Lue keskustelun säännöt.
Minun kanssa on kuulemma kaikkien vaikea olla, sanoi mies
13.08.2014 |
Olen ollut ilman ystäviä varmaan aina, ja muutenkin huomannut että teen mitä tahansa, ihmiset eivät koe minua läheiseksi ja ovat joskus jopa vaivaantuneita seurassani. Aivan sama, olenko iloinen vai en, juttelen tai en, tai vaikka leikkipuistossa istun penkillä ja seuraan omien lasten touhuja tai touhuan heidän kanssaan: kukaan ei aloita juttelua kanssani.
Eilen riidan yhteydessä mies tiuskaisi, että "kaikki saa aina olla sun kanssa varpaillaan!" Jäin itkemään yksin ja mies meni nukkumaan. Tiedän, että hänen sanomisensa on totta mutta en tiedä, mitä ihmettä minussa on sellaista että näin on? Nyt on sellainen olo, että vetäydyn omiin oloihini loppu elämäkseni. En mene minnekään sukujuhliin aiheuttamaan vaikeaa tunnelmaa enkä ota enää kehenkään yhteyttä. Aikaisemmin on ollut paha olo ystävien puuttumisen takia, nyt on pakko turtua siihen ja olla yksin.
Kommentit (81)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19 voisitko vihaamisen sijaan alkaa jutella? Vai vainko omien bestisten kanssa voi jutella?
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:03"]
Kerro miehellesi, että jäit miettimään hänen sanojaan ja arvelet, että niissä on totuuden siemen. Pyydä häntä kertomaan avoimesti ja suoraan, miksi sanoi niin kuin sanoi ja miten hän arvelee ihmisten kokevan seurustelun kanssasi. Ja jos sinulla on joku toinen läheinen, sisko tai äiti tai joku, jolta voit kysyä arviota/mielipidettä, kysy! Yritä olla rauhallinen ja asiallinen niin, että sinulle uskaltaa sanoa suoraan, eikä sanojan tarvitse varoa tunteitasi. Kerro, että haluaisit oikeasti päästä lähelle muita ihmisiä, mutta et osaa. Pyydä apua. Älä jää yksin ja eristäydy.
[/quote]
No kun ei ole.
Sinä joka sanoit vihaavasi kaltaisiani ihmisiä niin mitä haluat minun sanovan sinulle? Uskotko edes jos sanon että en minä seiso nurkassa esim. sukujuhissa ja kyräile muita. Osaan kyllä hymyillä. En ajattele muista ihmisistä pahaa, mutta sinä ajattelet, huomaatko? Kyllä minäkin kerään rohkeuteni harva se päivä, ja varsinkin tilanteisiin missä on enemmän ihmisiä. Minähän mietin juuri, että mikä MINUSSA on sellaista. En syyttele muita. Sinun kommenttisi on asiaton. Ap.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:04"]
Minkä ikäinen ap olet?
[/quote]
Olen päälle kolmenkymmenen. Ap.
Kyllähän tässä tahtoo syntyä vaikutelma näinkin suppeassa keskustelussa, että ap on herkkä loukkaantumaan ja myös suuttumaan, ja kun hän tekee niin, alkaa marttyyriys ja uhkailu. Se on myös hyvin aktiivista, hän on yllättävän sanavalmis kertomaan suuttumuksestaan ja hanakka paheksumaan toisen mielikuvia ja kertoo miten ei aio enää rasittaa olemassaolollaan. Sellaisen ihmisen jatkuva varominen käy läheisille niin raskaaksi, että miehen puuskahdus oli odotettavissa.
Lisäksi aloittajalla ei ole mitään käsitystä siitä, että muut ihmiset on keksitty sitä varten, että heiltä voi kysyä miten he sinut kokevat, ja sitten voitaisiin yhdessä yrittää rakentaa vähemmän piikikästä siilipuolustusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni ärsyttää ns ujoissa ihmisissä se että keskusteluissa kaiken saa nyhtää irti. Kysyt jotain, toinen vaan vastaa ja se tyrehtyy siihen.
