Lue keskustelun säännöt.
ero ja järkyttävä ahdistus....
31.07.2021 |
Mies ei enää halua olla kanssani... 6 yhteistä vuotta takana.. Olen niin rikki tästä kaikesta, etten olen menettänyt ruokahaluni sekä yöuneni. En pysty keskittymään työntekoonkaan. Saatan istua töissä ja havahtua että olen kaksi tuntia ollut tekemättä mitään enkä huomaa kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Olen yrittänyt keksiä itselleni tekemistä, mutta se ei saa ajatuksiani pois erosta. En jaksa tehdä mitään edes kahvia keittää. En tahdo puhua ystävilleni ja saada heiltä sääliä. Käyn terapeutilla aina välillä purakamassa itseäni ja olen käynyt jo pitkään mutta sekään ei auta tässä. En ymmärrä miten pystyn koskaan enää päästämään ketään lähelleni kun miettii että joutuu kokemaan uudelleen tätä . Elämä tuntuu tällä hetkellä todella arvottomalta ja vihaan itseäni. Miten tästä voi oikeesti selvitä? Tiedän että aika auttaa, mutta miten pystyn kamppailemaan puoli vuottakaan näiden ajatusten kanssa ja kun se aika kuluu niin helvetin hitaasti näiden olojen kanssa..
Kommentit (48)
Minä olen varmaan tunnevammainen koska yksikään avoero ei ole tuntunut oikein missään.
Olen kolme kertaa eronnut pitkästä suhteesta.
Läheisiä ihmisiä, viimeisimpänä perheenjäsen, on kuollut.
Mitä hyötyä on itsesäälistä? Sitähän suru suurimmaksi osaksi on. "Voi minua kun nyt yksin jäin" byybyy
Mitä hyötyä on menneessä elämisestä ja muistelusta jos se tekee kipeetä?
Sitä et voi muuttaa. Ainoastaan tämä hetki on todellinen ja siihen pystyt vaikuttamaan omalla mielelläsi.
Itse ajatuksesi valitset.
AP, miksi itseviha?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan tunnevammainen koska yksikään avoero ei ole tuntunut oikein missään.
Olen kolme kertaa eronnut pitkästä suhteesta.
Läheisiä ihmisiä, viimeisimpänä perheenjäsen, on kuollut.
Mitä hyötyä on itsesäälistä? Sitähän suru suurimmaksi osaksi on. "Voi minua kun nyt yksin jäin" byybyy
Mitä hyötyä on menneessä elämisestä ja muistelusta jos se tekee kipeetä?
Sitä et voi muuttaa. Ainoastaan tämä hetki on todellinen ja siihen pystyt vaikuttamaan omalla mielelläsi.
Itse ajatuksesi valitset.
AP, miksi itseviha?
soi, mutta vaikutat tunnekylmältä ihmiseltä. Eroja ja kuolleita ihmisiä, mutta ei tunnu oikein missään..?? just joo. Ei kai kukaan tahallaan menneessä elä, mutta mennyt jättää ihmiseen jälkensä, samoin kuin merkitykselliset ihmiset, ja kyllä helvetissä tekee kipeää ja on surullista tärkeästä ihmisestä luopuminen!!
Kyllä ihmisellä on oikeus surra! ei se ole itsesääliä.
Vierailija kirjoitti:
Aika parantaa haavat ja kultaa muistot.
Opit ymmärtämään että kaikella on tarkoitus vaikka sitä voi olla joskus vaikeaa ymmärtää.
Paljon hienoja yhteisiä ilon ja onnistumisen hetkiä , muistoja jotka muistat vielä kauan.
Negatiiviset tunteet haihtuvat kun kohtaat joskus uuden rakkauden ja huomaat että elämässä on jaksoja ja vaiheita joskus vaikeita sellaisia mutta aina uusi päivä tuo jotain uutta kaunista ja jännittävää.
Kyllä silti voi ikävöidä ja tehdä kipeää vuosienkien päästä vaikka olisi päässyt jo pahimmasta eteenpäin ja olisi löytänyt uuden kumppanin.
