Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun lapsi on erityispiirteinen ja mies kärsimätön?
01.08.2021 |
Erityispiirteisten vanhemmat kyllä tietää millaista tämä on: kaikista rutiineista täytyy pitää tarkkaan kiinni tai pakka leviää hetkessä, moni asia onnistuu vain jos lapselle antaa siihen paljon aikaa, hoputtaminen usein johtaa siihen että taas pakka leviää täysin, on asioita joita ei voi tehdä lapsen kanssa ollenkaan, aina täytyy muistaa huomioida asiat joita ei tavallisesti tulisi edes ajatelleeksi kuten esim. vaatteiden saumat jne. Eli elämää joka vaatii vanhemmalta aivan loputonta kärsivällisyyttä.
Mies on kai aina ollut huonolla kärsivällisyydellä varustettu mutta tämä ei juuri näkynyt ennen lasta sillä silloin hän sai hoitaa asiansa tavallaan. Tavallisen lapsen kanssa elämä varmaan jotenkin sujuisi mutta erityispiirteisen kanssa ei ollenkaan. Mies ei pysty yksinkertaisintakaan asiaa kuten iltapalaa hoitamaan koska hänen kärsivällisyys ei riitä. Lapsen kaikki hoito on jäänyt minulle koska mies ei vain enää kestä suunnilleen mitään lapseen liittyvääkään.
Mietin olisiko parasta erota kun tämä on tällaista. Mutta tapaisiko mies lasta eron jälkeen enää ollenkaan? Mikä olisi lapsen kannalta paras?
Kommentit (66)
Eihän nämä mitenkään yksinkertaisia ja mustavalkoisia asioita ole, vaikka täällä kirjoitettua tekstiä lukiessa sellainen olo varmasti monille tuleekin. Omalla lapsellani on asperger+ADHD ja kyllä meilläkin minä selvästi ymmärrän paremmin lastani ja osaan pitää arjen kasassa lapsen kanssa. Mies on kuitenkin vuosien saatossa kasvanut ja pikkuhiljaa ymmärtänyt, mitkä asiat laukaisevat lapsessa esimerkiksi raivkohtauksia tai haastavaa käytöstä. Vuosien varrella olemme oppineet hiljalleen puhaltamaan yhteen hiileen ja yhdessä suunnittelemaan lapsen arkea. Tietenkin nämä asiat ovat olleet minulle helpompia, sillä olen hoitanut lasta enemmän vauvasta asti ja tavallaan jo silloin vauva-aikana herkistynyt huomaamaan, mitä lapseni ei siedä. Meillä vanhemmilla on varmasti erityispiirteitä myös, ja en todellakaan ole itse täydellinen äiti. Kyllä erityispiirteilläkin voi olla hyvä vanhempi. Usein lapsen myötä ne oppii hiljalleen tunnistamaan itsessään ja kantamaan vastuuta omasta käytöksestä.
Et AP sano minkä ikäinen lapsi on, mutta oletan että hän on vielä suhteellisen pieni? Jos ette ole kaikkia kiviä kääntäneet (pariterapia, miehen juttelu esim. perheterapeutin kanssa yksin, ammattihenkilöiden apu kun diagnoosi alkaa olla lähellä jne.) niin minun neuvo on kyllä antaa miehen vielä kasvaa henkisesti ja yrittää luoda yhteyttä mieheen asian suhteen. Jos teillä on tutkimukset vasta alussa, niin mies ei todennäköisesti ole aloittanut prosessoimaan lapsen tilannetta kuin sinä. Ensimmäisen tutkimusjakson jälkeen ymmärtää paremmin, kun siinä on lääkäri joka luettelee missä asioissa lapsi poikkeaa muista lapsista jne. Vaikka teille ei vielä diagnoosia tulisikaan. Tai kenties olette vasta niin varhaisessa vaiheessa, että menette vasta toimintaterapeutin tms. arvioon. Me äiditkin harvemmin näitä hetkessä hyväksymme ja nyt jälkikäteen ajateltuna, niin kyllä itsellänikin on pitkä kasvu tähän vanhemmuuteen ollut. Vuodet tuo uusia juttuja lapsellekin näihin, on eri asia huolehtia 3-vuotiaan kuin 7-vuotiaan erityistarpeista ja jälkimmäisen huono käytös herättää itsessä raivon ja vihan tunteita, vaikka häntä ymmärtäisikin. Jossain vaiheessa on käytävä myös suru asian lopullisuuden suhteen.
Senkin vielä sanon, että joissain asioissa miehesi saattaa olla myös oikeassa. Joskus erityislapsen kanssa arki meneekin erityislapsen pilliin hyppimiseksi ja tämä on eri asia kuin lapsen tarpeiden huomioonotto. Erityislapsen kasvatus on oikeaa nuoralla tasapainoilua, joissa toisella puolella on liian vähän vaatiminen ja toisella puolella liian paljon vaatiminen. Molemmat ovat vahingollisia lapsen kehitykselle, ja molemmissa päissä sinäkin tulet käymään jossain vaiheessa lapsen elämää. Puhun nyt suoraan erityislapsesta, sillä kuitenkin epäilet selvästi diagnoosia teillekin.
