Onko sukuun naitu pilannut perhesuhteenne?

lassukka veljet :D

Veljeni entinen avokki oli sitä mieltä, että vain hänen perheensä on oikea perhe ja vain hänen isovanhemmat ovat oikeita isovanhempia. Veljeni ei saanut käydä lapsen kanssa edes meillä kotona, saati että hänen avokkinsa oli tullut meille käymään. Eli se perusasetelma, että kaikki joulut vaimon kotona ja äitimme ei saanut nähdäkään lastenlasta.

No erohan siinä tuli, kun lapsi oli 3v. Sen jälkeen ei ole kyllä veljenikään paljon lasta nähnyt, koska lapsen äidille tulee aina joku meno, kun lapsen pitäisi mennä isälleen, joten lapsi ei voi tulla.

Nykyinen vaimo on tosi kiva.  Käy meillä ja tulee äitimme kanssa hyvin toimeen ja käy minunkin luona kahvittelemassa ihan yksinkin. Olemme jopa ystävystyneet ihan lyhyen ajan sisällä. Nyt kun hän odottaa esikoistaan, on meillä juttua vielä enemmän, koska minulla on 2 lasta.

Kyllä miniöissä on eroja. 

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:46"]

Minulla veljeni vaimo... En edes muista koska olisin heitä nähnyt.. Oma lapsi on nyt n.2,5 vuotias, eikä heitä ole kiinnostanut edes häntä nähdä. No en ajatellut enään kutsua heitä kohta syntyvän kakkosen nimiäisiin enään. Olisin niin onnellinen, jos voisin sanoa edes tuntevani oman veljeni, mutta oikeasti en tiedä hänestä mitään. Meillä on liki 10 vuotta ikäeroa, mutta eikai se ole syy tähän kaikkeen..

Olisi hienoa vaihtaa edes kuulumiset, mutta mutta, ainoat muistot minulla veljestäni (oikeat sellaiset) on hänen armeija-lomiltaan, jolloin itse olin siis lapsi ja veli oli vielä todella rakas. Mutta jahka saivat lapset, ei enään kotipaikkakunnalla liiemmin olla käyty, ei edes jouluna. Lapset ei saa tulla mummolaan, koska äitini on niin kauhea lastenhoitaja, johon ei voi luottaa ja mitä tahansa ongelmaa heillä lapsien kanssa tuleekin, johtuu se meidän suvusta, vaikka harvoin nähdään (tarkoitin lähinnä lapsien mummoa/vaaria). Omasta mielestä taas äitini on maailman paras mummo ja omalle lapselle en parempaa voisi toivoa! Heidän lapsien ristiäisissä olen kyllä aikoinaan ollut, mutta tuntui jotenkin turhamaiselta ja siltä, että siellä oli vain pakonsanelemana. Ei siis tullut kutsua edes suoraan, vaan välikäden kautta.. Tervehdittiin, mutta muuten ei mitään puhuttu.. Mä en ymmärrä, mitä helvetin pahaa mä oon tehnyt, että ei ole väliä minua edes tuntea. Eikä meillä mahdoton välimatkakaan ole, alle 100 km. Olisi hienoa, että edes meidän lapset voisivat tutustua, sillä itselle on serkut maailman rakkaimpia ystäviä ollut läpi elämän, mut en ala väkisin itseäni ja lapsiani heille tyrkyttään... Olkoon ja eläköön sitten rauhassa, vaikka helvetin pahalta tuntuu. Ainiin, kyllä sitten taas sen veljen vaimon sisarukset on heille rakkaita ja muutakin sukua nähdään tauotta, mutta meitä ei koskaan.

[/quote]

Kääntäen: Mitä sinussa on sellaista, minkä vuoksi veljesi tulisi väkisin pitää yhteyttä sinuun? Eihän teillä vaikuta olevan käytännössä mitään muuta yhteistä kuin se, että geneettinen lotto arpoi teille samat esivanhemmat. Sukulaisuus ei ole mikään syy olla tekemisissä, jos kemiat eivät muuten kohtaa.

