Onko sukuun naitu pilannut perhesuhteenne?

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 22:33"]

Miten minusta tuntuu, että 80 prosenttia teksteistä on yhden sekopään kirjoittamia? Hauska ketju :D

[/quote]

Ajattelee varmaan yksi kälättävä miniä, joka halusi katkaista suhteet miehensä perheeseen. Kyllä sinut hyvin erottaa..

Varmaan veljien vaimot ajattelee just näin. Ei heissä ole mitään vikaavikaavikaa, kun ensin pistelevät sekä miehensä äitiä että siskoja piikikkäin kommentein ja että välit katkeavat kokonaan.. koska onhan se säälittävää pitää yhteyksiä sukulaisen tapaisiin, joilla ei ole vähimmäistäkään käsitystä käytöksestä jota se pitää normaalisti sisällään. Good luck vaan ~ sääli, että veljeni ei tullut onnelliseksi suhteessaan. Parempaa olisi minunkin veljeni ansainnut. Se on vaan sitten joskus too late.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:46"]

Minulla veljeni vaimo... En edes muista koska olisin heitä nähnyt.. Oma lapsi on nyt n.2,5 vuotias, eikä heitä ole kiinnostanut edes häntä nähdä. No en ajatellut enään kutsua heitä kohta syntyvän kakkosen nimiäisiin enään. Olisin niin onnellinen, jos voisin sanoa edes tuntevani oman veljeni, mutta oikeasti en tiedä hänestä mitään. Meillä on liki 10 vuotta ikäeroa, mutta eikai se ole syy tähän kaikkeen..

Olisi hienoa vaihtaa edes kuulumiset, mutta mutta, ainoat muistot minulla veljestäni (oikeat sellaiset) on hänen armeija-lomiltaan, jolloin itse olin siis lapsi ja veli oli vielä todella rakas. Mutta jahka saivat lapset, ei enään kotipaikkakunnalla liiemmin olla käyty, ei edes jouluna. Lapset ei saa tulla mummolaan, koska äitini on niin kauhea lastenhoitaja, johon ei voi luottaa ja mitä tahansa ongelmaa heillä lapsien kanssa tuleekin, johtuu se meidän suvusta, vaikka harvoin nähdään (tarkoitin lähinnä lapsien mummoa/vaaria). Omasta mielestä taas äitini on maailman paras mummo ja omalle lapselle en parempaa voisi toivoa! Heidän lapsien ristiäisissä olen kyllä aikoinaan ollut, mutta tuntui jotenkin turhamaiselta ja siltä, että siellä oli vain pakonsanelemana. Ei siis tullut kutsua edes suoraan, vaan välikäden kautta.. Tervehdittiin, mutta muuten ei mitään puhuttu.. Mä en ymmärrä, mitä helvetin pahaa mä oon tehnyt, että ei ole väliä minua edes tuntea. Eikä meillä mahdoton välimatkakaan ole, alle 100 km. Olisi hienoa, että edes meidän lapset voisivat tutustua, sillä itselle on serkut maailman rakkaimpia ystäviä ollut läpi elämän, mut en ala väkisin itseäni ja lapsiani heille tyrkyttään... Olkoon ja eläköön sitten rauhassa, vaikka helvetin pahalta tuntuu. Ainiin, kyllä sitten taas sen veljen vaimon sisarukset on heille rakkaita ja muutakin sukua nähdään tauotta, mutta meitä ei koskaan.

[/quote]

Kääntäen: Mitä sinussa on sellaista, minkä vuoksi veljesi tulisi väkisin pitää yhteyttä sinuun? Eihän teillä vaikuta olevan käytännössä mitään muuta yhteistä kuin se, että geneettinen lotto arpoi teille samat esivanhemmat. Sukulaisuus ei ole mikään syy olla tekemisissä, jos kemiat eivät muuten kohtaa.