Mulla on yksi tuttu, jonka seurassa en osaa olla. Ei hän ole mitenkään vaikea tai muuten..mutta en oikein osaa jutella hänelle :o tuun kyllä aina kaikkien kanssa toimeen ja uskon että moni ihminen pitää musta. Mutta siis....tämän yhden ihmisen kanssa ei oikein pysty puhumaan, mistään? Sen reaktioita ei pysty koskaan mitenkään ennakoimaan tai jotenkin...siis ei ne reaktiot ole mitenkään voimakkaita tai sellasia.,. Tää ihminen on sellanen hajuton, mauton...hänestä ei oikein ota selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:19"]
Itseäni ärsyttää ns ujoissa ihmisissä se että keskusteluissa kaiken saa nyhtää irti. Kysyt jotain, toinen vaan vastaa ja se tyrehtyy siihen.
[/quote]
joo tuo on hankalaa, sitten kyllä ujot monesti ovat tyytyväisiä jos puhut itsestäsi paljon. Eli hyviä kuuntelijoita.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:19"]
Kyllähän tässä tahtoo syntyä vaikutelma näinkin suppeassa keskustelussa, että ap on herkkä loukkaantumaan ja myös suuttumaan, ja kun hän tekee niin, alkaa marttyyriys ja uhkailu. Se on myös hyvin aktiivista, hän on yllättävän sanavalmis kertomaan suuttumuksestaan ja hanakka paheksumaan toisen mielikuvia ja kertoo miten ei aio enää rasittaa olemassaolollaan. Sellaisen ihmisen jatkuva varominen käy läheisille niin raskaaksi, että miehen puuskahdus oli odotettavissa.
Lisäksi aloittajalla ei ole mitään käsitystä siitä, että muut ihmiset on keksitty sitä varten, että heiltä voi kysyä miten he sinut kokevat, ja sitten voitaisiin yhdessä yrittää rakentaa vähemmän piikikästä siilipuolustusta.
[/quote]
Minä en uhkaile ketään, en valita kenellekään, en ole marttyyri, en osoita mieltäni ihmisten kanssa, en ole kenellekään paitsi omalle miehelleni kertonut miltä ulkopuolelle jääminen ja ihmisten varautuneisuus tuntuu. Täällä ensimmäistä kertaa otin asian puheeksi. Eikö teille saa sanoa, jos kommenttinne tuntuu pahalta tai on jopa epäasiallinen? Että jos joku kertoo vihaavansa minun kaltaisiani ihmisiä niin sen pitää olla ihan ok?
Onko sinusta muuten jotenkin ihmeellistä, jos ei tämän ketjun jälkeen tee mieli yrittää sitäkään vähää ihmisten kanssa? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin täällä maailmassa ollaan, mieskin voi puukottaa selkään. Lapset yleensä ovat läheisiä ja omat vanhemmat.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:07"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:03"]
Kerro miehellesi, että jäit miettimään hänen sanojaan ja arvelet, että niissä on totuuden siemen. Pyydä häntä kertomaan avoimesti ja suoraan, miksi sanoi niin kuin sanoi ja miten hän arvelee ihmisten kokevan seurustelun kanssasi. Ja jos sinulla on joku toinen läheinen, sisko tai äiti tai joku, jolta voit kysyä arviota/mielipidettä, kysy! Yritä olla rauhallinen ja asiallinen niin, että sinulle uskaltaa sanoa suoraan, eikä sanojan tarvitse varoa tunteitasi. Kerro, että haluaisit oikeasti päästä lähelle muita ihmisiä, mutta et osaa. Pyydä apua. Älä jää yksin ja eristäydy.
[/quote]
No kun ei ole.
Sinä joka sanoit vihaavasi kaltaisiani ihmisiä niin mitä haluat minun sanovan sinulle? Uskotko edes jos sanon että en minä seiso nurkassa esim. sukujuhissa ja kyräile muita. Osaan kyllä hymyillä. En ajattele muista ihmisistä pahaa, mutta sinä ajattelet, huomaatko? Kyllä minäkin kerään rohkeuteni harva se päivä, ja varsinkin tilanteisiin missä on enemmän ihmisiä. Minähän mietin juuri, että mikä MINUSSA on sellaista. En syyttele muita. Sinun kommenttisi on asiaton. Ap.
