Sinä kaunis: Mitä haittaa/ongelmia, entä hyötyä on ollut

Olen ruotsalaisen isän ja suomalaisen äidin lapsi, ulkonäöltäni stereotyyppinen vaalea, pitkä ja hoikka skandinaavi pitkillä vaaleilla hiuksilla. Hyvin klassiset piirteet.

tse olisin mielelläni vähän rumempikin. Tuntuu, että koska olen kaunis minulla ei ole samanlaista "oikeutta" flirttailla ja ulkonakäydessä rentoutua. Pitää varoa ettei kukaan suutu, syyttele ylimieliseksi, huomion varastajaksi, leuhkaksi tai halvaksinaiseksi. Ulkonäöllä saa myös ei kivoja ehdotuksia.

mitään erityistä hyvää en nyt keksi miten tästä ulkonäöstä olisin hyötynyt.

Ihmisen oma käsitys ulkonäöstään ohjaa suuresti myös sitä, miten tapahtumia tulkitsee...

Haittaa:

-Ihmiset pitävät tyhmänä ja pinnallisena.

-Itse myönnän olevani hieman turhamainen, ja laitan aivan liikaa omaa energiaa oman ulkonäköni murehtimiseen. En kuitenkaan itse arvota ihmisiä ulkonäön perusteella.

-Miehet eivät useinkaan uskalla lähestyä, mikä aiheutti nuorempana sitä, että luulin olevani varsin epäviehättävä :D 

Hyötyä:

- Olen saanut jokaisen miehen, josta olen ollut kiinnostunut ja tehnyt aloitteen. (Tässä tosin haittana se, että moni mies on ollut kiinnostunut vain ulkonäöstäni)

-Olen hyötynyt taloudellisesti 

Mun äiti oli vanhanaikainen, eikä koskaan kehunut ulkonäköäni, päinvastoin, etsimällä etsi siitä virheitä. Pidin itseäni rumana. Yläasteella olin välillä tosi yksinäinen, onneksi löysin hyvän ystävän toisesta kauniista tytöstä ysiluokalla. Pojat antoivat erilaisia lempinimiä, ei kivoja. Myöhemmin miehet huutelivat perääni (lähinnä varmaan pikku hiprakassa) kaikenlaista ulkonäköäni kommentoivaa. Mulla sattui olemaan nätin naaman lisäksi hyvä vartalo. Ikinä en korostanut mitenkään ulkonäköäni tai muotojani, enkä pitänyt itseäni kauniina tai vielä vähemmän seksikkäänä.

Miehiltä sateli ehdotuksia, kaikenikäisiltä ja kaikenlaisia. Oli tarjolla ulkomaanmatkoja, telkkaria, päivällisiä jne. Minä luulin, että kaikille tapahtuu tuollaista. Häpesin itseäni, pukeuduin pian vain löysiin vaatteisiin, en meikannut ja laitoin hiukset ponnarille. Löysin ihanan ja komean miehen ja ihmettelin, että miksi ihmeessä hänen kaltaisensa valitsee tällaisen rumiluksen vaimokseen. Vasta nyt, 4-kymppisenä tajuan, että olin aikamoinen kaunotar nuorena. En nyt pahannäköinen vieläkään. Eli ei mulle kauneudesta ole mitään hyötyä ollut.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 15:25"]

Kauniille ei olla kateellisia, vaan heistä halutaan kavereita! Huono kohtelu johtuu yleensä ihan muusta esim. että joku luulee itsestään liikoja.

[/quote]

Ei se näin mennyt ainakaan minun koulussani..

