mitä sanoa pienten lasten äidille...

Muista vaan kehua hurjasti lapsia kauniiksi,älykkäiksi jne.Äitiä suurenmoiseksi äidiksi.kotia kauniiksi.Näillä pääsee jo pitkälle.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:55"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:49"]

Minä näin myös vastikään pitkästä aikaa lapsettomia kavereitani, ja huomasin ettei minulla ole heille oikein mitään kerrottavaa, ellen sitte kerro lapsistani. Elämäni pyörii tällä hetkellä lasten ympärillä, olen työstäni hoitovapaalla eikä minulla ole vielä ollut oikein omia menoja tai harrastuksia. Toki mielelläni puhun vaikkapa yleisistä asioista kuten politiikasta tai päivän polttavista puheenaiheista, mutta jos pitää jotain itsestäni kertoa, niin kyllä ne vaan ne lapsiin liittyvät asiat on sitä minun elämää tällä hetkellä, ja tärkeimpänä & keskeisimpänä mielessä. :)

[/quote]  Oikeasti, en ole ikinä nähnyt sinkkua, joka vanhaa tuttua nähdessään alkaa ensimäisenä pohtia Suomen ulkopolitiikan tilaa :D

Oikeassa elämässä ihmiset ei puhu sillä tavalla, vaan sinkut puhuu viikonlopun kapakkareissuistaan, työjuttuja, viimeksi ostetusta puserostaan jne..

[/ Quote]

Hmm, no kyllä omien kuulumisten ohessa saatetaan puhua vaikkapa politiikasta kun se erään kaverin työaluetta koskettaa ja meitä muitakin kiinnostaa. Lisäksi suurin osa kavereistani ei ole enää sinkkuja, vaan parisuhteessa eläviä, joilla ei (ainakaan vielä) ole lapsia. Lähinnä tarkoitin kommentillani sitä, että itse olen kiinnostunut kuulemaan toisten kuulumisia ja myös kertomaan omistani, mutta minun osaltani nuo kuulumiset koskevat tällä hetkellä hyvin pitkälti lapsia ja perhe-elämäämme. :)

"tätä olen yrittänyt, eli kertoa vähän omista asioista mutta en halua olla samanlainen ja tuputtaa.  yritän pysyä yleisemmissä aiheissa koska tuskin häntäkään joku baarireissu kiinnostaa, eli kerron ehkä jos ostin jotain erikoista tai jos olen juuri varannut loman johonkin ja mitä siellä on odotettavissa, tai esim. juuri mieheni kuulumisia jos on jotain erikoisempaa tapahtunut."

Olen tuo 10 kirjoittaja ja tuli mieleen ap, että jos olet ollut aiemmin ko henkilön kanssa läheinen, miksi et halua edes yrittää kertoa mitään henkilökohtaista? Tuo lapsiperheen äitihän avautuu kuitenkin sinulle koko ajan, kertoo huolistaan ja murheistaan, jotka tietysti koskevat lapsia.Hän elää sitä elämän vaihetta.

Miksi sinä haluat pysyä yleisimmissä aiheissa?

Tämä oma tuttavani, josta kirjoitin, ei suostu kertomaan juuri mitään itsestään, vastailee vain ympäripyöreästi. Hän ei ole kertaakaan kutsunut minua edes käymään luonaan, meillä hän on käynyt pari kertaa.

Odottaisin itse tältä ihmissuhteelta enemmän, en edes haluaisi alkaa keskustella hänen kanssaan mistään politiikasta, vaan elämästä, toiveista ja yhteisistä kokemuksista, mitä olemme yhdessä jakaneet koulu- ja opiskeluaikoina. Mutta aina, kun olen hänet tavannut, olen aika pettynyt. Emme pysty enää samanlaiseen yhteyteen, mitä meillä oli joskus nuorena.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:27"]

kamoon "mammat", pystyttekö kuvittelemaan samaa tilannetta, onko teillä lapsettomia ystäviä joita ei ehkä lopuutomasti kiinnosta teidän poikien tai tyttöjen synttärilahjat ja nuhat? mitä teille voisi sanoa ilman että loukkaantuisitte syvästi?

luulisi että aikuisten kanssa juttelu olisi piristävääkin, voisi puhua "jostain ihan muusta" kuin iltaisin perheen kera... 

