Onko kellään muulla lasta, joka itkee kaikesta?

Sä olet äiti, osaat itse. Ei muut voi sua tuossa neuvoa, osaat itse parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Sä olet äiti, osaat itse. Ei muut voi sua tuossa neuvoa, osaat itse parhaiten.

Anteeksi en ymmärrä kommenttiasi. Kyselin onko muilla vastaavia lapsia ollut ja millä keinoin he ovat onnistuneet tukemaan lasta. Ap

Meikkaat niin ei tunne. Orpo olo vieraan seurassa.

Ehkä hän on saanut hiukan liikaakin äidin läsnäoloa? On ehkä oppinut ohjailemaan itkulla ja on nyt jo täysin hemmoteltu. Eli pitää sitä turvallisuutena, että pystyy manipuloimaan aikuista? 

Oikea turvallisuus tulee siitä, että aikuisen huomion pystyy hankkimaan mutta sitä ei pysty omimaan eikä aina ole näytöksen päätähti. Että elämä kulkee omaa rataansa ja omena on niinkuin on, ja jos se ei lapselle sovi, se on lapsen ongelma. Äiti syö omenan joka lapselle ei kelpaa ja menee laittamaan pyykkejä. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän on saanut hiukan liikaakin äidin läsnäoloa? On ehkä oppinut ohjailemaan itkulla ja on nyt jo täysin hemmoteltu. Eli pitää sitä turvallisuutena, että pystyy manipuloimaan aikuista? 

Oikea turvallisuus tulee siitä, että aikuisen huomion pystyy hankkimaan mutta sitä ei pysty omimaan eikä aina ole näytöksen päätähti. Että elämä kulkee omaa rataansa ja omena on niinkuin on, ja jos se ei lapselle sovi, se on lapsen ongelma. Äiti syö omenan joka lapselle ei kelpaa ja menee laittamaan pyykkejä. 

En tarkoita manipulointi-itkua enkä tilannetta jossa lapsi yrittäisi itkulla saada haluamansa. Vaan hänellä tulee ihan oikea paha mieli ihan mitättömistä asioista ja niitä aina lohduttomasti itkee. Ap

Ei lasta tarvitse tukea enemmän, päinvastoin tee vähemmän niitä asioita joita olet tähän asti tehnyt, jos kerran tulos on huono. Ja tee jotain mitä nyt et osaa kuvitellakaan tekeväsi. 

Lapsesi voi olla taitava manipuloimaan, mutta hän ei ole sairas, ei vammainen eikä heikkotekoinen. Häntä ei tarvitse tukea ja sääliä, vaan kasvattaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei lasta tarvitse tukea enemmän, päinvastoin tee vähemmän niitä asioita joita olet tähän asti tehnyt, jos kerran tulos on huono. Ja tee jotain mitä nyt et osaa kuvitellakaan tekeväsi. 

Lapsesi voi olla taitava manipuloimaan, mutta hän ei ole sairas, ei vammainen eikä heikkotekoinen. Häntä ei tarvitse tukea ja sääliä, vaan kasvattaa. 

Mitä tarkoitat? Että kun tulee itku niin ei saisi lohduttaa vai? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän on saanut hiukan liikaakin äidin läsnäoloa? On ehkä oppinut ohjailemaan itkulla ja on nyt jo täysin hemmoteltu. Eli pitää sitä turvallisuutena, että pystyy manipuloimaan aikuista? 

Oikea turvallisuus tulee siitä, että aikuisen huomion pystyy hankkimaan mutta sitä ei pysty omimaan eikä aina ole näytöksen päätähti. Että elämä kulkee omaa rataansa ja omena on niinkuin on, ja jos se ei lapselle sovi, se on lapsen ongelma. Äiti syö omenan joka lapselle ei kelpaa ja menee laittamaan pyykkejä. 

