Milloin koet että kyse on puolison alkoholiongelmasta?
Mikä sen määrittelee? Pitääkö suomalaisen vain hyväksyä alkoholi ja humalajuominen osaksi puolison elämää? Pitäisikö sen olla ihan normaalia? Olenko yliherkkä jos koen sönkötyävän humalaisen mieheni ahdistavana. Tai sen että baari ilta voi venyä aamuun ilman että on edes laittanut viestiä ’jatkoista’
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Jos minä en halua humalajuovaa puolisoa, en ota sellaista. Ja jos hän muuttuu sellaiseksi, jätän hänet. Niin yksinkertaista se on.
Sanoo hän, joka ei ole koskaan ollut siinä tilanteessa, anteeksi vain. Niin helppoa on sanoa että eroaisi.
Mutta kun olet aikanaan rakastunut puolisoosi ja tajunnut että tässä on nyt vihdoin se henkilö, jonka kanssa tulet valitsemaan tekohampaita ja hautapaikkaa. Kun olet sitoutunut, olet istunut hänen kanssaan samassa aamiaispöydässä ja hikoillut samoissa lakanoissa. Kun teillä on yhteiset lapset ja yhteinen sähköhammasharja. Ystävät, perinteet, sukulaiset. Juhannusgrillireseptit, uuden vuoden rutiinit. Kun sinä sanot "pähkinänakkeli" ja hän tajuaa vitsin ja nauraa. Kun sinun ruumiisi kaipaa hänen ruumistaan kuin omaa osaansa. Kun olette erossa, sinusta puuttuu jotakin, Kun hän on se, jonka tuoksuun heräät aamuisin ja joka keittää aamukahvisi.
Älä tule sanomaan, että siitä vaan eroatte. Se nyt ei vaan todellisuudessa ole yhtään helppoa, vaikka välttämätöntä onkin. Erosin itse juoposta ja ihan prkeleen vaikeaa oli. Vieläkin herään niin, että käsi etsii viereltä jotain mitä ei ole.
Minäkin ajattelin suhteen alussa, ettei minua haittaa jos mies on joskus saunaillassa tai poikien kanssa kaljalla. Eikä minun tarvitse vahtia hänen kotiin tuloa. Näin toimiikin normaali parisuhde, jossa alkoholi ei ole ongelma.
Ihminen joka ahdistuu toisen juomisesta, ei yleensä tee niin koska on absolutisti tai haluaa puolisoksi absolutistin. Sellainen joka ei ole elänyt alkoholistin kanssa, ei pysty kuvittelemaan mitä se on. Siksi ulkopuolelta on ihan turha hakea mielipiteitä. Sieltä tulee vain näitä "älkää olko niuhoja" ja olkaa sitten absolutistien kanssa. Kun kyse ei ole siitä että alkoholin käyttö yleensä olisi paha asia tai ongelma, mutta tälle miehelle ja tälle suhteelle se on. Sitä ei tiedä kuin siinä yhdessä eläessä, mikä on todellisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mieheni vähättelee asiaa ja se saa minut epäilemään että olenko jotenkin liian tiukkis, onko minulla joku ahdistusongelma vai mikä on mitäkin.
Se riittää, että sinua ahdistaa ja sinun on paha olla. On aivan sama, onko kyse alkoholiongelmasta vai ei, kyse on joka tapauksessa ongelmasta, joka on ratkaistava jotta sinua ei enää ahdistaisi.
Ulkopuolinen apu voisi saada sinut näkemään tilanteesi kirkkaammin.
Al-anon tarjoaa vertaistukea alkoholistien läheisille. Myös A-klinikoilla on palveluita perheenjäsenille, keskusteluapua.
Tälleen vuonna 2021 on tympeää lukea aloituksen kaltaista tekstiä edes trollauksena kun kaikille pitäisi olla selvää ettei itselle pahaa oloa aiheuttavassa suhteessa pidä pysyä säälin vuoksi.
Jos puolisolla on juomisongelma, paras asia jonka voi tehdä on pelastaa itsensä ja juosta. Näin se alko-ongelma pysyy sen juovan ongelmana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä en halua humalajuovaa puolisoa, en ota sellaista. Ja jos hän muuttuu sellaiseksi, jätän hänet. Niin yksinkertaista se on.
Sanoo hän, joka ei ole koskaan ollut siinä tilanteessa, anteeksi vain. Niin helppoa on sanoa että eroaisi.
Mutta kun olet aikanaan rakastunut puolisoosi ja tajunnut että tässä on nyt vihdoin se henkilö, jonka kanssa tulet valitsemaan tekohampaita ja hautapaikkaa. Kun olet sitoutunut, olet istunut hänen kanssaan samassa aamiaispöydässä ja hikoillut samoissa lakanoissa. Kun teillä on yhteiset lapset ja yhteinen sähköhammasharja. Ystävät, perinteet, sukulaiset. Juhannusgrillireseptit, uuden vuoden rutiinit. Kun sinä sanot "pähkinänakkeli" ja hän tajuaa vitsin ja nauraa. Kun sinun ruumiisi kaipaa hänen ruumistaan kuin omaa osaansa. Kun olette erossa, sinusta puuttuu jotakin, Kun hän on se, jonka tuoksuun heräät aamuisin ja joka keittää aamukahvisi.
Älä tule sanomaan, että siitä vaan eroatte. Se nyt ei vaan todellisuudessa ole yhtään helppoa, vaikka välttämätöntä onkin. Erosin itse juoposta ja ihan prkeleen vaikeaa oli. Vieläkin herään niin, että käsi etsii viereltä jotain mitä ei ole.
Eli ihan vaan on kiinnipitoa omasta unelmasta, viis hinnasta. Sulla vaan ei ole vielä mitta täynnä. Hohhoijaa.
AP_lla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa.
Up