Lue keskustelun säännöt.
Lapset tulee koirat lähtee?
14.08.2014 |
Meidän perheeseen kuulun minä, mieheni, 1,5 v lapsi sekä 2 koiraa (keskikokoisia 15 ja 20kg). Asumme kaupungissa kerrostalossa jossa ei ole hissiä. Koirat on 7 ja 5 vuotiaita ja ihan "normaaleja", peruskoulutettuja koiruleita. Vanhempi koira tuli minulle kun asuin vielä yksin, toisen hankimme mieheni kanssa seurustelun alkuaikoina.
Yhtälö lapsi + koirat on osoittautunut hankalaksi. Kun olin vielä äitiyslomalla, kuvio vielä jotenkin meni. Lastenvaunujen kanssa ulkoilutin päivällä koiria, mies hoiti aamut ja illat vaihdellen.
Nyt ongelmia/haasteita:
- kun työpäivään lisätään lapsen viennit ja hakemiset, koirien yksinolo venyy -> ovat alkaneet ulista ikäväänsä (ja kyllä asiaa on työstetty kouluttajan kanssa, parempaan on mennyt, ei kokonaan loppunut)
- lapsi repii koiria turkista, eikä meinaa millään oppia että on kiellettyä. Toinen koirista jämettyy paikallee ja murisee, toinen juoksee pakoon sängyn alle (murisija ei sinne mahdu, joten sille ainoa selviytymiskeino on odottaa että aikuinen tulee sitä auttamaan ja murisee ikäänkuin meille merkiksi hädästään) Molemmat koirat kyllä tykkäävät lapsesta ja lapsi niistä.
- Olemme miettineet toisen lapsen hankintaa, mutta käytännössä mahdotonta. Nyt pääsen raput alas niin että lapsi kainalossa tai pidän kädestä kun kävelee itse, toisessa kädessä koirat. Alueellamme on hyvin vähän hissitaloja ja vanhojen talojen hissit lastenvaunuille on liian pieniä muutenkin.
- koirat pilasivat remonttimme raapimalla lakatun parketin heti piloille eroahdistuksessaan (mikä on rahakysymys, mutta silti aargh)
- Omaa aikaa ja peheen yhteistä ei käytännössä jää lainkaan. Aamulla aikuisista toinen hoitaa koirat, toinen lapsen hoitoon, iltapäivällä sama juttu. Päivällisen jälkeen jää noin 1-2 h aikaa kunnes alkaa lapsen iltatoimet ja toisella koirien iltaruokinta+lenkki. Olisi ihanaa joskus käydä töistä tullessa kotimatkalla uimahallissa tms mutta ei koskaan ole mahdollista. 2 kertaa viikossa olen saanut salireissun järjestettyä, miehelläni jää yhteen koska hänellä työpäivät pidemmät (teen vielä osa-aikaista elokuun loppuun)
Mietinnässä on koirista luopuminen. Onko ihan tajuttoman itsekästä? Typerää on se että siskonikin juuri hankki koiran, oltaisiin annettu toinen omistamme jos olisi tiedetty. Hän ei myöskään tunnu tajuavan sitä että koiran pito muuttuu paljon haasteellisemmaksi kun on lapsi ja työ (on vielä opiskelija). Jos ihmisten kanssa tästä puhuu, niin kommentit on lähe aina sitä että eihän niitä eläviä olentoja voi kiertoon laittaa jne. Rakkaitahan ne on, mutta välillä tuntuu ettei koirillakaan ole meillä enää hyvä olla :(
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 16:06"]Kyllä hieman ihmettelen tätä syyllistyksen määrää täällä. Kovinkaan moni koira ei kodinvaihdosta kärsi, valtavaa inhimillistämistä ajatella että se kärsisi. Itselläni on aikuisena tullut kodinvaihtajakoira ja voin kertoa, että alle viikossa se alkoi olla meillä kuin kotonaan.
Ihanko oikeasti noin moni on sitä mieltä, että koirat on pidettävä alkuperäisessä kodissaan vaikka hampaat irvessä ja otsa tuskanhiestä valuen, vaikka niille on tarjolla lähinnä epämiellyttävä elämä: paljon yksinoloa ja turkista repivä taapero?
Suurinta rakkautta on osata päästää irti. Pätee myös tässä. Minusta se on fiksun ihmisen merkki kun tietää milloin ei enää itse jaksa hoitaa lemmikkiään ja hankkii eläimelleen paremman kodin. Ennemmin niin, kuin että vetää lopulta itsensä aivan piippuun ja hoitaa lopulta lapset ja elikot huonosti.
