Lue keskustelun säännöt.
Minun kanssa on kuulemma kaikkien vaikea olla, sanoi mies
13.08.2014 |
Olen ollut ilman ystäviä varmaan aina, ja muutenkin huomannut että teen mitä tahansa, ihmiset eivät koe minua läheiseksi ja ovat joskus jopa vaivaantuneita seurassani. Aivan sama, olenko iloinen vai en, juttelen tai en, tai vaikka leikkipuistossa istun penkillä ja seuraan omien lasten touhuja tai touhuan heidän kanssaan: kukaan ei aloita juttelua kanssani.
Eilen riidan yhteydessä mies tiuskaisi, että "kaikki saa aina olla sun kanssa varpaillaan!" Jäin itkemään yksin ja mies meni nukkumaan. Tiedän, että hänen sanomisensa on totta mutta en tiedä, mitä ihmettä minussa on sellaista että näin on? Nyt on sellainen olo, että vetäydyn omiin oloihini loppu elämäkseni. En mene minnekään sukujuhliin aiheuttamaan vaikeaa tunnelmaa enkä ota enää kehenkään yhteyttä. Aikaisemmin on ollut paha olo ystävien puuttumisen takia, nyt on pakko turtua siihen ja olla yksin.
Kommentit (81)
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:44"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:19"]Kyllähän tässä tahtoo syntyä vaikutelma näinkin suppeassa keskustelussa, että ap on herkkä loukkaantumaan ja myös suuttumaan, ja kun hän tekee niin, alkaa marttyyriys ja uhkailu. Se on myös hyvin aktiivista, hän on yllättävän sanavalmis kertomaan suuttumuksestaan ja hanakka paheksumaan toisen mielikuvia ja kertoo miten ei aio enää rasittaa olemassaolollaan. Sellaisen ihmisen jatkuva varominen käy läheisille niin raskaaksi, että miehen puuskahdus oli odotettavissa.
Lisäksi aloittajalla ei ole mitään käsitystä siitä, että muut ihmiset on keksitty sitä varten, että heiltä voi kysyä miten he sinut kokevat, ja sitten voitaisiin yhdessä yrittää rakentaa vähemmän piikikästä siilipuolustusta.
[/quote]
Tämä kyllä tuli mieleen että ap osaa käyttää kieltä aseena kun loukkaantuu ja on herkästi puolustuskannalla. On vaikea antaa rakentavaa palautetta jos toinen kokee kaiken kritiikkinä ja alkaa puolustuskannalle...
[/quote]
Nyt viimeisen kerran: jos kirjoitetaan suoraan että "ap on marttyyri joka sitä tätä ja tota" niin kyllä minä saan sanoa että ei, en ole sellainen. Ehkä teidän ongelmanne on se, ettette ymmärrä voivannne olla myös väärässä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:28"]
Se kommentti ei ollut asiaton, eikä sitä tarvitse ottaa pahalla. Eihän se kertonut sinusta, vaan hänen epäilyksestään siitä, millainen ihminen saattaisit olla. Sen kirjoittaja halusi näyttää sinulle, miten hän maailman kokee ja miten hänen tunnereaktionsa syntyy. Tartuitko tilaisuuteen, yrititkö ymmärtää - et. Aloit puolustautua hänen kokemustaan vastaan ja väitit että se oli turha ja väärä. Sellainen on väkivaltaa, johon joutuu turvautumaan jos on hirveän herkkänahkainen. Miksi sinusta on tullut sellainen, oletko ottanut muista mallia vai onko sinua kasvaessasi loukattu? Ei tarvitse vastata, esitin tuon mietittäväksi.
Lisäksi verhoat hyökkäyksesi asiallisuuteen, ja samaan hengenvetoon kun syytät toista, kerrot että et sitä tee. Sellainen voi olla tavattoman vieraannuttavaa kaksoisviestintää. Omiin lapsiin käytettynä se on jopa vaarallista.
[/quote]
Uskomattoman terävä-älyinen huomioija! Harvoin saa lukea näin tarkkaa tekstiä täällä!
Ap, valitettavasti vastaaja on oikeassa. Vetäydyt siilipuolustukseen miettimättä tippaakaan olisiko sinussa vikaa. Ilmeisesti lähdit tähän ketjun avaukseen sillä ajatuksella, että saat vain ymmärrystä. Et osannut odottaa, että oma käytöksesi kyseenalaistetaan.
Kun alkushokki on mennyt ohi, mieti uudelleen sitä, mitä tämä keskustelija on sinulle sanonut.
Muista: ei se tee sinusta huonoa ihmistä vaikka vähän pohtisit omaa käytöstäsi.
Sinä todella a. vetäydyt heti puolustuskannalle b. kiellät, että teet asioita, joita nimenomaan teet.