[/quote]
Se kommentti ei ollut asiaton, eikä sitä tarvitse ottaa pahalla. Eihän se kertonut sinusta, vaan hänen epäilyksestään siitä, millainen ihminen saattaisit olla. Sen kirjoittaja halusi näyttää sinulle, miten hän maailman kokee ja miten hänen tunnereaktionsa syntyy. Tartuitko tilaisuuteen, yrititkö ymmärtää - et. Aloit puolustautua hänen kokemustaan vastaan ja väitit että se oli turha ja väärä. Sellainen on väkivaltaa, johon joutuu turvautumaan jos on hirveän herkkänahkainen. Miksi sinusta on tullut sellainen, oletko ottanut muista mallia vai onko sinua kasvaessasi loukattu? Ei tarvitse vastata, esitin tuon mietittäväksi.
Lisäksi verhoat hyökkäyksesi asiallisuuteen, ja samaan hengenvetoon kun syytät toista, kerrot että et sitä tee. Sellainen voi olla tavattoman vieraannuttavaa kaksoisviestintää. Omiin lapsiin käytettynä se on jopa vaarallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:07"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:03"]
Kerro miehellesi, että jäit miettimään hänen sanojaan ja arvelet, että niissä on totuuden siemen. Pyydä häntä kertomaan avoimesti ja suoraan, miksi sanoi niin kuin sanoi ja miten hän arvelee ihmisten kokevan seurustelun kanssasi. Ja jos sinulla on joku toinen läheinen, sisko tai äiti tai joku, jolta voit kysyä arviota/mielipidettä, kysy! Yritä olla rauhallinen ja asiallinen niin, että sinulle uskaltaa sanoa suoraan, eikä sanojan tarvitse varoa tunteitasi. Kerro, että haluaisit oikeasti päästä lähelle muita ihmisiä, mutta et osaa. Pyydä apua. Älä jää yksin ja eristäydy.
[/quote]
No kun ei ole.
Sinä joka sanoit vihaavasi kaltaisiani ihmisiä niin mitä haluat minun sanovan sinulle? Uskotko edes jos sanon että en minä seiso nurkassa esim. sukujuhissa ja kyräile muita. Osaan kyllä hymyillä. En ajattele muista ihmisistä pahaa, mutta sinä ajattelet, huomaatko? Kyllä minäkin kerään rohkeuteni harva se päivä, ja varsinkin tilanteisiin missä on enemmän ihmisiä. Minähän mietin juuri, että mikä MINUSSA on sellaista. En syyttele muita. Sinun kommenttisi on asiaton. Ap.
[/quote]
Se kommentti ei ollut asiaton, eikä sitä tarvitse ottaa pahalla. Eihän se kertonut sinusta, vaan hänen epäilyksestään siitä, millainen ihminen saattaisit olla. Sen kirjoittaja halusi näyttää sinulle, miten hän maailman kokee ja miten hänen tunnereaktionsa syntyy. Tartuitko tilaisuuteen, yrititkö ymmärtää - et. Aloit puolustautua hänen kokemustaan vastaan ja väitit että se oli turha ja väärä. Sellainen on väkivaltaa, johon joutuu turvautumaan jos on hirveän herkkänahkainen. Miksi sinusta on tullut sellainen, oletko ottanut muista mallia vai onko sinua kasvaessasi loukattu? Ei tarvitse vastata, esitin tuon mietittäväksi.
Lisäksi verhoat hyökkäyksesi asiallisuuteen, ja samaan hengenvetoon kun syytät toista, kerrot että et sitä tee. Sellainen voi olla tavattoman vieraannuttavaa kaksoisviestintää. Omiin lapsiin käytettynä se on jopa vaarallista.
[/quote]
Minä puolustin itseäni. Jos minusta muodostetaan vääränlainen kuva, ei saa sanoa että ei se nyt ihan noinkaan mene? Ap.
Et ehkä itse huomaa "virheitäsi" toisten seurassa. Tiedän yhden joka ei osaa olla ihmisten kanssa. Ei ikinä kysy mitä muille kuuluu, jauhaa yksityiskohtaisesti jotain ei-kiinnostavaa asiaa. Omasta mielessään hänessä ei ole vikaa...
Ehkä olet hankala luonteeltasi? Puhut kärkkäästi, intät, suutut, jauhat vain itsestäsi.