[/quote]

Aha. Vai siitä se johtuu, että vielä lapsena olin veljellenikin rakas ja meillä oli hyvät välit. Kun hän lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, vietin siellä viikonloppuja satunnaisesti ja nautin hänen ja nykyisen vaimon seurasta. Kirjoteltiin toisillemme sähköposteja jne, kunnes nips naps tuli kuvioon lapsi ja avioliitto ja me ei enään oltukaan mitään. Oli se mukava silloin nuorena kuunnella oman äidinkin itkua, että sanokaa niille nyt joku jotain, että toisivat sitä lapsenlasta edes joskus heille jne. Jo heidän ensimmäisen lapsen synnyttyä tilanteen muutos oli selvä, kun juuri ensimmäisen lapsenlapsen syliin saaneelta mummolta tullaan ottamaan lapsi toisen mummon syliin ja naljaillaan "käykö kateeksi, kun te ette tuu näkeen tätä lasta niin usein kuin me, kun me nyt varta vasten muutettiin tänne paikkakunnalle, että saadaan tän lapsen elämässä olla joka päivä". Nykyään tosin omat vanhemmat ovat jo varmaan tottuneet tilanteeseen ja käyvät siellä itse, kun eivät he tänne halua tulla ja mummoilevat ja vaareilevat minun lapselle sitten enemmän.. No niin, kiitos tästä että selvensit. Ei tavi enään murehtia, kun meillä ei kai sitten koskaan ole ollut mitään yhteistä, eikä tarvitse ollakkaan... Eihän perhesuhteet ole yhtään mitään tässä elämässä. Minulle ne tosin ovat tärkeitä ja onneksi minulla on pari muutakin sisarusta, jotka osaavat sentään puhua edes ja heidän puolisot ovat aina olleet mahtavia, kun tulevat pitkien matkojen päästä käymään täällä kotiseudulla meitä katsomassa! Ja mainitsen vielä sen yhden _yhden_ kerran, kun olen muutamia vuosia sitten nähnyt veljeni, ilman, että hänellä oli vaimoaan ja lapsiaan mukana niin ero oli, kuin yöllä ja päivällä. Sinä päivänä, sen pienen hetken, tunsin saaneeni veljeni takaisin. "Tunsin" jopa hänet ja meillä oli mukava hetki. Siihen se sitten jäikin.... Mutta olkoon onnellinen vaimonsa kanssa, jos niikseen on. Mitään pahaa en heille toivo, mutta jostain syystä ennen niin lämpimästä ja ihanasta naisesta, tuli yhtäkkiä jääkylmä noita-akka, joka pitää huolen, että meidän sukua manaataan koko ajan alimpaan helvettiin ilman mitään syytä... (yritin sanoa tämän kauniisti)

[/quote]

Hyvin tuttua :) Voisi olla omasta kynästäni koko stoori. Liikaa vaietaan näistä kipeistä sisko-käly-suhteista, joissa suhde veljeen katkaistaan juurikin motkottovan ja mustasukkaisen kälyn takia.

Kylläpäs ketju herättää kuumia tunteita..

Olen vain surullinen veljeni puolesta. Voi toki olla, että me muut entiset läheset ihmiset, sukulaiset ja ystävät, olemme omituisia ja omistavia, ja veljeni vaimo ansaitsisi tulla julistetuksi  pyhimykseki.

Ilmeisesti nämä alapeukkuminiät kokevat olevan täysin tilanteeseen syyttömiä ;) Näinpä.

On pilannut.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:39"]

Olen vain surullinen veljeni puolesta. Voi toki olla, että me muut entiset läheset ihmiset, sukulaiset ja ystävät, olemme omituisia ja omistavia, ja veljeni vaimo ansaitsisi tulla julistetuksi  pyhimykseki.

[/quote]

Mitä jos veljen vaimo ansaitsisi tulla julistetuksi miehen ykkösnaiseksi. Mitä jos siskot ymmärtäisivät että veljen pariutuessa lapsuuden kuviot ja perheen sisäinen dynamiikka väistämättä muuttuvat. Mitä jos siskot ymmärtäisivät ettei miehelle tule enää mieleen viettää vähäistä vapaa-aikaansa lapsuuden perheensä vaan oman perheensä, oman vaimonsa, kanssa.