Siis esim. tällaisia tilanteitahan ei saisi ikinä päästää syntymään koirien ja lasten välille:
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 12:13"]lapsi repii koiria turkista, eikä meinaa millään oppia että on kiellettyä. Toinen koirista jämettyy paikallee ja murisee, toinen juoksee pakoon sängyn alle (murisija ei sinne mahdu, joten sille ainoa selviytymiskeino on odottaa että aikuinen tulee sitä auttamaan ja murisee ikäänkuin meille merkiksi hädästään)[/quote]
Koiralla olisi oltava aina mahdollisuus väistää tuollaisesta tilanteesta, koiralle on pystyttävä takaamaan oma rauhallinen lepopaikkansa. Muuten voi käydä pahasti.
[/quote]
Vaikka aloitus minua suuresti ärsyttää, täytyy myöntää, että puhut asiaa.
Ihmettelen miksi Ap muutitte hissittömään taloon? Ilman koiriakin se liikkuminen on hankalaa pienen lapsen/vauvan ja tavaroiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli lopulta kyse onkin Ap:n vauvakuumeesta. Mies ei vielä halua, joten Ap ajatteli heivata koirat, jos mies sitten suostuisi.
Olisi kannattanut miettiä koirien hankintaa alumperin kunnolla, jos niitä ei ole valmis pitämään niin sitten niitä ei hankita. Lapsen hankkimista (vai oliko vahinko?) olisi myös kannattanut harkita ja suunitella ilmeisesti paremmin.
Itse lopettaisin koiran, jos muuta ratkaisua ei löydy. Tiedän, on raskasta, tiedän, jonkun mielestä epäinhimillistä, mutta kun koira ei ole ihminen! Vielä enemmän koiran kiusaamista on se, että sitä vanhana tyrkytetään uuteen kotiin. Stressi voi jopa pahentaa allergioita. T. Eläinrakas
AP jatkaa. Ihan niin yksinkertaista ei ole että kyse olisi pelkästä vauvakuumeesta. Taustalla useita tekijöitä, joita en kaikkia osaa ymmärrettäväksi tekstiksi muodostaa. Toki vauvakuume on yksi tekijä. Lisäksi miehen sairastelut, työmatkat ja yleinen arjen hallinta.
Vanhempaa koiraamme, jolla on allergioita, en osaisi uuteen kotiin laittaa. Vaikeat allergiat ja atopia on koiralla, pelkään että harvalla riittäisi kärsivällisyyttä opetella hoitamaan niitä. Kotona pitää olla aina valmiina ensiapulääkkeet, jos sattuu leivänmurun nappaamaan (hiiva-allergia).
Vanhassa kodissamme oli koiraportti jonka avulla saatiin koirat eristettyä lapsesta, mutta silti olivat samassa tilassa ja näkivät mitä muu perhe puuhaa. Toivottiin ettei noita portteja tarvitsisi uuteen kotiin viritellä, mutta ilmeisesti täytyy. Ja sivumainintana muutettiin kun vanha asunto kävi pieneksi (42m2). Asuttiin ennen Lohjalla, mutta työmatkoihin meni niin paljon aikaa ja rahaa, että tilanne oli mahdoton käytännössä. Veneilyä myös harrastetaan koko perhe, ja meren lähellä asuminen maksaa. Mutta se ei alkuperäinen ongelma ollut.
Sekä koirien ja lasten hankinta oli molemmat harkittuja ja suunniteltuja. En rehellisesti näe vaihtoehtona sitäkään että lasten hankintaa lykätään kunnes koirat kupsahtaa.
Mietin eilen illalla pitkään näitä asioita ja tulin siihen tulokseen että kyse on lopulta vapauden menettämiseen liittyvästä tuskasta. Sekä koiriin että lapseen liittyy velvollisuus, joka sitoo. Ei voikaan enää mennä ja tulla niinkuin itseä huvittaa. Aina pitää erikseen järjestää omaa aikaa tai parisuhdeaikaa. Olen jotenkin jämähtänyt vaiheeseen jossa surkuttelen tätä asiaa ja jään siihen rypemään, sen sijaa että hyväksyisin tilanteen ja näkisin vaivaa sen eteen että myös itselle ja parisuhteelle jää aikaa. Kerran yksi monen lapsen äiti sanoi että oma aika lisäänmtyy sitä mukaan kun lapsia tulee lisää. En silloin tajunnut mitä hän tarkoitti, mutta nyt luulen päässeeni jyvälle. Pitää vaan opetella organisoimaan, hyödyntää tukiverkostoa ja suunnitella arki niin että aikaa jää myös lepoon. Eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu :) Sentään perjantai jo taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perus AV, yksikin poikittainen sana eläimistä, niin alapeukkua tulee. Lapsia tietenkin voi ja on jopa suotavaa parjata.:D
Multa katoaa niin kaikki arvostus ihmisiä kohtaan jotka luopui lemmikistä lapsen tultua. Näitä asioita mietitään ENSIN, ja jos on päätetty hankkia koira/muu eläin ja lapsi perään (tai ensin) niin niistä eläimistä pidetään piruvie huolta myös sen jälkee ja mukaudutaan myös niiden ehdoille.