Ujot ovat ärsyttäviä. Olo on kuin haastattelijalla, kun ei oma-aloitteisesti puhuta mitään. Onhan näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, onneksi me ollaan erilaisia. Osa näistä kommenteista on tosi ikäviä. Ihminen joka ei ole luonteeltaan itsesi kaltainen, ei voi sinua ymmärtää. Minä voin, koska olen aika samanlainen. Joskus mietin mikä minussa on vikana, mutta olen todennut, ei mikään, ei kerrassaan mikään. En ole nyhverö nyyssösen näköinen ja jos joku luulee, että olen ylimielinen, se on sitten oma vika. Olen oikeasti tosi ujo. Itse asiassa nykyään ei kiinnosta tippaakaan mitä muut musta luulee. Maailma on täynnä ihmisiä jotka todellakin luulee itsestään jotain, vaikka eivät ole mitään. Ja mikä kukaan on sulle sanomaan millainen sun pitäisi olla tai millainen olet? Itse tiedät miten asiat ovat ja jos muut ei tiedä, eikä ota selvää, niin ei voi mitään. Tsemppii ja pää pystyyn!
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:02"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:42"]
En puhu pahaa toisista ihmisistä. Mutta tuntuu kyllä pahalta, että se on se mitä sinulla ensimmäisenä tuli mieleen :(
Olen ujo ja varautunut välillä, mutta joskus tuntuu etten tiedä onko se minun varautuneisuuteni minussa itsessäni vai siitä, että ihmiset ovat välittömästi varautuneita minun kanssani. Ap.
[/quote]
No tuossa se syy on! Ihmiset vihaavat varautuneita ihmisiä! Itsekin vihaan! Vihaan teitä, kun te nurkassa selkä valmiiksi kyyryssä odotatte koko maailmalta taas seuraavaa iskua ja odotatte, että kaikki muut ottavat teidät huomioon, vaikka kaikki ilmeet, eleet ja se aura ympärillä huokuvat teidän omaa kyvyttömyyttänne tehdä aloitteita. Arat, ujot, varautuneet ihmiset ovat aivan vittumaisen itsekkäitä siinä arassa avuttomuudessaan, jota koko muun planeetan pitäisi kärsivällisesti helliä ja hoivata kuin jotain herccää ansarikukkaa.
Ihan oikeasti, me ns. tavalliset ihmisetkin joudumme keräämään roheutta ja tekemään töitä saadksemme sanat suustamme ja ollaksemme seuraksi toisillemme. Ei se niin mene, että teiltä se vain vaatii ylimääräisiä ponnistuksia. Mutta kun te luulette niin! Ja sillä oikeutatte sen ajatuksen, ettei teidän tarvitse nousta ujoutenne yläpuolelle, koska eihän muidenkaan tarvitse ponnistelle. TArvitseepa!
[/quote]
Tuo alkuosa oli kyllä niin hyvin sanottu, nerokkaasti kiteytetty! Ei kukaan aikuinen ihminen jaksa aloittaa kommunikointia toisen aikuisen ihmisen kanssa josta huokuu tarvitsevuus ja hyväksynnän tarve. Vieras ihminen tuntuu kiinnostavalta kun hän kantaa itsensä hyvällä tavalla oman arvon tuntoisesti.
Ap, näet muissa ihmisissä sen mitä et itsessäsi hyväksy, muut ovat peilejä sinulle. Näet oman varautuneisuutesi toisissa. Jos avaat itsesi maailmalle se avaa itsensä myös sinulle! On oikeasti jotain pahasti pielessä jos aikuisella ihmisellä ei ole ystäviä, yleensä koulu ja opiskeluajoilta tarttuu mukaan ystäviä joiden kanssa ystävyys säilyy aikuisiässäkin kun on jaettu nuoruuden ilot ja surut tai työelämästä tai harrastuksista tai mammakerhoista saa samaa elämänvaihetta elävistä uusia ystäviä.
Suosittelen psykologille menoa, sinulla tuntuu olevan tosi huono itsetunto ja vaikutat neuroottiselta. Onko sinulla ollut ankara koti etkä ole uskaltanut kertoa omia mielipiteitäsi vanhemmille? Nämä käyttäytymismallit seuraavat aikuisuuteen. Toinen mikä tuli mieleen että vaikutatko vihamieliseltä? Varautuneisuutesi saattaa olla myös kuin varoituskolmio muille että "kiertäkää minut kaukaa, en halua tutustua".
