Lue keskustelun säännöt.
36v ja elämä ohi. Mitä te teette tänään?? Kellään ei ole niin säälittävää lauantaita kun minulla. Tekisi mieli Alkoon
31.07.2021 |
mutta mitä kivaa se on yksin juoda? Mies vaihtisi lapsia.
Ruoka tehty, kahvit juotu, mitä nyt? Netflixiä?
Mitä nuoret tekee tänään? Festareille ja baariin?.
Vanhan elämä tylsää...
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt ihmiset elämällään tekee? Joku tinderöinti ja ryyppääminen baarissa on kaikista surullisinta ikinä, elämän tuhlausta.
Vapaa-ajalla ihmiset tekee kaikkea kivaa josta tykkää, sitä usein kutsutaan harrastamiseksi. Ja vaihtoehtoja on tuhansia. On aika tylsä ja mielikuvitukseton ihminen jolla ei tule mieleen mitään muuta kuin viina. Ja siitä ei voi syyttää sitä että on perhe, perhehän tuo lisää mahdollisuuksia tekemisiin.
No en koskaan ole oikein harrastanut mitään, muuta kuin kävelyä ja lukemista.
Nyt ei ole mitään hyvää kirjaa lähettyvillä, pitääpä tilata netistä.
Parikymppisenä lähinnä biletin, siitä jäänyt tuo viinan himo ja ilo.
Ap
Eilen sun miehesi ei pärjännyt yksin lasten kanssa jos tapat itsesi ja tänään hän muka osaa hoitaa lapsia, kun lähdet ryyppäämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli voisit ottaa tehtäväksesi hankkia kavereita?
Elämähän ei ole minkään ikäisenä ”ohi”, jos on kavereita!Mulla on kahdessa naapuritalossa iloisia 60+ ihmisiä joilla isot kaveripiirit, ja etenkin kesäisin paljon juhlia.
Tuossa toisessa talossa on kai jonkinlainen ikääntyneiden kommuuni, ovat usein pihalla yömyöhään jamittelemassa ja tissuttelemassa.
Toisessa naapurissa asuu 60+ nainen joka löysi hiljattain, monien sinkkuvuosien jälkeen uuden miehen, ja heillä kulkee paljon porukkaa.
Tosin se nainen on aina istunut paljon kavereiden kanssa iltaa, sinkkunakin.
Tämän uuden miehenkin löysi kuulemma kaveripiirin bileistä.Omat 80+ isovanhempani matkustelivat ennen koronaa joka talvi kavereidensa kanssa, ja viettivät talvia etelässä porukalla.
Kylästelevät myös jatkuvasti ihmisten kanssa.
Juuri katkaisin välit toiseen kaveriin.
Yritän kyllä tutustu uusiin ihmisiin, mutta koen toiset naiset jotenkin uhkana (olen epävarma ja huono itsetunto) minulle ja mun avioliittolle, eli ainakaan kotiin en voi ketään tuoda.
Ap
Minä olen kipu. Minä en koskaan unohda. Minä. Murskaan harhaisen mielesi.
Imhotep. On nimeni. Imhotep.
En usko, että ihan pian ajattelisin elämäni olevan ohi, vaikka mittarissa on 50 vuotta.
Kaverin kanssa olen kyllä pohtinut nähneeni ja kokeneeni tarpeeksi, eikä odotukset tulevaisuudelta ole suuret. Pari vuotta sain kyllä tapailla mukavaa naista, ja olla aivan innoissani hänen seurastaan, ehkä vuosikymmenen sisällä voisi vielä toisenkin kerran kokea vastaavaa.
Tämän illan pelastanee totaalisesta koneen ääressä jumittamiselta Alko.
29v täällä. Tänään olen tehnyt gradua ja teen sitä vielä pari tuntia. Illalla menen vanhempieni luokse saunomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nyt ihmiset elämällään tekee? Joku tinderöinti ja ryyppääminen baarissa on kaikista surullisinta ikinä, elämän tuhlausta.
Vapaa-ajalla ihmiset tekee kaikkea kivaa josta tykkää, sitä usein kutsutaan harrastamiseksi. Ja vaihtoehtoja on tuhansia. On aika tylsä ja mielikuvitukseton ihminen jolla ei tule mieleen mitään muuta kuin viina. Ja siitä ei voi syyttää sitä että on perhe, perhehän tuo lisää mahdollisuuksia tekemisiin.
No en koskaan ole oikein harrastanut mitään, muuta kuin kävelyä ja lukemista.
Nyt ei ole mitään hyvää kirjaa lähettyvillä, pitääpä tilata netistä.