En tarkoita manipulointi-itkua enkä tilannetta jossa lapsi yrittäisi itkulla saada haluamansa. Vaan hänellä tulee ihan oikea paha mieli ihan mitättömistä asioista ja niitä aina lohduttomasti itkee. Ap

Niin? Hän on kolmivuotias. Eikö se kuulu asiaan. Totta kai tulee paha mieli kun pettyy, mutta manipulointi tuleekin kuvaan jo siinä, mistä hän ihan aidosti pettyy. Ei hän siitä omenasta pety vaan siitä, että maailma ei ole niin kuin hän toivoisi sen olevan. Eli hän toivoo liikaa ja vääriä asioita. Siinä asiassa katse kääntyy sinun suuntaasi. Oletko antanut hänelle väärää informaatiota, mikä on lapsesi ja maailman toimiva yhteistyösuhde luonteeltaan? 

Voi tietysti olla että taustalla on jotain teknistä ongelmaa, ja lapsi ei ole ihan tavanomainen tapaus syystä tai toisesta. Mutta jos vanhempi uskoo ensimmäiseksi ettei asialle voi olla arkisempaa selitystä, niin mistä sen sitten edes tietää, että vika ei ole kasvatuksessa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lasta tarvitse tukea enemmän, päinvastoin tee vähemmän niitä asioita joita olet tähän asti tehnyt, jos kerran tulos on huono. Ja tee jotain mitä nyt et osaa kuvitellakaan tekeväsi. 

Lapsesi voi olla taitava manipuloimaan, mutta hän ei ole sairas, ei vammainen eikä heikkotekoinen. Häntä ei tarvitse tukea ja sääliä, vaan kasvattaa. 

Mitä tarkoitat? Että kun tulee itku niin ei saisi lohduttaa vai? Ap

Miksi lohduttaisit jos itku tulee omenan asennosta? Eikö siinä voi vain todeta, että ole hyvä ja käännä se niin kuin haluat sen olevan, ja menee itse tekemään jotain muuta, jotta lapsi voi kerrankin ratkaista ihan itse ongelmansa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän on saanut hiukan liikaakin äidin läsnäoloa? On ehkä oppinut ohjailemaan itkulla ja on nyt jo täysin hemmoteltu. Eli pitää sitä turvallisuutena, että pystyy manipuloimaan aikuista? 

Oikea turvallisuus tulee siitä, että aikuisen huomion pystyy hankkimaan mutta sitä ei pysty omimaan eikä aina ole näytöksen päätähti. Että elämä kulkee omaa rataansa ja omena on niinkuin on, ja jos se ei lapselle sovi, se on lapsen ongelma. Äiti syö omenan joka lapselle ei kelpaa ja menee laittamaan pyykkejä. 

En tarkoita manipulointi-itkua enkä tilannetta jossa lapsi yrittäisi itkulla saada haluamansa. Vaan hänellä tulee ihan oikea paha mieli ihan mitättömistä asioista ja niitä aina lohduttomasti itkee. Ap

Niin? Hän on kolmivuotias. Eikö se kuulu asiaan. Totta kai tulee paha mieli kun pettyy, mutta manipulointi tuleekin kuvaan jo siinä, mistä hän ihan aidosti pettyy. Ei hän siitä omenasta pety vaan siitä, että maailma ei ole niin kuin hän toivoisi sen olevan. Eli hän toivoo liikaa ja vääriä asioita. Siinä asiassa katse kääntyy sinun suuntaasi. Oletko antanut hänelle väärää informaatiota, mikä on lapsesi ja maailman toimiva yhteistyösuhde luonteeltaan? 

Voi tietysti olla että taustalla on jotain teknistä ongelmaa, ja lapsi ei ole ihan tavanomainen tapaus syystä tai toisesta. Mutta jos vanhempi uskoo ensimmäiseksi ettei asialle voi olla arkisempaa selitystä, niin mistä sen sitten edes tietää, että vika ei ole kasvatuksessa? 

Olen minä ainakin yrittänyt varmaan tuhat kertaa selittää ja näyttää että ei sillä ole väliä miten päin joku omena on. Ap

Lapsella voi olla esim aistuyliherkkyys, ADHD tms

Oma lapseni teki saman tyyppistä, kun aloitti päiväkodin. Tilanne helpotti, kun hän tottui uuteen rutiiniin ja sai ystäviä sieltä.