Tästä mielipide erosta näkee aina mielestäni sen ketkä ovat oikeasti miettineet tätä ja sen ketkä taas ovat niitä - anteeksi - ihmiskakkoja jotka pistävät "ongelmat" pois silloin kun on vaikeampaa. Lapsikin varmaan adoptioon kun alkaa hyppiä nenille?
Ja kyllä, lapsi ja koira ovat minulle samalla viivalla, kummastakin olen vapaaehtoisesti päättänyt huolehtia eikä toinen sulje maagisesti toista pois. Silloin vain mukaudutaan kaikkien hyväksi. Tarkoittaako se aina ruusuja ja sateenkaaria? Ei. Mutta ainakin voin olla aidosti ylpeä itsestäni. Ja kyllä se arki siitä helpottuu. Verrattaessa vauvavuoden eroon mielestäni tämä koirasta luopuminen - täytyy vaan jaksaa sinnitellä niin kaikki helpottuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on loppujen lopuksi lyhytaikainen ongelma. Lapsen kanssa liikkuminen helpottuu koko ajan ja lapsen opettaminen koiran kanssa elämiseen myös. Koirille pitää taata oma rauhoittumispaikka, jonne lapsi ei missään tapauksessa saa mennä häiritsemään, jos ei mikään muu niin kuljetushäkki. Koirat pitää opettaa kulkemaan kauniisti portaissa ja ulkona. Vuorottelette jo nyt miehen kanssa ulkoiluttamisissa ja koiranhoitoapua ja ulkoilutusapua saa varmasti, kun kyselee. Meidänkin seudulla on paljon koirarakkaita nuoria, jotka mielellään lenkittää ja harjaa ja leikittää koiria.
Hienosti sait ap pohdittua asiaa, selvästi tänne kirjoittaminen ja muiden mielipiteiden saaminen auttoi asiassa:)
En ole samassa tilanteessa kuin sinä mutta pystyn siihen eläytymään kuitenkin.
Meille koira tuli kun lapset oli 7v ja 12v.
Itse olisin ehdottanut että otat joka tapauksessa yhteyttä kasvattajaan ja kerrot tilanteen.
Ja ehkä hän olisi voinut ns hiljaisesti kuulostella uutta kotia terveemmälle koiralle, eli ilman mitään pakottavaa tarvetta mutta jos jokin loistava uusi koti löytyisikin.
Tsemppiä kuitenkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa herranjumala nyt ne koirat parempaan paikkaan.
Lapsen annetaan niitä kiusata (ja nimenomaan annetaan, kun "ei saada pikkulasta kiellettyä repimästä" ) ja ei niitä koiriakaan ole kukaan varmaan kouluttanut kunnolla kun "lähtee naapurin nartun perään" ja "pilaa remontin". Uskokaa pois ne on varmasti onnellisempia hyvässä kodissa, jossa on selvät rajat koirille ja metsästyskoira pääsee metsästämään muutakin kun helsinkiläisen lähiöasunnon seiniä. Ja jossa ne ovat omistajalle tärkeitä ja rakkaita, ei mitään ärsyttäviä velvotteita joilla sama arvo kun teurasnaudalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei helvatta kun kiukuttaa lukea tätä ketjua. Miten ihmeessä te olette niin perhanan tyhmiä, ettette osaa ennakoida? Miettiä etukäteen erilaisia tilanteita 'mitä jos'-tyyliin?! Ja varsinkin elävän olennon kohdalla! Haluat koiran/kissan/lapsen jne. niin pitäis vähän ensin miettiä, mitä jos ne vaikka sairastelee? Tai joudut työttömäks -onko varaa... jnejne. Että mitenhän kummassa ne lapset ja elukat on ennen hoidettu ihan kunnialla - ja niitä elukoita on voinut olla navetta ja pihapiiri täynnä... Ja nykymammalle on niin hirveän vaikea ulkoiluttaa lapsi ja koira... Mietipä ap vähän uudestaan. Sulla on vastuu, kanna se, äläkä pakoile mukavuu..., anteeks, laiskuuteen. En ikinä myy koiraa hlölle, joka on luopunut sellaisesta pikkulapsi-aikana vedoten noin typerään ja säälittävään syyhyn.
