Tajusin juuri, että en koskaan tule kestämään vanhuutta jossakin paskaisessa hoitokodissa

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitanut vanhuksia 15 vuotta ja sen verran nähnyt, etten itse kovin vanhaksi halua elää. Enkä ymmärrä mitä tavoiteltavaa 100v iässä olisikaan.

Se alkaa siinä 80v korvilla kun ystävät ja sukulaiset alkaa yksi kerrallaan kuolla pois, moni puhuukin että lehden lukeminen on raastavaa kuolinilmoituksineen - ja siinä meni taas tuokin. Se kun jää loppujen lopuksi kotinsa vangiksi, hiipuu, sairastuu lisää, lopulta täysin muiden apujen varassa. Ei kiitos.

Kiitos. Minusta on reilua ja rehellistä, että ammattilaiset kertovat suoraan ajatuksensa ja tuntemuksensa - he nyt kuitenkin seuraavat tällaista ”elämää” 24/7. Aivan saman mielipiteen olen saanut joskus lääkärin suusta.

Vierailija kirjoitti:

Isä kuoli sydämen vajaatoimintaan, äiti tekee hidasta kuolemaa alzheimeriin. Kumpaakaan kohtaloa en toivo itselleni. Sveitsissä on klinikka, joka hoitaa kaiken, paperisodan, lääkecocktailin, tuhkauksen. Tulee maksamaan noin 10 000 €, onneksi minulla on siihen varaa.

Kyllä Suomessakin voi tuon tehdä. Lääkkeet siihen voi ihan laillisesti tilata netistä. Jos joku auttaa, homma pitää kuvata (videoida), että näkyy että itse teit lopullisen toimenpiteen; napsautit tipan tippumaan suoneen tms. Silloin avustaja ei joudu siitä syytteeseen vaan se on itsemurha.

Tästä tuli telkkaohjelma hiljakkoin. Löytyiskö vielä areenasta.

Vierailija kirjoitti:

Ap sitten varmaan kannattaa ylläpitää omaa kuntoa, sekä fyysistä että henkistä, sen verran hyvin että pystyy moisen tilanteen lykkäämään mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Ihan itsestäsi se riippuu.

Onhan niitä satavuotiaita jotka edelleen asuvat kotonaan ja hakkaavat halkonsakin itse.

Maaseudulla on aktiviteetteja. Ja kannattaa pysyä siellä mahdollisimman pitkään jos pystyy. Pysyy virkeänä.

Nykyään harva asuu maaseudulla ja pilkkoo puita🤭

Ihmiset on lihavia ja juovat viinaa.

Julkinen vanhainkoti on köyhille. Kaikki tuntemani rikkaat ihmiset ovat järjestäneet vanhuudelleen yksityiset hoitajat, ellei puolisoa enää ole, tai puolisokin on toimintakyvytön. On ollut myös oma autokuski.

Yhden poikkeuksen tiedän. Köyhä tai pihi mies, konna, palkkasi itselleen "vaimon" idästä eli lähihoitajan 24/7 verorahoilla.

Hoitokotihan on etuoikeus joka suodaan vain harvoille. Suurempi osa vanhuksista on kotona sellaisessa kunnossa, että jonkun täytyy käydä nostamassa heidät aamulla sängystä ja laittamassa illalla takaisin sänkyyn ja vaihtamassa vaipan. Tätä minä enemmän pelkään. Makaat omissa jätöksissäsi yksin koko päivän etkä pysty edes liikkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Yritän pitää itseni kunnossa, että saisin elää terveenä pitkään. Liikuntaa, maltillisesti alkoholia, terveellistä ruokaa ja paljon aivoja stimuloivaa toimintaa. Kun aika on, teen oman ratkaisuni, jos ehdin. Ongelma on, että elämänhalu monesti voittaa, kun vielä kykenisi ratkaisuun. Lopulta on niin huonossa kunno977ssa, ettei se ole enää mahdollista.

Juuri samaa teen minäkin. Olen vielä työikäinen ja ikääni nähden erittäin hyvässä kunnossa. Tosin olenkin vuosia liikkunut paljon, syönyt terveellisesti ja käyttänyt alkoholia maltillisesti. Tosin, kun samalla hoidan vanhaa äitiäni, tiedän, mitä on odotettavissa. Ennakointi on tärkeää monessa suhteessa tässäkin asiassa, mutta kaikkeen ei voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Hoitokotihan on etuoikeus joka suodaan vain harvoille. Suurempi osa vanhuksista on kotona sellaisessa kunnossa, että jonkun täytyy käydä nostamassa heidät aamulla sängystä ja laittamassa illalla takaisin sänkyyn ja vaihtamassa vaipan. Tätä minä enemmän pelkään. Makaat omissa jätöksissäsi yksin koko päivän etkä pysty edes liikkumaan.