[/quote]

Minulla on pitkäaikainen tuttava ( aiemmin pidin ystävänä), mutta olemme etääntyneet vuosien myötä.  Itse olen perheellinen ja hän sinkku. Aiemmin, kun olimme sinkkuja molemmat, juttua riitti, ainakin edellisiltojen baarimenoista.

Tämä tuttavani, jota tapailen silloin tällöin, ei puhu mitään omasta elämästään. Itse tietysti kerron perheeni kuulumiset, matkat yms. Oma tunne on, että joudun suorastaan lypsämään kuulumisia. Me tapaillaan edelleen, mutta koko kanssakäyminen on minun varassani. Istuisimme varmaan hiljaa, jos minä en keksisi jutun juurta.

Ap:ltä kysyisinkin, minkä verran kerrot ystävälle omista menoistasi, omasta arkielämästäsi, harrastuksistasi? Vai ajatteletko, että ystäväsi ei ole enää kiinnostunut sinkkuelämästäsi?

[/quote]

tietysti kun ystäväni puhuu vain lapsistaan ja korkeintaan kysyy pikaisesti "miten menee?/onko kiire?" niin oletan ettei häntä kiinnosta. mutta jos kysyy jotain niin mielellään kerron. en kuitenkaan halua kompastua samaan eli pulputtaa asioista jotka ovat hänelle vieraita, ja pysyttelen siksi aika yleisellä tasolla, esim. turha luetella mitä tv-sarjoja seuraan, ehkä riittää että sanon katsoneeni telkkua...  mutta ei hän juuri kysele. joskus itse mainitsen jotain (esim. että pitää mennä yksiin häihin ensi viikonloppuna mutten haluaisi - tuostahan voisi avata keskustelua että millä verukkalla olisin menemättä tms) mutta avaukset kuivuu kokoon. ja tuntuu että johtuu siitä etei häntä kiinnosta, haluaa vaan jakaa arkeaan, huolia tai iloja liittyen lapsiin. välillä tuntuu että voisin olla ns. pumpattava barbara, ihan sama kunhan joku näennäisesti kuuntelee ja sanoo välillä joo. 

tätä on jatkunut jo noin 1-1.5 vuotta mutta ehkä pitäisi jaksaa vielä ainakin pari?

kiitos kokemuksiaan jakaneille!

-ap

[/quote]

No tuo alkaa kyllä kuulostaa jo saivartelulta; et halua puhua omasta elämästäsi etkä kaverisikaan elämästä. Pitäisi vaan höpöttää jotain jonninjoutavaa jotta olisit tyytyväinen? Kaikki vaan eivät ole sellaisia höpöttäjiä.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:59"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:45"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:27"]

kamoon "mammat", pystyttekö kuvittelemaan samaa tilannetta, onko teillä lapsettomia ystäviä joita ei ehkä lopuutomasti kiinnosta teidän poikien tai tyttöjen synttärilahjat ja nuhat? mitä teille voisi sanoa ilman että loukkaantuisitte syvästi?

luulisi että aikuisten kanssa juttelu olisi piristävääkin, voisi puhua "jostain ihan muusta" kuin iltaisin perheen kera... 

[/quote]

Minulla on pitkäaikainen tuttava ( aiemmin pidin ystävänä), mutta olemme etääntyneet vuosien myötä.  Itse olen perheellinen ja hän sinkku. Aiemmin, kun olimme sinkkuja molemmat, juttua riitti, ainakin edellisiltojen baarimenoista.

Tämä tuttavani, jota tapailen silloin tällöin, ei puhu mitään omasta elämästään. Itse tietysti kerron perheeni kuulumiset, matkat yms. Oma tunne on, että joudun suorastaan lypsämään kuulumisia. Me tapaillaan edelleen, mutta koko kanssakäyminen on minun varassani. Istuisimme varmaan hiljaa, jos minä en keksisi jutun juurta.

Ap:ltä kysyisinkin, minkä verran kerrot ystävälle omista menoistasi, omasta arkielämästäsi, harrastuksistasi? Vai ajatteletko, että ystäväsi ei ole enää kiinnostunut sinkkuelämästäsi?