[/quote]

Aha. Vai siitä se johtuu, että vielä lapsena olin veljellenikin rakas ja meillä oli hyvät välit. Kun hän lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, vietin siellä viikonloppuja satunnaisesti ja nautin hänen ja nykyisen vaimon seurasta. Kirjoteltiin toisillemme sähköposteja jne, kunnes nips naps tuli kuvioon lapsi ja avioliitto ja me ei enään oltukaan mitään. Oli se mukava silloin nuorena kuunnella oman äidinkin itkua, että sanokaa niille nyt joku jotain, että toisivat sitä lapsenlasta edes joskus heille jne. Jo heidän ensimmäisen lapsen synnyttyä tilanteen muutos oli selvä, kun juuri ensimmäisen lapsenlapsen syliin saaneelta mummolta tullaan ottamaan lapsi toisen mummon syliin ja naljaillaan "käykö kateeksi, kun te ette tuu näkeen tätä lasta niin usein kuin me, kun me nyt varta vasten muutettiin tänne paikkakunnalle, että saadaan tän lapsen elämässä olla joka päivä". Nykyään tosin omat vanhemmat ovat jo varmaan tottuneet tilanteeseen ja käyvät siellä itse, kun eivät he tänne halua tulla ja mummoilevat ja vaareilevat minun lapselle sitten enemmän.. No niin, kiitos tästä että selvensit. Ei tavi enään murehtia, kun meillä ei kai sitten koskaan ole ollut mitään yhteistä, eikä tarvitse ollakkaan... Eihän perhesuhteet ole yhtään mitään tässä elämässä. Minulle ne tosin ovat tärkeitä ja onneksi minulla on pari muutakin sisarusta, jotka osaavat sentään puhua edes ja heidän puolisot ovat aina olleet mahtavia, kun tulevat pitkien matkojen päästä käymään täällä kotiseudulla meitä katsomassa! Ja mainitsen vielä sen yhden _yhden_ kerran, kun olen muutamia vuosia sitten nähnyt veljeni, ilman, että hänellä oli vaimoaan ja lapsiaan mukana niin ero oli, kuin yöllä ja päivällä. Sinä päivänä, sen pienen hetken, tunsin saaneeni veljeni takaisin. "Tunsin" jopa hänet ja meillä oli mukava hetki. Siihen se sitten jäikin.... Mutta olkoon onnellinen vaimonsa kanssa, jos niikseen on. Mitään pahaa en heille toivo, mutta jostain syystä ennen niin lämpimästä ja ihanasta naisesta, tuli yhtäkkiä jääkylmä noita-akka, joka pitää huolen, että meidän sukua manaataan koko ajan alimpaan helvettiin ilman mitään syytä... (yritin sanoa tämän kauniisti)

[/quote]

Ihmiset kasvavat erilleen. Lapsen saamisen jälkeen se on ihan tavallistakin.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:50"]

Riippuu mitä välien pilaaminen tarkoittaa... Jos tarkoittaa sitä, että mies ei hyppää jatkuvasti vanhempiensa tai sisarustensa luona auttamassa, remontoimassa ja tekemässä milloin mitäkin tai soittele joka päivä sukulaisilleen, niin joo saatan olla syyllinen veljen vaimona ja miniänä. Oma kolmen lapsen perheemme ja työt vievät energiaa sen verran paljon, että ylimääräisiä voimavaroja ei tässä elämäntilanteessa kovin paljon jää.

[/quote]

Eli olet antanut ymmärtää miehesi olevan ei tervetullut, mikäli pitää liikaa yhteyksiä (kerran vuodesssa?) suhteita omaan lapsuuden perheeseensä? :D

[/quote]

No ei... mutta tiedän, että miehen siskon oli vaikea niellä sitä, että veljellään on oma perhe, joka on[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:50"]

Riippuu mitä välien pilaaminen tarkoittaa... Jos tarkoittaa sitä, että mies ei hyppää jatkuvasti vanhempiensa tai sisarustensa luona auttamassa, remontoimassa ja tekemässä milloin mitäkin tai soittele joka päivä sukulaisilleen, niin joo saatan olla syyllinen veljen vaimona ja miniänä. Oma kolmen lapsen perheemme ja työt vievät energiaa sen verran paljon, että ylimääräisiä voimavaroja ei tässä elämäntilanteessa kovin paljon jää.

[/quote]

Eli olet antanut ymmärtää miehesi olevan ei tervetullut, mikäli pitää liikaa yhteyksiä (kerran vuodesssa?) suhteita omaan lapsuuden perheeseensä? :D

[/quote]

No ei.. Mutta välien pilaaminen on niin suhteellista. Tiedän, että miehen siskon on ollut vaikea niellä, että veljellään on oma elämä ja perhe. Appivanhempien kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Olemme paljonkin tekemisissä (lähes joka viikko) miehen suvun kanssa, mutta silti sisko saattaa kokea, että olen pilannut välit.

