Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään muulla lasta, joka itkee kaikesta?
30.07.2021 |
Mitättömän pienetkin asiat saavat kolmevuotiaani aloittamaan ihan lohduttoman itkun. Ei uhmaitkua vaan pahan mielen itkua vaikka siitä että omena oli jotenkin väärin päin.
Haluaisin vinkkejä miten tukea lasta sellaiseksi, että aivan kaikesta ei tarvitse itkeä. Hän on kuitenkin elämässään saanut paljon äidin läsnäoloa ja kaiken pitäisi olla ihan hyvin, silti kovin paha mieli iskee koko ajan.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lasta tarvitse tukea enemmän, päinvastoin tee vähemmän niitä asioita joita olet tähän asti tehnyt, jos kerran tulos on huono. Ja tee jotain mitä nyt et osaa kuvitellakaan tekeväsi.
Lapsesi voi olla taitava manipuloimaan, mutta hän ei ole sairas, ei vammainen eikä heikkotekoinen. Häntä ei tarvitse tukea ja sääliä, vaan kasvattaa.
Mitä tarkoitat? Että kun tulee itku niin ei saisi lohduttaa vai? Ap
Silloin lohdutetaan kun on syy. Se että omena on väärin ja siitä parkuu on idiotismia. Niihin ei pidä olla mitään tunteita. Ne on asioita jotka on, ei kriisejä.Jätä huomioimatta.
Olen kokeillut mutta itku yltyy sellaiseksi että lapsi meinaa tikahtua ja on ihan aidosti siinä vaiheessa pois tolaltaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis se lohduton itku on myös manipulointia. Etenkin, jos johtuu jostain omenasta.
Lohduta, mutta älä jää halailemaan ja surkuttelemaan pidemmäksi aikaa. Toikin on todennäköisesti kasvatuksen tulosta.
Lapsesi on herkkä. Se, mikä jollain muulla lapsella näkyy harmistumisena, näkyy sinun lapsellasi itkuna. Hänellä on oikeus kokea ja näyttää tunteensa. Lohduttaminen ja läsnäolo on tärkeintä. Ajan myötä tilanne helpottaa.
Pahinta, mitä voit tehdä on ignoorata tai jopa suuttua/rangaista tunteista. Näin lapsesta tulee pahimmillaan epävakaa myöhemmin, kun hän oppii pelkäämään, jopa vihaamaan omia tunteitaan, jolle ei voi mitään.
Olen kokenut tämän läheltä, valitettavasti.
Ei tarvitse tehdä mitään. Hän on herkkä lapsi ja herkät lapset on tuossa iässä tuollaisia. Lohduta vaan, mutta älä tee itkusta isoa numeroa. Se menee itsestään iän myötä ohi, kukaan neurotyypillinen ainakaan ei enää kouluiässä itke jos on omena väärinpäin, vaikka herkkä olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lasta tarvitse tukea enemmän, päinvastoin tee vähemmän niitä asioita joita olet tähän asti tehnyt, jos kerran tulos on huono. Ja tee jotain mitä nyt et osaa kuvitellakaan tekeväsi.
Lapsesi voi olla taitava manipuloimaan, mutta hän ei ole sairas, ei vammainen eikä heikkotekoinen. Häntä ei tarvitse tukea ja sääliä, vaan kasvattaa.
Mitä tarkoitat? Että kun tulee itku niin ei saisi lohduttaa vai? Ap
Silloin lohdutetaan kun on syy. Se että omena on väärin ja siitä parkuu on idiotismia. Niihin ei pidä olla mitään tunteita. Ne on asioita jotka on, ei kriisejä.Jätä huomioimatta.