Tuo b-kohta on huolestuttava. Mieti sitä
Tsemppiä kuitenkin, muista että se , että joitakin piirteitäsi kritisoidaan, ei tarkoita, että olisit huono ihminen. Olet hyvä! Ja on ymmärrettävää, että sinulla on nyt paha mieli. Voi kuitenkin olla, että kannattaa surutyön tekemisen jälkeen miettiä, olisiko miehesi sinänsä vähän ikävästi sanomassa kritiikissä vähän tottakin.
Olen samanlainen kuin sinä ap. Mullekin harvoin jutellaan kuin muutama lause. En jaksa small talkia vaan kaikki mitä sanon on joko asiaa tai sitten humoristinen heitto. En esim osaa keskustella säästä, lomasta tms mistä tiedän, ettei toista kiinnosta minun vastaukseni vaan kunhan vaan juttelee. Koen myös että kun puhun asiaa (olen harkitseva ja älykäs) se koetaan liian vaikeaksi keskustelunaiheeksi- pitäisi esittää tyhmiä ja yksinkertaistettuja kommentteja. Minäkin i.k. tarkkailen toisia, mutta en pahassa vaan koska mielestäni ulkoiset asiat kertovat toisesta paljon. Reagoin myös jo ulkoiseen tapaan toisessa puhua minulle - en tahdo sietää jos puhe on muka-kiinnostunutta mutta kehonkieli kertoo muuta, menen lukkoon tämän ristiriidan edessä. Parhaiten pärjään rentojen ja puheliaiden ihmisten kanssa, jotka eivät vaikuta reagoivan omaan 'hiljaa ja vähän mutta asiaa'-tyyliini. Hengenheimolaisia kun löytyy, olen hyvinkin avoin ja ystävyytemme helppo ja antoisa. Valitettavasti 95% naisista on erilaisia kuin minä enkä siksi tule juttuun ja he eivät oikein "kiinnostu" minusta. Itse ajattelen, että koska olen luonnollinen oma itseni hiljaisena, sellainen kuin olen, on muiden ongelma jos eivät osaa olla yhtä aitoja seurassani vaan ehkä säikähtävätkin tarkkanäköisyyttäni. Ole sellainen kuin olet!
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:42"]
En puhu pahaa toisista ihmisistä. Mutta tuntuu kyllä pahalta, että se on se mitä sinulla ensimmäisenä tuli mieleen :(
Olen ujo ja varautunut välillä, mutta joskus tuntuu etten tiedä onko se minun varautuneisuuteni minussa itsessäni vai siitä, että ihmiset ovat välittömästi varautuneita minun kanssani. Ap.
[/quote]
Ihmiset toimivat sulle peilinä.
Jos sinä olet varautunut ja koet että susta ei pidetä, antaa maailmankaikkeus sinun myös kokea tämän. Niin kauan kuin noin ajattelet, säteilet ympärillesi sellaista energiaa ja sellaisia tapahtumia, että tulet jatkuvasti kokemaan, että sinusta ei pidetä.
Sinun pitää opetella pitämään itsestäsi. Lisäksi sinun on tajuttava, että nuo sinun ajatukset omasta epämiellyttävyydestäsi saa aikaan sen että elät koko ajan todeksi sitä, että sinusta ei pidetä.
Asian hyvä puoli on se, että kun teet tietoisen päätöksen alkaa ajatella ja uskoa toisin, huomaat yhtäkkiä että sulla on ystäviä, osaat olla ihmisten kanssa.
Mutta voit tietysti myös jatkaa itsesäälissä.
Valinta on sun. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:19"]
Kyllähän tässä tahtoo syntyä vaikutelma näinkin suppeassa keskustelussa, että ap on herkkä loukkaantumaan ja myös suuttumaan, ja kun hän tekee niin, alkaa marttyyriys ja uhkailu. Se on myös hyvin aktiivista, hän on yllättävän sanavalmis kertomaan suuttumuksestaan ja hanakka paheksumaan toisen mielikuvia ja kertoo miten ei aio enää rasittaa olemassaolollaan. Sellaisen ihmisen jatkuva varominen käy läheisille niin raskaaksi, että miehen puuskahdus oli odotettavissa.
Lisäksi aloittajalla ei ole mitään käsitystä siitä, että muut ihmiset on keksitty sitä varten, että heiltä voi kysyä miten he sinut kokevat, ja sitten voitaisiin yhdessä yrittää rakentaa vähemmän piikikästä siilipuolustusta.