Eli minun neuvo on hankkia apua teille perheenä ja pariskuntana, sekä mahdollisimman paljon kuuntelette miehen kanssa ammattilaisia yhdessä. Kyllä hän mitä todennäköisimmin sieltä jossain vaiheessa herää. Jos ei, niin sitten eroaisin sinuna. Se on kivinen tie erityispiirteisen lapsen kanssa, koska et voi kuitenkaan mieheltä isyyttä viedä, joten omanlaiset haasteensa siitäkin alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, lähde viikonlopuksi pois. Menet kaverin luo yötä tai jotain. Nyt mies ei vaivaudu opettelemaan lapsenne hoitoa koska sinä kuitenkin aina teet kaiken. Jos et jätä valinnanvaraa, tuskin sillä ukollasi on kanttia antaa lapsen huutaa nälkäänsä montaa päivää.
Tällaisia neuvoja antavat ei tajua erityislapsista.
No ei kai nyt Ap niin tyhmä olle että tälle palstalle kirjoittaa oikeita neuvoja saadakseen, sen sijaan että soittaa esim. neuvolaan tai ottaa yhteyttä yhtään mihinkään asiantuntijaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, lähde viikonlopuksi pois. Menet kaverin luo yötä tai jotain. Nyt mies ei vaivaudu opettelemaan lapsenne hoitoa koska sinä kuitenkin aina teet kaiken. Jos et jätä valinnanvaraa, tuskin sillä ukollasi on kanttia antaa lapsen huutaa nälkäänsä montaa päivää.
Tällaisia neuvoja antavat ei tajua erityislapsista.
No ei kai nyt Ap niin tyhmä olle että tälle palstalle kirjoittaa oikeita neuvoja saadakseen, sen sijaan että soittaa esim. neuvolaan tai ottaa yhteyttä yhtään mihinkään asiantuntijaan?
Parisuhdeneuvola neuvolasta? Salli mun nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen hoitaa tyylillään, ja älä puutu siihen. Erityislapsi oppii myös siihen että toisilla on eri säännöt kuin toisilla, ei päiväkodissakaan ole aikaa loputtomiin odotella, jopa erityislapsi sopeutuu niihin vaatten saumoihin kun vaatteet vaan laitetaan päälle, eikä anneta huomiota siitä mistä ei pidä, oikeasti tosi tärkeä vaihe loppuelämän kannalta sopeuttaa siihen mikä aiheuttaa ärsytystä.
Erityislapsi ei tule tottumaan niihin ärsykkeisiin, ei ainakaan tuolla tyylillä. Ne vaatteiden saumat tuntuu yhtä inhottavilta joka kerta. Pidätkö itse epämukavia vaatteita päälläsi? Tuo on verrattavissa siihen että saisit liian pienet työhousut ja joutuisit käyttämään niitä vaikka ne tuntuvat hirveiltä päällä. Olisit vaan hankala kitisijä kun pyytäisit toisenlaisia housuja tai isompaa kokoa, jos ne menee päälle niissä ei voi olla mitään vikaa. Totuttelet vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei lasta halua tavata eron jälkeen, niin se on lapsellekin sitten parempi. Ikävää toki eikä ideaali tilanne, mutta jos mies nytkin on kärsimätön, ei ainakaan kärsimätön isä kaksistaan lapsen kanssa ole sen parempi.
Lapsella tuskin muodostuu hyvä luottamussuhde isäänsä jos kaikki tilanteet on jännittyneitä eikä isä pysty hoitamaan tilanteita pitkäjänteisesti rutiineilla.
Auttaako jos mies saisi hoitokontaktilta tilanteeseen faktatietoa?Entä jos mies vaatii vaikka viikko-viikko mallia? Ahdistaa ajatuskin, koska silloin en voi olla paikalla auttamassa niissä tilanteissa. Ap
Sama tilanne täällä ja siksi jatkan parisuhteessa. Odotan että lapsi tarpeeksi vanha ja toivon mukaan kykenee jotenkin pitämään puoliaan kun isälleen joutuu kuitenkin menemään joskus enkä ole auttamassa. Yritä jaksaa.
Et voi antaa lapselle tuollaista vastuuta. Järkyttävää, lapsen tehtävä ei ole pitää omia puolia. Edesvastuutonta!
Sama tilanne täällä ja siksi jatkan parisuhteessa. Odotan että lapsi tarpeeksi vanha ja toivon mukaan kykenee jotenkin pitämään puoliaan kun isälleen joutuu kuitenkin menemään joskus enkä ole auttamassa. Yritä jaksaa.