Olen kokeillut mutta itku yltyy sellaiseksi että lapsi meinaa tikahtua ja on ihan aidosti siinä vaiheessa pois tolaltaan. Ap
Niin hän on pois tolaltaan siitä kun sinä et hypi hänen pillin mukaan, ei omenasta. Hän haluaa että sinä liikut tietyllä tapaa ja olet tietyllä tapaa, niin äitinukke on silloin kiva. Sitten raivoaa kun et menekään niin kuin hän haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lasta tarvitse tukea enemmän, päinvastoin tee vähemmän niitä asioita joita olet tähän asti tehnyt, jos kerran tulos on huono. Ja tee jotain mitä nyt et osaa kuvitellakaan tekeväsi.
Lapsesi voi olla taitava manipuloimaan, mutta hän ei ole sairas, ei vammainen eikä heikkotekoinen. Häntä ei tarvitse tukea ja sääliä, vaan kasvattaa.
Mitä tarkoitat? Että kun tulee itku niin ei saisi lohduttaa vai? Ap
Silloin lohdutetaan kun on syy. Se että omena on väärin ja siitä parkuu on idiotismia. Niihin ei pidä olla mitään tunteita. Ne on asioita jotka on, ei kriisejä.Jätä huomioimatta.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Ei pikkulapset toimi loogisesti ja osaa säädellä tunteitaan. Aikuisen täytyy osata käyttäytyä lapsen kehitystason mukaaan ja hyväksyä lapsen tunteet, tehden olemuksellaan samalla selväksi että kipeätkään tunteet ei ole maailmanloppu, ja että minä aikuisena tässä olen läsnä. Sanoittaa tunteita ja ymmärtää.
Lisääntykää, ainahan voi vauvapalstalta kysyä neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoin lapselle jossain vaiheessa, että tuo asia ei ole itkun arvoinen. Ja että itkeä saa jos on paha mieli mutta ihan joka asia ei ole sen arvoinen. Lapsi tosi oli kyllä tuolloin jo hiukan vanhempi, ehkä noin 4-5-vuotias.
Oletko kysynyt lapselta miksi hänelle tulee paha mieli omenasta. Minä kysyin ja sanoin myös lapselle, että asialle kannattaa tehdä itsekin jotain jos vain pystyy.
4-5 vuotiaalle lapsesta riippuen ehkä noin voi sanoakin, 3-vuotiaalle oikein ei. Ei hän pysty säätelemään tunteitaan tai niiden ilmaisua, vaikka vanhempi kuinka sanoisi ettei asia ole itkun arvoinen.
Ja vaikka tavallaan ymmärrän tuon vähän vanhempien lasten kanssa, en usko että itse ikinä käyttäisin silti, en varsinkaan jos lapsi on hyvin herkkä. Pyrin opettamaan että kaikki tunteet on ok, jos joku asia herättää jnkun tunteen niin se tunne on täysin ok eikä niin että ei ole tunteen arvoinen. Käytöstään tunteiden vallassa toki iän myötä täytyy oppia säätelemään. Esim. joku asia voi herättää vihan tunteen ja se on ookoo, mutta ei saa mennä lyömään toisia kun vihastuttaa.
Itku - itse olen herkkä ja en kyllä vielä nelikymppisenäkään pysty olemaan itkemättä jos itkettää, eikä siihen auta yhtää jos joku sanoo ettei asia ole itkun arvoinen. Tiedän sen itsekin, mutta itken silti. Toki nelikymppisenä en enää itke jostain omenoista väärinpäin, mutta esim. lastenelokuvan liikuttava loppu vi saada aikaan kunnon itkut.
No, jos lapsi on vasta kolmen, niin ehkä tuosta ei voi hirveän pitkälle meneviä johtopäätöksiä vetää. Tosi pieni kuitenkin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että menee ajan kanssa ohi, itku on varmaan lapsen tapa reagoida jos häntä harmittaa. Jotkut taas reagoivat huutamalla, väkivallalla, sättimällä, mököttämällä yms sinun lapsesi taas itkemällä. Minä rohkaisisin lasta itkun sijaan puhumaan eli sanoittamaan miksi harmittaa ja minkä kokee tilanteessa vääräksi. On kuitenkin ehkä jatkossa yhteiskunnan kannalta hyväksyttävämpi tapa asioita käsitellä ja lapsellekkin helpompaa
Vierailija kirjoitti:
Siis se lohduton itku on myös manipulointia. Etenkin, jos johtuu jostain omenasta.
