Minkä ikäisen antaisit matkustaa yksin junassa Hkistä Ouluun?

Lentokoneessa lapsella tukena aikuinen koko matkan. Bussissa ja junassa ei ole vaikka suora reitti.

Se on selvä että lapset ovat erilaisia ja jos lapsi tiettyä reittiä kulkenut pienestä asti vaikkapa junalla, on kiusaus suuri laittaa hänet yksinkin matkustamaan. Mutta jotenkin epäröin, se on aika suuri vastuu ja stressi antaa lapselle..

Puhelin nykyään varmasti monella mukana, mutta jos esim joku vie sen kun lapsi ei huomaa tai muuta yllättävää tapahtuu. Voisi olettaa että muut matkustajat auttaisi, itse ainakin auttaisin mutta eihän vastuuta voi kellekään sälyttää ja luottaa että kyllä ne muut hoitaa tilanteen jos jotain tapahtuu.

Kaveri osti 10v tytölleen koko kahden hengen työskentelyhytin ja Hgin päässä asettivat sille toiselle penkille tavaraa ja vaatteita ja lapsi toiselle penkille istumaan. Kukaan ei tullut koko matkan aikana tunkemaan hyttiin, tyttö katseli tabletilta elokuvia ja söi eväitä, pari kertaa kävi vessassa ja kerran ravintolavaunussa.

Aika ongelmallista. Pääosin varmaan jumissa on rauhallista, mutta onhan suomalaisissa junnissakkn tapahtunut ainakin yksi lapsen raiskaus. Konnarivaunu on useinnravintolavaunun läheisyydessä eli se on levoton paikka lapselle, vaikka siinä konnarit olisi lähellä. Oma lapsi on tummaihoinen, niin se aiheuttaa aina enemmän huolta. Se herättää tietyn kansanosan huomion. En halua, että lapseni tuntee olonsa turvattomaksi , kun jotkut päästävät suustaan hölmöyksiä.

Sanoisin että 13 -vuotiaasta ylöspäin. Saman ikäisen averin kanssa vähän nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Helsinkistä?

Kiitos! Inhoan tuota "Hkistä"-kirjoitustapaa.

9v meillä on kaikki matkustaneet, tosin Tampereelta Ouluun ja takaisin. Sama rata kuitenkin. Ei ongelmaa. Myös itse matkustin jokseenkin saman matkan kauan ennen kännykkäaikaa 9-vuotiaana. Liikuttiin paljon junilla muutenkin sekä omassa lapsuudessani että omien lasteni kanssa, joten se oli tuttua ja tiesi, miten junassa ollaan, liikutaan, siirrytään vaunusta toiseen, käydään vessassa, avataan ulko-ovi....

Tietenkin ehdoton sääntö on ollut, että junasta ei poistuta jaloittelemaan väliasemilla eikä lähdetä kenenkään mukaan.

Tuossahan ei vaihtoa ole ollenkaan Helsinki-Oulu-välillä. Jos osaa olla ja liikkua junassa, varmaan sujuu. Riippuu toki lapsesta, mutta aivan normitenava pärjää kyllä 10v.

15-vuotiaat matkustavat jo ulkomaillekin yksin.

Hki-Oulu väli on vielä usein sellainen, että Oulukin on päätepysäkki, joten siinä ei tarvitse muuta kuin istua yhdeltä pääteasemalta toiselle.

Onko junissa vähemmän turvallista kuin pervolla 80-luvulla, jolloin oli tavallista että ihmiset oli KÄNNISSÄ junassa, se ykkösluokan salonkivaunu ihan hulinapaikka välillä. Matkustin monta kertaa vuodessa mummolaan junalla 9-vuotiaasta alkaen, ja vaihdoin Seinäjoella. Ihan hyvin meni. Vaikka junat usein niin täynnä että varusmiehet istuvat kaikki käytävät tukkoon.

Oman lapsen antaisin matkustaa yläasteikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri osti 10v tytölleen koko kahden hengen työskentelyhytin ja Hgin päässä asettivat sille toiselle penkille tavaraa ja vaatteita ja lapsi toiselle penkille istumaan. Kukaan ei tullut koko matkan aikana tunkemaan hyttiin, tyttö katseli tabletilta elokuvia ja söi eväitä, pari kertaa kävi vessassa ja kerran ravintolavaunussa.

Entä jos joku olisi sinne tunkenut?

Se on pitkä matka yksin kenelle tahansa. En laittaisi lastani kulkemaan yksin, vaikka hän sen osaisi.