Itse asiassa tätä ketjua luettuani olen tullut siihen tulokseen, että veljeni on varmaan aika outo, ja ehkä on meidän loppuperheen takia vain parempi, että suhteet ovat liki katkenneet. Nyt en enää tunne surua, vaan vaan ehkäpä tämä oli hyvä asia, ja näin kuuluikin mennä.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 17:05"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:46"]

Minulla veljeni vaimo... En edes muista koska olisin heitä nähnyt.. Oma lapsi on nyt n.2,5 vuotias, eikä heitä ole kiinnostanut edes häntä nähdä. No en ajatellut enään kutsua heitä kohta syntyvän kakkosen nimiäisiin enään. Olisin niin onnellinen, jos voisin sanoa edes tuntevani oman veljeni, mutta oikeasti en tiedä hänestä mitään. Meillä on liki 10 vuotta ikäeroa, mutta eikai se ole syy tähän kaikkeen..

Olisi hienoa vaihtaa edes kuulumiset, mutta mutta, ainoat muistot minulla veljestäni (oikeat sellaiset) on hänen armeija-lomiltaan, jolloin itse olin siis lapsi ja veli oli vielä todella rakas. Mutta jahka saivat lapset, ei enään kotipaikkakunnalla liiemmin olla käyty, ei edes jouluna. Lapset ei saa tulla mummolaan, koska äitini on niin kauhea lastenhoitaja, johon ei voi luottaa ja mitä tahansa ongelmaa heillä lapsien kanssa tuleekin, johtuu se meidän suvusta, vaikka harvoin nähdään (tarkoitin lähinnä lapsien mummoa/vaaria). Omasta mielestä taas äitini on maailman paras mummo ja omalle lapselle en parempaa voisi toivoa! Heidän lapsien ristiäisissä olen kyllä aikoinaan ollut, mutta tuntui jotenkin turhamaiselta ja siltä, että siellä oli vain pakonsanelemana. Ei siis tullut kutsua edes suoraan, vaan välikäden kautta.. Tervehdittiin, mutta muuten ei mitään puhuttu.. Mä en ymmärrä, mitä helvetin pahaa mä oon tehnyt, että ei ole väliä minua edes tuntea. Eikä meillä mahdoton välimatkakaan ole, alle 100 km. Olisi hienoa, että edes meidän lapset voisivat tutustua, sillä itselle on serkut maailman rakkaimpia ystäviä ollut läpi elämän, mut en ala väkisin itseäni ja lapsiani heille tyrkyttään... Olkoon ja eläköön sitten rauhassa, vaikka helvetin pahalta tuntuu. Ainiin, kyllä sitten taas sen veljen vaimon sisarukset on heille rakkaita ja muutakin sukua nähdään tauotta, mutta meitä ei koskaan.

[/quote]

Kääntäen: Mitä sinussa on sellaista, minkä vuoksi veljesi tulisi väkisin pitää yhteyttä sinuun? Eihän teillä vaikuta olevan käytännössä mitään muuta yhteistä kuin se, että geneettinen lotto arpoi teille samat esivanhemmat. Sukulaisuus ei ole mikään syy olla tekemisissä, jos kemiat eivät muuten kohtaa.

[/quote]

Aha. Vai siitä se johtuu, että vielä lapsena olin veljellenikin rakas ja meillä oli hyvät välit. Kun hän lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, vietin siellä viikonloppuja satunnaisesti ja nautin hänen ja nykyisen vaimon seurasta. Kirjoteltiin toisillemme sähköposteja jne, kunnes nips naps tuli kuvioon lapsi ja avioliitto ja me ei enään oltukaan mitään. Oli se mukava silloin nuorena kuunnella oman äidinkin itkua, että sanokaa niille nyt joku jotain, että toisivat sitä lapsenlasta edes joskus heille jne. Jo heidän ensimmäisen lapsen synnyttyä tilanteen muutos oli selvä, kun juuri ensimmäisen lapsenlapsen syliin saaneelta mummolta tullaan ottamaan lapsi toisen mummon syliin ja naljaillaan "käykö kateeksi, kun te ette tuu näkeen tätä lasta niin usein kuin me, kun me nyt varta vasten muutettiin tänne paikkakunnalle, että saadaan tän lapsen elämässä olla joka päivä". Nykyään tosin omat vanhemmat ovat jo varmaan tottuneet tilanteeseen ja käyvät siellä itse, kun eivät he tänne halua tulla ja mummoilevat ja vaareilevat minun lapselle sitten enemmän.. No niin, kiitos tästä että selvensit. Ei tavi enään murehtia, kun meillä ei kai sitten koskaan ole ollut mitään yhteistä, eikä tarvitse ollakkaan... Eihän perhesuhteet ole yhtään mitään tässä elämässä. Minulle ne tosin ovat tärkeitä ja onneksi minulla on pari muutakin sisarusta, jotka osaavat sentään puhua edes ja heidän puolisot ovat aina olleet mahtavia, kun tulevat pitkien matkojen päästä käymään täällä kotiseudulla meitä katsomassa! Ja mainitsen vielä sen yhden _yhden_ kerran, kun olen muutamia vuosia sitten nähnyt veljeni, ilman, että hänellä oli vaimoaan ja lapsiaan mukana niin ero oli, kuin yöllä ja päivällä. Sinä päivänä, sen pienen hetken, tunsin saaneeni veljeni takaisin. "Tunsin" jopa hänet ja meillä oli mukava hetki. Siihen se sitten jäikin.... Mutta olkoon onnellinen vaimonsa kanssa, jos niikseen on. Mitään pahaa en heille toivo, mutta jostain syystä ennen niin lämpimästä ja ihanasta naisesta, tuli yhtäkkiä jääkylmä noita-akka, joka pitää huolen, että meidän sukua manaataan koko ajan alimpaan helvettiin ilman mitään syytä... (yritin sanoa tämän kauniisti)

