Lue keskustelun säännöt.
Minun kanssa on kuulemma kaikkien vaikea olla, sanoi mies
13.08.2014 |
Olen ollut ilman ystäviä varmaan aina, ja muutenkin huomannut että teen mitä tahansa, ihmiset eivät koe minua läheiseksi ja ovat joskus jopa vaivaantuneita seurassani. Aivan sama, olenko iloinen vai en, juttelen tai en, tai vaikka leikkipuistossa istun penkillä ja seuraan omien lasten touhuja tai touhuan heidän kanssaan: kukaan ei aloita juttelua kanssani.
Eilen riidan yhteydessä mies tiuskaisi, että "kaikki saa aina olla sun kanssa varpaillaan!" Jäin itkemään yksin ja mies meni nukkumaan. Tiedän, että hänen sanomisensa on totta mutta en tiedä, mitä ihmettä minussa on sellaista että näin on? Nyt on sellainen olo, että vetäydyn omiin oloihini loppu elämäkseni. En mene minnekään sukujuhliin aiheuttamaan vaikeaa tunnelmaa enkä ota enää kehenkään yhteyttä. Aikaisemmin on ollut paha olo ystävien puuttumisen takia, nyt on pakko turtua siihen ja olla yksin.
Kommentit (81)
Alatko aina inttämään? Takerrutko jokaiseen sanaan, minkä joku sanoo? Toimitko keskustelupoliisina?
Tiedän ihmistyypin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:32"]
Alatko aina inttämään? Takerrutko jokaiseen sanaan, minkä joku sanoo? Toimitko keskustelupoliisina?
Tiedän ihmistyypin.
[/quote]
En intä, en ole suunapäänä keskustelussa koskaan. Enkä takerru sanoihin. Millainen on keskustelupoliisi? Vähän vaikea olisi vastata näihin sinun kysymyksiin kyllä, kun harvoin on mitään keskustelua mihin osallistuisin... kun ne ihmiset ei yleensä sellaista kanssani edes aloita. Ap.
Mun miehen veljen vaimo on tollainen. Se on teennäinen ja esittää, puhuu pahaa kaikesta ja kaikista. Omasta mielestään tosi hauska ja kiva, fb päivitykset jotain positiivisuus liibalaabaa, vaikka todellisuudessa koko ihminen on negatiivisuuden ruumiillistuma.
Oletko hiljainen tai ujo...? Voisiko joku pitää sellaista ylimielisyytenä tms?
Itse olen introvertti, enkä osaa small takkia, puhun lähinnä vain asiaa. Saatan vastata kysymyksiin lyhyesti, en osaa rupatella ja jaaritella niitä näitä. Tuota monet saattavat pitää epäkohteliaana käytöksenä tai heille tulee mielikuva, ettei minua kiinnosta juttelu heidän kanssaan.
En puhu pahaa toisista ihmisistä. Mutta tuntuu kyllä pahalta, että se on se mitä sinulla ensimmäisenä tuli mieleen :(
Olen ujo ja varautunut välillä, mutta joskus tuntuu etten tiedä onko se minun varautuneisuuteni minussa itsessäni vai siitä, että ihmiset ovat välittömästi varautuneita minun kanssani. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:30"]Olen ollut ilman ystäviä varmaan aina, ja muutenkin huomannut että teen mitä tahansa, ihmiset eivät koe minua läheiseksi ja ovat joskus jopa vaivaantuneita seurassani. Aivan sama, olenko iloinen vai en, juttelen tai en, tai vaikka leikkipuistossa istun penkillä ja seuraan omien lasten touhuja tai touhuan heidän kanssaan: kukaan ei aloita juttelua kanssani.
Eilen riidan yhteydessä mies tiuskaisi, että "kaikki saa aina olla sun kanssa varpaillaan!" Jäin itkemään yksin ja mies meni nukkumaan. Tiedän, että hänen sanomisensa on totta mutta en tiedä, mitä ihmettä minussa on sellaista että näin on? Nyt on sellainen olo, että vetäydyn omiin oloihini loppu elämäkseni. En mene minnekään sukujuhliin aiheuttamaan vaikeaa tunnelmaa enkä ota enää kehenkään yhteyttä. Aikaisemmin on ollut paha olo ystävien puuttumisen takia, nyt on pakko turtua siihen ja olla yksin.
[/quote]
Viestisi kuvastaa hyvin sinua. Vedät tosi draamat miehesi kommentista.
Onko nokkasi pystyssä?
Otatko kaikki kommentit tosissasi mitä sinulle sanotaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kannattaa käydä psykologilla. Vain 10% kommunikaatiosta on sanallista ja 90% tulee kehonkielestä. Saatat kehonkielelläsi olla jotenkin anteeksi.. Epämiellyttävä. Millainen luonne sinulla on? Oletko ujo? Tarkkailetko ihmisiä paljon?