[/quote]

tietysti kun ystäväni puhuu vain lapsistaan ja korkeintaan kysyy pikaisesti "miten menee?/onko kiire?" niin oletan ettei häntä kiinnosta. mutta jos kysyy jotain niin mielellään kerron. en kuitenkaan halua kompastua samaan eli pulputtaa asioista jotka ovat hänelle vieraita, ja pysyttelen siksi aika yleisellä tasolla, esim. turha luetella mitä tv-sarjoja seuraan, ehkä riittää että sanon katsoneeni telkkua...  mutta ei hän juuri kysele. joskus itse mainitsen jotain (esim. että pitää mennä yksiin häihin ensi viikonloppuna mutten haluaisi - tuostahan voisi avata keskustelua että millä verukkalla olisin menemättä tms) mutta avaukset kuivuu kokoon. ja tuntuu että johtuu siitä etei häntä kiinnosta, haluaa vaan jakaa arkeaan, huolia tai iloja liittyen lapsiin. välillä tuntuu että voisin olla ns. pumpattava barbara, ihan sama kunhan joku näennäisesti kuuntelee ja sanoo välillä joo. 

tätä on jatkunut jo noin 1-1.5 vuotta mutta ehkä pitäisi jaksaa vielä ainakin pari?

kiitos kokemuksiaan jakaneille!

-ap

[/quote]

No tuo alkaa kyllä kuulostaa jo saivartelulta; et halua puhua omasta elämästäsi etkä kaverisikaan elämästä. Pitäisi vaan höpöttää jotain jonninjoutavaa jotta olisit tyytyväinen? Kaikki vaan eivät ole sellaisia höpöttäjiä.

[/quote]

siis, puhuisin kyllä mutta ei häntä kiinnosta, joten en tuputa. totean aina jotain, esim. "varasin loman kreikkaan ensi kuulle". jonka jälkeen olisi häneltä kohteliasta ehkä kysyä lisätietoja, sehän olisi keskustelua? mutta hän kommentoi ehkä yhdellä sanalla ja vie sitten aiheen taas lapsiin jollain tapaa, ehkä liittyen omiin lomiinsa, ja mietin että onko se kosto siitä kun itse kommentoin niitä lapsijuttuja myös hyvin lyhyesti...?  mutta se ei ole reilua koska jotkut lomat on aika universaali aihe, kaikilla niitä joskus on ja kai lomalla muutakin pitäisi tapahtua kuin lasten huvipuisto?

se etten syvällisesti tilitä elämääni johtuu siitä ettei hän ole esim edes tavannut nykyistä miestäni saati ystäviä joiden kanssa pyörin - johtuen välimatkasta ja siitä että olimme vähän etäisempiä muutaman vuoden, eikä yhteisiä ystäviä ollut alunperinkään. mutta teen siis avauksia. ja olen valmis puhumaan hänen elämänsä muista aspekteista (reseptit? hyviä kirjoja? työkaverit?), niitä ei vaan tunnu oikeen olevan. kovin syvälle mun elämään ei pääse jos ei häntä kiinnosta siitä puhua.

-ap

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:49"]Minä näin myös vastikään pitkästä aikaa lapsettomia kavereitani, ja huomasin ettei minulla ole heille oikein mitään kerrottavaa, ellen sitte kerro lapsistani. Elämäni pyörii tällä hetkellä lasten ympärillä, olen työstäni hoitovapaalla eikä minulla ole vielä ollut oikein omia menoja tai harrastuksia. Toki mielelläni puhun vaikkapa yleisistä asioista kuten politiikasta tai päivän polttavista puheenaiheista, mutta jos pitää jotain itsestäni kertoa, niin kyllä ne vaan ne lapsiin liittyvät asiat on sitä minun elämää tällä hetkellä, ja tärkeimpänä & keskeisimpänä mielessä. :)

[/quote]

Samoin. Vähän sama juttu kun ei minua kiinnosta tuttujen baarireissut joita en itse koskaan harrasta tai ikisinkkujen mieshuolet kun ei ikinä löydy. Silti kuuntelen eikä haittaa vaikkei minua oikeasti kiinnostakaan. Itse yritän välttää koko ajan lapsista puhumista mutta jos puhun itsestäni on luonnollista että kun ne lapset on kiinni, pyörii elämä heidän ympärillään. 5 vuotta eteenpäin alan todennäköisesti keskittymään enemmän omaan elämääni ja jutut on muuta.