[/quote]
Minä en uhkaile ketään, en valita kenellekään, en ole marttyyri, en osoita mieltäni ihmisten kanssa, en ole kenellekään paitsi omalle miehelleni kertonut miltä ulkopuolelle jääminen ja ihmisten varautuneisuus tuntuu. Täällä ensimmäistä kertaa otin asian puheeksi. Eikö teille saa sanoa, jos kommenttinne tuntuu pahalta tai on jopa epäasiallinen? Että jos joku kertoo vihaavansa minun kaltaisiani ihmisiä niin sen pitää olla ihan ok?
Onko sinusta muuten jotenkin ihmeellistä, jos ei tämän ketjun jälkeen tee mieli yrittää sitäkään vähää ihmisten kanssa? Ap.
[/quote]
1. Uhkasit heti, että et aio enää sukujuhliin mennä, koska mies sanoi pahasti. Kalastit meiltä sillä myötätuntoa.
2. Valitat meille, että kukaan ei ymmärrä sinua, samaan aikaan kun teet tiettäväksi, ettei sinulla ole halua eikä velvollisuutta yrittää ymmärtää heitä, koska he ovat loukkaavia.
3. Marttyyriyttä on monenlaista, uhkailu ja valittaminen ilman kuuntelemisen yritystäkään on sen ydintä.
4. Osoitat mieltä meille, kun yritämme tavoittaa ongelmaa, jonka olet meille itse eteen kantanut. Pelkäät muiden tunneilmaisua, etkä tunnista omaasi.
5. On hyvä asia, että halusit ottaa asian esille täällä. Älä yritä kääntää sitä virheeksi ja syyttää meitä asiasta. Opettele kestämään muiden ihmisten tunnereaktioita, ne eivät ole myrkkyä, vaan viestintää. Älä kieltäydy vastaanottamasta muiden viestejä, älä ainakaan liian usein. Opettele tuntemaan rajasi ja venyttämään niitä.
6. Muille saa sanoa jos tuntuu ikävältä tai pahalta, mutta on hyvä joskus miettiä, voisiko sietokynnystä kasvattaa hiukan. Sen voi myös sanoa liian aikaisin, jolloin se alkaakin vaikuttaa virheiden vaanimiselta ja on muista pelottavaa.
7. Epäasialliset kommentit ovat joskus ne hyödyllisimmät, kunhan närkästyksestään pääsee yli. On myös hanhenselkäisiä ihmisiä, joita asialliset kommentit eivät tavoita lainkaan. En tiedä kuulutko heihin, mutta ihmiset helposti olettavat niin, jos et tule yhtään vastaan ja osoita kuulleesi tai edes kerro, että olet valmis miettimään toisen sanoja.
8. Vihaisuuden ilmaiseminen saattaa olla suurin rakkauden teko, koska siinä luotetaan kykyysi haluta ymmärtää toisen tunteita. Se ei myöskään välttämättä kohdistu sinuun mitenkään, sen esittäjä saattaa esittää sen sillä varauksella, että ei tiedä koskeeko se lopulta sinua vai ei. Sinulla olisi siis muitakin vaihtoehtoja kuin loukkaantuminen, ja jos ihosi olisi riittävän paksu, saattaisit jopa kokea myötätuntoa turhautumisensa esittäjää kohtaan. Vaikutat kuitenkin niin ohutnahkaiselta, että minua pelottaa jopa näiden sanojen kirjoittaminen. Mutta siis, ei sen tarvitse olla sinulle ok jos se ei ole, eikä sinua voida tai kuulu yrittää pakottaa kokemaan asioita toisin. Mutta se voisi olla ok, jos olisit toisen tyyppinen ihminen. Tiesitkö sen? Sinulle voidaan kuitenkin yrittää selvittää, että on olemassa erilaisia ihmisiä, ja että sinäkin voit yrittää kehittää itseäsi haluamaasi suuntaan, ja että kertomiasi reaktioita pidetään hankalina.
9. Välittömänä tunnereaktiona ei ole yhtään ihmeellistä, jos lannistuttaa tällainen keskustelu ja tekee mieli erakoitua. Se on kummallista, jos tämä reaktio jää sinulle pysyväksi, koska silloin et osaa käsitellä tunteitasi jälkikäteen juuri ollenkaan ja arvioida niiden realistisuutta, etkä huomaa sitä itse. Silloin sinua voidaan vain yrittää pitää pumpulissa. Sellainen on kuitenkin parisuhteessa tosi vaikeaa. On kuitenkin olemassa supportiivista terapiaa, sellaista saattaisit hyvinkin saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:02"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:42"]
En puhu pahaa toisista ihmisistä. Mutta tuntuu kyllä pahalta, että se on se mitä sinulla ensimmäisenä tuli mieleen :(
Olen ujo ja varautunut välillä, mutta joskus tuntuu etten tiedä onko se minun varautuneisuuteni minussa itsessäni vai siitä, että ihmiset ovat välittömästi varautuneita minun kanssani. Ap.