[/quote]

Ihmiset kasvavat erilleen. Lapsen saamisen jälkeen se on ihan tavallistakin.

[/quote]

Onneksi ei kaikissa perheissä. Kahden veljeni vaimot ovat aivan ihania. Veljeni ovat minua paljon vanhempia, joten heidän lapsistaan tuli minulle todella läheisiä, koska heidän lapsiinsa minulla on vain 10 vuotta ikäeroa, kun taas veljiini 15 vuotta. Asuin opiskeluaikana toisen veljen ja hänen vaimonsa luona jopa ja veljien vaimot ovat olleet melkein kuin toisia äitejä minulle. Nykyään olen heidän lastensa kanssa paljon tekemisissä.

Mutta siskoni mies....siskoni muuttui todella paljon, kun meni naimisiin. En vain tiedä, mikä tässä mättää. Siskostani on tullut sellainen, että suuttuu joka asiasta ja loukkaantuu ja minun pitäisi nöyristellä ja madella hänen edessään. Joka asiaan, mitä tulee minun lapsista puhetta, hän kiekaisee heti, kuinka hänen lapsensa osaavat paremmin ja ovat viisaampia ja he ovat rikkaampia yms. Olen surullinen, että välimme ovat menneet huonoiksi tämän jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 17:06"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:50"]

No miksi sisko ajattelisi niin, jos et ole tietoisesti yrittänyt niin tehdä? Blink, blink.. taisit juuri paljastaa rivien välistä aika paljonkin. Kyllä me muiden kanssa tulemme toimeen, ei vaan siskon.. Tuskin on totuus ;)

Riippuu mitä välien pilaaminen tarkoittaa... Jos tarkoittaa sitä, että mies ei hyppää jatkuvasti vanhempiensa tai sisarustensa luona auttamassa, remontoimassa ja tekemässä milloin mitäkin tai soittele joka päivä sukulaisilleen, niin joo saatan olla syyllinen veljen vaimona ja miniänä. Oma kolmen lapsen perheemme ja työt vievät energiaa sen verran paljon, että ylimääräisiä voimavaroja ei tässä elämäntilanteessa kovin paljon jää.

[/quote]

Eli olet antanut ymmärtää miehesi olevan ei tervetullut, mikäli pitää liikaa yhteyksiä (kerran vuodesssa?) suhteita omaan lapsuuden perheeseensä? :D

[/quote]

No ei... mutta tiedän, että miehen siskon oli vaikea niellä sitä, että veljellään on oma perhe, joka on[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:50"]

Riippuu mitä välien pilaaminen tarkoittaa... Jos tarkoittaa sitä, että mies ei hyppää jatkuvasti vanhempiensa tai sisarustensa luona auttamassa, remontoimassa ja tekemässä milloin mitäkin tai soittele joka päivä sukulaisilleen, niin joo saatan olla syyllinen veljen vaimona ja miniänä. Oma kolmen lapsen perheemme ja työt vievät energiaa sen verran paljon, että ylimääräisiä voimavaroja ei tässä elämäntilanteessa kovin paljon jää.

[/quote]

Eli olet antanut ymmärtää miehesi olevan ei tervetullut, mikäli pitää liikaa yhteyksiä (kerran vuodesssa?) suhteita omaan lapsuuden perheeseensä? :D

[/quote]

No ei.. Mutta välien pilaaminen on niin suhteellista. Tiedän, että miehen siskon on ollut vaikea niellä, että veljellään on oma elämä ja perhe. Appivanhempien kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Olemme paljonkin tekemisissä (lähes joka viikko) miehen suvun kanssa, mutta silti sisko saattaa kokea, että olen pilannut välit.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 17:12"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 17:05"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:02"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:46"]

Minulla veljeni vaimo... En edes muista koska olisin heitä nähnyt.. Oma lapsi on nyt n.2,5 vuotias, eikä heitä ole kiinnostanut edes häntä nähdä. No en ajatellut enään kutsua heitä kohta syntyvän kakkosen nimiäisiin enään. Olisin niin onnellinen, jos voisin sanoa edes tuntevani oman veljeni, mutta oikeasti en tiedä hänestä mitään. Meillä on liki 10 vuotta ikäeroa, mutta eikai se ole syy tähän kaikkeen..

