Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun lapsi on erityispiirteinen ja mies kärsimätön?
01.08.2021 |
Erityispiirteisten vanhemmat kyllä tietää millaista tämä on: kaikista rutiineista täytyy pitää tarkkaan kiinni tai pakka leviää hetkessä, moni asia onnistuu vain jos lapselle antaa siihen paljon aikaa, hoputtaminen usein johtaa siihen että taas pakka leviää täysin, on asioita joita ei voi tehdä lapsen kanssa ollenkaan, aina täytyy muistaa huomioida asiat joita ei tavallisesti tulisi edes ajatelleeksi kuten esim. vaatteiden saumat jne. Eli elämää joka vaatii vanhemmalta aivan loputonta kärsivällisyyttä.
Mies on kai aina ollut huonolla kärsivällisyydellä varustettu mutta tämä ei juuri näkynyt ennen lasta sillä silloin hän sai hoitaa asiansa tavallaan. Tavallisen lapsen kanssa elämä varmaan jotenkin sujuisi mutta erityispiirteisen kanssa ei ollenkaan. Mies ei pysty yksinkertaisintakaan asiaa kuten iltapalaa hoitamaan koska hänen kärsivällisyys ei riitä. Lapsen kaikki hoito on jäänyt minulle koska mies ei vain enää kestä suunnilleen mitään lapseen liittyvääkään.
Mietin olisiko parasta erota kun tämä on tällaista. Mutta tapaisiko mies lasta eron jälkeen enää ollenkaan? Mikä olisi lapsen kannalta paras?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kannattaako erota vai ei, mutta älä ainakaan hanki toista lasta. Ensimmäinenkin on jo viallinen.
t. eugeniikko
Jaa meillä ekalla kaikki diagnoosit ja toisella ei mitään. Yhdessä täydentävät toisiaan ja ilman sitä olimme ihan pulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu tiedän. Meillä se päätyi eroon. Lapsen isä on myös selkeästi erityispiirteinen, ne piirteet vaan tuli esille vasta kun saimme lapsia, koska ihminen oppii elämään piirteidensä kanssa noin muuten ja tavallaan piilottamaan ne.
Eron jälkeen oli tosi vaikeaa, lapset kävi kyllä isällä mutta isällä oli vaikeaa ja lapsi oireili kaikkea tosi rankasti. Sitä kesti kaksi pitkää vuotta. Nyt tuo lapsi on 9v ja käy isällä oikeen mielellään ja tulevat aika hyvin toimeenkin. Lapsi on alkanut saamaan tukea haasteisiinsa (toimintaterapiaa ym) ja hänen haasteet on myös kasvun myötä helpottaneet. Mieskin alkoi ymmärtää asiaa paremmin kun rampattiin sen vuoksi kaikki perheneuvolat, lastenlääkärit ja psykiatrit ym läpi.
Meidän avioliiton tämä kaikki toki maksoi. Mutta nyt me kaikki voimme paremmin. Ainakin tarvitsette perheenä ihan valtavan määrän tukea, jos haluatte tuosta eroamatta JA onnellisina selvitä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lisäännyit ö-luokan miehen kanssa?
Herkkyys ei ole vain huono asia. Herkät tuottavat upeaa taidetta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kannattaako erota vai ei, mutta älä ainakaan hanki toista lasta. Ensimmäinenkin on jo viallinen.
t. eugeniikko
Julmasti sanottu, mutta hyvä ehdotus. Kun yksi erityinen jo on, niin ei todellakaan kannata haaveilla lisää lapsia, ensinnäkin on hyvin mahdollista että erityisyys on niin vahvasti periytyvää että myös muut lapset saisivat nää piirteet. Ja mitä enemmän lapsia on sen vähemmän heitä on aikaa hoitaa ja tukea.
Onneksi me ei tiedetty esikoisen erikoisuudesta ennen kuin toinen oli jo taapero.