[/quote]
No tuossa se syy on! Ihmiset vihaavat varautuneita ihmisiä! Itsekin vihaan! Vihaan teitä, kun te nurkassa selkä valmiiksi kyyryssä odotatte koko maailmalta taas seuraavaa iskua ja odotatte, että kaikki muut ottavat teidät huomioon, vaikka kaikki ilmeet, eleet ja se aura ympärillä huokuvat teidän omaa kyvyttömyyttänne tehdä aloitteita. Arat, ujot, varautuneet ihmiset ovat aivan vittumaisen itsekkäitä siinä arassa avuttomuudessaan, jota koko muun planeetan pitäisi kärsivällisesti helliä ja hoivata kuin jotain herccää ansarikukkaa.
Ihan oikeasti, me ns. tavalliset ihmisetkin joudumme keräämään roheutta ja tekemään töitä saadksemme sanat suustamme ja ollaksemme seuraksi toisillemme. Ei se niin mene, että teiltä se vain vaatii ylimääräisiä ponnistuksia. Mutta kun te luulette niin! Ja sillä oikeutatte sen ajatuksen, ettei teidän tarvitse nousta ujoutenne yläpuolelle, koska eihän muidenkaan tarvitse ponnistelle. TArvitseepa!
[/quote]
No sinäpä sait kerättyä rohkeutta, kun tuollaisen oksennuksen sait ilmoille. Oletko muuten aggressiivinen ihmisten kanssa? Viestisi parusteella olet sellainen ärsyttävä, suuna päänä oleva ihminen, joka tykkää olla kaiken keskipisteenä - ja on aina oikeassa. Vihaaminen on muuten todella voimakas sanavalinta, ja kertoo paljon sinusta.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:00"]
On kyllä vaivaannuttavaa olla sellaiset ihmisen seurassa, joka on jo valmiiksi päättänyt muiden olevan vaivaantuneita ja tarkkailee neuroottisesti jokaisen jokaista sanaa ja punnitsee 15 minuuttia ennen kuin sanoo vaikka moi.
[/quote]
En ole tällainen, minua alkaa suututtaa joidenkin teidän vastaukset. Harva mitään loukkauksia minulle on sanonut, ongelmani on etten koskaan tutustu paremmin toisiin ja että minuun ei ns. lähennytä. Miehen sukulaisetkin ovat todella etäisiä minulle ja miehen kommentti liittyi myös heihin. Ap.
[/quote]
MIksi se on muiden ihmisten tehtävä lähentyä sinua kohti? Mitä itse teet asian eteen?
Todennäköisesti muut kuvittelevat, että et ole kiinnostunut heidän seurastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin miettimään tätä..
Mulla oli eräs kaveri. Tämä ihminen oli mukava ihminen oikeasti, mutta hänessä oli sellasta vikaa että saattoi yht`äkkiä räjähtää ja saada ihan hirveitä kohtauksia. Siis aivan kamalia hysteerisiä itkukiljumiskohtauksia. Häntä ei saanut moittia missään asiassa. Aika marttyyri monesti, jotenkin niin herkkähipiäinen. Oli myös monessa asiassa sellainen piiloaggreessiivinen ja mustavalkoisen ehdoton. Ja se asioista jauhaminen! Siis todella raskas ihminen. Hän ei oikein osannut antaa minkään asian olla vaan kaikki piti ruotia juurta jaksain eikä kepeä keskustelu edennyt jos oli joku porukkatilanne, tai jos eteni niin kaveri möksähti ja minä lähimpänä kaverina sain sitten kuulla asiasta tunnin raportin jälkeenpäin. Kaikki olivat myös hänelle kateellisia kaikesta. Hänellä oli joku ihan oma erinomaisuuden ja erikoisihmisen kupla missä hän eli. Prinsessa-diiva. Tällainen ihminen vie energiat eikä kukaan voi olla vapaasti (vikaa toki on minussakin en sano sillä). Toki omasta mielestään hän on helppo,lojaali, hyvä kuuntelija, mukava, rakastettava ja rakastava ihminen.
Emme pidä enää yhteyttä.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:19"]
Kyllähän tässä tahtoo syntyä vaikutelma näinkin suppeassa keskustelussa, että ap on herkkä loukkaantumaan ja myös suuttumaan, ja kun hän tekee niin, alkaa marttyyriys ja uhkailu. Se on myös hyvin aktiivista, hän on yllättävän sanavalmis kertomaan suuttumuksestaan ja hanakka paheksumaan toisen mielikuvia ja kertoo miten ei aio enää rasittaa olemassaolollaan. Sellaisen ihmisen jatkuva varominen käy läheisille niin raskaaksi, että miehen puuskahdus oli odotettavissa.