Olisi hienoa vaihtaa edes kuulumiset, mutta mutta, ainoat muistot minulla veljestäni (oikeat sellaiset) on hänen armeija-lomiltaan, jolloin itse olin siis lapsi ja veli oli vielä todella rakas. Mutta jahka saivat lapset, ei enään kotipaikkakunnalla liiemmin olla käyty, ei edes jouluna. Lapset ei saa tulla mummolaan, koska äitini on niin kauhea lastenhoitaja, johon ei voi luottaa ja mitä tahansa ongelmaa heillä lapsien kanssa tuleekin, johtuu se meidän suvusta, vaikka harvoin nähdään (tarkoitin lähinnä lapsien mummoa/vaaria). Omasta mielestä taas äitini on maailman paras mummo ja omalle lapselle en parempaa voisi toivoa! Heidän lapsien ristiäisissä olen kyllä aikoinaan ollut, mutta tuntui jotenkin turhamaiselta ja siltä, että siellä oli vain pakonsanelemana. Ei siis tullut kutsua edes suoraan, vaan välikäden kautta.. Tervehdittiin, mutta muuten ei mitään puhuttu.. Mä en ymmärrä, mitä helvetin pahaa mä oon tehnyt, että ei ole väliä minua edes tuntea. Eikä meillä mahdoton välimatkakaan ole, alle 100 km. Olisi hienoa, että edes meidän lapset voisivat tutustua, sillä itselle on serkut maailman rakkaimpia ystäviä ollut läpi elämän, mut en ala väkisin itseäni ja lapsiani heille tyrkyttään... Olkoon ja eläköön sitten rauhassa, vaikka helvetin pahalta tuntuu. Ainiin, kyllä sitten taas sen veljen vaimon sisarukset on heille rakkaita ja muutakin sukua nähdään tauotta, mutta meitä ei koskaan.

[/quote]

Kääntäen: Mitä sinussa on sellaista, minkä vuoksi veljesi tulisi väkisin pitää yhteyttä sinuun? Eihän teillä vaikuta olevan käytännössä mitään muuta yhteistä kuin se, että geneettinen lotto arpoi teille samat esivanhemmat. Sukulaisuus ei ole mikään syy olla tekemisissä, jos kemiat eivät muuten kohtaa.

[/quote]

Aha. Vai siitä se johtuu, että vielä lapsena olin veljellenikin rakas ja meillä oli hyvät välit. Kun hän lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, vietin siellä viikonloppuja satunnaisesti ja nautin hänen ja nykyisen vaimon seurasta. Kirjoteltiin toisillemme sähköposteja jne, kunnes nips naps tuli kuvioon lapsi ja avioliitto ja me ei enään oltukaan mitään. Oli se mukava silloin nuorena kuunnella oman äidinkin itkua, että sanokaa niille nyt joku jotain, että toisivat sitä lapsenlasta edes joskus heille jne. Jo heidän ensimmäisen lapsen synnyttyä tilanteen muutos oli selvä, kun juuri ensimmäisen lapsenlapsen syliin saaneelta mummolta tullaan ottamaan lapsi toisen mummon syliin ja naljaillaan "käykö kateeksi, kun te ette tuu näkeen tätä lasta niin usein kuin me, kun me nyt varta vasten muutettiin tänne paikkakunnalle, että saadaan tän lapsen elämässä olla joka päivä". Nykyään tosin omat vanhemmat ovat jo varmaan tottuneet tilanteeseen ja käyvät siellä itse, kun eivät he tänne halua tulla ja mummoilevat ja vaareilevat minun lapselle sitten enemmän.. No niin, kiitos tästä että selvensit. Ei tavi enään murehtia, kun meillä ei kai sitten koskaan ole ollut mitään yhteistä, eikä tarvitse ollakkaan... Eihän perhesuhteet ole yhtään mitään tässä elämässä. Minulle ne tosin ovat tärkeitä ja onneksi minulla on pari muutakin sisarusta, jotka osaavat sentään puhua edes ja heidän puolisot ovat aina olleet mahtavia, kun tulevat pitkien matkojen päästä käymään täällä kotiseudulla meitä katsomassa! Ja mainitsen vielä sen yhden _yhden_ kerran, kun olen muutamia vuosia sitten nähnyt veljeni, ilman, että hänellä oli vaimoaan ja lapsiaan mukana niin ero oli, kuin yöllä ja päivällä. Sinä päivänä, sen pienen hetken, tunsin saaneeni veljeni takaisin. "Tunsin" jopa hänet ja meillä oli mukava hetki. Siihen se sitten jäikin.... Mutta olkoon onnellinen vaimonsa kanssa, jos niikseen on. Mitään pahaa en heille toivo, mutta jostain syystä ennen niin lämpimästä ja ihanasta naisesta, tuli yhtäkkiä jääkylmä noita-akka, joka pitää huolen, että meidän sukua manaataan koko ajan alimpaan helvettiin ilman mitään syytä... (yritin sanoa tämän kauniisti)