Parikymppisenä lähinnä biletin, siitä jäänyt tuo viinan himo ja ilo.
ApEilen sun miehesi ei pärjännyt yksin lasten kanssa jos tapat itsesi ja tänään hän muka osaa hoitaa lapsia, kun lähdet ryyppäämään
Ööö, anteeksi mitä?!
:D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapselliset ihmiset on tälläisiä! Elämä ohi, kun lapset tehty, kun teillä ei ole mitään muuta tarkoitusta elämässä
Ei ole! Ap on vain poikkeuksellisen tylsä ihminen. Normaalin ihmisen elämän tarkoitus ei ole lapsista kiinni. Toki minulle ja miehelleni meidän lapset on tärkeintä elämässä, mutta kyllä meillä on koko ajan ollut ihan oma elämäkin, ja lapsilla tietysti myös pienestä asti, emme ole toistemme vankeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta vuotta alkoholia käyttäneenä ja kuviteltuani, että sitä ottamallahan ne kaikki murheet katoavat ja ongelmat unohtuvat, voin sanoa, että alkoholi ei ole koskaan ratkaisu mihinkään. Niin minäkin noin yli kymmenen vuotta sitten kuvittelin, että kyllä se valkkari, tai suomiviina helpottaa oloa. Se on pelkkä väärä kuvitelma ja myytti.
Koska ne ongelmat ja kaikki se, mitä ne itselle aiheuttavat, tulevat ja vyöryvät kahta kauheammalla tavalla, jos ei seuraavana, niin sitä seuraavana päivänä. Ja samalla tulee päälle lisää ahdistuneisuutta ja masennusta.
Maailman ja oman elämän ongelmat eivät haihdu ja katoa juomalla.
Eivät koskaan.
Niin että raitistuinko? Olen kyllä kovasti yrittänyt. Mutta repsahtanut välillä todella pahasti.
Mutta sen tiedän jo omasta kokemuksesta, että viina ei auta mihinkään ongelmiin. Vaan saattaa jopa pahentaa ja lisätä entisestään niitä. Uskokaa minua. Koska olen ollut alkoholisti, joten tiedän, mistä puhun.
Jonkinlainen epävarmuus ja ahdistus ja niiden sietäminen kuuluu elämään.
Selvinpäin ja keskustelemalla omista tunteistaan, kokemistaan asioista ja ajatuksistaan vaikka omien ystävien ja läheisten kanssa, jos niitä on, on parempi katsoa, kokea ja elää tätä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli voisit ottaa tehtäväksesi hankkia kavereita?
Elämähän ei ole minkään ikäisenä ”ohi”, jos on kavereita!Mulla on kahdessa naapuritalossa iloisia 60+ ihmisiä joilla isot kaveripiirit, ja etenkin kesäisin paljon juhlia.
Tuossa toisessa talossa on kai jonkinlainen ikääntyneiden kommuuni, ovat usein pihalla yömyöhään jamittelemassa ja tissuttelemassa.
Toisessa naapurissa asuu 60+ nainen joka löysi hiljattain, monien sinkkuvuosien jälkeen uuden miehen, ja heillä kulkee paljon porukkaa.
Tosin se nainen on aina istunut paljon kavereiden kanssa iltaa, sinkkunakin.
Tämän uuden miehenkin löysi kuulemma kaveripiirin bileistä.Omat 80+ isovanhempani matkustelivat ennen koronaa joka talvi kavereidensa kanssa, ja viettivät talvia etelässä porukalla.
Kylästelevät myös jatkuvasti ihmisten kanssa.Juuri katkaisin välit toiseen kaveriin.
Yritän kyllä tutustu uusiin ihmisiin, mutta koen toiset naiset jotenkin uhkana (olen epävarma ja huono itsetunto) minulle ja mun avioliittolle, eli ainakaan kotiin en voi ketään tuoda.
Ap
Mutta sullahan oli huono avioliitto ja halusit seksiä muiden miesten kanssa. Kirjoita ylös, että muistat mitä olet tänne kirjoitellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enää ei kukaan pyydä oluelle/ viinille :(
Tekemisistä ja kaverien puuttumisesta. Olin nuoruuteni ikävuodet n. 20-30v todella tylsistynyt ja yksinäinen. Kavereita ei ollut nimeksikään. Päivät pitkät vaan yksin kotona pl. opiskelu- tai työssäkäyntitunnit (joissa niissäkään mulla ei ollut ”kavereita”). Oikeastaan olin kyllä ollut yksinäinen jo teini- ja lapsuusvuodet.