Minkälaisia veljiä teillä oikein on jos heillä ei ole omaa tahtoa ja omaa elämään vaimosta huolimatta?

Ovatko reppanat siirtyneet äidin ja siskojen tossun alta vaimon tosuun alle ja ikinä ei ole ollutkaan omaa tahtoa vaan naiset ovat aina määränneet ja nyt tappelevat kuka saa ukko/veli-rukkaa eniten määrätä.

Meillä veljen vaimo sotki kaikkien suhteet, sisarusten ja vanhempien välit omiin lapsiin. Narsistina osasi manipuloida siellä sun täällä ja saada asiat sekaisin. Vanhempien omaisuuttakin kärkkyi, ja onnistui siinä. Vanhemmat iäkkäit' eivät ymmärtäneet vaaraa ja lisäksi "lempilapsen" vaimo. lempilapsihan ei voi valita väärin....Veljeni on aina ollut avuton, aina pitää olla , joka passaa ja pienet riidatkin virkistää, säännöllinen "p...llu" on myös hänelle tervetullutta. Oltiin kaikki alussa ystävällisiä ja ajateltiin, että hieno juttu, kun velipoika löysi eron jälkeen naisystävän jne. kunnes näytti kyntensä.

yli 1000 lukijaa ja joku luulee, että yksi kirjoittaja xD reps

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 22:51"]

Meillä veljen vaimo sotki kaikkien suhteet, sisarusten ja vanhempien välit omiin lapsiin. Narsistina osasi manipuloida siellä sun täällä ja saada asiat sekaisin. Vanhempien omaisuuttakin kärkkyi, ja onnistui siinä. Vanhemmat iäkkäit' eivät ymmärtäneet vaaraa ja lisäksi "lempilapsen" vaimo. lempilapsihan ei voi valita väärin....Veljeni on aina ollut avuton, aina pitää olla , joka passaa ja pienet riidatkin virkistää, säännöllinen "p...llu" on myös hänelle tervetullutta. Oltiin kaikki alussa ystävällisiä ja ajateltiin, että hieno juttu, kun velipoika löysi eron jälkeen naisystävän jne. kunnes näytti kyntensä.

[/quote]

Surullista. Ymmärrän täysin fiiliksesi. Meillä samoin veljenvaimo manipuloi kaikkien suhteet. Esitti tottakai hyvin kunnollista miniää aluksi, kunnes se kiero luonne paljastui. Oma äitini dementoitui eikä voinut pitää puoliaan. Melkein kun itse piru olisi sukuun tullut, niin sai kaiken sekaisin.

mä sain kerran kuunnella, kun veljenvaimo ja tämän äitsykkä haukkui yhdessä veljeäni minulle. vähänkö tulistuin. xD tajusin, mihin paskaliekaan veljeni oli astunut ja aloin tajuamaan, miksi on aina niin rasittunut. heillä vaan tyttöjä ja juorusivat kuin pahaiset ämmät mun veljestäni MINUN KUULLESSA!! rispektit meni saman tien vaimonsa sukuun.

Ajatteleekohan munkin miehen siskot ja appivanhemmat noin?

Anoppi varmaan ainakin kun mun syytä hänen mielestään on mm. sekin että mies meni eroamaan kirkosta (vittu mitä oman poikansa aliarvioimista, ihan sillä on omatkin aivot millä ajatella!)

Siskot on ihan ok, käyvät kerran-pari vuodessa kylässä, en mä heihin sen enempää yhteydessä ole (en esim. ikinä soita tai kutsu kylään) mutta en tosiaan estä miestäkään olemasta. Mut tolla miehellä lienee muutakin tekemistä kun olla päivittäin yhteydessä lapsuudenperheeseensä.

Anoppia en jaksa enkä halua meille, kohnaa kaapit ja vittuilee... Mutta mies saa lasten kanssa käydä siellä ihan niin paljon kun huvittaa, mutta miksi mun tarttis olla anopin kanssa tekemisissä jos eukko on mulkku (ja tunne on varmasti molemminpuolinen), appiukko on kans aika rasittava.