Hyvä että olet alkanut miettiä asiaa, muutos ja kasvu on aina mahdollista!!! Tsemppiä
ja pitäkööt paskan smalltalkinsa ;)
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:35"]
Hei, onneksi me ollaan erilaisia. Osa näistä kommenteista on tosi ikäviä. Ihminen joka ei ole luonteeltaan itsesi kaltainen, ei voi sinua ymmärtää. Minä voin, koska olen aika samanlainen. Joskus mietin mikä minussa on vikana, mutta olen todennut, ei mikään, ei kerrassaan mikään. En ole nyhverö nyyssösen näköinen ja jos joku luulee, että olen ylimielinen, se on sitten oma vika. Olen oikeasti tosi ujo. Itse asiassa nykyään ei kiinnosta tippaakaan mitä muut musta luulee. Maailma on täynnä ihmisiä jotka todellakin luulee itsestään jotain, vaikka eivät ole mitään. Ja mikä kukaan on sulle sanomaan millainen sun pitäisi olla tai millainen olet? Itse tiedät miten asiat ovat ja jos muut ei tiedä, eikä ota selvää, niin ei voi mitään. Tsemppii ja pää pystyyn!
[/quote]
Täällä myös yksi samanlainen ja ymmärsin ap:n pointin ensimmäisestä viestistä lähtien. Olen antanut itselleni luvan olla sellainen kuin olen, enkä enää miellytä muita. Ihmiset joko ottaa minut lähelleen tai sitten ei, yleensä ei. Sekään ei haittaa, koska itse pidän itsestäni tällaisena ja viihdyn itsessäni. Se on muiden voi voi..=)
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:19"]Kyllähän tässä tahtoo syntyä vaikutelma näinkin suppeassa keskustelussa, että ap on herkkä loukkaantumaan ja myös suuttumaan, ja kun hän tekee niin, alkaa marttyyriys ja uhkailu. Se on myös hyvin aktiivista, hän on yllättävän sanavalmis kertomaan suuttumuksestaan ja hanakka paheksumaan toisen mielikuvia ja kertoo miten ei aio enää rasittaa olemassaolollaan. Sellaisen ihmisen jatkuva varominen käy läheisille niin raskaaksi, että miehen puuskahdus oli odotettavissa.
Lisäksi aloittajalla ei ole mitään käsitystä siitä, että muut ihmiset on keksitty sitä varten, että heiltä voi kysyä miten he sinut kokevat, ja sitten voitaisiin yhdessä yrittää rakentaa vähemmän piikikästä siilipuolustusta.
[/quote]
Tämä kyllä tuli mieleen että ap osaa käyttää kieltä aseena kun loukkaantuu ja on herkästi puolustuskannalla. On vaikea antaa rakentavaa palautetta jos toinen kokee kaiken kritiikkinä ja alkaa puolustuskannalle...
Minä olen myös tuollainen, mutta minua se ei onneksi haittaa. Olen lapsesta asti ollut jotenkin "erilainen" niin että lapsetkin on sen huomanneet ja joko vältelleet tai kiusanneet minua. Sama on jatkunut aikuisena. Toisaalta minä olen onneksi aikuisena oppinut erakkoluonteeksi, joka oikeasti viihdyn yksin enkä kaipaa ihmisten seuraa.
Joskus aikoinaan kun yritin miettiä että mistä voisi johtua tuo erilaisuuteni niin eihän sitä varmasti voi tietää, mutta ajattelin ainakin seuraavia syitä. Olen ensinnäkin testatusti huippuälykäs. Lisäksi olen introvertti, joka on paljon omissa ajatuksissaan eikä niinkään kiinnitä jatkuvasti huomiota ihmisiin ja niiden sanomisiin ja tekemisiin. Tämä herättänee ihmisissä olon ettei minua kiinnosta. Olen myös hyvin intuitiivinen ja "henkinen" ihminen, enkä kovin käytännön ihminen. Rakastan syvällisiä keskusteluja ja aitoa tunteiden jakamista, mutta en saa mitään small talkista tai jostain kevyestä shoppailukaveruudesta.
Mistä te riitelitte? Koska tämä ulkopuolisuuden tunne on sinulla pinnalla, niin vedit ehkä turhaankin yhtäläisyysmerkit sen ja miehesi kommentin välille, sitäkin sattuu... Kyse voi olla vain siitä miesten ja naisten välisestä ajatteluerosta, noin voisi vähän moni mies tiuskaista vaimolleen, kun on kyse vaikka jostain jälkien korjaamisesta aiheutuneesta pikku riidasta. Kysy suoraan, mitä hän tarkoitti, niin voit yllättyä. Hänelläkin on omat ajatusympyränsä, olet ehkä osunut itse arkaan kohtaan. :)