Suru ei aina laimene tai vähene ajan myötä, vaan esimerkiksi ikävän muodossa se voi päinvastoin ajan myötä lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tämä on melko todennäköisesti pian edessä, ja olen jo nyt aivan hajalla ja sydän palasina. Tämä on ensimmäinen eroni, ensimmäinen oikea rakkauteni. Olen ihan hukassa, tuntuu että elämältä katoaa pohja. Tuntuu, että jos menetän hänet, en koskaan enää halua ketään toista vaan mielummin olen vain yksin. Pelkään, että tulen ikuisesti vertaamaan kaikkia muita mahdollisia häneen. Lisäksi miehenä ei niin vain tule niitä uusia kumppaneita tarjolle vaan itsevarmuus pitää rakentaa aivan uudelleen ja jaksaa taas tehdä alotteita ja ottaa pakkeja vastaan. Tämänkin naisen löytäminen oli niin kiven takana.Naisena sentään miehet lähestyy herkemmin tuosta olen kateellinen naisille : ((
m31
Ei pidä paikkaansa. Kauniina naisena minua lähestyvät narsistiset siat. Haluaisitko, että luonnehäiriöiset seireenit lähestyisivät sinua pelkän rahan toivossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suruhan muuttaa muotoaan mutta ei häviä koskaan.
Olen ihan samassa tilanteessa joskaan tosin yhtään lohduttaa aloittajaa.
Töistä ei tule mitään ja olen siksi sairauslomalla. Olo tuntuu lohduttomalta ja toivottomalta. Menetin tärkeimmän ihmisen elämässäni typerän väärinkäsityksen takia. Varsinaista hyvää syytä erolle ei siis edes ole mikäli mieheni mustavalkoista asennetta ei lasketa syyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta tiedän, että vertaistuki on tärkeää. Itsestä ainakin eron jälkeen tuntui, että olen maailman ainoa eronnut (vaikka järjellä ajateltuna en tietysti voinut olla), koska omassa tuttavapiirissä kaikki tuntuivat porskuttavan onnellisina omissa suhteissaan. Joten hakeuduin eroryhmään, jossa käytiin juuri tuota Fischerin eroseminaaria läpi. Toimi!
Jotkut antavat neuvoksi polttaa yhteiset valokuvat, myydä, lahjoittaa tai heittää roskiin exältä saadut lahjat sekä blokata kaikkialla sosiaalisessa mediassa. Jotain vapauttavaa siinä tulessa on, kun niin monessa kulttuurissa kuuluu eri rituaaleihin…
Jotkut sanoo, että exästä pääsee yli lopullisesti vasta kun on löytänyt uuden. Ei siis välttämättä puhuta mistään laastarisuhteesta.
Monet kirjat, runot, laulut ja maalaukset on tehty sydänsuruissa. Pura ajatuksiasi esimerkiksi journaaliin.
Joillekin toimiva, muttei välttämättä tervein keino, on mennä juhlimaan ja ehkä harrastamaan irtosuhdetta ja sitten huomaa, ettei se exä niin ihmeellinen ollutkaan. Mutta varoituksen sana, tämä erittäin riskaabelia, koska siinä voi vain satuttaa itsensä pahemmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin auttaa myös esim. surullisten rakkausalbumien kuuntelu. Adele varmaan yksi suosituimmista.
Vierailija kirjoitti:
Kai se ystäville puhuminen ja heidän kanssaan oleminen auttaisi. Miksi mies jätti?