Toinen lapsi on ollut täysin erilainen. Hänellä ei ole yhtäkään niistä haasteita, joita veljellään on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen hoitaa tyylillään, ja älä puutu siihen. Erityislapsi oppii myös siihen että toisilla on eri säännöt kuin toisilla, ei päiväkodissakaan ole aikaa loputtomiin odotella, jopa erityislapsi sopeutuu niihin vaatten saumoihin kun vaatteet vaan laitetaan päälle, eikä anneta huomiota siitä mistä ei pidä, oikeasti tosi tärkeä vaihe loppuelämän kannalta sopeuttaa siihen mikä aiheuttaa ärsytystä.
Ei totu. Äitini on yli 60 ja me lapset yli 40 ja kaikilla on omat ongelmansa edelleen materiaalien, lappujen ja saumojen kanssa. Vaikeinta on löytää kalsarit talveksi. Kaikki pitävät kalsareita nurinpäin :D
Itse ratkon kaikista uusista vaatteista ensitöikseni niska/vyötärölaput pois.
Välillä kiireissäni (kuten äskettäin) en sitten uutta hametta saanutkaan töihin päälle kun kiireissäni pistin saksilla reiän kankaaseen, eikä heti ehtinyt taideparsimaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei ole väkivaltainen kärsimättömyytensä takia, niin älkää erotko. Mies on aikuinen ihminen ja hänen on vain opeteltava kärsivällisyyttä. Lähtökohtaisesti lapselle on parempi, ettei perhe hajoa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Jos mies ei ole väkivaltainen kärsimättömyytensä takia, niin älkää erotko. Mies on aikuinen ihminen ja hänen on vain opeteltava kärsivällisyyttä. Lähtökohtaisesti lapselle on parempi, ettei perhe hajoa.
Entä jos ei opettele? Olen yrittänyt sanoa että pitää opetella mutta ei mikään muutu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että mies haluaa erota.
Ei miehet halua erota. Heillä on yleensä aina parempi olla suhteessa kuin sinkkuna. Ero jää naisen päätettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun teet lapsen, ole valmis ottamaan hänestä yksin täysi vastuu. Elämän perussääntö. Nyt ap on tämän paikan edessä.
Lähde siitä, että mies ei muutu ja tee siltä pohjalta ratkaisusi, ap.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut. Lapsellani, ex miehellä ja isälläni on asperger/adhd/ocd diagnoosit.
Todella periytyvää. Ja nimenomaan niin että se nepsy kun itse saa nepsylapsen, alkaa ongelmat.
Onneksi lähdin avioliitosta.
Onko kyseessä poikalapsi? Meilläkin paljolti periytynyt pojissa erityispiirteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että meiltä menee nyt pahasti omenat ja päärynät sekasin. Ap, selvitä meille onko tässä nyt kyse ADHD, ADD, Asperger, OCD dianooseista vai pelkästään erityispiirteistä? Esm kaikki ruoka ei käy, vaatteet kiristävät, herkkyyttäjne.
Olisi helpompaa meillä vastata.
Lapsiltani löytyy seuraa AT diagnoosit ADHD, ADD, OCD, sosiaalinen fobia.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että meiltä menee nyt pahasti omenat ja päärynät sekasin. Ap, selvitä meille onko tässä nyt kyse ADHD, ADD, Asperger, OCD dianooseista vai pelkästään erityispiirteistä? Esm kaikki ruoka ei käy, vaatteet kiristävät, herkkyyttäjne.
Olisi helpompaa meillä vastata.
Lapsiltani löytyy seuraa AT diagnoosit ADHD, ADD, OCD, sosiaalinen fobia.
Mitään diagnoosia ei ole vielä, tutkimukset vasta alkamassa. Alustavasti on puhuttu erityispiirteisestä, jonka piirteet ei vastaa oikein mitään diagnoosia suoraan, kuulemma ehkä joudutaan odottamaan kouluikään miten asiat kehittyy ennen kuin saadaan tarkempi selvyys. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun teet lapsen, ole valmis ottamaan hänestä yksin täysi vastuu. Elämän perussääntö. Nyt ap on tämän paikan edessä.