Lisäksi aloittajalla ei ole mitään käsitystä siitä, että muut ihmiset on keksitty sitä varten, että heiltä voi kysyä miten he sinut kokevat, ja sitten voitaisiin yhdessä yrittää rakentaa vähemmän piikikästä siilipuolustusta.
[/quote]
Minä en uhkaile ketään, en valita kenellekään, en ole marttyyri, en osoita mieltäni ihmisten kanssa, en ole kenellekään paitsi omalle miehelleni kertonut miltä ulkopuolelle jääminen ja ihmisten varautuneisuus tuntuu. Täällä ensimmäistä kertaa otin asian puheeksi. Eikö teille saa sanoa, jos kommenttinne tuntuu pahalta tai on jopa epäasiallinen? Että jos joku kertoo vihaavansa minun kaltaisiani ihmisiä niin sen pitää olla ihan ok?
Onko sinusta muuten jotenkin ihmeellistä, jos ei tämän ketjun jälkeen tee mieli yrittää sitäkään vähää ihmisten kanssa? Ap.
[/quote]
1. Uhkasit heti, että et aio enää sukujuhliin mennä, koska mies sanoi pahasti. Kalastit meiltä sillä myötätuntoa.
2. Valitat meille, että kukaan ei ymmärrä sinua, samaan aikaan kun teet tiettäväksi, ettei sinulla ole halua eikä velvollisuutta yrittää ymmärtää heitä, koska he ovat loukkaavia.
3. Marttyyriyttä on monenlaista, uhkailu ja valittaminen ilman kuuntelemisen yritystäkään on sen ydintä.
4. Osoitat mieltä meille, kun yritämme tavoittaa ongelmaa, jonka olet meille itse eteen kantanut. Pelkäät muiden tunneilmaisua, etkä tunnista omaasi.
5. On hyvä asia, että halusit ottaa asian esille täällä. Älä yritä kääntää sitä virheeksi ja syyttää meitä asiasta. Opettele kestämään muiden ihmisten tunnereaktioita, ne eivät ole myrkkyä, vaan viestintää. Älä kieltäydy vastaanottamasta muiden viestejä, älä ainakaan liian usein. Opettele tuntemaan rajasi ja venyttämään niitä.
6. Muille saa sanoa jos tuntuu ikävältä tai pahalta, mutta on hyvä joskus miettiä, voisiko sietokynnystä kasvattaa hiukan. Sen voi myös sanoa liian aikaisin, jolloin se alkaakin vaikuttaa virheiden vaanimiselta ja on muista pelottavaa.
7. Epäasialliset kommentit ovat joskus ne hyödyllisimmät, kunhan närkästyksestään pääsee yli. On myös hanhenselkäisiä ihmisiä, joita asialliset kommentit eivät tavoita lainkaan. En tiedä kuulutko heihin, mutta ihmiset helposti olettavat niin, jos et tule yhtään vastaan ja osoita kuulleesi tai edes kerro, että olet valmis miettimään toisen sanoja.
8. Vihaisuuden ilmaiseminen saattaa olla suurin rakkauden teko, koska siinä luotetaan kykyysi haluta ymmärtää toisen tunteita. Se ei myöskään välttämättä kohdistu sinuun mitenkään, sen esittäjä saattaa esittää sen sillä varauksella, että ei tiedä koskeeko se lopulta sinua vai ei. Sinulla olisi siis muitakin vaihtoehtoja kuin loukkaantuminen, ja jos ihosi olisi riittävän paksu, saattaisit jopa kokea myötätuntoa turhautumisensa esittäjää kohtaan. Vaikutat kuitenkin niin ohutnahkaiselta, että minua pelottaa jopa näiden sanojen kirjoittaminen. Mutta siis, ei sen tarvitse olla sinulle ok jos se ei ole, eikä sinua voida tai kuulu yrittää pakottaa kokemaan asioita toisin. Mutta se voisi olla ok, jos olisit toisen tyyppinen ihminen. Tiesitkö sen? Sinulle voidaan kuitenkin yrittää selvittää, että on olemassa erilaisia ihmisiä, ja että sinäkin voit yrittää kehittää itseäsi haluamaasi suuntaan, ja että kertomiasi reaktioita pidetään hankalina.
9. Välittömänä tunnereaktiona ei ole yhtään ihmeellistä, jos lannistuttaa tällainen keskustelu ja tekee mieli erakoitua. Se on kummallista, jos tämä reaktio jää sinulle pysyväksi, koska silloin et osaa käsitellä tunteitasi jälkikäteen juuri ollenkaan ja arvioida niiden realistisuutta, etkä huomaa sitä itse. Silloin sinua voidaan vain yrittää pitää pumpulissa. Sellainen on kuitenkin parisuhteessa tosi vaikeaa. On kuitenkin olemassa supportiivista terapiaa, sellaista saattaisit hyvinkin saada.