[/quote]

Ihmiset kasvavat erilleen. Lapsen saamisen jälkeen se on ihan tavallistakin.

[/quote]

Onneksi ei kaikissa perheissä. Kahden veljeni vaimot ovat aivan ihania. Veljeni ovat minua paljon vanhempia, joten heidän lapsistaan tuli minulle todella läheisiä, koska heidän lapsiinsa minulla on vain 10 vuotta ikäeroa, kun taas veljiini 15 vuotta. Asuin opiskeluaikana toisen veljen ja hänen vaimonsa luona jopa ja veljien vaimot ovat olleet melkein kuin toisia äitejä minulle. Nykyään olen heidän lastensa kanssa paljon tekemisissä.

Mutta siskoni mies....siskoni muuttui todella paljon, kun meni naimisiin. En vain tiedä, mikä tässä mättää. Siskostani on tullut sellainen, että suuttuu joka asiasta ja loukkaantuu ja minun pitäisi nöyristellä ja madella hänen edessään. Joka asiaan, mitä tulee minun lapsista puhetta, hän kiekaisee heti, kuinka hänen lapsensa osaavat paremmin ja ovat viisaampia ja he ovat rikkaampia yms. Olen surullinen, että välimme ovat menneet huonoiksi tämän jälkeen.

[/quote]

Raha erottaa sisarusten suhteet. Nähty. Joku nousukas voi alkaa kuvittelemaan olemaan niin paljon parempi ihminen, kun tilille kilahtaa suurempikin summa rahaa, kun ikinä uskoi saavansa.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 17:17"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 17:06"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:50"]

No miksi sisko ajattelisi niin, jos et ole tietoisesti yrittänyt niin tehdä? Blink, blink.. taisit juuri paljastaa rivien välistä aika paljonkin. Kyllä me muiden kanssa tulemme toimeen, ei vaan siskon.. Tuskin on totuus ;)

Riippuu mitä välien pilaaminen tarkoittaa... Jos tarkoittaa sitä, että mies ei hyppää jatkuvasti vanhempiensa tai sisarustensa luona auttamassa, remontoimassa ja tekemässä milloin mitäkin tai soittele joka päivä sukulaisilleen, niin joo saatan olla syyllinen veljen vaimona ja miniänä. Oma kolmen lapsen perheemme ja työt vievät energiaa sen verran paljon, että ylimääräisiä voimavaroja ei tässä elämäntilanteessa kovin paljon jää.

[/quote]

Eli olet antanut ymmärtää miehesi olevan ei tervetullut, mikäli pitää liikaa yhteyksiä (kerran vuodesssa?) suhteita omaan lapsuuden perheeseensä? :D

[/quote]

No ei... mutta tiedän, että miehen siskon oli vaikea niellä sitä, että veljellään on oma perhe, joka on[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:50"]

Riippuu mitä välien pilaaminen tarkoittaa... Jos tarkoittaa sitä, että mies ei hyppää jatkuvasti vanhempiensa tai sisarustensa luona auttamassa, remontoimassa ja tekemässä milloin mitäkin tai soittele joka päivä sukulaisilleen, niin joo saatan olla syyllinen veljen vaimona ja miniänä. Oma kolmen lapsen perheemme ja työt vievät energiaa sen verran paljon, että ylimääräisiä voimavaroja ei tässä elämäntilanteessa kovin paljon jää.

[/quote]

Eli olet antanut ymmärtää miehesi olevan ei tervetullut, mikäli pitää liikaa yhteyksiä (kerran vuodesssa?) suhteita omaan lapsuuden perheeseensä? :D

[/quote]

No ei.. Mutta välien pilaaminen on niin suhteellista. Tiedän, että miehen siskon on ollut vaikea niellä, että veljellään on oma elämä ja perhe. Appivanhempien kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Olemme paljonkin tekemisissä (lähes joka viikko) miehen suvun kanssa, mutta silti sisko saattaa kokea, että olen pilannut välit.