Lohduta, mutta älä jää halailemaan ja surkuttelemaan pidemmäksi aikaa. Toikin on todennäköisesti kasvatuksen tulosta.
Eikö ole erikoista, jos 3-v lapsi on niin taitava näyttelijä, että pystyy itkemään vaikka ei oikeasti itketä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on vaan herkkä lapsi. Ihme kommentteja olet saanut. Tuskin ovat äitejä nämä kommentoijat tai ainakin toivon eivät ole...
Jatka samalla tavalla kuin olet tehnytkin. Ole empaattinen ja juurikin jos itkee vaikka jotakin omenan asennon vääryyttä niin älä ainakaan jätä huomiotta. Itse jos olet reippaana ja vähän huumoriakin peliin niin eiköhän iän myötä ala helpottaa.
Minullakin yksi lapsi on herkkis. Kuopus joka täyttää nyt 4-vuotta. Poika. Ei ehkä ihan noin herkkä kuin sinun mutta liikuttuu herkästi ja saattaa parkua itsestäni ihan turhia asioita. Otan silloin kainaloon tai haliin ja totean jotakin tyyliin että voi sun kanssasi ja kysyn että (tämä nyt esimerkki) se omenako sinua nyt noin paljon harmittaa ja että minkä takia? Sitten korjataan sen asento ja kysyn että onko parempi ja jos tilanne sellainen että voi vitsailla niin sitten huumori mukaan. Poikani on myös huumorintajuinen ja häntä itseäkin tilanteet välillä huvittaa.
Vähän koitan aina reipastaakin mutta en kuitenkaan vähättele sitä mitä hän tuntee.
On pari laulua mitkä aiheutti aina kauhean vollotuksen 🙃 No niistä päästiin sillä että kun laulettiin niin kysyin että lauletaanko "paimenen syyslaulu"? Hän vastaa että siitä tulee kyllä itku. Sitten koitetaan ja hän jännittää hymyssä suin koska se itku tulee eikä sitä sitten tulekaan.
Ja on muuten tässä vuoden aikana reipastunut tosi paljon. Ei ole enää niin äidissä kiinni.
Minusta on vaan hyvä että lapsella hyvä empatiakyky ja sitä kautta kehittyy oikeudentajuiseksi kansalaiseksi.
Sanoita hänen tunteita. Sillä pääsee jo pitkälle.
Ap, onko sinulla muitakin lapsia vai onko tämä 3v esikoisesi?
Nimittäin sinulla on uhma/tahtoikäinen ja kyllä, he voivat itkeä ihan mistä vain. Kuuluu asiaan. Hän on käsittänyt, ettei ole sinä, vaan oma tyyppinsä ja etsii rajojaan. Välillä itku syntyy ihan pienistä jutuista, joskus suurista asioista. 3v:n maailmassa on iso asia, jos ei saa juuri sitä omenaa, jonka halusi/lasi on väärä/ei pääse ulos ukkosmyrskyn keskelle/ei saa silittää vihaista koiraa/jne. Hän tutkii maailmaa ja avullasi oppii, että mikä on sopiva reaktio mihinkin.
9v esikoiseni on yhä herkkä ja itkee herkästi, kun asiat menevät pieleen. 6v keskimmäiseni taas itkee ns. asiasta ja selviää kolahduksista vähemmillä kyynelillä. Se, millainen lapsesi luonne on, aika näyttää. Jos hän myöhemminkin itkee "pienestä", se on sinun tulkintasi. Hän voi olla 20v päästä ihan jotakin muuta ja huomaat, miten arvostaa hänen hyviä puoliaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Ap
Sinulla on herkkä lapsi. Googlaa HSP, katso, tuntuuko kuvaus tutulta? Jos ei, niin liittyisikö sitten enemmän asberger tms.?
