Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä teillä muilla riittää mielenkiintoa elämään?
13.08.2014 |
Olen muuttanut vuosi sitten maalta kaupunkiin opiskelujeni perässä. Paikkakunnalle tulin poikaystävän perässä, mutta erosimme keväällä. En viihdy kaupungissa ollenkaan. Lapsuuden kodissa totuin siihen, että aina on jotain tekemistä, edes lehmien rapsuttelua. Kaupungissa en keksi mitään tekemistä, enkä ole oikein kiinnostunut edes mistään harrastuksestaan. Olen saanut koulun kautta muutamia kavereita, joiden kanssa vietän välillä aikaa, mutta lähinnä olen yksin.
Poikaystäväni halusi erota ja olen oikeasti sitä mieltä, että en löydä ketään uutta ainakaan lähivuosina. Tapaan kyllä miehiä, mutta en kiinnostu oikein kenestäkään ja nekin vähät kenestä kiinnostun on varattuja. Odotan vain innolla sitä, että olisin päälle kolmekymppinen ja minulla olisi perhe, mutta eihän sitä perhettäkään saa kun ei ole poikaystävää...
Oletteko muut kokeneet elämänne "turhaksi" opiskeluaikana? Tympäisee niin maan perusteellisesti tämä elämä. En siis ole todellakaan itsetuhoinen, vaikka ei tällaisessa elämässä mitään järkeä olekkaan. Anteeksi epäselvästä tilityksestä, oli vain pakko päästä edes jollekin purkamaan ajatuksiaan.
Kommentit (8)
Sinä et kai ole sellainen ihminen, joka pitää revittelystä? Vapaus ja juhliminen on opiskeluajan parasta antia. Etkö ole läheinen ystäviesi kanssa? Ystävien seura on minulle ollut aina todella tärkeää ja mukavaa ajanvietettä. Kaupungissa on paljon mahdollisuuksia. Voit käydä syömässä erilaisissa ravintoloissa, käydä rapsuttamassa eläimiä eläintarhassa, käydä taidenäyttelyssä, erilaisissa tapahtumissa. Voithan ostaa koiran ja alkaa harrastaa lenkkeilyä? Miten olisi jonkun työn etsiminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin tuli mieleen, että entäpä jos yrittäisit hakea töitä? Siinä saa yleensä uusia kavereita eikä elämä ole niin senttien laskemista kun saa vähän ekstraa opintotukien päälle.
No ei tämä minunkaan elämä mitään niin hääppöistä ole... Onneksi sinäkin olet löytänyt av:lle ;) täällä aika menee kuin siivillä.
Itsellänikään opiskeluaika ei ollut todellakaan mitenkään rattoisaa. Tuntui ettei saanut aikaa kulumaan mitenkään koulupäivän jälkeen. Nyt kun minulle on siunaantunut lapsia olen onnellinen, mutta kaipaan jollain tapaa kuitenkin sitä huoletonta opiskeluaikaa, vaikka en sillon ollutkaan elämääni tyytyväinen.
Ei sitä riitäkään, siksi harkitsen vakavasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 19:38"]Ei sitä riitäkään, siksi harkitsen vakavasti...
[/quote]
Ai harkitset mitä?
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 18:56"]
Sinä et kai ole sellainen ihminen, joka pitää revittelystä? Vapaus ja juhliminen on opiskeluajan parasta antia. Etkö ole läheinen ystäviesi kanssa? Ystävien seura on minulle ollut aina todella tärkeää ja mukavaa ajanvietettä. Kaupungissa on paljon mahdollisuuksia. Voit käydä syömässä erilaisissa ravintoloissa, käydä rapsuttamassa eläimiä eläintarhassa, käydä taidenäyttelyssä, erilaisissa tapahtumissa. Voithan ostaa koiran ja alkaa harrastaa lenkkeilyä? Miten olisi jonkun työn etsiminen?
[/quote]
Ikinä ei eläintarhassa saa eläimiin koskea!!! Jossain kotieläinpihalla voi saada niitä eläimiä silitellä.
Mut itse asiaan, ap ymmärrän sua täysin. Maalla on niin paljon tekemistä ja touhuamista että kaupungissa tuntuu ihan kuolleelta.
Ja yleensä maalla kasvaneita ei kiinnosta taide ja kulttuuri, teatterit, oopperat jne.. Enemmänki tykätään tehdä käsillä ja ruumiillisia harrastuksia.
Hanki jotain iltatyötä, esim pari tuntia illassa töitä sit vähän opiskelua ja ehkä kaverien tapaamista niin ilta on vierähtäny nopeesti. Jos sulla on mahdollisuus niin mene ihmeessä sinne lapsuudenkotiin aina viikonlopuiksi ja lomiksi.
Alue: Aihe vapaa
Ei minunkaan elämässä ole oikeastaan mitään järkeä, mutta perustyytyväinen olen kuitenkin... Eteenpäin vain porskutan ja toivon, että tulevaisuudessa löytäisin jotain oikeasti tärkeää ja mielekästä sisältöä elämääni.