Rumat teinipissikset pyörivät omissa pikkupiireissään, kilo meikkiä kasvoilla ja stringit vilkkuen muita tyttöjä jatkuvasti arvostellen. Heidän vihan kohteitaan olivat paitsi oman luokan meikkaamattomat luonnonkauniit tytöt niin myös muiden luokkien luonnonkauniit, pitkät ja hoikat tytöt jotka eivät tarvinneet kiloa meikkiä naamaan tai stringien esittelyä. Se ja se on "huora/lehmä" sai niin usein kuulla puhuttavan tytöistä koulun käytävillä, aina nämä samat tytöt jauhoivat muista p*skaa, itse kuuluin tietysti lehmäkategoriaan koska en seurustellut. Yksi näistä kiusaajistani hakeutui myöhemmin "ystäväkseni" ja esitti muuttuneensa iän myötä, oikeasti hänen tarkoituksena oli minun avulla saada lisää miesten huomiota (onnistui) ja kuvitteli pääsevänsä matkoille minun siivelläni. Onneksi tajusin mistä oli kyse, ei todellakaan siitä että minusta olisi aidosti pidetty tämän naisen osalta. Yksi kaunis kaverini sai myös potkut sen takia koska oli luonnonkaunis, sympaattinen nuori nainen. Siskoltani sain vihat niskaani ja naureskelua jos käytin korkokenkiä, joista aiemmin pidin (ja pidän vieläkin). Silti siskoni itsekin käytti aikaisemmin korkokenkiä, joten en usko että tässä voi muusta olla kyse kuin kateudesta kerta se on häneltä pois os minulla on korkokenkiä.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 15:38"][quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 15:25"]Kauniille ei olla kateellisia, vaan heistä halutaan kavereita! Huono kohtelu johtuu yleensä ihan muusta esim. että joku luulee itsestään liikoja.

[/quote] Riippuu tapauksesta. Osa ajattelee niin,,että ei halus jäädä itseään kauniimman varjoon.

[/quote]

Eipä kyllä lun kaveri on kiva.

Minut on pahoinpidelty sen vuoksi että olemukseni ei miellyttänyt opiskelutoveriani.

Näin jälkikäteen olen katsonut sen ajan valokuvia ja todennut olleeni simpsakan näköinen neitonen. Olin nuorempana todella introvertti eli en todellakaan mikään seurallinen ihminen.

Mä olen todella ei-kaunis, aika hissukan näköinen pyöröposki. Anteeks mutta tekisin mitä vaan että olisin luonnollisen kaunis, siks tuntuu epäreilulta lukea teidän kauniiden kommentteja siitä kuinka rankkaa on ollut kun saatte niin paljon huomiota ulkonäkönne takia..

Ainahan kauneutta voi karsiakin, jos se ongelma on. Pitkä tukka lyhyeksi, kymmenen kiloa painoa lisää ja meikit pois tai meikkiä liikaa. Helppoa. Onkohan kauneudella kehuminen ja kauneuden kokeminen ongelmana kuitenkin ivallista suhtautumista meihin taviksiin? 

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 12:12"]Mielestäni vähän erikoista tuo että miehet huutelevat perään ja ehdottelevat eikä saa hetken rauhaa. Monien mallien haastatteluissa asia on täysin päinvastoin, miehet eivät kuulemma uskalla riittävän kaunista naista lähestyä lainkaan. Ja tunnen monia kauniita naisia joilla,on todella paljon naispuolisia ystäviä, ei kauneus tarkoita etteivät naiset kestä jos joku on itseään kauniimpi. Miten av:lla asiat menevät aina toisinpäin? Kauniita ilmoittautuu sankoin joukon, jopa niin kauniita ettei apteekissakaan saa hyvää palvelua. Ehkä farmaseutilla,oli vaan huono pv?

[/quote]

Omakohtaisten kokemusten mukaan ääliöt uskaltavat lähestyä kännin suomin turvin. Fiksut miehet ei. Ja heikolla itsetunnolla varustetut naiset katsoo useammin kieroon, kun taas hyvällä itsetunnolla varustettu ymmärtää paremmin, eikä koe kauneutta uhkaksi.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 06:28"]

Ainahan kauneutta voi karsiakin, jos se ongelma on. Pitkä tukka lyhyeksi, kymmenen kiloa painoa lisää ja meikit pois tai meikkiä liikaa. Helppoa. Onkohan kauneudella kehuminen ja kauneuden kokeminen ongelmana kuitenkin ivallista suhtautumista meihin taviksiin? 

[/quote]

Otti aikaa tämän ymmärtäminen, koska en ymmärtänyt miltä näytän ja että se on ehkä syynä kohteluun. Sitten kyllä rumistautumiseen jo turvauduinkin. Auttoi aika hyvin tietyntyyppisiä miehiä vastaan, naiset sortivat silti.

Nelikymppisenä olen alkanut vasta päästä naispelostani yli. Olisin tarvinnut ikävän äitisuhteen takia naisten tukea, mutta sainkin torjuntaa ja hyökkäävää tylytystä. Ystävät kadehtivat itsensä vihreiksi ja liittoutuivat keskenään, jokainen ääliö josta olin ollut vähääkään kiinnostunut muuttui heille kullanarvoiseksi saaliiksi riippumatta siitä oliko tämä päätynyt poikaystäväksi vai ei.