Mieti raskaana oleva nainen. Hänellekö valittaisit kun kaikki kuulumiset liittyvät raskauteen. Kysyt miten voit ja tuletko kahville. Sanoo että tulee ja toivoo voivansa hyvin vaikka iskiaisvaivat haittaavat ja vauva potkii kovaa. Kahvilla ei voi olla muistamatta miten joutuu istumaan takakenossa ison vatsan kanssa. Ihan sama vauva se on sisällä kun ulkona.

Kyllä minäkin luen uutisia ja puhun jostain päivänpolttamasta jos on jotain erikoista mutta päälimmäisenä mielessä ei ole orkidean hoitoohje, ennustamisen todenmukaisuus, työelämä...

Lapsettomat kaverit eivät taas tunnu juttelevan mistään. Lähinnä jutellaan minun lapsistani eikä kavereiden elämästä. Kyllä minä kysyn mutta vastaukset on pari sanaa. Tuntuu etteivät halua puhua mistään mitä meillä ei ole yhteistä. Tosin koiraihmisillä on se koira josta ne puhuu taukoamatta. Ei sekään haittaa vaikka periaatteessa ei kiinnosta yhtään.

Miksi tyhmänä menet kyselemään että mitä oot tehny itsekses? Luuletko tosiaan että pienten lasten äidillä kovasti on aikaa tehdä mitään itsekseen? Miksi sua kiinnostais ylipäänsä mitä tehnyt itsekseen miksi ei ystävä ole kiinnostunut mitä ylipäänsä tehnyt? Sori mä en tajua tollasta valitusta, vaihda kaveripiiriä jos et tykkää, aika aikaansa kutakin ja hänen elämänsä pyörii nyt lasten ympärillä kuten kuuluu, kyllä sekin aika tulee kun taas jaksaa kiinnostua muustakin. Ystävä on aina ystävä eikä tosiystävä valita moisesta.

...tai syöpäpotilas. Miksi puhuu syövästä kun puhe on itsestä eikä uusista harrastuksistaan ja ulkomaanmatkastaan. Todennäköisesti elämä pyörii sairauden ympärillä. Anteeksi ei ole tarkoitus verrata näitä kahta konkreettisesti vaan ottaa näkökulmaa että ihminen puhuu yleensä siitä missä elää. Opiskelijat opinnoistaan ja ihmissuhteistaan, äiti lapsistaan, yrittäjä sen vaikeuksista, naimisiin menijä hääjärjestelyistä...

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 22:39"]

Olen tuo 10 kirjoittaja ja tuli mieleen ap, että jos olet ollut aiemmin ko henkilön kanssa läheinen, miksi et halua edes yrittää kertoa mitään henkilökohtaista? Tuo lapsiperheen äitihän avautuu kuitenkin sinulle koko ajan, kertoo huolistaan ja murheistaan, jotka tietysti koskevat lapsia.Hän elää sitä elämän vaihetta.

Miksi sinä haluat pysyä yleisimmissä aiheissa?

Tämä oma tuttavani, josta kirjoitin, ei suostu kertomaan juuri mitään itsestään, vastailee vain ympäripyöreästi. Hän ei ole kertaakaan kutsunut minua edes käymään luonaan, meillä hän on käynyt pari kertaa.

Odottaisin itse tältä ihmissuhteelta enemmän, en edes haluaisi alkaa keskustella hänen kanssaan mistään politiikasta, vaan elämästä, toiveista ja yhteisistä kokemuksista, mitä olemme yhdessä jakaneet koulu- ja opiskeluaikoina. Mutta aina, kun olen hänet tavannut, olen aika pettynyt. Emme pysty enää samanlaiseen yhteyteen, mitä meillä oli joskus nuorena.