Vierailija kirjoitti:

Onko junissa vähemmän turvallista kuin pervolla 80-luvulla, jolloin oli tavallista että ihmiset oli KÄNNISSÄ junassa, se ykkösluokan salonkivaunu ihan hulinapaikka välillä. Matkustin monta kertaa vuodessa mummolaan junalla 9-vuotiaasta alkaen, ja vaihdoin Seinäjoella. Ihan hyvin meni. Vaikka junat usein niin täynnä että varusmiehet istuvat kaikki käytävät tukkoon.

Oman lapsen antaisin matkustaa yläasteikäisenä.

Ite olet 9v kulkenut, miksi omien lasten antaisit kulkea vasta ylä asteikäisenä? Oliko se sinusta kuitenkin silloin hiukan pelottavaa, vai koetko että sinun lapset ei ehkä ois kypsiä kulkemaan?

Aloittaja kirjoitti:

Lentokoneessa lapsella tukena aikuinen koko matkan. Bussissa ja junassa ei ole vaikka suora reitti.

Se on selvä että lapset ovat erilaisia ja jos lapsi tiettyä reittiä kulkenut pienestä asti vaikkapa junalla, on kiusaus suuri laittaa hänet yksinkin matkustamaan. Mutta jotenkin epäröin, se on aika suuri vastuu ja stressi antaa lapselle..

Puhelin nykyään varmasti monella mukana, mutta jos esim joku vie sen kun lapsi ei huomaa tai muuta yllättävää tapahtuu. Voisi olettaa että muut matkustajat auttaisi, itse ainakin auttaisin mutta eihän vastuuta voi kellekään sälyttää ja luottaa että kyllä ne muut hoitaa tilanteen jos jotain tapahtuu.

Meillä puhelin pidetään matkustaessa sellaisessa passipussissa kaulassa/kainalossa silloin kun se ei ole kädessä. Samoin henkkarit, KELA-kortti ja rahat. Sitä ei oteta kaulasta pois koko matkan aikana. Toimii. Koskaan ei ole mitään kadonnut. Jos tulee jotain epäselvää tai kysyttävää matkan aikana, lapset ovat sen verran aloitekykyisiä että kysyvät konduktööriltä.

Mutta lapset ovat tosiaan erilaisia. Sen mukaan sitten. Jollekin matka yksin voi olla liian stressaava.

Vierailija kirjoitti:

Mutta taisi olla maailma muutenkin turvallisempi siihen aikaan, 70-80 luvuilla.

Olet väärässä. Nykyään on turvallisempaa kuin 70-80-luvuilla. Nykyään kakaroita vain ylisuojellaan ja hyysätään liikaa.

Keskimmäiseni matkusti 13-vuotiaana Helsingistä Seinäjoelle. Tästä on aikaa 10v (toki on sen jälkeenkin matkustanut)

Mieheni muisteli kuinka hän 5v:na matkusti 11v veljensä kanssa Rovaniemeltä Savonlinnan lähelle. Oli junanvaihdot Riihimäellä ja oliko se Lappeenrannassa.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Lentokoneessa lapsella tukena aikuinen koko matkan. Bussissa ja junassa ei ole vaikka suora reitti.

Se on selvä että lapset ovat erilaisia ja jos lapsi tiettyä reittiä kulkenut pienestä asti vaikkapa junalla, on kiusaus suuri laittaa hänet yksinkin matkustamaan. Mutta jotenkin epäröin, se on aika suuri vastuu ja stressi antaa lapselle..

Puhelin nykyään varmasti monella mukana, mutta jos esim joku vie sen kun lapsi ei huomaa tai muuta yllättävää tapahtuu. Voisi olettaa että muut matkustajat auttaisi, itse ainakin auttaisin mutta eihän vastuuta voi kellekään sälyttää ja luottaa että kyllä ne muut hoitaa tilanteen jos jotain tapahtuu.

Meillä puhelin pidetään matkustaessa sellaisessa passipussissa kaulassa/kainalossa silloin kun se ei ole kädessä. Samoin henkkarit, KELA-kortti ja rahat. Sitä ei oteta kaulasta pois koko matkan aikana. Toimii. Koskaan ei ole mitään kadonnut. Jos tulee jotain epäselvää tai kysyttävää matkan aikana, lapset ovat sen verran aloitekykyisiä että kysyvät konduktööriltä.

Mutta lapset ovat tosiaan erilaisia. Sen mukaan sitten. Jollekin matka yksin voi olla liian stressaava.

Joo minä mietin lähinnä jotain muita skenaarioita mitä voi tapahtua, kuin jotain epäselvää asiaa jonka voi konduktööriltä kysyä.. Jotenkin ajattelen että tulee miettiä mahdollisia vaaratilanteita, mikä ei tietenkään ehkä ole kovin todennäköistä, mutta jos jotain kuitenkin sattuu niin.