Kolmekymppisenä vaan päätin, että nyt on ruvettava tekemään asioita sitten ihan yksinkin. Rupesin käymään yksin elokuvissa, kahviloissa, kuntosalilla, museoissa, matkoilla, puistoissa piknikillä ja lueskelemassa ym. Ensin niitä tehdessä oli yksinäinen olo ja alkuun kiinnitin hirveästi huomiota siihen, että onko täällä ketään muuta yksin tai kaikilla muilla näyttää olevan seuraa ja surettaa kun mulla ei oo….Mutta ajan myötä tilanne helpotti ja aloin nauttia kaikesta myös yksin enkä enää kiinnittänyt huomiota yksin olemiseeni. Pikkuhiljaa musta tuli ihminen, jolla oli kaikenlaista menoa elämässään ja myös muut ihmiset alkoivat kiinnostua musta, koska esim. työpaikalla mulla oli jtn kerrottavaa, jtn kokemuksia ja sisältöä joista saatoin kertoa muille ihmisille. Aloin saada ystäviä mm. työpaikalta ja Facebookin etsitään ystäviä ryhmästä! Edelleenkään kavereita ei ole isoa laumaa, mutta muutama tosi hyvä ja läheinen ja se riittää mulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli voisit ottaa tehtäväksesi hankkia kavereita?
Elämähän ei ole minkään ikäisenä ”ohi”, jos on kavereita!Mulla on kahdessa naapuritalossa iloisia 60+ ihmisiä joilla isot kaveripiirit, ja etenkin kesäisin paljon juhlia.
Tuossa toisessa talossa on kai jonkinlainen ikääntyneiden kommuuni, ovat usein pihalla yömyöhään jamittelemassa ja tissuttelemassa.
Toisessa naapurissa asuu 60+ nainen joka löysi hiljattain, monien sinkkuvuosien jälkeen uuden miehen, ja heillä kulkee paljon porukkaa.
Tosin se nainen on aina istunut paljon kavereiden kanssa iltaa, sinkkunakin.
Tämän uuden miehenkin löysi kuulemma kaveripiirin bileistä.Omat 80+ isovanhempani matkustelivat ennen koronaa joka talvi kavereidensa kanssa, ja viettivät talvia etelässä porukalla.
Kylästelevät myös jatkuvasti ihmisten kanssa.Juuri katkaisin välit toiseen kaveriin.
Yritän kyllä tutustu uusiin ihmisiin, mutta koen toiset naiset jotenkin uhkana (olen epävarma ja huono itsetunto) minulle ja mun avioliittolle, eli ainakaan kotiin en voi ketään tuoda.
Ap
No ei sun mies kyllä häävi ole jos sinä et uskalla tuoda naispuolisia ystäviä kotiisi ettei mies ala niitä vokotella. Hommaa sit miespuolisia ystäviä ja tuo niitä kotiisi niin ehkä miehesi jättää ystäväsi rauhaan himoiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Monta vuotta alkoholia käyttäneenä ja kuviteltuani, että sitä ottamallahan ne kaikki murheet katoavat ja ongelmat unohtuvat, voin sanoa, että alkoholi ei ole koskaan ratkaisu mihinkään. Niin minäkin noin yli kymmenen vuotta sitten kuvittelin, että kyllä se valkkari, tai suomiviina helpottaa oloa. Se on pelkkä väärä kuvitelma ja myytti.
Koska ne ongelmat ja kaikki se, mitä ne itselle aiheuttavat, tulevat ja vyöryvät kahta kauheammalla tavalla, jos ei seuraavana, niin sitä seuraavana päivänä. Ja samalla tulee päälle lisää ahdistuneisuutta ja masennusta.
Maailman ja oman elämän ongelmat eivät haihdu ja katoa juomalla.
Eivät koskaan.
Niin että raitistuinko? Olen kyllä kovasti yrittänyt. Mutta repsahtanut välillä todella pahasti.
Mutta sen tiedän jo omasta kokemuksesta, että viina ei auta mihinkään ongelmiin. Vaan saattaa jopa pahentaa ja lisätä entisestään niitä. Uskokaa minua. Koska olen ollut alkoholisti, joten tiedän, mistä puhun.
Jonkinlainen epävarmuus ja ahdistus ja niiden sietäminen kuuluu elämään.
Selvinpäin ja keskustelemalla omista tunteistaan, kokemistaan asioista ja ajatuksistaan vaikka omien ystävien ja läheisten kanssa, jos niitä on, on parempi katsoa, kokea ja elää tätä elämää.