Koulun jälkeen naispuoliset opiskelukaverit jäivät paria erikoista poikkeusta lukuunottamatta etäälle. Aikuiset naiset joko ottivat etäisyyttä tai ilkeilivät pidäkkeettömästi koko nuoruuteni. Miespuoliset opiskelukaverit olivat minulle mustasukkaisia miehestäni, jonka huomion kai kokivat minun jotenkin varastaneen heiltä epäreiluilla menetelmillä. Tekemisistäni ei ole haluttu edes kuulla, koska kauneuden ja lahjakkuuden yhdistelmä ilmeisesti loukkasi. Opettajat ja myöhemmin professorit eivät ole koskaan osanneet tukea minua vaikka kehuvat selän takana. Eivät ilmeisesti halunneet kyseenalaista mainetta toistensa silmissä. Olisin tarvinnut sitä tukea uskoakseni itseeni, ja lahjakkuuden mukainen ura on jäänyt luomatta.

Sitä mietin vasta nykyisin, mikä vaikutus kauneudellani oli siihen kuvioon, että vanhempani ovat jääneet jotenkin lapsellisiksi ja kilpailuasemaan minun suhteeni. Kaunis ja lahjakas poikani herättää ihmisissä helposti vaikeuksia myös, helposti aletaan ihailla lasta ylimaallisena ja unohdetaan,että hän tosiaan on kuitenkin vain lapsi ja kaipaisi turvaa ja lapsen kohtelua. Erottuu selvästi tietty aikuisten joukko, jotka kykenevät sen muistamaan, ja huomaan seuraavani heitä lämpöohjuksen määrätietoisuudella, jotta lapsi saisi parhaan mahdollisen tuen kasvulleen (ja minä myös, koen jääneeni keskeneräiseksi ihmispelon voitettua).

Onneksi alle kouluikäisenä ikä vielä suojaa lasta itseään ja useimmat ihmiset kykenevät sietämään kateuttaan paremmin tai ainakin osaavat suunnata ärtymyksensä äitiin lapsen sijasta. Silti vahdin lasta taka-alalla aikas tarkkaan pedofiilien tai kateellisten purkausten pelossa. Onneksi näytän nykyisin variksenpelätiltä itse, siinä saa moni purettua kateudenpoikasensa hiljaiseen ihmettelyyn, miten tuommoisilla vanhemmilla onkin noin suloinen lapsi.

Itse jäin lapsena jalkoihin pahasti. Yleissika perhetuttu alkoi paasata sensuellista kolmetoistavuotiaan suustani vaimonsa kuullen, joka tietenkin päätti sulkea silmänsä. Sika kutsui ammattipedofiilin kaverinsa saaliinjaolle, ja kateellinen äitini ei kyennyt tai halunnut minua suojella, vaan on yrittänyt siitä pitäen kiusoitella minua tämän sian huomiosta. Isä ei sanonut mitään kun lopulta kerroin kolmekymppisenä. Olisin koska tahansa valinnut huomiota herättämättömän ulkomuodon ennemmin. 

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 10:02"]kauneudestasi?

Kerro konkreettisia esimerkkejä, miten kauneutesi on (hyvässä tai pahassa) vaikuttanut elämääsi?

[/quote]

Pahassa se että monet naiset ovat kateellisia ja puhuvat selän takana, katselevat mulkoillen ja nenä pystyssä... Monet myös (niin miehet kuin naiset) olettavat ennen tutustumista että olen typerä bimbo :D Positiivista taas on todella hyvä itsetunto, miesten kiinnostus ja jossakin määrin myös olen saanut paljon asioita periksi hieman silmiä räpsyttämällä.. huonoa miehissä taas se että monet luulevat että hyppään sänkyyn heti, mutta onneksi näitä pellejä loppujen lopuksi on vähän.

Minulla on 4v lapsi ja treenaan säännöllisesti, en ole mikään lihaskimppu vaan kiinteäkroppainen, muodokkaalla takamuksella ja c-kupilla varustettu sinisilmäinen nainen jolla on pitkät vaaleat hiukset ja aina suu hymyssä :) ainakin siis suurimman osan ajasta.. ;)