Veikkaan kyllä HSP:tä. Ei ole sairaus, ja kun saa oikeanlaisen ympäristön, niin sen kanssa oppii elämään. Oma lapsenikin on sellainen ❤️
Olet varmasti hyvä vanhempi, ja lapsesi tulee kukoistamaan, kun otat hänen tunteensa huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on herkkä. Se, mikä jollain muulla lapsella näkyy harmistumisena, näkyy sinun lapsellasi itkuna. Hänellä on oikeus kokea ja näyttää tunteensa. Lohduttaminen ja läsnäolo on tärkeintä. Ajan myötä tilanne helpottaa.
Pahinta, mitä voit tehdä on ignoorata tai jopa suuttua/rangaista tunteista. Näin lapsesta tulee pahimmillaan epävakaa myöhemmin, kun hän oppii pelkäämään, jopa vihaamaan omia tunteitaan, jolle ei voi mitään.
Olen kokenut tämän läheltä, valitettavasti.
Viimeistään koulussa luokkakaverit opettavat, että väärin tuntemisesta kiusataan. Viides-kuudesluokkalainen osaa jo esittää hyväksyttyjä tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap
Sinulla on herkkä lapsi. Googlaa HSP, katso, tuntuuko kuvaus tutulta? Jos ei, niin liittyisikö sitten enemmän asberger tms.?
Veikkaan kyllä HSP:tä. Ei ole sairaus, ja kun saa oikeanlaisen ympäristön, niin sen kanssa oppii elämään. Oma lapsenikin on sellainen ❤️Olet varmasti hyvä vanhempi, ja lapsesi tulee kukoistamaan, kun otat hänen tunteensa huomioon.
Jatkan vielä että HSP herkälle lohdutus on ihan oikea tapa, olet toiminut ihan oikein. Kyse ei ole manipulinnista vaan tunteista. Mutta omalle herkkikselleni parhaiten toimii se, että jos itku ei lohdutuksella lopu nopsaan, niinkuin meillä yleensä ei, niin sitten siirrytään huomio siirtoon tai "hämäykseen", eli johdatat lapsen huomion muualle, niin harmi unohtuu. Esim laskemalla omenan siemeniä tai ihan mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet äiti, osaat itse. Ei muut voi sua tuossa neuvoa, osaat itse parhaiten.
Anteeksi en ymmärrä kommenttiasi. Kyselin onko muilla vastaavia lapsia ollut ja millä keinoin he ovat onnistuneet tukemaan lasta. Ap
Seuraapa vaikka tässä ketjussa tai missä tahansa muualla annettujen vinkkien peukutusta. Jotain neuvoa jos yritetään antaa, tulee alapeukkua. Ota siis vastuu omiin käsiin, kun kerran olet se lapsen oma äiti, äläkä vieritä muiden niskaan oman lapsesi kasvatusta. Jos se taapero itkee, se on pysäyttämätön luonnonvoima eikä sitä auta muuta kuin odottaa itkun loppuvan. Kuulostaa ihan lapsettoman besserwisseröinniltä, jos kuvittelee millään sirkustempuilla saavan itkun loppumaan. Kyllä se lopettaa, kun kasvaa. Et ole vielä tarpeeksi ylimielinen, kyllä se epävarmuus karisee kun tekee töitä sen asenteen eteen ja nousee rohkeasti jalustalle. Tsemppiä! 😊
Minullakin herkkiä lapsia joita harmittaa pienet ja isot asiat mutta ei sille mitään voi. Lohdutetaan ja sanoitetaan tunteita. Iän myötä tietysti oppii ilmaisemaan tunteitaan paremmin ja säätelemään niitä..
Silloin lohdutetaan kun on syy. Se että omena on väärin ja siitä parkuu on idiotismia. Niihin ei pidä olla mitään tunteita. Ne on asioita jotka on, ei kriisejä.Jätä huomioimatta.