[/quote]

[/quote]

No miten sisko sitten kuvittelee mielestäsi sinun pilanneen välit. Rivien välistä voi lukea, että todellakin halunnut tehdä niin nimittäin. Ja muihin kaikki sujuu kuin vettä vaan.. ;) repss... vähänkö läpinäkyvä kommentti.

Minä olen laittanut välit poikki appivanhempiin. Vuosia sitten ilmoittivat ensimmäinen kerran etten ole heidän pojalleen sopiva vaimo. Ollaan naimisissa oltu pian 10 vuotta. Viimeksi juhannuksena kysyivät mieheltä koska aikoo viisastua ja jättää. Appiukko on pahemman luokan narsisti. Oma isäni oli myös, enkä pilaa elämääni toisen takia. Mies ymmärtää tämän. Pitää yhteyttä perheeseensä ja säännöllisesti käyvät lasten kanssa kylässä. On viimeaikoina alkanut lasten suusta kuulumaan kotiin kaikki mitä minusta puhutaan. Haukkuvat lapsille ja uhkaavat jättää miehen perinnöttömäksi.. Alkaa palaa hermo!

Täytyy kyllä sanoa, että ne jotka on muka pilanneet perhesuhteita ei aina ole syyllisiä siihen. Mulla on iso suku ja aina niistä ketä meidän sukuun on naitu on jonkun mielestä löytynyt jotain vikaa. Oli se sitten mies tai nainen ja tämä valittaja anoppi tai serkku tai oma sisarus. Ne ongelmat on kehitelty ihan omasta päästä ja niitä juttuja levitellään ja suurennellaan. Että onnea vaan heille :D Toivottavasti he tajuaa että me kaikki ei olla yhtä sekopäitä..

Mikä hitsin Slash-Vaimo?

Tai Slash- miniä?

En tiiä mikä sellainen on, mutta haluan olla minäkin, Slash on Rock! :D

Kerran tunsin naisen joka ihaili veljeään ja sanoi suoraan, että menisi naimisiin tämän kanssa jos voisi. Kaikki muut miehet eivät olleet mitään veljen rinnalla. Kaiketi sitten lopulta meni naimisiin. En tiedä mistä tuo sukurutsainen kiintymys johtui.

Tavallaan pilasi, mutta ajan kuluessa se on oikeastaan ollut vapauttavaa. Kysymyksessä miehen veljen vaimo, joka jostain syystä heittäytyi täysin mahdottomaksi juonittelijaksi meitä kohtaan. Nojaa. Muutamien  onnekkaiden sattumien kautta saimme ns. uuden elämän, johon hän on täysin ulkopuolinen. Joskus ihmettelen, mitä ihmiset ovat valmiita uskomaan, siis kenen totuutta, mutta eiköhän tuossa kaikki saaneet ansaitsemaansa seuraa. Pidin suhteitamme sukuun harmittomina ja asiallisina, mutta jos joku panettelija menee noinkin täydestä läpi, on kyllä jotain vikaa siinä suvussakin näiltä osin. Mies ei murehdi, etäisyys on tehnyt vain hyvää, joten en murehdi minäkään sen enempää.

Kyllä vaan.

Plaaah jaksoin lukea muutaman tarinan muuta en jaksanut tuota "veljeni vaimo eristää/käskee/alistaa....

"

Siis onko ne veljet noin tossukoita vai voiko olla että siinä on,veljen omaa tahtoakin mukana, mutta pistetään sitten veljen vaimon syyksi kun ei,tykätä hänestä? Siskothan on usein mustasukkaisia veljistään kun nämä pariutuvat.

T. Itse erinomaisissa väleissä miehen siskoon, kunhan ihmettelen...

kyllä se mustasukkaisuus oman kokemuksen  mukaan kulkee ihan juurikin toiseen suuntaan. mies ei saisi olla enää missään tekemisissä ''toiseen naiseen'', jonka kanssa on mahdoton kilpailla. elinikäiseen sisarukseen, jonka menneisyyttä tyttöystävä ei ole päässyt jakamaan. hieman hienotunteisuutta ja pelisilmää sukuun tuleville, jotta ei tallota kaikkien varpaitten päälle. mahdotonta tietenkin näille prnsessoille, jotka mieluummin myrkyttää miehensä perheen, kuin katsoo peiliinsä.

Liian pitkä ketju loppuun luettavaksi, mutta annatte todella huonon kuvan suomalaisista miehistä!