Joopa joo keskustelua. Kukaan ei halua keskustella eikä kuunnella kuulumisia. Joten pullo kiersi ringissä ja irvisteltiin vain..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämä on vielä ohimpi.
t. 65v
Elämässä pitää olla harrastuksia tai projekteja. Mieti rauhassa mistä tykkäät ja mitä olet aina halunnut tehdä. Jätä puhelin pois ja mene vaikka ulos istumaan kynän ja vihkon kanssa. Anna ajatuksen rullata rauhassa ja katso mitä päähän pulpahtaa. Todennäköisesti keksit kaikenlaista tekemistä ja projektia, kun vain uskallat unelmoida.
Näitä voisi olla
- jonkun taidon opettelu yksin tai kurssilla
- liikuntaharrastus yksin tai kurssilla
- kodin laittaminen, remontointi tms.
- puutarhaan jotain uutta projektia
- ota sukulaisiin yhteyttä ja järjestä tapaamisia tuleville viikonlopuille
- mieti mitä kirjoja olet halunnut lukea jo pitkään, mutta "aikaa ei ole"
Anna mielikuvituksesi lentää ja jätä puhelin ja internet pois! Huomaat, että keksit tekemistä vaikka miten paljon. Mitä vähemmän aikaa viettää netissä, sitä enemmän energiaa jää oikealle elämälle ja ystävyyssuhteiden luomiselle tai sukulaisten tapaamiselle. Mene vaikka juttelemaan jollekin kivalle naapurille, jos sellaisia on.
Vierailija kirjoitti:
Sun iässäsi harrastin panosuhteita ja otin jälkiehkäisypillerin. Varasin ajan sukupuolitautien klinikalle. Se vasta oli elämää!
N39
Kuka näitä provoketjuja taas tehtailee... Aloitus on selkeä provo. Ja vastauksissa monta tällaista päivänselvää provoa.
Aloittaja vastailee omaan ketjuunsa
Vierailija kirjoitti:
Tekemisistä ja kaverien puuttumisesta. Olin nuoruuteni ikävuodet n. 20-30v todella tylsistynyt ja yksinäinen. Kavereita ei ollut nimeksikään. Päivät pitkät vaan yksin kotona pl. opiskelu- tai työssäkäyntitunnit (joissa niissäkään mulla ei ollut ”kavereita”). Oikeastaan olin kyllä ollut yksinäinen jo teini- ja lapsuusvuodet.
Kolmekymppisenä vaan päätin, että nyt on ruvettava tekemään asioita sitten ihan yksinkin. Rupesin käymään yksin elokuvissa, kahviloissa, kuntosalilla, museoissa, matkoilla, puistoissa piknikillä ja lueskelemassa ym. Ensin niitä tehdessä oli yksinäinen olo ja alkuun kiinnitin hirveästi huomiota siihen, että onko täällä ketään muuta yksin tai kaikilla muilla näyttää olevan seuraa ja surettaa kun mulla ei oo….Mutta ajan myötä tilanne helpotti ja aloin nauttia kaikesta myös yksin enkä enää kiinnittänyt huomiota yksin olemiseeni. Pikkuhiljaa musta tuli ihminen, jolla oli kaikenlaista menoa elämässään ja myös muut ihmiset alkoivat kiinnostua musta, koska esim. työpaikalla mulla oli jtn kerrottavaa, jtn kokemuksia ja sisältöä joista saatoin kertoa muille ihmisille. Aloin saada ystäviä mm. työpaikalta ja Facebookin etsitään ystäviä ryhmästä! Edelleenkään kavereita ei ole isoa laumaa, mutta muutama tosi hyvä ja läheinen ja se riittää mulle!
Hyvä sinä!:) Mä olen vähän samassa tilanteessa. Olen 28v ja ollut vuosia hyvin yksinäinen. Olen alkanut käymään tapahtumissa ja paikoissa enemmän yksin ja enää en myöskään kiinnitä niin paljoa huomiota siihen, että olen joka paikassa yksin. Päinvastoin, olen oppinut nauttimaan siitä. Lisäksi kun menee tuolla yksin niin sitä luontevammin myös tutustuu muihin ihmisiin vrt. jos olisi oman porukan kanssa liikenteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin "elämä ohi"?
No ei enää sinkkuelämää, rakkauden ensi huumaa, vauvakuplaa ja imetystä.
Ap
Voi jeesus, noiko sitä "elämää" on. No onneksi ei ole elämää mullakaan. 😆
Joo ja ties mones aloitus jo tänään. 10 vuoden työttömyys ja ikuinen laihdutuksessa epäonnistuminen on jo ainakin käsitelty. Vedä ap pää täyteen ja keksi parempia provoja!