[/quote]
tyyppi on viestinnän, ihmissuhdedynamiikan ja tunneälyn nero. Ei voi kuin ihailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olisi kiva jos vastaisit 51 viestiin, mitä ajatuksia Se herätti sussa. Hienosti kirjoitti.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:48"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:44"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:19"]Kyllähän tässä tahtoo syntyä vaikutelma näinkin suppeassa keskustelussa, että ap on herkkä loukkaantumaan ja myös suuttumaan, ja kun hän tekee niin, alkaa marttyyriys ja uhkailu. Se on myös hyvin aktiivista, hän on yllättävän sanavalmis kertomaan suuttumuksestaan ja hanakka paheksumaan toisen mielikuvia ja kertoo miten ei aio enää rasittaa olemassaolollaan. Sellaisen ihmisen jatkuva varominen käy läheisille niin raskaaksi, että miehen puuskahdus oli odotettavissa.
Lisäksi aloittajalla ei ole mitään käsitystä siitä, että muut ihmiset on keksitty sitä varten, että heiltä voi kysyä miten he sinut kokevat, ja sitten voitaisiin yhdessä yrittää rakentaa vähemmän piikikästä siilipuolustusta.
[/quote]
Tämä kyllä tuli mieleen että ap osaa käyttää kieltä aseena kun loukkaantuu ja on herkästi puolustuskannalla. On vaikea antaa rakentavaa palautetta jos toinen kokee kaiken kritiikkinä ja alkaa puolustuskannalle...
[/quote]
Nyt viimeisen kerran: jos kirjoitetaan suoraan että "ap on marttyyri joka sitä tätä ja tota" niin kyllä minä saan sanoa että ei, en ole sellainen. Ehkä teidän ongelmanne on se, ettette ymmärrä voivannne olla myös väärässä. Ap.
[/quote]
En kirjoittanut suoraan, että olet marttyyri joka sitätätätota. Kirjoitin, että tulee sellainen vaikutelma. Siinä on melkoinen ero. Vaikutelma saattaa olla väärä, ja sellaisen kirjoittaja antaa ymmärtää voivansa olla väärässä. Siihen sisältyy myös kutsu: tule toki kiistämään. Kiistäminen vain olisi uskottavampaa, jos sen pystyisi perustelemaan. Etenkin jos on jo jäänyt useampaan kertaan kiinni siitä, että kiistää myös tosiasioita. Pystytkö sinä olemaan väärässä?
Se on jo ongelma, jos ihminen kokee tehtäväkseen puolustaa itseään villisti tulkittuja loukkauksia vastaan, joita ei edes ole tarkoitettu loukkauksiksi. Mutta lisäksi on olemassa erilaisia itsepuolustuksen asteita. Aloittaja tuntuu menevän hätävarjelun liioittelun puolelle hyvin nopeasti ja usein. Lisäksi puolustautuminen menee toiseen potenssiin: minulla täytyy olla oikeus sanoa mitä tunnen, minulla täytyy olla oikeus puolustautua, minulla täytyy olla oikeus kiistää kun toiset sanovat minusta jotain mikä ei ole totta. Ja tottakai hänellä on sellainen oikeus. Herää kysymys, ovatko nämä oikeudet hänelle oikeasti epäselviä, vai käyttääkö hän niitä kilpenään siksi, että triviaaleillakin tosiväitteillä lyöminen on kätevä tapa iskeä toiselle jauhot suuhun.
Jos haluaa oppia ymmärtämään ihmissuhdevaikeuksiaan, on kyettävä näkemään oikeuksiensa ohi ja keskityttävä keskustelun muiden osallistujien viestien ymmärtämiseen. Muuten jää vahtimaan oikeuksiaan ihmisiä vastaan, jotka eivät enää ole paikalla. Jos toinen ei kuuntele, on turhaa puhua.
Et ilmeisesti kuitenkaan ole täydellisen pelottava ihminen ja kykenet kai jonkinverran palautetta pitkällä tähtäimellä vastaanottamaankin, koska edelleen olet parisuhteessa ja saat puolisolta vielä kritiikkiäkin edes joskus. Toivottavasti tämä vaikutelma on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tässä ketjussa menee vikaan se, että ihmiset haluavat kertoa, millainen ap on. Mun mielestä on parempi kysyä, oletko tällainen tai tuollainen. TUolla ekalla sivulla varsinkin löytyy viestejä, jossa kuvaillaan tuttavapiirin epämiellyttäviä ihmisiä ja todetaan, että olet varmaankin tuollainen.