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:12"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:02"]

Taitaa olla niin että harva nainen hyväksyy veljensä tyttöystävää, jos sellainen sattuu olemaan kauniimpi kuin mitä itse on. Sitten alkaa nämä narsistiksi ja pirttihirmuksi haukkumiset, kun on ensin omalla ennakkoluuloisella käytöksellään tehnyt välit hankaliksi. Veljeä säälitään kuin avutonta pikkulasta, vaikka oikeasti aikuinen mies osaa tehdä omat valintansa ja kantaa vastuunsa virheistäkin...

[/quote]

Meillä ei kyllä kauneudesta ollut kyse:-). Kyllä syyt , yllättävää kyllä, voi olla ihan ihmisen omasta käytöksestä johtuvia. Sitä taas miksi veli häntä kestää jää arvailujen varaan...

[/quote]

Niin. Myös sinun käytöksestäsi johtuvia. [quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:48"]Minkälaisia veljiä teillä oikein on jos heillä ei ole omaa tahtoa ja omaa elämään vaimosta huolimatta?

Ovatko reppanat siirtyneet äidin ja siskojen tossun alta vaimon tosuun alle ja ikinä ei ole ollutkaan omaa tahtoa vaan naiset ovat aina määränneet ja nyt tappelevat kuka saa ukko/veli-rukkaa eniten määrätä.

[/quote]

Tältä se pahasti vaikuttaa. [quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:48"]Minkälaisia veljiä teillä oikein on jos heillä ei ole omaa tahtoa ja omaa elämään vaimosta huolimatta?

Ovatko reppanat siirtyneet äidin ja siskojen tossun alta vaimon tosuun alle ja ikinä ei ole ollutkaan omaa tahtoa vaan naiset ovat aina määränneet ja nyt tappelevat kuka saa ukko/veli-rukkaa eniten määrätä.

[/quote]

Tältä se pahasti vaikuttaa.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 17:25"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 17:17"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 17:06"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:50"]

No miksi sisko ajattelisi niin, jos et ole tietoisesti yrittänyt niin tehdä? Blink, blink.. taisit juuri paljastaa rivien välistä aika paljonkin. Kyllä me muiden kanssa tulemme toimeen, ei vaan siskon.. Tuskin on totuus ;)

Riippuu mitä välien pilaaminen tarkoittaa... Jos tarkoittaa sitä, että mies ei hyppää jatkuvasti vanhempiensa tai sisarustensa luona auttamassa, remontoimassa ja tekemässä milloin mitäkin tai soittele joka päivä sukulaisilleen, niin joo saatan olla syyllinen veljen vaimona ja miniänä. Oma kolmen lapsen perheemme ja työt vievät energiaa sen verran paljon, että ylimääräisiä voimavaroja ei tässä elämäntilanteessa kovin paljon jää.

[/quote]

Eli olet antanut ymmärtää miehesi olevan ei tervetullut, mikäli pitää liikaa yhteyksiä (kerran vuodesssa?) suhteita omaan lapsuuden perheeseensä? :D

[/quote]

No ei... mutta tiedän, että miehen siskon oli vaikea niellä sitä, että veljellään on oma perhe, joka on[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:50"]

Riippuu mitä välien pilaaminen tarkoittaa... Jos tarkoittaa sitä, että mies ei hyppää jatkuvasti vanhempiensa tai sisarustensa luona auttamassa, remontoimassa ja tekemässä milloin mitäkin tai soittele joka päivä sukulaisilleen, niin joo saatan olla syyllinen veljen vaimona ja miniänä. Oma kolmen lapsen perheemme ja työt vievät energiaa sen verran paljon, että ylimääräisiä voimavaroja ei tässä elämäntilanteessa kovin paljon jää.

[/quote]

Eli olet antanut ymmärtää miehesi olevan ei tervetullut, mikäli pitää liikaa yhteyksiä (kerran vuodesssa?) suhteita omaan lapsuuden perheeseensä? :D

[/quote]

No ei.. Mutta välien pilaaminen on niin suhteellista. Tiedän, että miehen siskon on ollut vaikea niellä, että veljellään on oma elämä ja perhe. Appivanhempien kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Olemme paljonkin tekemisissä (lähes joka viikko) miehen suvun kanssa, mutta silti sisko saattaa kokea, että olen pilannut välit.

[/quote]

[/quote]

No miten sisko sitten kuvittelee mielestäsi sinun pilanneen välit. Rivien välistä voi lukea, että todellakin halunnut tehdä niin nimittäin. Ja muihin kaikki sujuu kuin vettä vaan.. ;) repss... vähänkö läpinäkyvä kommentti.

[/quote]

Sulla taitaa olla jokin ongelma.