Tajusin juuri, että en koskaan tule kestämään vanhuutta jossakin paskaisessa hoitokodissa

Toivotaan sitten nopeaa kuolemaa johonkin flunssan jälkitautiin. Ei syöpään, dementiaan tms. kuolemista.

Verenpainelääkettä ei kannata ottaa liikaa, voi käydä huonosti. Vahinkoja tietysti sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitanut vanhuksia 15 vuotta ja sen verran nähnyt, etten itse kovin vanhaksi halua elää. Enkä ymmärrä mitä tavoiteltavaa 100v iässä olisikaan.

Se alkaa siinä 80v korvilla kun ystävät ja sukulaiset alkaa yksi kerrallaan kuolla pois, moni puhuukin että lehden lukeminen on raastavaa kuolinilmoituksineen - ja siinä meni taas tuokin. Se kun jää loppujen lopuksi kotinsa vangiksi, hiipuu, sairastuu lisää, lopulta täysin muiden apujen varassa. Ei kiitos.

Se riippuu ihan, millaisessa kunnossa on vanhana. Minun mummoni eli yli 90-vuotiaaksi ihan skarppina loppuun asti kotona. Viimeisen viikon oli terveyskeskuksen vuodeosastolla, mutta sielläkin hän luki päivän lehteä ja jutteli kaikesta. Hän oli vielä pari päivää ennen kuolemaansa soittanut harrastekerhoonsa, että ei pääse nyt kun on kipeänä, mutta ensi viikolla nähdään. Loppuun asti eli aktiivista elämää.

Tämähän se ihanne olisi. Todellisuus valitettavasti kuitenkin on toinen.

En näe syytä elää kurinalaista tylsää elämää vain siksi että saisin elää kymmenen vuotta pidempään, kuitenkin hyvin suurella todennäköisyydellä yksin, sairaana, ehkä vielä kivuliaana. Mieluummin täysi elämä huveineen, vaikkakin sitten vähän lyhyempi.

Ja ei, elämä huveineen ei tarkoita rälläämistä, itsetuhoisuutta ja täyttä sekoilua, vaan sitä että eletään, liikutaan harrastuksissa, saatetaan vaikka välillä vetää pää täyteen, syödään nautinnollisesti jos sattuu huvittamaan. Nykyelämä vaan on täynnä otsikoita - tämänkin olet aina tehnyt väärin, älä syö tätä, älä tee näin. Vaan tee näin niin elät pidempään. Wtf, mitään tavoiteltavaa pitkässä iässä ei ole.

Minä en edes haluaisi elää vanhaksi, vielä vähemmän kärsimysvanhuutta. Omatoimisuus kunniaan tässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harva teistä tulee näitä exit-strategioitaan toteuttamaan, jos kukaan. Vanheneminen on prosessi, jota on vielä keski-iässäkâän vaikea hahmottaa. Tekin sopeudutte siihen ja sen tuomiin muutoksiin, koska niin vain elämässä käy.

Kyllä ihmiset niitä toteuttaa. Niistä ei vain uutisoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä kuoli sydämen vajaatoimintaan, äiti tekee hidasta kuolemaa alzheimeriin. Kumpaakaan kohtaloa en toivo itselleni. Sveitsissä on klinikka, joka hoitaa kaiken, paperisodan, lääkecocktailin, tuhkauksen. Tulee maksamaan noin 10 000 €, onneksi minulla on siihen varaa.

Kyllä Suomessakin voi tuon tehdä. Lääkkeet siihen voi ihan laillisesti tilata netistä. Jos joku auttaa, homma pitää kuvata (videoida), että näkyy että itse teit lopullisen toimenpiteen; napsautit tipan tippumaan suoneen tms. Silloin avustaja ei joudu siitä syytteeseen vaan se on itsemurha.

Tästä tuli telkkaohjelma hiljakkoin. Löytyiskö vielä areenasta.

Tietenkin jotain lääkkeitä voi ottaa itsekin, kunhan selvittää mikä määrä ja yhdistelmä tehoaa. Mutta itse ei voi jälkeenpäin kirjoittaa kuolintodistusta tai kuljettaa itseään krematorioon. Siksi tuollainen siisti ratkaisu kiehtoo. Jotkut tuhlaavat saman summan ja paljon enemmänkin autoon, uhkapeleihin tai päihteisiin, miksi minä en saisi maksaa helposta lähdöstä?

Toki mutta jos haluaa vaikkapa kuolla kotonaan läheisten ympäröimänä. Kyllä he kutsuvat sitten lääkärin ja poliisin paikalle kun sydän pysähtyy ja kaikki jatko menee ihan normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitanut vanhuksia 15 vuotta ja sen verran nähnyt, etten itse kovin vanhaksi halua elää. Enkä ymmärrä mitä tavoiteltavaa 100v iässä olisikaan.

Se alkaa siinä 80v korvilla kun ystävät ja sukulaiset alkaa yksi kerrallaan kuolla pois, moni puhuukin että lehden lukeminen on raastavaa kuolinilmoituksineen - ja siinä meni taas tuokin. Se kun jää loppujen lopuksi kotinsa vangiksi, hiipuu, sairastuu lisää, lopulta täysin muiden apujen varassa. Ei kiitos.

Se riippuu ihan, millaisessa kunnossa on vanhana. Minun mummoni eli yli 90-vuotiaaksi ihan skarppina loppuun asti kotona. Viimeisen viikon oli terveyskeskuksen vuodeosastolla, mutta sielläkin hän luki päivän lehteä ja jutteli kaikesta. Hän oli vielä pari päivää ennen kuolemaansa soittanut harrastekerhoonsa, että ei pääse nyt kun on kipeänä, mutta ensi viikolla nähdään. Loppuun asti eli aktiivista elämää.

Tämähän se ihanne olisi. Todellisuus valitettavasti kuitenkin on toinen.

En näe syytä elää kurinalaista tylsää elämää vain siksi että saisin elää kymmenen vuotta pidempään, kuitenkin hyvin suurella todennäköisyydellä yksin, sairaana, ehkä vielä kivuliaana. Mieluummin täysi elämä huveineen, vaikkakin sitten vähän lyhyempi.

Ja ei, elämä huveineen ei tarkoita rälläämistä, itsetuhoisuutta ja täyttä sekoilua, vaan sitä että eletään, liikutaan harrastuksissa, saatetaan vaikka välillä vetää pää täyteen, syödään nautinnollisesti jos sattuu huvittamaan. Nykyelämä vaan on täynnä otsikoita - tämänkin olet aina tehnyt väärin, älä syö tätä, älä tee näin. Vaan tee näin niin elät pidempään. Wtf, mitään tavoiteltavaa pitkässä iässä ei ole.

Ei mummoni mitään tylsää kurinalaista elänyt vaan päin vastoin, nautti elämästään ja otti välillä kahvin kanssa konjakin. Liikuntaa harrasti ja mm. souti mökilleen ihan viime vuosiin asti.

Toivottavasti olisin itse yhtä onnekas ja saisin elää terveenä mahdollisimman pitkään.

Aion elää vanhana kuin Aira Samulin. Ei vaikuta kitumiselta hänen elämänsä.