Mä en muuten usko, että epäasialliset viestit saavat ihmisissä aikaan oivalluksia. Mun mielestä ne saavat varsinkin aremmissa ihmisissä aikaan defenssireaktion, joka hautaa ongelman syvemmälle.
Jep, en ole ap mutta jäin miettimään, että mitä hänen pitäisi kysyä niiltä muilta ihmisiltä, kun hehän eivät tee mitään, mihin voisi tarttua. Vain ohittavat, ylenkatsovat ja puhuvat ystävällisesti toisille paitsi ap:lle. Sehän on kyllä kiusaamista, jos tarkkaan ajatellaan. Kun ap ei odota muuta kuin reilua avointa kanssakäymistä, jota ei saa, koska hänessä on mielestänne vikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostat tiukkikselta. Polta vähän ruohoa ja syleile maailmaa.
50 jatkaa,
Luin tuon 52:n hyvin kirjoitetun viestin ja siinä oli monta hyvää poittia. Oli todellakin ympäristön tehtävä pitää se kaveri pumpulissa, jos ei halunnut osakseen todella epämiellyttävää reaktiota. Loppujen lopuksi kommunikointi meni minun puolelta hymistelyksi, kun en vaan uskaltanut sanoa mitään vastaan. Tämä kaveri oli kuin kalteva pinta tai korttitalo, joka saattoi romahtaa pienimmästäkin asiasta. Hän muuttui myös lyhyessä ajassa melkoiseksi diivaksi, ja en toki uskaltanut sanoa siitäkään. Monen vuoden patoumat olikin sitten syynä välirikkoon kun homma sitten kerran leimahti. Hänen kanssaan on mahdoton puhua, ja hän luikahtaa välittömästi loukkaantuneen marttyyrikuorensa sisään. Tai sitten hän muuttuu itkeskeleväksi pikku mytyksi ja alkaa todella laveasti perustelemaan sitä miksi ja miksi ei mitäkin ja missä, ja käytöksellään vaatii minua lohduttamaan häntä (eli nielemään omat negatiivisuudet häntä kohtaan ja vetämään oman tunnereaktioni takaisin, tavallaan joudun perumaan sanani ja tunteeni jotta hän pysyisi kasassa).
(edelleen, syytä on toki minussakin ja paljon onkin mutta se ei kuulu tähän asiaan)
Mieti tarkkaan ettet vaan olisi tuollainen. Jotainhan sinussa on oltava, jos moni on samaa mieltä (älä loukkaannu, tai koita edes päästä sen tunteen yli ja mieti tätä).
Täällä on tehty aika dramaattisia tulkintoja AP:n persoonallisuudesta. Toki voivat olla paikkansapitäviäkin mutta oman kokemukseni mukaan ei ihmisessä tarvitse olla mitään suurempaa "pielessä", että ollaan tuossa tilanteessa. Itselläni on pari introverttiä kaveria joilla on vähän aloittajan kaltaista ongelmaa ja syy on yksinkertaisesti se, että vähänkään vieraammassa tilanteessa ollaan elekieleltään vetäytyviä ja vähän tosikkomaisia, eikä osata oikein reagoida muiden aloitteisiin. Aivan mahtavia tyyppejä kun oppii tuntemaan mutta moni ei tietysti sitä vaivaa näe, ihan ymmärrettävästikin jos kuvitellaan, että seuraa ei edes kaivata. Poikaystävän kommentti voisi tietysti viitata siihen, että AP:llä on myös taipumusta jonkinlaiseen dramattisuuteen, mutta sitä on vaikea näin ulkopuolisena arvailla. Kannattaa kysäistä poikaystävältä uudestaan ihan hyvässä hengessä, että miten hän kuvittelee muiden ihmisten kokevan AP:n seuran. Siitä voi sitten ehkä alkaa rakentamaan jotain uutta.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:10"]
Ap, olisi kiva jos vastaisit 51 viestiin, mitä ajatuksia Se herätti sussa. Hienosti kirjoitti.
[/quote]
En vetäydy mihinkään marttyyrin viittoihin. Elän elämääni siinä missä muutkin elävät, käyn koulussa, olen perheeni kanssa, harrastan omaa harrastustani. En ihan oikeasti edes ymmärrä mistä te jotkut puhutte kun kirjoitatte noin. Te maalaatte kuvia muutamasta vastauksestani, teette tulkintoja suppeista teksteistäni. Jos yhtään huomaatte, olen vastannutkin muutamaan että kyllä, minä voin hyvinkin olla tällainen. Ap.