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:30"]Olen ollut ilman ystäviä varmaan aina, ja muutenkin huomannut että teen mitä tahansa, ihmiset eivät koe minua läheiseksi ja ovat joskus jopa vaivaantuneita seurassani. Aivan sama, olenko iloinen vai en, juttelen tai en, tai vaikka leikkipuistossa istun penkillä ja seuraan omien lasten touhuja tai touhuan heidän kanssaan: kukaan ei aloita juttelua kanssani.
Eilen riidan yhteydessä mies tiuskaisi, että "kaikki saa aina olla sun kanssa varpaillaan!" Jäin itkemään yksin ja mies meni nukkumaan. Tiedän, että hänen sanomisensa on totta mutta en tiedä, mitä ihmettä minussa on sellaista että näin on? Nyt on sellainen olo, että vetäydyn omiin oloihini loppu elämäkseni. En mene minnekään sukujuhliin aiheuttamaan vaikeaa tunnelmaa enkä ota enää kehenkään yhteyttä. Aikaisemmin on ollut paha olo ystävien puuttumisen takia, nyt on pakko turtua siihen ja olla yksin.
[/quote]
Viestisi kuvastaa hyvin sinua. Vedät tosi draamat miehesi kommentista.
[/quote]
Mäkin veikkaan, että ap ottaa itseensä niin herkästi, että seurassa saa varoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo miehesi veto "Kaikki saa aina olla sun kanssa varpaillaan.."oli vähän..asiaton. Ihan kuin mies olisi jutellut tästä "kaikkien" kanssa ja vetäisi juopan sinun ja itsensä+muiden väliin.
Miehen olisi pitänyt jättää itsensä sinun kanssasi juopan samalle puolelle. En ihmettele, että ainakin nyt tunnet olosi yksinäiseksi.
Mutta näillä tiedoilla en kyllä osaa auttaa.
Mistä päättelet, että ihmiset ovat vaivaantuneita seurassasi?
Osaatko jutella luontevasti, vai käykö niin, että toinen pitää keskustelua yllä? Onko jutteleminen sulle luontevaa?
Kun juttelet toisen ihmisen kanssa, puhutteko vastavuoroisesti toistenne asioista ja mielipiteistä, vai meneekö keskustelu yksipuolisesti vain toisen osapuolen asioiden puhumiseksi?
Mihin katsot? Onko sinun vaikea katsoa toista ihmistä kasvoihin tai silmiin? Onko sinun vaikea päättää, minne katsot? Tunnetko olosi mukavaksi, kun puhut ihmisille, vai jännitätkö? Jos jännität, purkautuuko jännitys liikahtelemisena tmv?
Kysyn näitä siksi, että ne voivat ainakin minun kokemukseni mukaan olla sellaisia asioita, jotka luovat vaivauttavaa tunnelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:50"]
Sun kannattaa käydä psykologilla. Vain 10% kommunikaatiosta on sanallista ja 90% tulee kehonkielestä. Saatat kehonkielelläsi olla jotenkin anteeksi.. Epämiellyttävä. Millainen luonne sinulla on? Oletko ujo? Tarkkailetko ihmisiä paljon?
[/quote]
En oikein osaa kuvailla luonnettani tässä juuri nyt. Olen pohtiva, kyllä. Ja kyllä tarkkailen ihmisiä. Mutta en arvostellakseni heitä, ihan vain ... katselen? En tietenkään aina, enkä tuijota ketään. Niin kuin sanoin, olen välillä ujo, tietynlaisten ihmisten seurassa eli sellaisten jotka ovat rempseitä, puheliaita, älykkäitä ... Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minullakin on vaikea jutella esim lasta hakiessa toisten kanssa. Ensinnäkin olen muualta muuttanut ja tunnen ihmiset melko etäisesti, en osaa siksi ottaa puheeksi sellaisia asioita, joista syntyisi keskustelua. Useinkin kaksi muuta äitiä on hakemassa lasta ja juttelevat ihan suuna päänä mutta katsovat minua jotenkin välttelevästi. Itsekin juttelisin, kun joku tekisi aloitteen ja antaisi aiheen mutta seipäännielleitä tuntuvat olevan väki täällä.
On kyllä vaivaannuttavaa olla sellaiset ihmisen seurassa, joka on jo valmiiksi päättänyt muiden olevan vaivaantuneita ja tarkkailee neuroottisesti jokaisen jokaista sanaa ja punnitsee 15 minuuttia ennen kuin sanoo vaikka moi.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:54"]
Mistä päättelet, että ihmiset ovat vaivaantuneita seurassasi?
Osaatko jutella luontevasti, vai käykö niin, että toinen pitää keskustelua yllä? Onko jutteleminen sulle luontevaa?