Ei ole ystäviä enää, minua ohjeistettiin tällä palstalla aikoinaan, että parisuhde on tärkeämpi kuin kaverit! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittele tapahtumaa. Tiedän tuon tunteen ja pahan olon. Kyllä valoa on vielä edessä eikä sun elämä lopu tuohon vaikka hirveältä kuulostankin. Sulle tulee myöhemmin tulevaisuudesss luultavasti joku muu vielä vastaan joka tulee tekeen sun olon hyväks ja saa sulle hyvän olin usko pois. Vaikka tuntuu nyt hirveältä tuo tilanne tämän kanssa ja ero. Mistä syistä ero on? Käsittele sitä ja älä katkeroidu tai jää vellomaan elämääsi negatiivisesti. Etsi positiivisia asioita et ole kuitenkaan kuoleman sairas ym. Kaikki on hyvin. Juttele kaverien kans jos tuntuu siltä tai kirjoita tänne meille :) luulin joskus itse en löydä enää ketään ja jos olisin sillon tienny mitä siit hetkestä ja padkana olosta kaks vuotta eteen päin on niin naurattaa nyt. Olin aivan rikki. Ruokahalu mennyt en nähnyt elämää eteenpäin tyylii edes. Tai ketään kenet edes haluaisin. Mutta elämä kantaa ja kaikki kääntyy kuten on tarkoitus ja jokainen huono juttu jokaises on myös jotain hyvää miksi noin. Uskon näin itse. Arkeesi sanoisin vinkiksi, lähde tekemän asioita mitkä tekee sut onnelliseks ja rakentaa sun omaa elämää ja uutta alkua. Lähde vaikka metsää marjoja kerään JA tekee asioita.
Vierailija kirjoitti:
Joillekin auttaa myös esim. surullisten rakkausalbumien kuuntelu. Adele varmaan yksi suosituimmista.
Suosittelen Behm-Tivolit, Ike-Haarniska, Tai anna Abreum-teipillä tai rakkaudella biisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita kaikki ajatuksesi paperille. Soita maanantaina puhelinterapeutille.
Vierailija kirjoitti:
Suruhan muuttaa muotoaan mutta ei häviä koskaan.
Totta ellei viha tule Rakkauden ja surun tilalle jos joku tekee sulle oikein pahasti. Kyl mun suru lähti kun kuulin miehen valehdellee ja pettäneen vaikka uskoin häneen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan tunnevammainen koska yksikään avoero ei ole tuntunut oikein missään.
Olen kolme kertaa eronnut pitkästä suhteesta.
Läheisiä ihmisiä, viimeisimpänä perheenjäsen, on kuollut.
Mitä hyötyä on itsesäälistä? Sitähän suru suurimmaksi osaksi on. "Voi minua kun nyt yksin jäin" byybyy
Mitä hyötyä on menneessä elämisestä ja muistelusta jos se tekee kipeetä?
Sitä et voi muuttaa. Ainoastaan tämä hetki on todellinen ja siihen pystyt vaikuttamaan omalla mielelläsi.
Itse ajatuksesi valitset.
AP, miksi itseviha?
No ei se ihan noinkaan mene. Itse olen menettänyt läheisiä ja hyvän suhteen jota jäin kaipaamaan sen hyvien puolien takia ja jätti jäljet. En ole kyllä koskaan miettinyt ”byaa”että miksi yksin jäin. Voi minua. Ei todellakaan😂
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan samassa tilanteessa joskaan tosin yhtään lohduttaa aloittajaa.
Töistä ei tule mitään ja olen siksi sairauslomalla. Olo tuntuu lohduttomalta ja toivottomalta. Menetin tärkeimmän ihmisen elämässäni typerän väärinkäsityksen takia. Varsinaista hyvää syytä erolle ei siis edes ole mikäli mieheni mustavalkoista asennetta ei lasketa syyksi.
Nauttikaa tästä hetkestä kun olette sinkkuja. Mitä se voi teille antaa
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa miten parisuhteen päättyminen voi olla joillekin noin kova juttu.
Sähän se paljastit juuri olevasi tunnevammainen.
Ap:lle voimia suremiseen ja itsestä huolehtimiseen! ❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin auttaa myös esim. surullisten rakkausalbumien kuuntelu. Adele varmaan yksi suosituimmista.
Suosittelen Behm-Tivolit, Ike-Haarniska, Tai anna Abreum-teipillä tai rakkaudella biisit.
Minusta nuo kaikki sanoitukset ovat todella korneja. En ole ap mutta vastaavassa tilanteessa. Ei todellakaan auta.
"Se oikea" on noin joka kymmenes vastaantuleva erään tutkimuksen mukaan. Siis omasta ikäluokasta noin joka kymmenes voisi olla sopiva kumppani. Joten älä lannistu. Käy ensin ero läpi kunnolla ja kun alat olla tolpillasi silmät ja aistit auki, kyllä se sinulle sopiva tulee aikanaan.