Ja pahimmassa tapauksessa sinulla on KIPUJA!

Siis mitä tappovihjeitä täällä jaatte. Nyt ei saa edes altistua koronalle, jotta henkiä ei vaan menetetä, mutta tappaminen olisi mielestänne ok? Vai pitäisikö nimenomaan sallia tappaminen, jotta resursseja säästyisi oikeanlsille potilaille? Elvytyskieltoja on kyllä tehty urakalla...

Rahoistakaan ei ole apua koska hoitokotien hinnoittelu on sellaista, että vanhukselta otetaan kaikki rahat jotka saadaan otettua ja tarvitsee jättää vain joku 300€ käyttörahaa kuussa. Mitään ylärajaa ei ole etteikö saisi ottaa vaikka 100 000€ viikossa. Vanhukset ryöstetään heidän elämänsä lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitanut vanhuksia 15 vuotta ja sen verran nähnyt, etten itse kovin vanhaksi halua elää. Enkä ymmärrä mitä tavoiteltavaa 100v iässä olisikaan.

Se alkaa siinä 80v korvilla kun ystävät ja sukulaiset alkaa yksi kerrallaan kuolla pois, moni puhuukin että lehden lukeminen on raastavaa kuolinilmoituksineen - ja siinä meni taas tuokin. Se kun jää loppujen lopuksi kotinsa vangiksi, hiipuu, sairastuu lisää, lopulta täysin muiden apujen varassa. Ei kiitos.

Se riippuu ihan, millaisessa kunnossa on vanhana. Minun mummoni eli yli 90-vuotiaaksi ihan skarppina loppuun asti kotona. Viimeisen viikon oli terveyskeskuksen vuodeosastolla, mutta sielläkin hän luki päivän lehteä ja jutteli kaikesta. Hän oli vielä pari päivää ennen kuolemaansa soittanut harrastekerhoonsa, että ei pääse nyt kun on kipeänä, mutta ensi viikolla nähdään. Loppuun asti eli aktiivista elämää.

Pitäkää huoli kehostanne, koska se muistaa kaiken. Pitkäikäisyys, hyväkuntoisuus, kulkee suvussa mutta kai siihen voi itsekin vaikuttaa.

Ne joilla paikat hajoo elävänä... Niillä on lähtökohtaisesti jokin huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla paikat hajoo elävänä... Niillä on lähtökohtaisesti jokin huonosti.

Jep, esim. geenit.

Vierailija kirjoitti:

Hoitokotihan on etuoikeus joka suodaan vain harvoille. Suurempi osa vanhuksista on kotona sellaisessa kunnossa, että jonkun täytyy käydä nostamassa heidät aamulla sängystä ja laittamassa illalla takaisin sänkyyn ja vaihtamassa vaipan. Tätä minä enemmän pelkään. Makaat omissa jätöksissäsi yksin koko päivän etkä pysty edes liikkumaan.

Unohdit kivun. Se on uskollinen seuralainen monissa taudeissa tuossa vaiheessa.

No mitäpä luulette, missä jamassa vanhustenhuolto on 50 vuoden sisällä? Jo nyt ihmiset on totutettu siihen, että Kelan Taikaseinästä saa rahaa, ei kannata mennä töihin. Hoitoalalla porukka on jo nyt väsynyttä. Väestö ikääntyy, nuoriso joko laiskistuu tai kouluttautuu niin pitkälle, että ostaa menolipun sinne, missä on paremmat palkat ja pienemmät verot. Ei ole hoitajia enää tulevaisuudessa kun ei ole nytkään tarpeeksi eikä ole myöskään veronmaksajia. Elätettäviä kyllä roudataan lisää, kiitos maailmanhalauspolitiikan. Ja yhä enemmän alkaa olla erilaisia erityislapsia, jotka eivät tule sijoittumaan yhteiskunnassa oikein mihinkään. Vanhustenhoidon taso tulee olemaan todella surkea eikä niihin hommiin kukaan halua jos voi muutakin tehdä. Raskasta työtä huonolla palkalla ja aina kiire. Ihmiset lihovat ja lihovat. Kukaan ei jaksa siirrellä ja nostella ketään.

