"Entisajan ihmisillä ei ollut mt-ongelmia. Ne ovat uusi keksintö." - allekirjoitatko?
Joskus väitetään ettei ihmisillä ennen ollut mielenterveysongelmia, koska he tekivät enemmän töitä mm. maatiloilla, ajattelivat vähemmän ongelmiaan, olivat uskonnollisempia ja kiitollisia vähemmästä. Pitääkö paikkansa jossain määrin?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään pidä paikkaansa, voi herranjestas sentään.
Sulla ei ollut sitten mitään järkevää argumenttia väitteesi tueksi. Kyllähän tuo aloitus on täyttä totta. Nykyään on aikaa märehtiä kaiken maailman "ongelmia" varsinkin jos on työttömänä. Ennen elämässä oli rytmi ja ihmisillä velvollisuudet hoidettavana. Ei tullut mieleen ahdistua kaiken maailman joutavista pikku vastoinkäymisistä. Silloin oli käytävä ongelmiin käsiksi, että päästään eteenpäin. Nyt voidaan jäädä märehtimään ja ahdistumaan entisestään.
Toivon, että olet trolli. Jos et ole, jos sinulla on lapsia niin pidäthän heidän seurassaan nämä ajatukset ominasi? Kokemukseni mukaan kaikista ongelmaisimmilla juuri tällaiset vanhemmat. Osaavat salata aika hyvin vanhemmiltaan, koska omaavat itsesuojeluvaiston.
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmaisia on aina vakio.
Aiemmin heidät lukittiin piiloon. Nykyään säästösyistä he ovat kaduilla.
Omassa suvussa on paljon ongelmaisia, eikä sille voi mitään. Osa johtuu geeneistä, osa ympäristöstä, osa kokemuksista. Mutta aina on ollut mt-ongelmia, eikä sille voi mitään. Maailma on kova paikka joillekin.
No ei varmasti ole ollut ainakaan vakio.
Joku mt-ongelmainen pääsee pitkälle elämässään. Vaikka se yksi itävaltalainen Saksassa.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tällaista väittää, ei selvästi tunne historiaa.
Omalta kohdaltani voin vain kommentoida, että minulla on ikäviä, mutta ei tänä päivänä hengenvaarallisia kroonisia sairauksia. Minulla on myös taipumusta masennukseen ja ahdistukseen ja itse koen, että nämä fyysiset sairaudet ovat yksi iso syy masennukseen.
Jos olisin syntynyt sata vuotta sitten, olisin kuollut ennen ensimmäistä syntymäpäivääni. Ts. minusta ei olisi koskaan tullut masentunutta aikuista, koska fyysiset sairaudet olisivat ehtineet viedä hautaan.
Kyllä varmaan kohdallasi olsii noin.
Toisalta ennen vanhaan ei kaikki vammoja ja kipuj pystytty hoitamaan siten kuin nyt (ei nytkään kaikkia) Enne siis jotkut joutuivat käymään kovista kivuista huolimatta raskaasta työssä. J toisalta miehen sukulainen si psukoosiinsa ku nollisen löäkken vasta 80-luvun alussa. Sitä ennen hän oli ollut ihan psykoosissa tai täysin väsynyt nukkuja kovista lääkkeistä. Uudet lääkkeet tekivät hänestä ihan normaalin.
Vierailija kirjoitti:
Joku mt-ongelmainen pääsee pitkälle elämässään. Vaikka se yksi itävaltalainen Saksassa.
En usko hänen olleen mitenkään mt-ongelmainen.
Saattoi oll esim psykopaatti, sitä en tiedä, muttei mt-ongelmainen.
Oli niitä ja niiden "hoito" oli rajua.
Oireilusta mm. suljettiin yksin kolkkoon huoneeseen loppuiäksi.
Toisia mt-ongelmaisia luultiin jopa riivatuiksi.
Vielä 80-luvulla mun äitiäni hävettiin täällä maaseudulla. Nykyään ei tuommoista tarvitse katsella. Mä olin silloin lapsi ja mun näkökulmasta mun viiskymppinen äiti oli noin kuukauden välein ellei useamminkin todella vaikea ja hankala. Makasi vaikka viikon sohvalla ja lattialla, itkeä nyyhkytti, agressiivinen, kävi jääkaapilla, poltti tupakkaa eikä puhunut mitään. Ilma oli paksua siitä negatiivisuudesta. Siis mikähän se lattialla makaamis juttu oli? Toinen oli se hullu rahan käyttö. Melkein pisti huushollin konkurssiin.
Mikä olisi diagnoosi tänä päivänä? En tiedä mut jos mulle tulee sama tauti saa kantaa hoitoon vaikka väkisin. Äitini ei tuolloin suostunut eikä myöntänyt hoidon tarvettaan ja kaikki kärsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi sitten nykyään niitä on, jos ennenkään ei ollut?