[/quote]

en osaa vastata tuohon tarkemmin kuin että *tuntuu* ettei häntä kiinnosta. en tietenkään ala jotain parisuhteeni kiemuroita tilittämään ihmiselle jota ei tunnu kiinnostavan...  mikä on tietty ikävästi sanottu vanhasta ystävästä. ehkä välit ovat siis ainakin minun puoleltani jo aika tulehtuneet? :(

ja vaikka uskon että lapsijutut ovat hänelle tavallaan henkilökohtaisia niin musta ne tuntuu enemmän pintapuolisilta (nuhat, tekemiset, lahjat, nukkumiset..), ei hän esim. ikinä sano mitään omasta parisuhteestaan tai syvemmistä tunnoistaan. kyllä hän about tietää elämästäni, kerron vaikka usein proaktiivisesti jos mulla on joku iso työjuttu tai muu muutos. mutta siihen se jää koska lisäkysymyksiä ei tule. vaikka hän on "tilittäjä" niin en ajattele että mun olisi järkevää maksaa samalla mitalla takaisin...

toki olet oikeassa siinä että voisin koittaa vielä tuota menneisyyden puheeksi ottamista, eli muistella niitä aikoja kun olimme hyvinkin läheisiä. ehkä juttu pysyisi sitten siinä hetken.

puh, ok, tämä avautuminen auttoi jo, ehkä huomenna on taas parempi! kiitos!

-ap

Ystävällisellä äänellä: "Voitaisiinko puhua välilä muustakin kuin lapsista?"

Eikö tosiaan ole ihan luonnollista että ihminen puhuu siitä eniten mikä eniten täyttää hänen elämänsä? Mulla on kavereita ´jotka ovat hyvin urakeskeisiä ja heidän koko elämänsä pyörii työn ympärillä, ei haittaa mua. Samoin on naisia joilla monta pientä ja isompaakin lasta ja totta kai silloin eniten löytyy omasta elämstä jutunjuurta heistä...mikä ongelma? Jos sinau ei ap kiinnosta hänen elämänsä lapsineen kaikkineen niin mitäpä jos sitten nostaisit kytkintä. Tuksin kumpikaan teistä jäisi toista kaipaamaan.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 23:03"]

ihminen puhuu yleensä siitä missä elää. Opiskelijat opinnoistaan ja ihmissuhteistaan, äiti lapsistaan, yrittäjä sen vaikeuksista, naimisiin menijä hääjärjestelyistä...

[/quote]

Hyvä keskustelija puhuu aiheesta, joista kumpkin keskustelija on jossain määrin kiinnostunut, ja joihin molemmilla on jotakin annettavaa. Omista mieenkiinnonkohteistaankin voi puhua, mutta niihinkin on löydettävä nkökulma, joka on toisen kannalta relevantti.

Harmillisen harva osaa ykyään keskustella taitavasti, vaikka se on eräs elämän suurimmista iloista.-32

Mullakin oli ennen läheinen ystävä. Minä sain perheen hän jatkoi sinkkuna ja minä etäännyin hänestä koska en vaan jaksanut enää vuodesta toiseen niitä ryyppäämis ja biletysjuttuja. Hän ei ollut pätkääkään kiinnostunut minun´perhe-elämästäni mutta oletti että jaksan vaan aina olla kiinnostunut hänen ´bilettämisestään ja miesseikkailuistaan. Loppujen lopuksi meidät erotti siis erilaiset elämäntilanteet ja toisaalta hyvä niin, miksi väkisin roikkua vanhoissa ystävyyssuhteissa jos kasvetaan erilleen?

jaa, ei mun raskaana olevat ystävät tuo sitä raskautta esille joka lauseessa eikä edes joka kerta kun jutellaan.

Ap, olen pahoillani mutta koeta jaksaa. Ehkä ystäväsi palautuu vielä juttelemaan muustakin kuin lapsistaan.

Mun äiti on sanonut minulle, kun tapaan lapsettomia ystäviäni, että puhut sitten niille muitakin kuin lapsijuttuja. Tämä on ollut hyvä muistutus ja olen tästä kiitollinen äidilleni. Muuten en ehkä olisi kiinnittänyt asiaan huomiota ja pälpättäisin liikaa lapsistani. ;) Kun elämä on pelkkää lasten kanssa elämistä, ei muusta juuri oikein osaa puhuakaan.