No, eläimiä saattoi olla paljon kotona. Navetta oli maanviljelijäperheessä yhtä kuin ammatti. Silloin osattiin jotenkuten sovittaa yhteen työ ja perhe. Nyt osataan ehkä jo paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä voitte ihan hyvin luopua koirista. Jotkut tulevat teitä arvostelemaan, kuten tällä palstallakin. Arvostelun voi kuitenkin jättää omaan arvoonsa tietäen, että te elätte omaa elämäänne ja luopuminen ei ole päähänpisto, vaan paras, vastuullinen ratkaisu kaikille.
Itse välitän todella paljon koirista, ja eläimiä ei saa koskaan ottaa vastuulleen suunnittelematta ja kevytmielisesti. Uutuuden innon laantuminen ja kyllästyminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin useiden vuosien jälkeen uusi elämäntilanne, joka vain on kaikille liian kuormittava.
Koirille kannattaa etsiä uusi koti ja jos ne ovat kovin sairaalloisia tai eivät kovin hyvin käyttäytyviä, nukuttaminen on myös vaihtoehto. Pohtikaa rauhassa ja älkää antako syyllistämisen vaikuttaa. Itse tunnette tilanteenne parhaiten.
Viimeksi tullut lähtee, jollei sovi porukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tajuttoman itsekästä. Koirat on perheenjäseniä ja kiintyvät omistajaansa. Ne kärsivät jos luovutte niistä, koska eivät ymmärrä, miksi hylkäsitte ne. Ne kykenevät tunnistamaan teidät vielä vuosien jälkeen hajusta ainakin. Hanki apua ja tutustu koirien psyykeeseen.
No et todellakaan luovu koirista. Hei haloo! Joku naapurin teini varmasti ulkoiluttaa mielellään koiria pienestä maksusta.
Meillä oli yksi koira, kun kaksoset syntyivät. Kun kaksoset olivat suunnilleen kolmevuotiaita, koira sai pennut. Yksi pennuista jätettiin itsellemme. Noin yhdeksän-kymmenvuotiaana tytär alkoi kinuamaan kolmatta koiraa, jotta saisi kouluttaa sitä itsekin alusta alkaen. Vähän siinä mietittiin, onko järkee vai ei, mutta tytön perustelun ymmärsin. Kolmas koira hommattiin. Pari vuotta myöhemmin se sai pennut, joista jätettiin itsellemme _kaksi_ vaikka tarkoitus oli jättää vain yksi. Tyttö halusi ihan oman pennun, ja yksi pennuista taas rakastui minuun niin, etten vain voinut sitä myydä 😄.
Eli meillä oli parhaimmillaan viisi koiraa. Ihanaa aikaa! Koirien kanssa kasvaminen on lapsille mahtavaa.
Koiralle sinä olet hänen koko elämänsä ja kaikki kaikessa:(
Ei koiralle omistaja ole vaan joku vaan koira todellakin kiintyy omistajaansa.
Miten voit olla noin itsekäs? Kamalaa.
Minun fiksupää eksäni totesi että nyt on aika ottaa koira kun jäin äitiyslomalle. Kun sehän on niin hyvä koiralle että tämä kuuluisa joku joka tekee kaikki hommat on kotona. Eipä oikein ollut omiaan kehittämään hyvää suhdetta koiran ja minun välille, valitettavasti.
Mä valitsisin kyllä koirat ennen lapsia😂
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 12:32"]Koirista luopuminen nyt ei ole ollenkaan radikaali ratkaisu! Meillä lähti kissa kun vauva tuli, koska kissa päätti itse muuttua ulkokissaksi. Annoin pois ja varmaan oli jossain onnellissempi.
Eläimen voi helposti antaa pois, ei ne siitä kärsi. Sitten kun lapsesi ovat isompia, voit ottaa taas koiran. Jos nyt venytät päätöstä, lapsesi alkaa kiinytä koiraan ja on vaikeampi luopua. Nauti pikku lapsiajasta.
Niinkuin nyt muutto ja koran poisantaminen olisivat samalla viivalla, järkeä peliin!
[/quote]
Kai tiedät mitä kaikkea lapsi oppii vanhemmiltaan? Yks pikku esimerkki: vastuuta. Minkälaista vastuuta lapsi oppii siitä että otetaan eläin ja kun se ei enää sovi elämään niin senhän voi ihan tuosta noin vaan antaa pois.