Professori Elina Haavio-Mannilan erään noin 15 vuotta sitten Suomessa tehdyn tutkimuksen sivutuloksena näkyi, että naisten itsemurhat olivat merkittävästi lisääntyneet. Kun tätä ilmiötä tarkasteltiin enemmän, havaittiin, että kysymys on noin 40-vuotiaista naisista ja riskit masennukseen ja suorastaan itsemurhaan lisääntyivät sitä enemmän, mitä koulutetumpi nainen oli. Riski oli suurin huippukoulutetulla, eronneella 40-vuotiaalla uranaisella. Kun tätä tulosta selvennettiin vielä haastatteluin, tuli esille,että nämä naiset kertoivat kokevansa ikäänkuin "tulleensa petetyiksi" yhteiskunnan taholta. Nämä naiset ilmaisivat myös sellaisen näkökannan, että jos he saisivat nyt valita uran ja perheen tai lasten välillä, he valitsisivat lapset. Näiden naisten yhteisiä tuntoja oli, että he kokivat jääneensä jostain oleellisesti paitsi.
mies53v
Onhan tuota asennetta vieläkin, Alma-median (Iltalehti, Kauppalehti jne.) johtaja Kai Telanne ei palkannut naista päätoimittajaksi kun kuuli että hänellä on pieniä lapsia koska äidin paikka on lasten luona. Edelleen äijä porskuttaa ja dissaa naisia.
Lääkkeitä on ollut jostain 50-luvulta lähtien.Sitä ennen oli kirjaimellisesti ”kylmää kyytiä”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi sitten nykyään niitä on, jos ennenkään ei ollut?
Professori Elina Haavio-Mannilan erään noin 15 vuotta sitten Suomessa tehdyn tutkimuksen sivutuloksena näkyi, että naisten itsemurhat olivat merkittävästi lisääntyneet. Kun tätä ilmiötä tarkasteltiin enemmän, havaittiin, että kysymys on noin 40-vuotiaista naisista ja riskit masennukseen ja suorastaan itsemurhaan lisääntyivät sitä enemmän, mitä koulutetumpi nainen oli. Riski oli suurin huippukoulutetulla, eronneella 40-vuotiaalla uranaisella. Kun tätä tulosta selvennettiin vielä haastatteluin, tuli esille,että nämä naiset kertoivat kokevansa ikäänkuin "tulleensa petetyiksi" yhteiskunnan taholta. Nämä naiset ilmaisivat myös sellaisen näkökannan, että jos he saisivat nyt valita uran ja perheen tai lasten välillä, he valitsisivat lapset. Näiden naisten yhteisiä tuntoja oli, että he kokivat jääneensä jostain oleellisesti paitsi.
mies53v
Mielenkiintoista tosiaan, jos itsemurhan tehneitä on päästy haastattelemaan. Toivottavasti on edes käytetty luotettavaa meediota.
Entisaikaan sai merkata ruksin riihen seinään jos ei päivän aikana tullut enempää kuin viisi vituttavaa ajatusta. Halla pani sadon, puoliso mäkättää eikä sitä yhteisökurin mukaan saa laittaa maantielle, savotoille on vesikelit eikä kunnon pakkasjaksoa ... jatkanko?
Pitää täysin paikkansa. Muutamia kylähulluja oli. mutta he olivat oikeasti mieleltään sairaita. Muilla ei ollut aikaa märehtiä päänsä sisällä turhia eikä mahdollisuutta masentua vetämättömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ennen tuettiin toisia enemmän, oltiin yhteisöllisiä ja kaikilla oli oma tehtävä ja tarkoitus.
Kaikkia erilaisia karsastettiin, kytättiin toisia ja sitten kuoltiin 25-vuotiaana keuhkotautiin.
Vierailija kirjoitti:
Pitää täysin paikkansa. Muutamia kylähulluja oli. mutta he olivat oikeasti mieleltään sairaita. Muilla ei ollut aikaa märehtiä päänsä sisällä turhia eikä mahdollisuutta masentua vetämättömäksi.
Kyllä nekin heiniä seipäälle sai ja ruoka maittoi. Muistan kun, no 80-90.luvulla tosin vasta oli näitä kun kävelivät tosi kovaa, tuijottava katse, posket ja huulet velttona ja nopea kysymys "anna tupakki".
Vierailija kirjoitti:
Vielä 80-luvulla mun äitiäni hävettiin täällä maaseudulla. Nykyään ei tuommoista tarvitse katsella. Mä olin silloin lapsi ja mun näkökulmasta mun viiskymppinen äiti oli noin kuukauden välein ellei useamminkin todella vaikea ja hankala. Makasi vaikka viikon sohvalla ja lattialla, itkeä nyyhkytti, agressiivinen, kävi jääkaapilla, poltti tupakkaa eikä puhunut mitään. Ilma oli paksua siitä negatiivisuudesta. Siis mikähän se lattialla makaamis juttu oli? Toinen oli se hullu rahan käyttö. Melkein pisti huushollin konkurssiin.
Mikä olisi diagnoosi tänä päivänä? En tiedä mut jos mulle tulee sama tauti saa kantaa hoitoon vaikka väkisin. Äitini ei tuolloin suostunut eikä myöntänyt hoidon tarvettaan ja kaikki kärsi
Bipo, epävakaa persoonallisuus?
Ennen vanhaan jokainen oli päästään vialla enemmän tai vähemmän. Mutta, se oli normi. Silloin terve olis poikennut joukosta.
Onnea vaan, sittenpähän näet kun itse sairastut.
Luuletko tosiaan, että joku valitsee sen sairautensa...