Voithan sä ikäänkuin leikilläsi heittää, että " sä puhut tosi paljon lapsistasi. Tehdään testi. nyt et saa sanoa 30minuuttiin mitään lapsistasi, puhu vain itsestäsi tai puhutaan muista aiheista. Onnistuuko?" Ihan niinkuin työkaverit vapaa-ajallakin sopivat, että nyt ei puhuta töistä.

Itse olen useamman lapsen kotiäiti ja todellakin puhun mielelläni muista asioista kuin lapsistani. Kyllä lapsiasioita tulee ihan riittävästi puitua samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Sinkkujen ja/tai lapsettomien ystävien kanssa etenkin on oikein virkistävä keskustella, kun ei ole "velvollisuutta" tilittää lapsiasioita. Tiedän kyllä lukuisia äitejä, jotka puhuvat tosiaankin vain lapsistaan (ja ehkä vähän miehestään), tilanteessa kuin tilsnteessa, vaikka heillä varmasti olisi muutakin annettavaa keskusteluun. No kukin tavallaan, mutta itse en jaksaisi aina vain samoja, suhteellisen kapeita uria käyviä jutusteluja.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 23:03"]

ihminen puhuu yleensä siitä missä elää. Opiskelijat opinnoistaan ja ihmissuhteistaan, äiti lapsistaan, yrittäjä sen vaikeuksista, naimisiin menijä hääjärjestelyistä...

[/quote]

Hyvä keskustelija puhuu aiheesta, joista kumpkin keskustelija on jossain määrin kiinnostunut, ja joihin molemmilla on jotakin annettavaa. Omista mieenkiinnonkohteistaankin voi puhua, mutta niihinkin on löydettävä nkökulma, joka on toisen kannalta relevantti.

Harmillisen harva osaa ykyään keskustella taitavasti, vaikka se on eräs elämän suurimmista iloista.-32

[/quote]

Ystävyys kuitenkin on muutakin kuin keskustelua. Tuosta sinun kirjoituksestasi tulee mieleen joku "Väyrysmäinen keskustelukilpailu", missä parhaat argumentoijat palkitaan : )

Kun on ollut aiemmin jonkun kanssa hyvä ystävä, niin sitä kaipaa sitä samaa yhteyttä, sanatontakin ymmärrystä jne. Elämäntilanteet voivat olla niin erilaiset, että on vaikea löytää enää sitä jotain, mikä aiemmin yhdisti.

Virke alkaa aina isolla kirjaimella. Ap:lle tiedoksi.

"no mitäs sinä olet tehnyt itseksesi viime aikoina"

No kule viimeviikolla pääsin kerran ihan ittekseni vessaan, istuin oikein ajan kassa ja väänsin sellasen pökäleen et aristi viel seuraavanaki päivänä.

Joo mielelläni menisin ja tekisin vaik mitä, mut ei oo aikaa eikä varsinkaan rahaa. Politiikasta voisin puhuakin, kun uutiset luen joka päivä. Olen kuitenkin huomannut, että harva töissä käyvä ehtii niihin niin paneutua, että siitä kunnon keskustelua saa aikaan.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 23:07"]Eikö tosiaan ole ihan luonnollista että ihminen puhuu siitä eniten mikä eniten täyttää hänen elämänsä? Mulla on kavereita ´jotka ovat hyvin urakeskeisiä ja heidän koko elämänsä pyörii työn ympärillä, ei haittaa mua. Samoin on naisia joilla monta pientä ja isompaakin lasta ja totta kai silloin eniten löytyy omasta elämstä jutunjuurta heistä...mikä ongelma? Jos sinau ei ap kiinnosta hänen elämänsä lapsineen kaikkineen niin mitäpä jos sitten nostaisit kytkintä. Tuksin kumpikaan teistä jäisi toista kaipaamaan.

[/quote]

Miksi ainoastaan ap:ta pitäisi kiinnostaa ystävän asiat? Yhtälaillahan ystävä voisi välillä olla kiinnostunut ap:n elämästä. Mulla ei lapsia ole, lähes kaikilla kavereilla on ja puhutaan kyllä muustakin kuin lapsista.