Minusta sinä vaikutat vain herkältä ihmiseltä, ap. Puhun nyt omaan kokemukseeni nojautuen koska olen itsekin herkkä, en väitä että sinä olet ihan varmasti juuri tällainen kuin nyt kuvailen.
Herkkyyteen kuuluu kyky lukea ympäristöä monin verroin tarkemmin kuin ns. tavalliset ihmiset lukevat, ja herkkä ihminen kiinnittää yksityiskohtiin vaistomaisesti paljon enemmän huomiota kuin muut. Tästä tulee todella helposti paha rasite, kun herkkä ihminen tulkitsee ympärillä vellovia ärsykkeitä liikaa, varsinkin silloin jos taustalla alkaa olla huonoja kokemuksia joista on kasaantunut jo liian raskas kuorma. Homma voi mennä aika pahasti ylitulkitsemisen puolella, jolloin kaikki satuttaa. Oman hyvinvointinsa kannalta herkän kannattaisi yrittää jättää tietoisesti joitakin ärsykkeitä huomiotta ja antaa niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eli jos vaikka huomaat - tai luulet huomaavasi - että keskustelukumpanisi katsoo sinua arvostellen, tai koet että hän ajattelee sinusta negatiivisia asioita, päätä itse että tulkitset häntä liikaa. Sinä voit olla oikeassa siinä, että keskustelukumppanisi mielessään arvostelee sinua tai on puhunut/tulee puhumaan sinusta pahaa selän takana, mutta yhtä hyvin voi olla että se on väärä johtopäätös.
Ja mitä sitten jos tuo ihminen ajattelee sinusta pahaa? Mitä sitten jos hän arvostelee sinua jollekulle muulle? Loukkaus satuttaa vain sen lausujaa, sinä olet arvosteluista huolimatta hyvä tyyppi. Kun pyrit olemaan ystävällinen huolimatta merkeistä joista tajuat ettei keskustelukumppanisi ole sitä mielessään, sinä et ikinä tee mitään väärää.
Vähitellen voit päästä tilanteeseen, jossa negatiivisilla ärsykkeillä ei ole sinuun enää niin paljon vaikutusvaltaa, pystyt itse päättämään että jätät ne huomiotta.
Jos olet herkkä ihminen, olet ainutlaatuinen ja sinulla on harvinainen kyky lukea ympäristöäsi. Opettele kääntämään se voimaksesi, vahvista sitä mutta älä tulkitse liikaa ennen kuin olet varma asiasta. Älä myöskään jää tekemiesi masentavien johtopäätösten vangiksi vaan jatka eteenpäin.
Olen varma että tulet löytämään ihmisiä, joiden kanssa sinulla on hyvä olla, ja jotka ymmärtävät sinun ainutlaatuisuutesi.
Miksi et kysy mieheltäsi mitä hän tarkoittaa? Mulle oli aivan mielettömän hyödyllinen tieto, kun mieheni kertoi että minun luonnollinen ilmeettömyyteni (jostain syystä kasvolihakseni ovat niin eriytymättömät etten fyysisesti kykene kovinkaan moneen ilmeeseen) saa aikaan sen että näytän kestovittuuntuneelta. Uskon, että se yhdistettynä lievään ujouteen on ollut syynä siihen, että minun on aina ollut vaikea ystävystyä tai tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Nykyään osaan kiinnittää huomiota siihen, että tietoisesti hymyilen ja muulla elekielellä + kevyellä smalltalkilla saan aikaan vaikutelman että oikeasti olen kiinnostunut siitä vastapuolesta - aikaisemmin annoin kuulemma aivan päinvastaisen kuvan. Ehkä jotain kertoo se, että olemme olleet kohta viisi vuotta naimisissa eikä mies osaa edelleenkään päätellä ilmeestäni että olenko hyvällä tuulella vai ärsyyntynyt.
Minua ihmetyttää tuo mitä mies oli sanonut, että pitää jotenkin sinua varoa, kuin olisit jotenkin vaarallinen? Et kuitenkaan sano olevasi mitenkään helposti suuttuva tai mikään sellainen miksi ihmisten pitäisi pelätä sinua. Kyllä miehellä on tässä nyt selityksen paikka mitä hän oikein tarkoitti. Kyllä ihmisessä itsessä on vika jos tulee ujon ihmisen seurassa vaivautunut olo, jos toinen on ujo, pitää itse sitten olla se puheliaampi. Minä ainakin suurinpiirtein sopeudun seuran mukaan, jos mukana on todella puhelias rempseä ja kovaääninen ihminen, minä en puhu paljon mitään, mutta jos toiset on kaikki hiljaa ja ujoilee, minä alan jutella ja vetää muita keskusteluun, eli omalla esimerkilläni rohkaisen ujoja, ja estän vaivautuneen tunnelman syntymisen.