Lapset on siellä välillä hoidossa, en haluaisi että olisivat mutta mies sinne ne välillä vie (ovat vaan yksi marttyroinnin välinen anopille: itse pyytää hoitoon ja sen jälkeen valittaa miten raskasta oli... Olis ollut ottamatta, ihan mielelläni hoidan itse lapseni ja tarvittaessa hommaan vaikka maksullisen lapsenvahdin).

Että en usko että kaikki miehet ovat mitään munattomia tossukoita jotka ovat hirviövaimon vallassa. Ehkä he eivät vaan ehdi tai, herranjestas sentään, HALUA olla lapsuudenperheensä kanssa enää tekemisissä yhtä paljon kuin ennen omaa perhettä.

Meillä kanssa veli löysi manipuloivan ja huonolla itsetunnolla varustetun naisen. Asui 10 vuotta yhdessä ihan tavallisen naisen kanssa. Tuo nainen ei kaikista seurallisin olento ollut, mutta ehdottoman vilpitön ja hyväntahtoinen tapaus. Sitten tuli tämä käärme kuvioihin. Siirappia valui alussa ja jopa mun mies (joka ei miesten tapaan yleensä koskaan analysoi toisten persoonia) sanoi ensitapaamisen jälkeen, että tuo ihminen on epäaito ja koki olonsa sen seurassa epämiellyttäväksi. Minä vielä sinisilmäisenä halusin siinä vaiheessa tykätä tästä uudestakin naisystävästä. No, pikkuhiljaa, muutamassa kuukaudessa, näytti kyntensä. Eristämistä, panettelua, kateutta, soittelua perään jne. Hänen vanhemmillaan voidaan olla vaikka viikko, mutta saatetaan tehdä ohareita meidän vanhemmille, kun pitäisi kahvilla käydä. Kerran jopa sopuisa isäni soitti veljelleni haukkumapuhelun, kun heidän piti mennä sinne kahville ja 10 minuuttia sen jälkeen, kun piti jo olla siellä, veljeni soitti anteeksipyyntöpuhelun, kun eivät nyt pääsekään. Veli myöhemmin kertoi, että vaimo veti lähtöhetkellä kilarit ja uhkasi jättää, jos nyt tarviikin mennä. Äiti siellä sitten ihmetteli leivonnaistensa ja kattaustensa kanssa... No, mun perhe juoksi ex tempore sitten paikkaamaan pahaa mieltä.

Miehelläni syy yhteydenpidon vähäisyyteen sisarensa kanssa johtuu taas siitä, että hän ei pidä sisarensa miehestä. 

Riippuu mitä välien pilaaminen tarkoittaa... Jos tarkoittaa sitä, että mies ei hyppää jatkuvasti vanhempiensa tai sisarustensa luona auttamassa, remontoimassa ja tekemässä milloin mitäkin tai soittele joka päivä sukulaisilleen, niin joo saatan olla syyllinen veljen vaimona ja miniänä. Oma kolmen lapsen perheemme ja työt vievät energiaa sen verran paljon, että ylimääräisiä voimavaroja ei tässä elämäntilanteessa kovin paljon jää.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:39"]

Olen vain surullinen veljeni puolesta. Voi toki olla, että me muut entiset läheset ihmiset, sukulaiset ja ystävät, olemme omituisia ja omistavia, ja veljeni vaimo ansaitsisi tulla julistetuksi  pyhimykseki.

[/quote]

Mitä jos veljen vaimo ansaitsisi tulla julistetuksi miehen ykkösnaiseksi. Mitä jos siskot ymmärtäisivät että veljen pariutuessa lapsuuden kuviot ja perheen sisäinen dynamiikka väistämättä muuttuvat. Mitä jos siskot ymmärtäisivät ettei miehelle tule enää mieleen viettää vähäistä vapaa-aikaansa lapsuuden perheensä vaan oman perheensä, oman vaimonsa, kanssa.

[/quote]

Mitäpä, jos miniät slash vaimot eivät olisi niin armottoman mustasukkaisia miehestään, että ajavat koko miehen suvun pois myrkyn nielleen miniäkälyn piiristä.