Jotenkin vaan tuntuu hullulta vielä tänäkin päivänä suomalaisten ajattelutapa että pienetkin lapset on täällä todella itsenäisiä ja pärjää kyllä, johtunee ulkomailla asutuista vuosista. Mutta eihän Suomikaan enää mikään lintukoto ole. Yritän siis olla realistinen. Aikuisellakin voi olla kova työ selvitä yllättävissä tilanteissa, saatikka ala asteikäisellä lapsella.

Mutta, lapset on tosiaan erilaisia. Minulla aiheuttaa myös huolta tuo mitä joku sanoi että ei halua että lapsi tuntee olonsa turvattomaksi, itse ei pääse tueksi ja turvaksi sitten..

Lapsen kehityksestä tuo lienee riippuu. Oma lapseni on kulkenut yksin tuota väliä noin 9-10 -vuotiaasta alkaen. Ollaan varattu etukäteen paikka (usein myös ns. tyhjä paikka vierestä), saatettu paikalle ja huolehdittu, että puhelimessa on akkua. Junissa on henkilökuntaa, jotka auttavat tarvittaessa. Enemmän huolettaisi, jos lapsen pitäisi poistua jollain välipysäkillä; junat usein myöhässä, pysähdykset lyhyitä ja kuulutukset voivat puuroutua joskus. 

No nykyään sen tietyn porukan toimesta voi 10-vuotiaankin kohdalla ilmetä "seksuaalinen hätätila". Muistatte suurin osa varmaan tämän tapauksen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kehityksestä tuo lienee riippuu. Oma lapseni on kulkenut yksin tuota väliä noin 9-10 -vuotiaasta alkaen. Ollaan varattu etukäteen paikka (usein myös ns. tyhjä paikka vierestä), saatettu paikalle ja huolehdittu, että puhelimessa on akkua. Junissa on henkilökuntaa, jotka auttavat tarvittaessa. Enemmän huolettaisi, jos lapsen pitäisi poistua jollain välipysäkillä; junat usein myöhässä, pysähdykset lyhyitä ja kuulutukset voivat puuroutua joskus. 

No tuossahan on periaatteessa tehty se minkä voi tehdä, se on totta. Monet jotka antaa matkustaa lapsen noin nuorena yksin pitemmänkin matkan, vaikuttavat ainakin tämän ketjun perusteella luottavan siihen, että mitään yllättävää ei tapahdu. Eli että joku voe lapselta jotain, joku tunkee viereen, sattuu jonkinlainen onnettomuus jne. Ei varmaan tapahdu usein, mutta voi tapahtua, ja väitän että enenevissä määrin voi tapahtua tuota tuntemattomien tunkemista. En tiedä olenko väärässä? Henkilökunnan apuun en sinänsä luottaisi, lasten kaitseminen ei sinänsä ole heidän tehtävänsä vaikka tietenkin tarvittaessa auttavat. Mutta jos jokin pienikin onnettomuus esim tulee, eivät he jouda lapsista huolehtimaan, luulen.

Onko lapsi ikinä matkustanut minnekään

Onko lapsi luotettava

Jne

15-vuotiaan päästäisin päivän matkalle itsekseen. Osaa jo suhtautua terveellä epäluulolla outoihin ehdotuksiin ja osaa käyttää somea ja puhelinta, jos jotain sattuu sekä käyttää rahojaan eim.eväiden ostoon.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse mennyt noin 7v asti yksin bussilla, lentokoneella ja junilla esim sukulaisille. Vanhemmat saattoivat aina tuoliin asti, oli tekemistä järjestetty ja konnarille/kuskille ym kerrottu määränpää ja taas vastassa oltiin aina. Joskus menin sisarusten kanssa, joskus yksin. Eikä ollut mitään hätää. Konnarikin kävi aina ohikulkiessaan kysymässä onko kaikki hyvin.

Ja olin 15 kun kotoa muutin pois. Lapset ovat erilaisia.

Millä vuosikymmenellä tuo tapahtui? Olen itse 1968 syntynyt ja ehkä 1980-luvulla oli turvallisempaa matkustaa mutta en todellakaan olisi omaa lastani 10-vuotiaana pitkälle junamatkalle yksin laittanut! Konnarit vaihtuvat eikä heidän asiansa ole vahtia joka hetki lapsia.

Ajatteletteko tosiaan että junan työntekijät kyllä auttavat lapsia tarvittaessa, että se on suorastaan heidän tehtävänsä? Kaikkien matkustajien turvallisuus varmaan on, eli tehtävää siellä riittää. Ei joka hetki voi lasten perään katsoa.