Kun juttelet toisen ihmisen kanssa, puhutteko vastavuoroisesti toistenne asioista ja mielipiteistä, vai meneekö keskustelu yksipuolisesti vain toisen osapuolen asioiden puhumiseksi?
Mihin katsot? Onko sinun vaikea katsoa toista ihmistä kasvoihin tai silmiin? Onko sinun vaikea päättää, minne katsot? Tunnetko olosi mukavaksi, kun puhut ihmisille, vai jännitätkö? Jos jännität, purkautuuko jännitys liikahtelemisena tmv?
Kysyn näitä siksi, että ne voivat ainakin minun kokemukseni mukaan olla sellaisia asioita, jotka luovat vaivauttavaa tunnelmaa.
[/quote]
Minun kanssa harvoin aloitetaan mitään keskustelua, ehkä siinä on yksi miksi näin päättelen. Ei juttelu aina ole minulle luontevaa, mutta se on sitä helpompaa mitä ystävällisempi "vastapuoli" on. Kyllä minun on joskus vaikea katsoa ihmisiä silmiin (tämä on typerä juttu, mutta minulla on todella valonarat silmät ja puolet vuodesta olen aurinkolasit silmillä ulkona. Otan ne aina pois jos puhun jollekin, mutta sitten hetken päästä minun on pakko laittaa ne silmille. Vaikuttaakohan se? Sanon kyllä usein, että anteeksi minun on pakko pitää näitä).
En aina tunne oloani mukavaksi. Voi hyvinkin olla, että liikehdin. Ap.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:42"]
En puhu pahaa toisista ihmisistä. Mutta tuntuu kyllä pahalta, että se on se mitä sinulla ensimmäisenä tuli mieleen :(
Olen ujo ja varautunut välillä, mutta joskus tuntuu etten tiedä onko se minun varautuneisuuteni minussa itsessäni vai siitä, että ihmiset ovat välittömästi varautuneita minun kanssani. Ap.
[/quote]
No tuossa se syy on! Ihmiset vihaavat varautuneita ihmisiä! Itsekin vihaan! Vihaan teitä, kun te nurkassa selkä valmiiksi kyyryssä odotatte koko maailmalta taas seuraavaa iskua ja odotatte, että kaikki muut ottavat teidät huomioon, vaikka kaikki ilmeet, eleet ja se aura ympärillä huokuvat teidän omaa kyvyttömyyttänne tehdä aloitteita. Arat, ujot, varautuneet ihmiset ovat aivan vittumaisen itsekkäitä siinä arassa avuttomuudessaan, jota koko muun planeetan pitäisi kärsivällisesti helliä ja hoivata kuin jotain herccää ansarikukkaa.
Ihan oikeasti, me ns. tavalliset ihmisetkin joudumme keräämään roheutta ja tekemään töitä saadksemme sanat suustamme ja ollaksemme seuraksi toisillemme. Ei se niin mene, että teiltä se vain vaatii ylimääräisiä ponnistuksia. Mutta kun te luulette niin! Ja sillä oikeutatte sen ajatuksen, ettei teidän tarvitse nousta ujoutenne yläpuolelle, koska eihän muidenkaan tarvitse ponnistelle. TArvitseepa!
Kerro miehellesi, että jäit miettimään hänen sanojaan ja arvelet, että niissä on totuuden siemen. Pyydä häntä kertomaan avoimesti ja suoraan, miksi sanoi niin kuin sanoi ja miten hän arvelee ihmisten kokevan seurustelun kanssasi. Ja jos sinulla on joku toinen läheinen, sisko tai äiti tai joku, jolta voit kysyä arviota/mielipidettä, kysy! Yritä olla rauhallinen ja asiallinen niin, että sinulle uskaltaa sanoa suoraan, eikä sanojan tarvitse varoa tunteitasi. Kerro, että haluaisit oikeasti päästä lähelle muita ihmisiä, mutta et osaa. Pyydä apua. Älä jää yksin ja eristäydy.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:00"]
On kyllä vaivaannuttavaa olla sellaiset ihmisen seurassa, joka on jo valmiiksi päättänyt muiden olevan vaivaantuneita ja tarkkailee neuroottisesti jokaisen jokaista sanaa ja punnitsee 15 minuuttia ennen kuin sanoo vaikka moi.
[/quote]
En ole tällainen, minua alkaa suututtaa joidenkin teidän vastaukset. Harva mitään loukkauksia minulle on sanonut, ongelmani on etten koskaan tutustu paremmin toisiin ja että minuun ei ns. lähennytä. Miehen sukulaisetkin ovat todella etäisiä minulle ja miehen kommentti liittyi myös heihin. Ap.
Mitä jos yritettäisiin ratkaista, onko oikeasti niin, että ihmiset ovat seurassasi vaivaantuneita ja mistä se voisi johtua)