Muistan oman kälyni olleen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin mustasukkainen edes pienistä yhteisistä hetkistämme muistella jotain lapsuuden tapahtumaa.. että nosti kovan mekkalan, kun lapsensa kysyi, että mistä he puhuvat.. että ei ollut HÄNEN AIKANAAN!! Että semmoinen känkkäränkkä. Eipä tehnyt mieli keskustella enää neiti herkkähipiän aikana yhtään mitään, mikä oli meidän yhteistä muistoa. Siis yksi kerta riitti hänet saamaan ihan raivon partaalle. Aikas lapsellista :P Ei ole tosiaan mieli tehnyt olla tekemisissä tuollaiseen känkän parissa. Sääli hyvää miestä, entistä mukavahkoa veljeä. Kiikissä on. Lainat ja lapset. Tuskin muuten olisi :D

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:39"]

Olen vain surullinen veljeni puolesta. Voi toki olla, että me muut entiset läheset ihmiset, sukulaiset ja ystävät, olemme omituisia ja omistavia, ja veljeni vaimo ansaitsisi tulla julistetuksi  pyhimykseki.

[/quote]

Mitä jos veljen vaimo ansaitsisi tulla julistetuksi miehen ykkösnaiseksi. Mitä jos siskot ymmärtäisivät että veljen pariutuessa lapsuuden kuviot ja perheen sisäinen dynamiikka väistämättä muuttuvat. Mitä jos siskot ymmärtäisivät ettei miehelle tule enää mieleen viettää vähäistä vapaa-aikaansa lapsuuden perheensä vaan oman perheensä, oman vaimonsa, kanssa.

[/quote]

Toki veljeni saa viettää vapaa-aikansa vaimonsa kanssa. Mutta minusta on outoa, ettei heillä ole ystäviä, ja ainoastaan viettävät aikaa vaimon parin kaverin kanssa sekä vaimon sisaren. Vaimon veljiin suhteet ovat myös menneet. 

Meillä on vanhemmat kuolleet ja toki perheen dynamiikka on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Emmehän mekään toistemme taskuissa asuta, mutta kyllä sentään joskus tapaamme, jokusen kerran vuodessa, ja soitellaan parin tai ainakin kuuden kuukauden välein ainakin. Ei se mielestäni ole kovin tiivistä, omitusita kanssakäymistä. Aika normaalina olen pitänyt.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:50"]

Riippuu mitä välien pilaaminen tarkoittaa... Jos tarkoittaa sitä, että mies ei hyppää jatkuvasti vanhempiensa tai sisarustensa luona auttamassa, remontoimassa ja tekemässä milloin mitäkin tai soittele joka päivä sukulaisilleen, niin joo saatan olla syyllinen veljen vaimona ja miniänä. Oma kolmen lapsen perheemme ja työt vievät energiaa sen verran paljon, että ylimääräisiä voimavaroja ei tässä elämäntilanteessa kovin paljon jää.

[/quote]

Eli olet antanut ymmärtää miehesi olevan ei tervetullut, mikäli pitää liikaa yhteyksiä (kerran vuodesssa?) suhteita omaan lapsuuden perheeseensä? :D

En jaksanut lukea kaikkea, mutta alkoi naurattamaan. Hyvää huumori matskua tämä. Rassukka veljet kun pahat naiset vie ja veljet vain vikisevät ;).

Meillä on etäiset välit veljeni kanssa, mutta olemme ihan hyvissä väleissä silti. Minä olen aina ottanut sen asenteen, että jos veljeni haluaa pitää yhteyttä niin aikuisena ihmisenä hän sen tekee. Nykyistä avovaimoaan olen nähnyt vain parikertaa ja vaikutelma oli, että jotenkin sopivat toisilleen, mutta ei ollut mitään halua alkaa kaveeraamaan.

Meidän suvun hyväpuoli on ollut tämä, että kukaan sisaruksista ei ole arvostellut toisten kumppani valintoja. Äitimme arvosteli, mutta me sisarukset jotenkin olemme vetäneet yhtäköyttä asiassa eli antaneet toistemme elää kuten ite haluamme ilman arvosteluja.