Esikoiseni, nyt 7v, oli hyvin herkkä poika, ja on toki edelleen, mutta enää ei itke ihan omenoista. Itku tuli juuri jostain semmoisista, että haarukka oli pöydällä väärin. Muistelen lohduttaneeni, mutten erityisemmin muuttanut haarukoiden sijaintia. Pojassa saattaisi kuvitella olevan as-piirteitä, on kovin tarkka että asiat ovat "oikein", mutta tämä on lientynyt vuosien vieriessä, joten voinee olla ihan tavallinen luonteen piirre vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän on saanut hiukan liikaakin äidin läsnäoloa? On ehkä oppinut ohjailemaan itkulla ja on nyt jo täysin hemmoteltu. Eli pitää sitä turvallisuutena, että pystyy manipuloimaan aikuista? 

Oikea turvallisuus tulee siitä, että aikuisen huomion pystyy hankkimaan mutta sitä ei pysty omimaan eikä aina ole näytöksen päätähti. Että elämä kulkee omaa rataansa ja omena on niinkuin on, ja jos se ei lapselle sovi, se on lapsen ongelma. Äiti syö omenan joka lapselle ei kelpaa ja menee laittamaan pyykkejä. 

En tarkoita manipulointi-itkua enkä tilannetta jossa lapsi yrittäisi itkulla saada haluamansa. Vaan hänellä tulee ihan oikea paha mieli ihan mitättömistä asioista ja niitä aina lohduttomasti itkee. Ap

Niin? Hän on kolmivuotias. Eikö se kuulu asiaan. Totta kai tulee paha mieli kun pettyy, mutta manipulointi tuleekin kuvaan jo siinä, mistä hän ihan aidosti pettyy. Ei hän siitä omenasta pety vaan siitä, että maailma ei ole niin kuin hän toivoisi sen olevan. Eli hän toivoo liikaa ja vääriä asioita. Siinä asiassa katse kääntyy sinun suuntaasi. Oletko antanut hänelle väärää informaatiota, mikä on lapsesi ja maailman toimiva yhteistyösuhde luonteeltaan? 

Voi tietysti olla että taustalla on jotain teknistä ongelmaa, ja lapsi ei ole ihan tavanomainen tapaus syystä tai toisesta. Mutta jos vanhempi uskoo ensimmäiseksi ettei asialle voi olla arkisempaa selitystä, niin mistä sen sitten edes tietää, että vika ei ole kasvatuksessa? 

Olen minä ainakin yrittänyt varmaan tuhat kertaa selittää ja näyttää että ei sillä ole väliä miten päin joku omena on. Ap

Ehkä siinä tuhannessa on muutama kerta liikaa? Voihan se olla että kasvatat tulevaa maisema-arkkitehtia tai taiteilijaa, mutta voi myös olla että lapsi vain on ripustautunut siihen, että sinä tulet puskuriksik hänen ja maailman väliin. Mitä tapahtuu, jos alun perin väistät takavasemmalle ennen kuin sirkus ehtii alkaa? Ja huikkaat sieltä, että ei hätää, käännä omena jos se on väärin, minä menen nyt laittamaan pyykit. Ja jos omenaongelma ei ratkea, tosiaan syöt sen itse? 

Lisääntykää, kakarat on ihania.

Naapurillani on ja olen kurkkuani myöten kyllästynyt kyseiseen pentuun. Aina rääkymässä. Mikään ei ole ikinä hyvin.

Lapset ovat herkkiä, myös ympäristölle. Voiko lasta lohduttaa kun itkee, ymmärtää, sitten olla positiivinen kun on vähän parempi mieli. Onko kipuja tai korvatulehdusta, väsymys, että haluaa levätä tms. Tukeeko kotona joku pehmolelu tai kirja, mielikuvitusleikki. 