Lähde siitä, että mies ei muutu ja tee siltä pohjalta ratkaisusi, ap.
Kyllä. Mutta mietin siis mikä ratkaisu olisi nyt lapselle paras, en niinkään itseäni. Ap
Faith kirjoitti:
Jos mies ei ole väkivaltainen kärsimättömyytensä takia, niin älkää erotko. Mies on aikuinen ihminen ja hänen on vain opeteltava kärsivällisyyttä. Lähtökohtaisesti lapselle on parempi, ettei perhe hajoa.
Mitä iloa tuollaisesta miehestä nyt on?
Niin tuttu tilanne! Sain esikoiseni 19vuotiaana, lapsen isä oli 22. Mies oli kai iästä johtuen aika kärsimätön mutta vauvan kanssa silti pärjäsi, ongelmia tuli kun lapsi kasvoi ja paljastui erityispiirteiseksi. Mies piti temppuiluna sitä että pesulaput kutitti, jugurtissa ei saanut olla kökköjä, leivässä ei saanut olla reunoja...Kun lapsi sai lievän autismin diagnoosina ollessaan esikoulussa mies muuttui todella vihaiseksi eikä vielä tänäkään päivänä kai myönnä, ettei poikansa ollut vaikea lapsi vaan erityislapsi.
Tämä poika on nyt jo 27vuotias, hyvin työelämässä (tietokonetuki) pärjäävä, avoliitossa oleva nuori mies. Isänsä kanssa ei vain ole väleissä, yhteydenpito rajoittuu "hyvää joulua" ja "no sano äidilles hyvää syntymäpäivää munkin puolesta"-tekstiviesteihin.
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttu tilanne! Sain esikoiseni 19vuotiaana, lapsen isä oli 22. Mies oli kai iästä johtuen aika kärsimätön mutta vauvan kanssa silti pärjäsi, ongelmia tuli kun lapsi kasvoi ja paljastui erityispiirteiseksi. Mies piti temppuiluna sitä että pesulaput kutitti, jugurtissa ei saanut olla kökköjä, leivässä ei saanut olla reunoja...Kun lapsi sai lievän autismin diagnoosina ollessaan esikoulussa mies muuttui todella vihaiseksi eikä vielä tänäkään päivänä kai myönnä, ettei poikansa ollut vaikea lapsi vaan erityislapsi.
Tämä poika on nyt jo 27vuotias, hyvin työelämässä (tietokonetuki) pärjäävä, avoliitossa oleva nuori mies. Isänsä kanssa ei vain ole väleissä, yhteydenpito rajoittuu "hyvää joulua" ja "no sano äidilles hyvää syntymäpäivää munkin puolesta"-tekstiviesteihin.
Meillä on juuri tuollaista. Minunkin miehen mielestä on lapsen temppuilua ja johtuu minun huonosta kasvattamistyylistä, että lapsi syö vain sileää jugurttia eikä kokkareista. Minä siis saan koko ajan syyt niskaani siitä, että lapsi on ”hankala”. Meillä vaan kun ei ole diagnoosia, niin mies voi jääräpäisesti pitää kiinni siitä ajatuksestaan että lapsi temppuilee. Ja mies tuntuu usein ajattelevan että temppuilee ihan kiukutellakseen vain. Ei siis yhtään ymmärrä lasta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi lisäännyit ö-luokan miehen kanssa?
Sinä et ymmärrä elämästä mitään.
Ei totu. Äitini on yli 60 ja me lapset yli 40 ja kaikilla on omat ongelmansa edelleen materiaalien, lappujen ja saumojen kanssa. Vaikeinta on löytää kalsarit talveksi. Kaikki pitävät kalsareita nurinpäin :D