmikkikoiraa korvista ja hännästä, mutta koira ei saa puolustautua mitenkään. Eilen näin kadulla lapsen joka raahasi kissaa talutushihnassa. Kissa oli helteestä pökerryksissä eikä jaksanut kävellä, mutta lapsi vain kiljaisi että "juostaan miisu!" ja alkoi juosta vetäen kissaa perässään niim että se raahautui asfaltilla. Ikinä en unohda miten se eläin huusi.