Vierailija kirjoitti:

Esikoiseni, nyt 7v, oli hyvin herkkä poika, ja on toki edelleen, mutta enää ei itke ihan omenoista. Itku tuli juuri jostain semmoisista, että haarukka oli pöydällä väärin. Muistelen lohduttaneeni, mutten erityisemmin muuttanut haarukoiden sijaintia. Pojassa saattaisi kuvitella olevan as-piirteitä, on kovin tarkka että asiat ovat "oikein", mutta tämä on lientynyt vuosien vieriessä, joten voinee olla ihan tavallinen luonteen piirre vain.

Meillä itku tulee juuri tuollaisesta jos asiat ei ole ”oikein”, ei niinkään siitä jos ei saa haluamaansa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän on saanut hiukan liikaakin äidin läsnäoloa? On ehkä oppinut ohjailemaan itkulla ja on nyt jo täysin hemmoteltu. Eli pitää sitä turvallisuutena, että pystyy manipuloimaan aikuista? 

Oikea turvallisuus tulee siitä, että aikuisen huomion pystyy hankkimaan mutta sitä ei pysty omimaan eikä aina ole näytöksen päätähti. Että elämä kulkee omaa rataansa ja omena on niinkuin on, ja jos se ei lapselle sovi, se on lapsen ongelma. Äiti syö omenan joka lapselle ei kelpaa ja menee laittamaan pyykkejä. 

En tarkoita manipulointi-itkua enkä tilannetta jossa lapsi yrittäisi itkulla saada haluamansa. Vaan hänellä tulee ihan oikea paha mieli ihan mitättömistä asioista ja niitä aina lohduttomasti itkee. Ap

Niin? Hän on kolmivuotias. Eikö se kuulu asiaan. Totta kai tulee paha mieli kun pettyy, mutta manipulointi tuleekin kuvaan jo siinä, mistä hän ihan aidosti pettyy. Ei hän siitä omenasta pety vaan siitä, että maailma ei ole niin kuin hän toivoisi sen olevan. Eli hän toivoo liikaa ja vääriä asioita. Siinä asiassa katse kääntyy sinun suuntaasi. Oletko antanut hänelle väärää informaatiota, mikä on lapsesi ja maailman toimiva yhteistyösuhde luonteeltaan? 

Voi tietysti olla että taustalla on jotain teknistä ongelmaa, ja lapsi ei ole ihan tavanomainen tapaus syystä tai toisesta. Mutta jos vanhempi uskoo ensimmäiseksi ettei asialle voi olla arkisempaa selitystä, niin mistä sen sitten edes tietää, että vika ei ole kasvatuksessa? 

Olen minä ainakin yrittänyt varmaan tuhat kertaa selittää ja näyttää että ei sillä ole väliä miten päin joku omena on. Ap

Ehkä siinä tuhannessa on muutama kerta liikaa? Voihan se olla että kasvatat tulevaa maisema-arkkitehtia tai taiteilijaa, mutta voi myös olla että lapsi vain on ripustautunut siihen, että sinä tulet puskuriksik hänen ja maailman väliin. Mitä tapahtuu, jos alun perin väistät takavasemmalle ennen kuin sirkus ehtii alkaa? Ja huikkaat sieltä, että ei hätää, käännä omena jos se on väärin, minä menen nyt laittamaan pyykit. Ja jos omenaongelma ei ratkea, tosiaan syöt sen itse? 

Itku yltyy kovaksi, jopa niin kovaksi että lapsi meinaa oksentaa. Pakko on silloin lohduttaa ja auttaa. Ap

Itse sanoin lapselle jossain vaiheessa, että tuo asia ei ole itkun arvoinen. Ja että itkeä saa jos on paha mieli mutta ihan joka asia ei ole sen arvoinen. Lapsi tosi oli kyllä tuolloin jo hiukan vanhempi, ehkä noin 4-5-vuotias.

Oletko kysynyt lapselta miksi hänelle tulee paha mieli omenasta. Minä kysyin ja sanoin myös lapselle, että asialle kannattaa tehdä itsekin jotain jos vain pystyy.