Ainoa tapa varmistaa oma siedettävä loppuelämä on pitää itsestään niin hyvää huolta kuin mahdollista. Raha auttaa tietenkin, mutta ei siitäkään iloa ole, jos on jo puoliksi vihannes. Toki sillä voi apua ostaa kotiin ja elää mukavasti. Eipä noita asioita tule ajatelleeksi moni sellainen, joka elää koko elämänsä ”Kelan armoilla” eikä kannata mennä töihin kun tukina saa saman. Ovat jo nelikymppisinä puolikuntoisia, kenties monta erityistarpeista lasta. Huomaavat sitten aikanaan, että elämä Kelan armoilla johtaa elämään Kelan armoilla ja muiden armoilla. Ikänsä töitä tehnyt on sentään hankkinut oman mukavan asunnon ja säästössäkin on jotain.

Vähän ohi teeman, mutta vanheneminen ei todellakaan ole kultaa jos sen joutuu elämään paskavaipoissa jossain kunnan laitoksessa mahdollisesti kielitaidottomien lähihoitajien keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku vielä kuvaa sua siellä kun olet itse ihan puolustuskyvytön ja tiutau.

No oispa kamalaa. Kannattaisiko erottaa ne oikeasti kurjat asiat ok’ista?

Mun ei tartte pelätä. On miljoonavarallisuus.

Miljoonavarallisuutesi ei auta sinua välttämättä tippaakaan. Käärinliinassa ei ole taskuja eikä ruumisautossa peräkoukkua.

Ajattelin, että saan rahalla tasokkaan hoidon. Sitä ei köyhä voi valita. Toki mieluummin en kärsisi ja kituisi hyvässä hoidossakaan vaan rahat lapsille, eikä hoitolaitoksille. Ihan naurettavaa kateutta noi ei ole taskuja. Ahaa, eli jos on lapsia, on ihan sama rikastuvatko he, vai pysyvätkö köyhinä tai ovatko pakotettuja käymään töissä? Ei se ole sama :)

Kokemusta on,rahalla et välttämättä saa sitä parasta hoitoa.yli 4000e/kk ja makaat liikuntakyvyttömänä omassa pienessä huoneessa,lähisukulaiseni makasi monta vuotta. Tein tästä omat johtopäätökseni miten toimin kun oma lopuu lähestyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä kuoli sydämen vajaatoimintaan, äiti tekee hidasta kuolemaa alzheimeriin. Kumpaakaan kohtaloa en toivo itselleni. Sveitsissä on klinikka, joka hoitaa kaiken, paperisodan, lääkecocktailin, tuhkauksen. Tulee maksamaan noin 10 000 €, onneksi minulla on siihen varaa.

Kyllä Suomessakin voi tuon tehdä. Lääkkeet siihen voi ihan laillisesti tilata netistä. Jos joku auttaa, homma pitää kuvata (videoida), että näkyy että itse teit lopullisen toimenpiteen; napsautit tipan tippumaan suoneen tms. Silloin avustaja ei joudu siitä syytteeseen vaan se on itsemurha.

Tästä tuli telkkaohjelma hiljakkoin. Löytyiskö vielä areenasta.

Tietenkin jotain lääkkeitä voi ottaa itsekin, kunhan selvittää mikä määrä ja yhdistelmä tehoaa. Mutta itse ei voi jälkeenpäin kirjoittaa kuolintodistusta tai kuljettaa itseään krematorioon. Siksi tuollainen siisti ratkaisu kiehtoo. Jotkut tuhlaavat saman summan ja paljon enemmänkin autoon, uhkapeleihin tai päihteisiin, miksi minä en saisi maksaa helposta lähdöstä?

Niin, tuskin kukaan haluaa hoitokotiin vanhana, kun on kerran käynyt. Miehen kanssa joskus mietittiin, että hassua miten juuri nämä hoitokodit suljettiin vierailta, kun elinaikaa ei ehkä montaa vuotta ole. Että jos olisivat saaneet valita pari vuotta yksinäisyyttä tai mahdollisesti nopeamman kuoleman, mutta läheisten käyntejä, niin itse ainakin ottaisin tuon viimeisen vaihtoehdon.

Kun sikiö kärsii aliravitsemuksesta, hänen sisäelimensä eivät kehity kunnolla. Ne rupee reistailemaan suhteellisen nuorena. Sitten on psykosomaattiset vaivat. Kun psyyke ei voi hyvin, kroppaan tulee kaikenlaisia häiriöitä.

Lisäksi lääkärit syöttää potilaille vaikka mitä lääkkeitä, ja yksi asia johtaa toiseen...

Mutta kun suvussa voidaan suhteellisen hyvin, vanhuuskin on antoisaa.

Hyvin harva teistä tulee näitä exit-strategioitaan toteuttamaan, jos kukaan. Vanheneminen on prosessi, jota on vielä keski-iässäkâän vaikea hahmottaa. Tekin sopeudutte siihen ja sen tuomiin muutoksiin, koska niin vain elämässä käy.